Kuinka yksinäisiä olemmekaan

Täällä Universumissa nimittäin

Ihan aluksi pitää ampua alas harhaluulot ulkoavaruuden muukalaisten
vierailuista täällä, niitä on tasan nolla. Asiaan liittyy näitä tyypillisiä salaliitto-
teoreetikoiden horinoita, joille ei millekään ole löytynyt tieteellisiä perusteita.
(Uudet kamerat ja kuvan- ja videonkäsittelyohjelmat ovat löytäneet tiensä
myös näille alan rölleille).

Ja ammutaan sitten lisää:
Tapaus Roswell oli prototyyppi ilmapallo. Noihin aikoihin USA testasi josko
NL:aa voisi vakoilla lähettämällä ilmapalloja kameroilla varustettuina NL:n
ilmatilaan. Osoittautui, ettei niitä oikein voi ohjailla!
Ja Area-51 on ollut ja on yhä uusien salaisien lentokoneiden kehityspaikka, ei muuta

Asiaan:
Se seikka, että onko tuolla jossakin ns. älyllistä elämää, on joidenkin taholta
(todennäköisyys-syistä) lähes faktan asemassa totta, kun taas joidenkin
mielestä pelkkää sci-fia, johtuen mm. siitä, että se on (jostakin syystä) liian
epätodennäköistä. Ja kukaan ei tiedä vastausta.

Johtuen avaruuden hirvittävän suurista mittasuhteista, me emme voi, eikä
ns. muukalainenkaan voi viestiä kanssamme koska puhelin-yhteys olisi siinä määrin
lagittunut, että katkaisisimme yhteyden itse. (Samoin se muukalainen).

No mutta sitten tieteeseen.
On fakta, ettemme ole löytäneet ulkoavaruudesta, kuin joitakin aminohappojen ja sokerien
palasia, mikä ei sinällään ole ihme kun katsoo mistä ne koostuvat - elottomia molekyylejä.
Mutta jo täällä Maan päällä olemme huomanneet, että elämä - kun se kerran syntyy - ei
tarvitse välttämättä happea taikka aurinkoa. Tällaista mineraaleista energiansa ottavat
mikrobit ovat eräänlaisia ulkoavaruuden vieraita. Ne voisi lähettää Marsiin jollekin suotuisalle
alueelle ja ne saattaisivat hyvinkin jatkaa elämää siellä.

Ja tottakai jopa meidän aurikokunnassammekin saattaa olla elämää mutta me tiedämme,
että jos sitä on, niin se tuskin on älykästä elämää.
Hitto, jos sinulla on rahaa tarpeeksi, niin voit jopa lähettää kaupallisen raketin ulkoavaruuteen, mukanaan karhukaisia ym. biologisia olioita, jotka kestävät äärimmäisiä olosuhteita ja
siten todeta, että kyllä ulkoavaruudessa on NYT elämää.

Sitten takaisin maan pinnalle. Stephen Hawking kertoi aika synkän ajatuksen siitä,
miksi emme löydä universumista elämää: Mikäli älyllistä elämää syntyy, keksii se ennemmin
tai myöhemmin myös ydinaseet ja siten ajan mukana todennäköisesti tuhoaa itsensä!

Ja koska älyllinen elämä (esim. me ihmiset) ja sen kehittyminen evoluutiossa kestää vain sen
viimeisen sekunnin ajan evoluution vuosikalenterissa, niin se on vain lyhyt väläys koko ajan esihistoriassa. Se on se aika, jolloinka räpäytämme silmiämme ja silmämme sattuvat juuri sillä hetkellä olemaan KIINNI.

Ja älkää epäilkö, meillä on myös mahdollisuus tuhota itsemme. Ja kun katselee vaikkapa viimeisen kuluneen vuoden tapahtumia, niin omalta osaltani vahvistan tuon Hawkingin
synkän ajatuksen. Olimme pari viikkoa sitten millimetrin päässä