Onko olemassa eettisiä totuuksia?

Oi aikoja, oi tapoja. Cicero.

En tiedä onko moraalisia totuuksia sen kummemmin kuin eetisiäkään. Jos on, niin ehkä niihin tarvitaan jonkinsorttinen yhteisymmärrys, kulttuuri, joka toteuttaa jotain yhdessäsovittua koodistoa.

Ne eivät aina pysy kovin hyvin mukana menossa, tulee kehitystä ja taantumaa. Tyyliin Ciceron lausahdus.

Koodistot muuttuvat aikojen saatossa, mutta voi olla, että jotain kauankestoisempaakin on olemassa, joka liittyy ihmisyyteen ja käsitykseen vaikkapa oikeudenmukaisuudesta. Huono juttu on se, että ne tuppaavat unohtumaan juuri silloin, kun niitä eniten tarvittaisiin.

Voittajat kirjoittaa historian.

Vain voittaja voi sanoa, että oli eettisesti ja tai moraalisesti oikein tappaa miljoona vihollista, jotta omia sotilaita ei kuollut enempää kuin mitä oli jo kuollut.

Sota on vastoin kaikkea inhimilliseksi ymmärrettyä. Silti on sodan säännöt, sodan etiikka, joka kertoo lukijalleen vaikka miten vihollisen saa tappaa ja miten ei.

Sota joka alkaa ihmisistä on inhimillistä sekin. Siksi noinkin outoja sääntöjä on pakko pitää, eikä ne siltikään toteudu aina. Ne unohtuu tai unohdetaan. Ehkä se on helppoa, jos ajatus lähtee siitä, että vihollinen ei ole ihminen, jotta vihollisen tappaminen olisi helpompaa.

Ajan saatossa tulee lisää ajatuksia ja joista saattaa tulla osa koodistoa.

Vaikkapa onko eettisesti oikein teollisesti jalostaa ja tuottaa eläimiä vain jotta ihmisellä on ruokaa. Tai onko eettisesti oikein, että toinen eläin on olemassa ja tapetaan siksi, että joku saa vetää minkkiturkkia päälle.

Pakollisesta tarpeesta ei ole kummassakaan kysymys. Ja vaikka olisikin, olisiko nykyinen tapa siltikään eettisesti oikein.

Ajatusta helpottamaan: Voitko ajatella ihmisen sinne häkkiin, sen jälkeen kaasukammioon, jonka jälkeen iho nyljetään ja siitä tehdään nahkatakkeja tai kenkiä. Tai etusormen liha otetaan talteen, loput poltetaan, koska suolatut etusormet ovat suurta herkkua ja parantavat potenssia.

Joillekin koodisto on ok. Jollekin toiselle ei.

Tänä päivänä todennäköisimmin se kenelle uusi koodisto ei ole ok, on jotenkin taloudellisesti asiaan sotkeutunut, tai vaikkapa hodonisti, joka ei nautinnostaan pysty luopumaan suuremman hyvän eteen.

Saavutetut edut. Oi aikoja, oi tapoja.

Tapoja tarkastella moraalia on monia.

Tietynlaiset moraalinormit ovat laumaeläimille ominaisia. Ihmisen lajikohtainen moraali sisältää samoja moraalinormeja kuten sen ettei oman lajinjäseniä tapeta tai syödä ja että laumaa puolustetaan, mutta ihmiseltä löytyy myös moraalinormeja kuten reiluus, jota ei paljon muilta lajeilta löydy. Vaikka aina löytyy yksilöitä, jotka eivät jaa samoja moraalikäsityksiä, niin voidaan katsoa, että tietynlainen ihmisten keskeinen yleinen moraalinormisto on olemassa. Toki tämä ei ole täysin yhteiskunnasta riippumaton.

Toinen tapa pohtia moraalia on sekulaarinen humanismi. Voidaan katsoa, että oikea ja väärää tekoa pohditaan sen vaikutusten perusteella ja tavoitteena on pyrkimys tietoisten olentojen hyvinvoinnin edistämiseen.

Tiede voi toimia työkaluna tekojen seurausten arvioinnissa, mutta se ei anna vastausta mihin tulisi pyrkiä.

On olemassa karman lain muoto nimeltä Instant Karma joka pyrkii palauttamaan eettiset kysymykset totuuteen eli tietoon.

Kaikki totuudet ovat eettisiä.