..jos siinä onnistuu. Ohjaako muita sellane näyttämisenhalu jollakin lailla? Ei siis sellane keskisormen näyttäminen yhteiskunnalle vaan sellainen että otan täyden vastuun itsestäni enkä jää miksikään puolikuntoiseksi marionetiksi veronmaksajien elätettäväksi.
Saako itsemurhasta tuntea ylpeyttä?
ylpeyttäkö
8802
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos sen tekee ja onnistuu, ei koe varmaan ylpeyttä, mutta peruuttaakaan ei enää voi.
Niin mutta tarviiko siitä katkeruuttakaan kokea? Ajatuksella että elämäni meni näin ja tein omat päätökseni ja piste. En jäänyt valittamaan huonoa kohtaloani hyväosaisille.
Voi jumaliste. Ei sitä kuolleena enää ajattele yhtään mitään.
Tajuan toki tuon. Et ehkä ui yhtä syvissä vesissä kuin minä. Siksi mietin näitä monelta kantilta.
No siähä saatanan supersyvälline oot! Etkö vitu vajakki tajjuu, ettei se oo mikkää suamiskysymys vua perkele täysmahottommuus??!??!
Kuolleena et ole enää mitään, etkä mitään tunne. Sinua ei ole enää olemassa.
Omasta mielestäni tosiasioiden hyväksyminen panisi vähän miettimään, että ehkä olemassa oleminen ei sittenkään ole niin kauheaa.
Vaikka ihminen tappaisi ruumiin, mihin mahtaa henki sitten päätyä? Eli joutuuko toteamaan; tulipa tehtyä tyhmä temppu, tässä sitä ollaan nyt katumassa ja valmistautumassa seuraavaan elämään jossa itsemurhan uhka leijuu taas yllä.
Jos nyt pääsee itsemurhavimmasta eroon niin seuraavassa elämässä ei tarvitse sen kanssa karmailla. Kannattaa miettiä myös sitä että itsemurhaaja estää toisten hyvän tai pahan karman toteutumista poistutumallla liian aikaisin.
Jos tekee sen epäitsekkäistä syistä niin ehkäpä se lasketaan lieventäväksi asianhaaraksi, mutta mitä aihetta kenelläkään olisi ylpeillä...
On ehkä noinkin. Puhuminen seuraavasta elämästä on turhauttavaa kun asiasta ei ole mitään varmuutta. Vain vahva oletus. Voihan ajatella että jos on tehnyt hyviä tekoja (mitä se sitten onkaan) niin ruumiin tappamisen jälkeen pääsee henki kuitenkin taivaaseen. Toinen näkökulma on että usein korostetaan ihmisen vapaata tahtoa päättää mitä suuremmissa määrin omista asioistaan niin itsemurha onkin sitten itsekästä. Toisen tappamistakaan ei aina nähdä niin itsekkäänä. Tämä uskonnollinen näkökulma vaikuttaa tässäkin asiassa paljon.