Kertokaa omaishoitajat onko teillä vielä haaveita ja toiveita elämässä. Vai onko teidän elämästänne kaikonneet jo haaveet pois ja tilalle astunut harmaa tulevaisuus?
Minä haaveilen siitä, että saisin laittaa taloni omaksi kodikseni. Sellaiseksi kuin se oli ennen tätä kotisairaalaa ja haisevia vaippoja.
Haaveilen ystävästä, jonka kanssa voisi nauttia vapaa-ajasta ja jutella.
Omaishoitaja ja haaveet - onko niitä?
risuläjä
18
1295
Vastaukset
- Elämää
Kyllä on vuosikausia ollut samoja haaveita kuin edellisellä. Että löytäis vaikka jonkun jonka kanssa käydä esim.tanssimassa, teatterissa, konserteissa.
Joskus katselen pariskuntia, jotka liikkuvat yhdessä; ovatko onnellisia, en tiedä.
Mutta eihän omsku mihinkään pääse. On sidottu hoitajaksi omassa kodissaan.
Koti täynnä hoitolaitoksen tavaraa. Kyllä siitä on viihtyisyys kaukana.
Omakin sairaus etenee; en taida ehtiä enää omaa elämää elämään...
Toivon, että lähtisin ns saappaat jalassa, ettei jäisi kenenkään riesaksi. - MeitäOnErilaisia
Myös omaishoitajan elämä on tärkeä. Ei saa uhrautua toisen hyväksi ja jättää oma elämä elämättä.
Vapaata on saatava enemmän, ainakin viikottain, kun on ympäri vuorokauden sidottuna ei nykyiset vaat auta palautumaan.
En ole enää omaishoitaja, muistan ajan synkkänä ja toivottoman pimeytenä.
Meni kauan kunnes edes vähän toivuin. Vieläkin kaupassa käydessäni olen hätäinen ja kiireinen vaikka saisin olla vapaasti ilman hoppua.
Jos löytää kumppanin jota voisi tapailla vapillaan jaksaisi paljon paremmin, hän voisi olla vaikka toinen omaishoitaja. - Katkeruuttako
Hoidettava kotiutui sairaalasta.
Kunto tietenkin huonontunut, kun ei halua jumpata, että pystyis edes jotenkuten kävelemään.
Joka päivä kamalaa vääntöä asioista, kun ei usko mitään. Aina oikeassa.
Huolehdin ihan kaikesta, hän ei ymmärrä, tai ei halua ymmärtää....hänhän pitää huolen itsestään, kaukana siitä...
Itselläni syöpä vie voimia. Mutta eihän hänen mielestä niin voi käydä...hänhän se sairas on.
Pinnani on tiukalla, koskahan räjähdän lopullisesti...
Nyt alkaa taistelu intervallista, hän ei lähde, ei hänestä ole mitään huolta.
Kyllä omaishoitaja tarvitsee vapaapäivänsä.
Ei hoitajatkaan tee 24/7, saavat vuosilomat voivat suunnitella elämäänsä.
Omaishoitaja ei, muuta kuin nielee haaveensa. - Yrittäkää
Mulla ei ole omakohtaista kokemusta, siksi kysymykseni voi kuulostaa oudoilta, mutta. Eikö omaishoitajana olo ole jotenkin vapaaehtoista? Ei kai siihen ketään voi pakottaa ryhtymään? Jos tilanne on niin vastenmielinen ja vaikea, kuin dellä olevilla tuntuu olevan, niin mikä on syynä, että sitä jatkaa?
Jonkinlainen moraalinen velvollisuudentunne? Saamattomuus? Pelko omaisen suuttumisesta? Luulisi, että olisi joku ulkopuolinen taho, jonka kanssa asioista voisi neuvotella järkevästi ilman että yrittäisi selvittää tilannetta kahdenkesken hoidettavan (usein tehtävän raskautta väheksyvän) kanssa. Joka tapauksessa voimia teille kaikille, että jaksaisitte saada asioihin jonkinlaista muutosta, ennen kuin (vastentahtoinen?) omaishoitajuus täysin uuvuttaa ja katkeroittaa teidät.- Henkisestiväsynyt
Ei omaishoitajalla ole mitään oikeuksia, jos joskus on nimensä erehtynyt laittamaan omaishoitosopimukseen. Ei anakaan puolisohoitajalla. Yhteiskunta velvoittaa aviopuolison hoitamaan puolisonsa....Rakkaudesta, kuten omaishoitajaliitto asian ilmaisee.
Tosi asia on se, että omaishoitajaa ei kuunnella missään asiassa. Jos hän on väsynyt eikä jaksa tai sairastuu, se on hänen oma ongelmansa. Yhteiskunta on supistanut laitoshoitopaikat minimiin ja entistä huonokuntoisempia kotiutetaan omaisten ja läheisten vastuulle. Halusivat he sitä tai eivät.
Kaikki tämä on lääkäreiden hallinnassa. Jos he katsoisivat laitoshoidon hoidettavalle välttämättömäksi ja näitä laitospaikkoja olisi, olisi tilanne meidän omaishoitajien kannaltakin erilainen.
Nyt koko omaishoito pyörii täysin hoidettavan ehdoilla, hänen hyvinvointinsa ja tahdon mukaan. Omaishoitajalta ei kysytä yhtään mitään...mutta yhteiskuntahan säästää yli 20 000 euroa vuodessa kun sairas omainen hoitaa minimi palkkiolla laitoshoitopotilasta kotona.
Ja nyt meillä on vielä vastassa tämä. vaikka hoidamme miten hyvin tahansa niin asiat voivat käydä meitä vastaan. https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/201806192201022363_we.shtml
Emme me saa asioihin muutosta, koska oma "etujärjestömme" ei ota asioitamme vakavasti. Kukaan terveydenhoitoportaassa ei ota meitä kuulevaan korvaan, ei palveluohjaajat eivätkä muutkaan vanhusten kanssa toimivat.
Ongelmat kyllä ovat tiedossa mutta ne haudataan jonnekin mappi Ö:hön.
Meitä ei auta mikään verteistuki kahvila tai seminaari. Vaan se, että lääkärit alkaisivat arvostaa meidän kouluja käymättömien työtä, sillä teemme saman työn yksin mitä 3 hoitajaa laitoksessa.
Lisäksi hoidamme muun kodin ja ok-talojen työt. Monesti vielä elätämme tämän hoidettavan omaishoidontuella ja omalla eläkkeellämme.
Koko omaishoitotukijärjestelmä joutaa romukoppaan. Kunnan pitäisi rakentaa tai valjastaa vanhat tilat vanhusten palveluasumiseen. Yksiöitä...sekä apua tarvittaessa. Mikä estäisi omaista hoitamasta päivät sielläkin, mutta yöhoitaja olisi varalla, jos omainen ei jaksa.
Ottakaa Rovaniemeltä mallia.
Asiasta tulisi keskustella, mutta kukaan loppuunpalanut omaishoitaja ei halua antaa kasvoja asialle. - Katkeruuttako
Täyttä totta edellisen kirjoitus.
Kun olet laittanut joskus nimen paperiin.
Irti et pääse, vaikka olisit kuinka sairas itse.
Ehdotetaan kotihoidon käyntejä. Mitä ne auttaa, jos pistäytyvät. Pää hoitovastuu on kuitenkin omaishoitajalla 24/7.
Ja jos hoidettava ilmoittaa ettei lähde kotoa mihinkään.
Itse pitäis lähteä omasta kodistaan ns karkuun.
Hoidettava määrää, ei hoitajaa uskota.
Ja hoidettavat osaavat esittää, niin hyväkuntoista, kun joku koordinaattori on käymässä. - esittävät
Katkeruuttako kirjoitti:
Täyttä totta edellisen kirjoitus.
Kun olet laittanut joskus nimen paperiin.
Irti et pääse, vaikka olisit kuinka sairas itse.
Ehdotetaan kotihoidon käyntejä. Mitä ne auttaa, jos pistäytyvät. Pää hoitovastuu on kuitenkin omaishoitajalla 24/7.
Ja jos hoidettava ilmoittaa ettei lähde kotoa mihinkään.
Itse pitäis lähteä omasta kodistaan ns karkuun.
Hoidettava määrää, ei hoitajaa uskota.
Ja hoidettavat osaavat esittää, niin hyväkuntoista, kun joku koordinaattori on käymässä.Samoin osaavat näytellä lääkärin vastaanotolla. Kokemusta on, että dementikkokin pystyy vastaanoton ajan olemaan asiallinen ja esittämään "tervettä".
Mutta kun vastaanoton ovi sulkeutuu, alkaa normaali mielentila. - Järjetöntä
Henkisestiväsynyt kirjoitti:
Ei omaishoitajalla ole mitään oikeuksia, jos joskus on nimensä erehtynyt laittamaan omaishoitosopimukseen. Ei anakaan puolisohoitajalla. Yhteiskunta velvoittaa aviopuolison hoitamaan puolisonsa....Rakkaudesta, kuten omaishoitajaliitto asian ilmaisee.
Tosi asia on se, että omaishoitajaa ei kuunnella missään asiassa. Jos hän on väsynyt eikä jaksa tai sairastuu, se on hänen oma ongelmansa. Yhteiskunta on supistanut laitoshoitopaikat minimiin ja entistä huonokuntoisempia kotiutetaan omaisten ja läheisten vastuulle. Halusivat he sitä tai eivät.
Kaikki tämä on lääkäreiden hallinnassa. Jos he katsoisivat laitoshoidon hoidettavalle välttämättömäksi ja näitä laitospaikkoja olisi, olisi tilanne meidän omaishoitajien kannaltakin erilainen.
Nyt koko omaishoito pyörii täysin hoidettavan ehdoilla, hänen hyvinvointinsa ja tahdon mukaan. Omaishoitajalta ei kysytä yhtään mitään...mutta yhteiskuntahan säästää yli 20 000 euroa vuodessa kun sairas omainen hoitaa minimi palkkiolla laitoshoitopotilasta kotona.
Ja nyt meillä on vielä vastassa tämä. vaikka hoidamme miten hyvin tahansa niin asiat voivat käydä meitä vastaan. https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/201806192201022363_we.shtml
Emme me saa asioihin muutosta, koska oma "etujärjestömme" ei ota asioitamme vakavasti. Kukaan terveydenhoitoportaassa ei ota meitä kuulevaan korvaan, ei palveluohjaajat eivätkä muutkaan vanhusten kanssa toimivat.
Ongelmat kyllä ovat tiedossa mutta ne haudataan jonnekin mappi Ö:hön.
Meitä ei auta mikään verteistuki kahvila tai seminaari. Vaan se, että lääkärit alkaisivat arvostaa meidän kouluja käymättömien työtä, sillä teemme saman työn yksin mitä 3 hoitajaa laitoksessa.
Lisäksi hoidamme muun kodin ja ok-talojen työt. Monesti vielä elätämme tämän hoidettavan omaishoidontuella ja omalla eläkkeellämme.
Koko omaishoitotukijärjestelmä joutaa romukoppaan. Kunnan pitäisi rakentaa tai valjastaa vanhat tilat vanhusten palveluasumiseen. Yksiöitä...sekä apua tarvittaessa. Mikä estäisi omaista hoitamasta päivät sielläkin, mutta yöhoitaja olisi varalla, jos omainen ei jaksa.
Ottakaa Rovaniemeltä mallia.
Asiasta tulisi keskustella, mutta kukaan loppuunpalanut omaishoitaja ei halua antaa kasvoja asialle.Ei näistä omaishoitajienliitosta ja järjestöistä meille omaishoitajille mitään hyötyä tai apua ole.
Liitto kehuu ja ylistää järjestöjä, järjestöt ylistää liittoa.
Henkilökunta reissaa ja retkelee toisiaan tapaamassa, näitä reissuja sitten ylistävät muka jonain omaishoitajia hyödyttävinä tapahtumina.
Akateemista ylevää tyhjää seminaarilässytystä, omaishoidon kaunistelua ja romantisointia, arkitodellisuuden ongelmien väistelyä ja vähättelyä.
Täysin piittaamatonta suhtautumista todellisiin ongelmiin.
Kuka meidän omaishoitajien etua ja oikeuksia ajaa ja valvoo??
Kuka meitä puolustaa? - Katkeruuttako
Ei meitä kukaan oikeasti puolusta, päinvastoin arvostellaan ja kadehditaan, saadaan vielä palkkiokin, joku satanen/kk,ssa.
Kun meille kunnat maksais edes 1000€/kk nettona. Niin meille tulis hyvä mieli , että meitä arvostetaan.
Koska hoidamme kaikki työt; jaamme lääkkeet, huollamme pesut, laitamme ruoat monta kertaa pv, seuraamme
sokerit insuliiniin,pesemme pyykit, siivoamme, nukumme yömme huonsti, teemme omakotitalontyöt, talvella lumityötkin
Puulämmitykset, edeltävine polttopuuntekemisineen
Seuraamme tilannetta 24/7
Ja kunnon tarpeeksi pitkät vapaat - uhrautuva
Katkeruuttako kirjoitti:
Ei meitä kukaan oikeasti puolusta, päinvastoin arvostellaan ja kadehditaan, saadaan vielä palkkiokin, joku satanen/kk,ssa.
Kun meille kunnat maksais edes 1000€/kk nettona. Niin meille tulis hyvä mieli , että meitä arvostetaan.
Koska hoidamme kaikki työt; jaamme lääkkeet, huollamme pesut, laitamme ruoat monta kertaa pv, seuraamme
sokerit insuliiniin,pesemme pyykit, siivoamme, nukumme yömme huonsti, teemme omakotitalontyöt, talvella lumityötkin
Puulämmitykset, edeltävine polttopuuntekemisineen
Seuraamme tilannetta 24/7
Ja kunnon tarpeeksi pitkät vapaatPuhut täysin asiaa.
Ajatelkaa, miten hyvä palautumisjakso olisi, jos saisimme sen kk:n kesäloman kuin muutkin työntekijät. Vaikka parin viikon pätkässä. Kesällä ja talvella. Siinä ehtisi palautua edes vähäsen. Tavata sukulaisia ja käydä edes parturissa tai shoppailemassa, mikä nytkin on aivan stopissa.
Toki sen ylellisyyden saa nytkin, jos on varaa maksaa inttervallihoito tai sijainen. Sillä edellytyksellä tietenkin, että hoidettava suostuu. Tuo 300-350 euroa, jonka yleisesti saamme, humahtaa nopeasti muutaman päivän lomaan.
Jos tuon tonnin saisimme. Osalta työkyvyttömyyseläkeläisistä lähtisi eläke pois, sillä kela on siihenkin laittanut tulorajan.
- Omsku3
Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen.
Vastaus aloittajan kysymykseen: vastaan Kyllä.
Haaveita on omasta elämästä ja ehkä muustakin. - Eikummempia
Toive olisi, ett selviäis hengissä tästä showsta. Mulla verenpainekin on välillä korkealla ihan vaan johtuen tämän hetkisestä tilanteesta hoidettavan kanssa, hänellä paineet on hyvät vaikka hän kuvitteleekin olevansa niin huonokuntoinen.
Olisihan se kiva elää jo omaa elämää, saada nukkua yönsä ihan rauhassa, vaikka vain olla ulkona ja katsella rauhassa maailmanmenoa. Ja ettei olo olis koko ajan ahdistunut, stressaantunut ja masentunut. Niin ja aloituksen kirjoittajakin mainitsi, niin olisi kiva, kun koti tuoksui välillä puhtaaltakin, muulle kuin vaippapissalle tai kakalle. Ei mulla kovin kummoisia haaveita tai toiveita tulevaisuuden suhteen ole, kunhan edes joskus tulisi kohdalle niitä aurinkoisempia aikoja ettei olis jatkuvaa pimeässä tunnelissa rämpimistä ilman valonpilkahdusta tunnelin päässä. Jos olis mahdollista pitäis varmaan saikkua hakea lekurista, ett sais jotenkuten olonsa parempaan kuosiin ja olisin jälleen yhteiskunnallisessa kunnossa pystyäkseni jatkamaan elämääni yhteiskunnan osana. Nyt on tuntunut ettei kuulu yhteiskuntaan vaikka päättäjät niin kauheasti arvostakin omaishoitajia, näkyis vaan se arvostus muuna kuin sananhelinänä. Kornia muuten, ett työttömillekin maksetaan enempi korvauksia kuin omaishoitajille, omaishoitajat kuitenkin tekevät töitä 24/7. - om.hoit2
Haaveita...Kyllä niitä on, mutta riittääkö elämä niiden toteuttamiseen? Tuntuu siltä kun on koko ajan kiinni hoidettavassa. Elämä valuu kuin hiekka tiimalasissa.
- Vainomsku
Niin, kyllä on ns. oman elämän unohtaa. Elät kaikissa asioissa hoidettavan kautta ja ehdoilla. Päivästä toiseen välillä ihan turtana raahustat eteenpäin.
Verenpaineen just mittasin, korkealla on., ei ihme näillä vaatimuksilla.
Seuraava haave saada intervalliin, pitkästä aikaa. Sitten vapaallakin menee pari päivää ensin nukkumiseen.
Sitten jos jaksaa yrittää lähteä käymään jossain. Omaishoito passivoi hoitajan, ei ymmärretä huolehtia itsestämme...
Ei taida oma elämä riittää haaveisiin, "vapauteen" asti.- ei.jaksa
Mä en enään edes jaksa käydä missään lomani aikana,...minne menisin? Ystävät ovat kaikonneet omaishoidon myötä. Enään ei ole kyläilypaikkoja. Kauppojakaan ei viitsi lähteä kiertämään, roinaa on tarpeeksi ympärillä muutoinkin.
Miten huolehdit itsestäsi, kun aika menee hoidettavan ehdoilla, symbioosissa hoidettavan kanssa. Loppuaika menee ok-talon töihin.
En edes jaksa haaveilla mistään, sillä yksikään haaveeni ei tule milloinkaan toteutumaan.
- katkeruuttako
Pieni haaveeni oli, että hoidettavani olisi inttervallihoidossa edes kerran tänä kesänä. Mutta hän ei suostu menemään sinne. Eikä näitä voi pakottaakaan. Se olisi ollut ensimmäinen lomani,...hoidettavasta en tarvitse lomaa. Joten näin haaveet kariutuu. Niillähän on valta määrätä omaishoitajankin elämä.
Joskus kun tästä oravanpyörästä pääsisi pois ja saisi aikaa itselleen, ettei koko elämä ole pelkkää työn tekoa.
Minulla ei oikeastaan ole mitään nautintoa enään elämäsäni. Kaikki päivästä toiseen on pelkkää tuskaa ja pelkoa tulevasta.
En enään usko haaveiden toteutumiseen, sillä ne eivät toteudu milloinkaan.- Urakkaatehnyt
Mun hoidettavani ei suostunut ensimmäisen vuoden aikana menemään vuorohoitoon, mutt sitten päätin, ett on vähän niinkuin pakko saada hänet sinne hoitoon edes kolmeks päiväks etten saa burnoutia. Suostui onneks ja viihtyikin ja halus itse olla pitempään ja sain harkinnan varaisia päiviä siihen lisäks. Hän ei ole luonteeltaan mikään helppo, äksyilee jatkuvasti mulle ja valittaa kaikesta ja eikä viihdy kotioloissa, saa paniikkikohtauksia jne... eli vuorohoitojaksot on mulle tosi tosi tarpeellisia henkireikiä. Piti muuten ennen vuorohoitoon saantia viedä hänet sairaalaan muutamaksi päiväksi, kun hän kävi ylikierroksilla ja en pärjännyt hänen kanssa yksinäni. Työtähän tämä omaishoitajuus on ollut, hoitotyötä ja siihen päälle kotityöt ja asioiden hoitoa hänen puolestaan ja kun hän menee hoitoon viikoks, niin silloin siivoan kodin kunnolla, käyn apteekissa ja kaupungilta kaupasta tuon tarvikkeita, jota ei lähikaupasta löydy. Enää en voi mihinkään kauemmas kotoa lähteä, kun hoidettavani on kotona, hän saattais lähteä omille teilleen sillä välillä ja mulla ei ole ketään, joka hänen perään katsois. On pieneks supistunut mun maailma, kun muualla ei voi hänen kotona ollessa käydä kuin lähikaupassa mutkan. Siks tuntuu kuin olis vankilassa lusimassa tuomiota jostain rikoksesta, tietäis vain milloin olen tuomioni kärsinyt ja pääsen vapaaksi. Hoidettavani jonottaa jo hoitopaikkaa, koska en oikeasti jaksa enää useampaa vuotta häntä hoitaa ja olen jo toista kertaa omaishoitajan hommassa eli alkaa painaa lapasessa tämä monen vuoden urakkatyöputki. Ihan kuin rakentais urakkatyönä jotain, joka ei ikinä valmiiksi tule. Ei ne haaveet toteutuneet ennenkään mun kohdalla, mutt jos tästä työstä elävänä selviäis, niin olisihan se jotain ja jos vaikka sais välillä ihan rauhassa nukkuakin, niin sekin olis extraa.
- uhrautuvax
Urakkaatehnyt kirjoitti:
Mun hoidettavani ei suostunut ensimmäisen vuoden aikana menemään vuorohoitoon, mutt sitten päätin, ett on vähän niinkuin pakko saada hänet sinne hoitoon edes kolmeks päiväks etten saa burnoutia. Suostui onneks ja viihtyikin ja halus itse olla pitempään ja sain harkinnan varaisia päiviä siihen lisäks. Hän ei ole luonteeltaan mikään helppo, äksyilee jatkuvasti mulle ja valittaa kaikesta ja eikä viihdy kotioloissa, saa paniikkikohtauksia jne... eli vuorohoitojaksot on mulle tosi tosi tarpeellisia henkireikiä. Piti muuten ennen vuorohoitoon saantia viedä hänet sairaalaan muutamaksi päiväksi, kun hän kävi ylikierroksilla ja en pärjännyt hänen kanssa yksinäni. Työtähän tämä omaishoitajuus on ollut, hoitotyötä ja siihen päälle kotityöt ja asioiden hoitoa hänen puolestaan ja kun hän menee hoitoon viikoks, niin silloin siivoan kodin kunnolla, käyn apteekissa ja kaupungilta kaupasta tuon tarvikkeita, jota ei lähikaupasta löydy. Enää en voi mihinkään kauemmas kotoa lähteä, kun hoidettavani on kotona, hän saattais lähteä omille teilleen sillä välillä ja mulla ei ole ketään, joka hänen perään katsois. On pieneks supistunut mun maailma, kun muualla ei voi hänen kotona ollessa käydä kuin lähikaupassa mutkan. Siks tuntuu kuin olis vankilassa lusimassa tuomiota jostain rikoksesta, tietäis vain milloin olen tuomioni kärsinyt ja pääsen vapaaksi. Hoidettavani jonottaa jo hoitopaikkaa, koska en oikeasti jaksa enää useampaa vuotta häntä hoitaa ja olen jo toista kertaa omaishoitajan hommassa eli alkaa painaa lapasessa tämä monen vuoden urakkatyöputki. Ihan kuin rakentais urakkatyönä jotain, joka ei ikinä valmiiksi tule. Ei ne haaveet toteutuneet ennenkään mun kohdalla, mutt jos tästä työstä elävänä selviäis, niin olisihan se jotain ja jos vaikka sais välillä ihan rauhassa nukkuakin, niin sekin olis extraa.
Aivan samat kokemukset minulla. Olen myös toisen omaishoitajana. Työputki on kestänyt jo yli 15 v. eli olen se väliinputoaja työeläkkeessä. Saapa sitten yhteiskunnan rikkaat mollata minuakin laiskaksi ja huudella "että olisitpa mennyt töihin".
Elinkautisesta vankeudesta pääsee 15 vuodessa, mutta kärsin jo toista elinkautista.
Mä en osaa des haaveilla enään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.2956707Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill652059- 1751797
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä151267- 1121257
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691170Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie71146RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j531047Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411031Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.288972