"Monella on se harhakuva, että yli nelikymppinen tulee raskaaksi tuosta vaan. "
En usko että kovinkaan moni noin ajattelee. Muistan kun itsekin joskus päälle 20v ajattelin että 35 on se raja, että joko teen lapsia, tai sitten en.
1Äänestä
totuuskomissioz
Yllättävän moni ei tiedä tai ymmärrä asiaa, syynä juurikin artikkelissamainitus seikat.
2Äänestä
Nainen39vee
Niin, artikkeli tarkoittaa sitä, että jos haluaa lapsia, kannattaisi viimeistään tuossa vaiheessa ryhtyä niitä tekemään. Näin on etenkin, jos haluaa enemmän kuin yhden lapsen.
Mutta ei pelkästään noiden numeroiden hokeminen mitään auta. Jos ei elämäntilanne ole sellainen, että voi perheen perustaa, niin ei siinä kauheasti auta sen miettiminen, että "pitäisi " sitä tai tätä. Aika monella on nuorempana se tilanne, että joko ei ole sellaista kumppania, jonka kanssa voisi lapsia tehdä, tai sitten jostain muusta syystä elämäntilanne ei ole sellainen. Harmi.
Tiedän ihmisiä, jotka ovat tehneet lapsia epäsopivan kumppanin kanssa, ja näistä on poikkeuksetta seurannut ero, usein muutakin ongelmaa. Joten kyllä itse suosittelisin hankkimaan lapsen vain sellaisen ihmisen kanssa, joka oikeasti tuntuu itselle oikealta kumppanilta - tai sitten mieluummin yksin kuin epäsopivan kanssa.
1Äänestä
totuuskomissioz
Naisella vaan ne kriteerit nousee iän myötä ja käytöskin usein muuttaa haastavammaksi ja joustavuuskin heikkenee.
Eli miehen näkökulmasta ei välttämättä voittajan valinta ja jokatapauksessa riskitkin ovat suuria.
Entäpä sitten, miten se naisen harkintakyky menee kun kiiimoissaan vauvakuumeessa on pakko niitä siemeniä metsästää, parantaako se onnistumisen mahdollisuuksia jos pidempikestoista suhdetta tavoittelee?
Niin, täytyy muistaa myös se ettei hedelmällisyys ole missään iässä taattu. Joku voi olla hedelmätön koko elämänsä.
Mutta nuorena kun aloittaa yrityksen on vielä enemmän pelivaraa, mikäli hedelmättömyys on vain vähän heikonlainen ja lääketieteen turvin jelpittävissä. Mitä vanhemmaksi tullaan, sen vähemmän sitä pelivaraa on.
Kuten yllä sanottu, ihan kenen tahansa kanssa ei kuitenkaan ole paniikinomaisesti lisäännyttävä.
Itse olin tehdä sen virheen parikymppisenä, kun kuulin minulla olevan sellainen hedelmällisyyshaitta joka ei ajankuluessa ainakaan parane. Mutta onneksi silloin ei onnistuttu lasta saamaan. Edes lääkärin rohdoilla.
Siinä olis käynyt juuri noin, kun nainen39 kirjoitti. Ero tuli ja ongelmiakin olisi tullut. Yksin oisin saanut mukelon kasvattaa. Olis aikuinen nyt jos olis tuolloin tullut.
Ehkä luonto piti huolen siitä, että lapset saan vasta lähempänä 40 ja miehen kanssa, joka on mulle muutenkin oikea ja pitää pesueesta huolta.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Monella on se harhakuva, että yli nelikymppinen tulee raskaaksi tuosta vaan. "
En usko että kovinkaan moni noin ajattelee. Muistan kun itsekin joskus päälle 20v ajattelin että 35 on se raja, että joko teen lapsia, tai sitten en.
Yllättävän moni ei tiedä tai ymmärrä asiaa, syynä juurikin artikkelissamainitus seikat.
Niin, artikkeli tarkoittaa sitä, että jos haluaa lapsia, kannattaisi viimeistään tuossa vaiheessa ryhtyä niitä tekemään. Näin on etenkin, jos haluaa enemmän kuin yhden lapsen.
Mutta ei pelkästään noiden numeroiden hokeminen mitään auta. Jos ei elämäntilanne ole sellainen, että voi perheen perustaa, niin ei siinä kauheasti auta sen miettiminen, että "pitäisi " sitä tai tätä. Aika monella on nuorempana se tilanne, että joko ei ole sellaista kumppania, jonka kanssa voisi lapsia tehdä, tai sitten jostain muusta syystä elämäntilanne ei ole sellainen. Harmi.
Tiedän ihmisiä, jotka ovat tehneet lapsia epäsopivan kumppanin kanssa, ja näistä on poikkeuksetta seurannut ero, usein muutakin ongelmaa. Joten kyllä itse suosittelisin hankkimaan lapsen vain sellaisen ihmisen kanssa, joka oikeasti tuntuu itselle oikealta kumppanilta - tai sitten mieluummin yksin kuin epäsopivan kanssa.
Naisella vaan ne kriteerit nousee iän myötä ja käytöskin usein muuttaa haastavammaksi ja joustavuuskin heikkenee.
Eli miehen näkökulmasta ei välttämättä voittajan valinta ja jokatapauksessa riskitkin ovat suuria.
Entäpä sitten, miten se naisen harkintakyky menee kun kiiimoissaan vauvakuumeessa on pakko niitä siemeniä metsästää, parantaako se onnistumisen mahdollisuuksia jos pidempikestoista suhdetta tavoittelee?
Niin, täytyy muistaa myös se ettei hedelmällisyys ole missään iässä taattu. Joku voi olla hedelmätön koko elämänsä.
Mutta nuorena kun aloittaa yrityksen on vielä enemmän pelivaraa, mikäli hedelmättömyys on vain vähän heikonlainen ja lääketieteen turvin jelpittävissä. Mitä vanhemmaksi tullaan, sen vähemmän sitä pelivaraa on.
Kuten yllä sanottu, ihan kenen tahansa kanssa ei kuitenkaan ole paniikinomaisesti lisäännyttävä.
Itse olin tehdä sen virheen parikymppisenä, kun kuulin minulla olevan sellainen hedelmällisyyshaitta joka ei ajankuluessa ainakaan parane. Mutta onneksi silloin ei onnistuttu lasta saamaan. Edes lääkärin rohdoilla.
Siinä olis käynyt juuri noin, kun nainen39 kirjoitti. Ero tuli ja ongelmiakin olisi tullut. Yksin oisin saanut mukelon kasvattaa. Olis aikuinen nyt jos olis tuolloin tullut.
Ehkä luonto piti huolen siitä, että lapset saan vasta lähempänä 40 ja miehen kanssa, joka on mulle muutenkin oikea ja pitää pesueesta huolta.