Raamit tarinaan: mies, 61 v, 2 lasta, asuinpaikat, Saksan pääkaupunki, Savo, PKS, asumismuodot, isot asunnot, omakotitalot, ammattitaustat: terveydenalan ammatti, ja talous ja koulutus asiat. Itsenäisiä toimijoita sekä työsuhteessa, (Eli nämä kuvaavat kummankin taustoja.)
Tarina alkaa vuodesta 1976, Suomesta katsottuna ulkomailla.
Opiskeljapohjalta aloitimme. Tuli duunii, teimme erilaisia asioita, sitten konttorihommia ja lastenhoitoa, tuli vakipaikkaa ja säännöllistä tuloa. Palkka oli hyvä sen ajan mittareilla. Talous ok, suhde ok, 2 lasta syntyy. Terveyssyystä muutto Suomen maaseudulle, aikaa kuluu, että sosiaalikentästä löytyy se oma paikka, hankittu rantapaikka, toinen talo, asuntokolmio, perustettu perheyhtiö, oheen, hankittu vielä omakotitalo, Kaikkea on , autoa, koti,talo täysin rempattu. Yhden lapsen takia just valmistuneesta ok-talosta muutto pääkaupunkiseudulle, todella kalliissa vuokrapaikoissa asuttu, vuokraisännät pitivät vakuudet, yli 15000 euroa hävittiin sinne, saatiin hankittua pääkaupungista ok-talo.
Ite tehnyt kaikkia asioita, mitä muut eivät tee, kirjanpidot, lumihommat, rakennukse eristyshommat ja soran kärräämistä, maamuokkausta ja opetushommiin maakuntkierrokselle (useampia oppilaitoksia) koko päivä meni siihne, just pääsi nukkumaan yön yli. Kumpikin ja eritoten vaimo osaa pitää talouden kasassa, vaikka stressaa. On itsenäinen ammatinharjoittaja kaikki nää vuodet Suomessa. Tämä yhteinen taival on ollut seikkailua ja henkiinjäämistä. Yhdessä ollan tehty. Enkä ole missään vaiheessa vähätellyt vaimon ponnistelua. Hänen läheisyyttään olisin kaivannut enemmänkin. Nyt kuitenkin on tilanne kääntynyt siten, että ei haluaisi miehensä kanssa olla kuin välttämättömissä asioissa tekemisissä. Ikävätä ja raskaat hommat saan hoitaa, yhteistä momenttia ei ole eikä vaimo sellaista kaipaa eikä halua. . Ennemmin toivoo minun häipyvän suhteesta. Filosofia: Tätä eölämää ollaan yhdessä käyty ja hommat jaettu - niin mikä sitten on, että "kylllästyminen" iskee. Edelleen olen kiinnostunut hänestä niin aviomiehenä kuin myös rakastajana. Mutta naisen mielestä se ei ole suunnitelmissa - rakastelu. Mies on hämillään - ja ei oikein tiedä, kuis tämä nyt näin kääntyi. Onko tämä suhde kestänyt liian kauan? Milloin suhteen olisi paras päättyä? Onko 42 vuotta yhdessä kulkeminen pitkä aika? Olisiko suhde kestänyt paremmin paikallaan oleessa?
Tarina alkaa vuodesta 1976, Suomesta katsottuna ulkomailla.
Opiskeljapohjalta aloitimme. Tuli duunii, teimme erilaisia asioita, sitten konttorihommia ja lastenhoitoa, tuli vakipaikkaa ja säännöllistä tuloa. Palkka oli hyvä sen ajan mittareilla. Talous ok, suhde ok, 2 lasta syntyy. Terveyssyystä muutto Suomen maaseudulle, aikaa kuluu, että sosiaalikentästä löytyy se oma paikka, hankittu rantapaikka, toinen talo, asuntokolmio, perustettu perheyhtiö, oheen, hankittu vielä omakotitalo, Kaikkea on , autoa, koti,talo täysin rempattu. Yhden lapsen takia just valmistuneesta ok-talosta muutto pääkaupunkiseudulle, todella kalliissa vuokrapaikoissa asuttu, vuokraisännät pitivät vakuudet, yli 15000 euroa hävittiin sinne, saatiin hankittua pääkaupungista ok-talo.
Ite tehnyt kaikkia asioita, mitä muut eivät tee, kirjanpidot, lumihommat, rakennukse eristyshommat ja soran kärräämistä, maamuokkausta ja opetushommiin maakuntkierrokselle (useampia oppilaitoksia) koko päivä meni siihne, just pääsi nukkumaan yön yli. Kumpikin ja eritoten vaimo osaa pitää talouden kasassa, vaikka stressaa. On itsenäinen ammatinharjoittaja kaikki nää vuodet Suomessa. Tämä yhteinen taival on ollut seikkailua ja henkiinjäämistä. Yhdessä ollan tehty. Enkä ole missään vaiheessa vähätellyt vaimon ponnistelua. Hänen läheisyyttään olisin kaivannut enemmänkin. Nyt kuitenkin on tilanne kääntynyt siten, että ei haluaisi miehensä kanssa olla kuin välttämättömissä asioissa tekemisissä. Ikävätä ja raskaat hommat saan hoitaa, yhteistä momenttia ei ole eikä vaimo sellaista kaipaa eikä halua. . Ennemmin toivoo minun häipyvän suhteesta. Filosofia: Tätä eölämää ollaan yhdessä käyty ja hommat jaettu - niin mikä sitten on, että "kylllästyminen" iskee. Edelleen olen kiinnostunut hänestä niin aviomiehenä kuin myös rakastajana. Mutta naisen mielestä se ei ole suunnitelmissa - rakastelu. Mies on hämillään - ja ei oikein tiedä, kuis tämä nyt näin kääntyi. Onko tämä suhde kestänyt liian kauan? Milloin suhteen olisi paras päättyä? Onko 42 vuotta yhdessä kulkeminen pitkä aika? Olisiko suhde kestänyt paremmin paikallaan oleessa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Onko tämä suhde kestänyt liian kauan?"
Sitä ei voi kukaan muu tietää paitsi te itse.
"Milloin suhteen olisi paras päättyä?"
Silloin kun toinen ei halua sitä enää jatkaa eli "Ennemmin toivoo minun häipyvän suhteesta".
"Onko 42 vuotta yhdessä kulkeminen pitkä aika?"
Minusta on. Vaikkakin pidän ex-liittoani myös pitkänä, 26v. Juju onkin siinä, ettei liittoa voi arvioida sen keston perusteella. Moni on varsin karmivassa liitossaan läpi elämänsä.
"Olisiko suhde kestänyt paremmin paikallaan oleessa?"
Aivan turha spekuloida tällä.