Suomen luonnonsuojeluliiton, Greenpeacen, Birdlifen, Luonto-Liiton ja Natur och Miljön ajamassa kampanjassa korostetaan avohakkuiden haitallisia vaikutuksia muun muassa lajien monimuotoisuudelle ja ilmastolle.
Suomessa haukkuuaukkojen pinta-ala on kansainvälisesti mitattuna pieni. Suomen metsistä hakataan avoimeksi vuosittain puolisen prosenttia, ja hakkuuaukot ovat pienempiä kuin esimerkiksi Ruotsissa tai Kanadassa.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Antti Asikainen sanoi alkuvuonna, että avohakkuusta ei ole mitään perusteltua syytä luopua.
”Se sopii pohjoisen olosuhteisiin erittäin hyvin. Näkisin, että kritiikki kohdistuu usein turhan tehokkaaseen maanmuokkaukseen ja tutun metsämaiseman äkilliseen muutokseen yhden ihmisen näkökulmasta”, Asikainen lataa
Yhtenä perusteena avohakkuiden lopettamiselle järjestöt esittävät, että avohakkuut pienentävät metsien hiilinielua ja haittaavat ilmastotavoitteita. Tosiasiassa asia on täsmälleen toisin päin: havaintoaineiston perusteella juuri avohakkuut ovat synnyttäneet Suomen metsiin hiilinielun, kun vanha puusto vaihtuu nuoreen.
Suomen metsät kasvavat kohisten, vaikka luonnon monimuotoisuus on vähentynyt. Suomen metsäpinta-ala on 1960-luvulta asti pysynyt jokseenkin samana, mutta metsien biomassa lisääntyy joka vuosi noin 50 miljoonaa kuutiometriä, ovat laskeneet Luonnonvarakeskuksen tutkijat Pekka Nöjd, Helena Henttonen ja Harri Mäkinen.
Toinen aloitteessa esiin nostettu ongelma ovat avohakkuisiin liittyvän maanmuokkauksen aiheuttamat typpi- ja fosforipäästöt vesistöihin.
”Fosfori ja typpi eivät ole hirmu isoja ongelmia, jos verrataan vaikka maatalouden ravinnehuuhtoutumaan. Ihan siksi, että avohakkuissa se tapahtuu luokkaa kerran 70 vuodessa, kun maataloudessa päästöjä tulee joka vuosi. Sekin olisi täsmähoidolla ratkaistavissa, kun katsottaisiin valumat, rinteen kallistumat ja se, miten lähellä ollaan vesistöjä.” sanoo Professori Kauppi.
Suomessa haukkuuaukkojen pinta-ala on kansainvälisesti mitattuna pieni. Suomen metsistä hakataan avoimeksi vuosittain puolisen prosenttia, ja hakkuuaukot ovat pienempiä kuin esimerkiksi Ruotsissa tai Kanadassa.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Antti Asikainen sanoi alkuvuonna, että avohakkuusta ei ole mitään perusteltua syytä luopua.
”Se sopii pohjoisen olosuhteisiin erittäin hyvin. Näkisin, että kritiikki kohdistuu usein turhan tehokkaaseen maanmuokkaukseen ja tutun metsämaiseman äkilliseen muutokseen yhden ihmisen näkökulmasta”, Asikainen lataa
Yhtenä perusteena avohakkuiden lopettamiselle järjestöt esittävät, että avohakkuut pienentävät metsien hiilinielua ja haittaavat ilmastotavoitteita. Tosiasiassa asia on täsmälleen toisin päin: havaintoaineiston perusteella juuri avohakkuut ovat synnyttäneet Suomen metsiin hiilinielun, kun vanha puusto vaihtuu nuoreen.
Suomen metsät kasvavat kohisten, vaikka luonnon monimuotoisuus on vähentynyt. Suomen metsäpinta-ala on 1960-luvulta asti pysynyt jokseenkin samana, mutta metsien biomassa lisääntyy joka vuosi noin 50 miljoonaa kuutiometriä, ovat laskeneet Luonnonvarakeskuksen tutkijat Pekka Nöjd, Helena Henttonen ja Harri Mäkinen.
Toinen aloitteessa esiin nostettu ongelma ovat avohakkuisiin liittyvän maanmuokkauksen aiheuttamat typpi- ja fosforipäästöt vesistöihin.
”Fosfori ja typpi eivät ole hirmu isoja ongelmia, jos verrataan vaikka maatalouden ravinnehuuhtoutumaan. Ihan siksi, että avohakkuissa se tapahtuu luokkaa kerran 70 vuodessa, kun maataloudessa päästöjä tulee joka vuosi. Sekin olisi täsmähoidolla ratkaistavissa, kun katsottaisiin valumat, rinteen kallistumat ja se, miten lähellä ollaan vesistöjä.” sanoo Professori Kauppi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.