»Joskus tapaa ihmisen, joka on hyvin kaunis.
Sitten keskustellessa huomaa, että hän onkin ihan tylsä.
Joistain toisista ajattelee: "Ei hullumpi. Ihan okei."
Mutta kun oppii tuntemaan heidät
on kuin heidän kasvonsa tulisivat heidän omikseen.
Heidän persoonallisuutensa loistaa läpi.
Ja heistä...
Heistä tulee uskomattoman kauniita.»
Tuollaisen ajatuksen löysin yhdestä Doctor Who -jaksosta. Näin minäkin ajattelen.
Sitten keskustellessa huomaa, että hän onkin ihan tylsä.
Joistain toisista ajattelee: "Ei hullumpi. Ihan okei."
Mutta kun oppii tuntemaan heidät
on kuin heidän kasvonsa tulisivat heidän omikseen.
Heidän persoonallisuutensa loistaa läpi.
Ja heistä...
Heistä tulee uskomattoman kauniita.»
Tuollaisen ajatuksen löysin yhdestä Doctor Who -jaksosta. Näin minäkin ajattelen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kuori loistaa mutta sielu lepää vankina kuoren.
https://m.youtube.com/watch?v=L9ZbJrxloQ8
Saammeko kukkien myös sinunkin esiintymisen nähdä? Nautitko esiintymisestä.
Poltin tänään leivän kanikat kun jäin heijasteestaihailemaan persikkaani.
Förlåt, en pystynyt katsomaan linkkiäsi edes minuuttia. Kamalaltä näytti.
En muutenkaan ole esiintyjätyyppi, vaikka soitankin. Haluan olla taka-alalla. Ja vaikka en sekoitukaan missään massaan, en koita erottua.
Noh elä huolestu kyllä se on k-18 tavara merkin kuuluisi kantaa.
Ei kai se iästä ole kiinni. Limainen jätkä mun mielestäni.
Minusta hänen olisi kannattanut pistää mustanaamio. Ei olisi näyttänyt niin nuorelta.😱 silloin kyseisen henkilö olisi voinut yhdistää keneksi tahansa.
💣 Tänään ekan kerran palstalla, kellon ollessa 14.07.
Se oli varsin tyhjentävästi avattu. Juuri noin se menee. Just tänään mietin töissä, kun erinäköisiä ja kokoisia ukkoja ja akkoja lampsi käytävää pitkin, että kylläpä meitä on kaiken näköisiä ja oloisia ihmisiä.
Kun sitten käy juttusille ihmisen kanssa, syntyy se varsinainen käsitys ihmisen ajatysmaailmasta ja olemuksesta. Kuori ei sanele enää tykkäämistä, vaan se mitä kuoren alta löytyy.
Ihastuttava tai luotaan työntävä persoona lukitsee näkemyksen. Ulkonäkö onkin sivuroolissa.
Olen ajatellut tätä myös sanomalla et "rakas on aina kaunis".
Mieti, et kukaan ai varmaan väitä omaa lastaan rumaksi. Ei, koska rakas on kaunis.
Sit taas kun puolison kans menee sukset kunnolla ristiin, niin hän näyttää maailman rumimmalta.
Tästäkin mä olen samaa mieltä. Sama juttu sen huumorinkin kanssa, jos kumppanin kanssa menee sukset ristiin, ei sen kumppanin huumorikaan enää uppoa.
Tosiaan, omat lapset on kauneinta maailmassa, mitään rumaa kihtaa niissä ei näe. Ne on semmosia, että niitä lähes palvoo..vaalii.
Ei semmosia sanoja ole ees keksitty kuvaamaan sitä tunnetta. Se tunne on valtava ja voimakas. Sittenkin vaikka joskus lapsiinkin suuttuu.
Lapsille on valmis aina antamaan anteeksi, puolisolle ei välttämättä.
Minä olin ruma äitini mielestä, ainakin vauva-aikana. Itse olen pitkälle samaa mieltä kuvista todentaen. Molemmat vanhempani ovat uhranneet minut sukupuolirakkauksiensa takia ja tuskin ovat ainoita.
Ei se puoliso näytä rumalta vaikka kuinka pahis se on.
Rumasta tuli mieleen, että oli aika kun pidin nk.länkisääriä rumana. Olipa ne naisella tai miehellä.
No nyt mun rakkaallani on sellaiset nk. länkisääret ja ei ne ole yhtään rumat. Ihanat länkkärit!
Parasta tässä, että oppii katsomaan asiaa toisin rakkaansakin kautta. Nyt ne nk. länkisääret ei näytä enää kellään rumalta. Toisin kuin ennen...
Loppujenlopuksi ruma on suhteellinen käsite...silmä tottuu, ruma on oma näkemys ei suinkaan kiveenhakattu fakta...ihminen siedättyykin elämää eläessään, oppii katsomaan ja näkemään uusin silmin joitakin asioita, vaikkapa sydämensä kautta.
En osaa sanoa onko länkisääret rumat vai ei.
Lucky Luke on silti miesten mies, vaikka onkin langanlaiha. No sarjakuvahahmot on tietysti oma lukunsa.
Harmi kuulla/lukea, että noin. Vaikea astua sinun vanhempien näkemykseen sisään, kun en pysty mitenkään ajattelemaan rakasta rumana. Varsinkaan lasta..
Kumppanista voi krätyisessä suhteessa alkaa näkemään jotkut asiat rumina, mutta lähinnä silloinkin persoonassa ja luonteessa...
Myönnän, että olen ajatellut kumppanista johon olen joskus pahasti pettynyt kokolailla rumasti. Myös ulkonäkö on voinut jossain kohtaa tympäistä...vitun virnuilija tms. Mee muualle pällin naamasi kanssa jne.
Mutta se on sitä pettymystä juuri mikä karvastelee.
Nyt poistun taas ruoanlaittoon. 💥16.41
Hauskaa, että otit Lucky Luken esimerkiksi, olen näet sanonut miestäni sivuprofiilinsa vuoksi monesti Lucky Lukeksi. Ilman tupakkaa.
😊
Ja out💥
Kirjoitan töistä, joten kommenttini ovat äärimmilleen referoituja, se meni näin "so true!!", mutta botti kaiketi koki sen solvauksena. Toivottavasti ei ottanut itseensä. 😀
En kyllä ymmärrä mikä kommentissasi oli muka sääntöjenvastaista. Ehdin lukemaan sen, ja ihmettelen poistoa.
Älkää kuulkaas viitsikö valehdella. Asia on niin, ettei naiset ala ruman ätmin kanssa juttelemaan. Kyllä se ulkonäkö merkitsee naiselle niin paljon.
Komean miehen juttusille naiset kyllä mielellään menee.
Jos ruma ätmi menee naiselle jutteleen, niin nainen vaikuttaa vaivautuneena oloiselta, eikä kuitenkaan halua tutustua paremmin ätmin persoonaan.
Olen ruma ätmi, mutta luonteeltani taiteellinen.
Mut ei sellainen naisia kiinnosta, koska kaikkihan osaa piirtää, maalata ja tehdä taidelasitöitä. Kaikilla on myös musiikkistudio kotona.
Tuo aloitus oli nimenomaan siitä, että miehestä josta tuo tyttö kertoi, oli ihan totaaliätmi. Tyttö taas ihana punapää, jota kaikki pojat halus.
(Vähän vaikeeta kertoa jollei tuota tiedä. Doctor Who? Kausi 6, jakso 10. Jakson nimi on "Girl Who Waited".)
Olen törmännyt ihan samaan. Se ulkonäkö onkin tosiaan toissijainen juttu. Ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että toinen pitäisi olla etova, että hänestä puhkeaisi ruusu, kun tutustuu hyvin.
Mutta pitemmissä suhteissa olen huomannut, että toinen vaan kaunistuu, mitä enemmän häneen ihastuu/rakastuu.
Jotenkin minun on kauhean vaikea muutenkin sanoa ihmisistä, että kuka on kaunis ja kuka ruma. Jotkut vaan miellyttää, jotkut ei. Siksi ulkonäöstä ei pidä kriteeriä tehdä. Ja usea tapaamiskerta auttaa usein maistelemaan sen oman fiilingin...
Mulle monesti käy niin, et tosikauniille ei ees kehtaa mennä juttelemaan. Mut sit kun hän juttelee kavereidensa kans, niin alkaa jo kattelemaan et onks toi joku seuskapäivää tai tosiTV -fani.
Sit taas kun juttelee naapurintytön kans, joka on fiksu niin rakastuu, eikä näytäkään enää tavalliselta vaan mmaailman kauniimmalta.
Ups, humala voittaa. Kirjoitusvirheet..
No mulla on jännä vika vissiin silmissä, että mä en oikein erota valokuvista kunnolla, että miltä joku näyttää edes. Usein mä näen ihmisen eritavalla livenä. Ja minusta se johtuu jostain eleistä ja ilmeistä....olemuksesta. Minusta silloin ihmisestä huokuu kokonaisuus. Itsevarmuus ja elämänilo pukee naista kuin naista ja saa sokat irtoamaan polvista.
Kaunis ihminen voisi olla vaikka Susanna Koski, mutta yhtä hyvin se voisi olla myös vaikka Riitta Uosukainen. Kumpikin on kaunis ikäisissään ja ovat itsevarmoja itsestään. Kauniita naisia siis...
Mutta vaikka Li Andersson ei minusta ole ihan samaa kastia kuin vaikka Susanna Koski. Siellä on liikaa sellaista äkäisyyttä ja pinnan kireyttä, eli epävarmuutta itsestään. Ja vastapari Riitalle voisi olla vaikka Sari Essayah, hänen itsevarmuuden niukkuus taas näkyy "anteeksi että olen olemassa" olemuksena.
Minusta siis olemus kertoo enemmän ihmisen kokonaiskauneudesta mun silmiin, kuin joku fyysinen täydellisyys tms.
Siksi se tuttu naapurintyttö voi ollakin se parempia vaihtoehto. Se tuntuu ja "näyttää" tutulta.
No asiassa kun kestetään.... Ei pikku näppäsyvirheet haittaa...
Ulkonäkö ratkaisee aina ja lopullisesti. Siksi rumat jäävät paitsi, koska ihmisen ulkonäköähän kumppanissa katsotaan, eikä kukaan nainen haluaa rumaa miestä katsoa. Ulkonäön pitää miellyttää silmää.
Ei sisäistä kauneutta voi katsoa. Turha väittää tätä tosiasiaa vastaan.