Eli tilanne on sellainen, että olemme seurustelleet vajaat pari vuotta, olemme alle 30. Olen sairastanut masennusta jo suhteen alkamis hetkellä mutta en sitä itsekkään vielä silloin tiennyt. Nyt jo pahimmasta selvinnyt mutten kokonaan ja meillä väli matkaa kumppanin kanssa n.100km. Nyt kun on vähän toipunut, on ollut puhetta yhteenmuutosta kun reissaaminen alkaa rasittaan molempia. Alkoi vaan yhteenmuutto ahdistamaan ja mietityttämään kun ei ole ollut niin mukavaa ja helppoa pitkään aikaan ja ei tunnu niin ihmeelliseltä olla toisen kanssa. Meillä ei ole ollut mitään riitoja ja tulemme hyvin toimeen keskenämme ja meillä on yhteisiä juttuja. Kumppani on myös auttanut selviämään masennuksesta ja ollut ainoa asia joka on masennuksen aikana saanut ilon ja lämmön tunteita aikaan ja toivoa paremmasta.
En vain voi tietää tässä vaiheessa onko meillä tulevaisuutta kun itselläkin on vielä toipumista jäljellä ja olo ja mieliala vaihtelee, masennuksen aikana ei saisi tehdä suuria päätöksiä. Tästä on rehellisesti keskusteltu ja kumppani haluaa siitä huolimatta kokeilla muuttaa yhteen vaikka olen epävarma ja ahdistunut. Itseä vaan tilanne ahdistaa kun ei tiedä onko tulevaisuutta ja hukkaanko molempien aikaa, vai kääntyykö tilanne vielä positiiviseksi kun itse olen toipunut ja selvittänyt omat ongelmani.
Vasta kävimme lomalla ulkomailla ja siellä huomasin, että meillä oli ihan erilaista ja kivaa ja siellä tunsin oloni normaaliksi. Takaisin palattuamme ahdistus taas alkoi kun arkikin ja tutut kuviot alkoivat. Eli kokemuksia viisaammilta ja mahdollisesti samassa tilanteessa joskus olleilta kaipaisin.
En vain voi tietää tässä vaiheessa onko meillä tulevaisuutta kun itselläkin on vielä toipumista jäljellä ja olo ja mieliala vaihtelee, masennuksen aikana ei saisi tehdä suuria päätöksiä. Tästä on rehellisesti keskusteltu ja kumppani haluaa siitä huolimatta kokeilla muuttaa yhteen vaikka olen epävarma ja ahdistunut. Itseä vaan tilanne ahdistaa kun ei tiedä onko tulevaisuutta ja hukkaanko molempien aikaa, vai kääntyykö tilanne vielä positiiviseksi kun itse olen toipunut ja selvittänyt omat ongelmani.
Vasta kävimme lomalla ulkomailla ja siellä huomasin, että meillä oli ihan erilaista ja kivaa ja siellä tunsin oloni normaaliksi. Takaisin palattuamme ahdistus taas alkoi kun arkikin ja tutut kuviot alkoivat. Eli kokemuksia viisaammilta ja mahdollisesti samassa tilanteessa joskus olleilta kaipaisin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.