KKO: käräjätuomarin virheet rikesakkojutuissa

Korkein oikeus on antanut 9.4.2018 kolme ennakkopäätöstä (KKO 2018:27-29), joissa kaikissa Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa työskentelevä tuomari KAARLO HAKAMIES on tehnyt virheitä.

Yhdessä ennakkopäätöksessä (KKO 2018:28) käräjäoikeuden virheellinen tuomio jäi kuitenkin voimaan, koska syyttäjä oli tehnyt siitä ennakkopäätösvalituksen ilman, että valitusta olisi toimitettu korkeimpaan oikeuteen valtakunnansyyttäjän viraston kautta. Syyttäjän virheellinen menettely pelasti siis yhden väärän tuomion niin, että se jäi voimaan!

Käräjätuomari ei ollut osannut soveltaa sakkomenettelystä annettua uutta lakia siten, että vastaajalla ei ole ollut oikeutta hakea muutosta saamaansa rikesakkomääräykseen. Näin ollen käräjäoikeuden ei olisi tullut ottaa valitusta lainkaan tutkittavakseen. Tällä tavalla tehtyjä virheitä oli käräjätuomarilla kahdessa tapauksessa ja yhdessä hän oli saanut ottaa asian tutkittavakseen, mutta valitus olisi tullut hylätä (KKO 2018:27).

Tapauksessa 2018:28 oli vastaaja tehnyt valituksen saamansa päiväsakon rahamäärästä. Valittajan mukaan hänen työttömäksi jäämisensä oli pudottanut tuloja olennaisesti. Hän oli kuitenkin tunnustanut teon sakkomenettelyssä, luopunut suullisesta käsittelystä ja hyväksynyt seuraamuksen. Tästä syystä valitusoikeutta ei lain mukaan ole olemassa.

Tapauksessa 2018:27 vastaaja oli ajoneuvon kuljettajana jättänyt käyttämättä pakolliseksi määrättyä ajopiirturia. Sakkomääräyksen mukaan vastaaja oli tunnustanut teon, hyväksynyt seuraamuksen sekä luopunut oikeudestaan suulliseen käsittelyyn. Tässä tapauksessa valitusoikeus oli kuitenkin olemassa, koska vastaaja vetosi siihen, että sakotettu teko ei ollut lainkaan rikoslaissa rangaistavaksi säädetty teko. Siitä syystä valitus kuului tutkia ns. väärän lain soveltamisen perusteella, mutta korkein oikeus kuitenkin tuomitsi vastaajan rangaistukseen, koska "käsillä olleissa olosuhteissa vastaaja on ollut velvollinen noudattamaan ajopiirturin käyttöä koskevia säännöksiä".

Tapauksessa 2018:29 vastaaja oli syyllistynyt järjestysrikkomukseen pitämällä koiraansa irrallaan taajama-alueella. Hän oli tunnustanut teon ja hyväksynyt seuraamuksen sekä luopunut oikeudestaan suulliseen käsittelyyn. Siitä huolimatta käräjäoikeus oli tutkinut valituksen, vaikka vastaaja ei valituksessaan vedonnut muuhun kuin siihen, että hän oli pitänyt koiransa kiinni. Vastaaja siis kiisti aiemmin poliisille tunnustamansa asian. Valitusoikeutta tässä tilanteessa ei tietenkään ole tällaisella perusteella! Jo annettu tunnustus on pitävä, koska sen pätevyyttä ei ollut valituksessa kiistetty.

Kolmen sarja saman käräjätuomarin mokia! Kahdessa niistä (KKO 2018:28 ja 29) oli kysymys ihan selvästä tunnustetun teon mukaisesta vastaajan tuomitsemisesta sakkoon tai rikesakkoon. Valitusoikeutta ei olisi tietenkään ollut lain mukaan, mutta käräjätuomari ei tätä ymmärtänyt. Hän tutki valiutukset ja toisen kohdalla käräjätuomarin ratkaisu niistä jäi voimaankin, koska syyttäjä oli mokannut oman hommansa ja lähettänyt valituksensa suoraan korkeimpaan oikeuteen, vaikka lain mukaan se tulee toimittaa valtakunnansyyttäjän arvioitavaksi ennen kuin korkein oikeus sen käsittelee. Tapaus oli tuplamoka!!

KKO 2018:27 oli sikäli vähän vaikeampi tapaus, että ajopiirturin käyttövelvollisuus on säännelty myös EU:n tasolla ja niiden säännösten ja oikeuskäytännön tuntemus vaatii enemmän osaamista. Tapauksessa EU:n tason poikkeukset ajopiirturin käyttämistä koskien eivät koskeneet vastaajan menettelyä, joten hänet tuli tuomita rangaistukseen ajopiirturin käyttämättä jättämisestä toisin kuin käräjätuomari oli saman asian ratkaissut.

Kaiken kaikkiaan tapaukset osoittavat hyvin heikkoa ammattiosaamista käräjätuomarilta!