millähän nimimerkillä hänen miehens kirjoittelee tuskin on lopettanut kirjoittelua vai kirjoitteleeko he kumpikin samalla nimimerkillä vai onko kummallakin oma nimimerkki ja kun kirjoittelevat niin istuvat erihuoneissa tai onko hänen miehensä ilman nimimerkkiä
miettinyt lady zorrosta
palsta.perhe
1071244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 107
Vanhimmat
Olen huomannut että myös perheen kuopus kirjoittelee palstalle, tosin puskista.
Ai, se 3,5-vuotias. Vanhempi 5-vuotias menee vuoden päästä eskariin - ehkä hän oppii sitten kirjoittamaan jotakin?
Töissä käyvällä hänen miehellään ei taida välttämättä olla aikaa kirjoitella tänne? Ja monesti tällä Ladyzorrolla aika menee kouluhommiin ja perheen pyörittämiseen?
Mitä miettimistä siinä on? Aivan sama onko molemmat täällä vai ei, miksi vaivata päätään tuollaisella asialla.
Ei kirjoittele. Ei palstalla ole miehiä.
Väärin.
Tuskin millään, saattaa lukea satunnaisesti vaan en tiedä onko mutu. Enpä miekään kohta ennätä kirjoitella. Alkaa semmonen lento kohta, että hyvä kun ehtii nukkumaan. 😌😓
Töitä, koulua, näyttöjä, näyttösuunnitelmia, kotihommat ja mukelot...tulee kiireinen loppuvuosi. Kumpa en palais loppuun. 😲
Oisko nyt se kohta, jolloin mies osallistuu enemmän lastenhoitoon ja kotihommiin?
Loppuun palaminen on pään sisällä tapahtuva asia. Se ei korreloi aina tehtäväkuorman kanssa. Jos hyväksyy tosiasian että on ottanut itselleen paljon tehtäviä, niin on järkevää hyväksyä myös mahdollisuus ettei kykene niitä kaikkia hoitamaan.
Loppuunpalaminen tulee siitä kun ei jaksa, mutta yrittää väkisin. Jotkut kestää sitä paremmin ja toiset huonommin, muttei kukaan ikuisesti. Useimmat loppuunpalaneet tuttavani ovat naisia. Syy lienee tuo mainitsemani, eli useilla naisilla on sisäinen epäonnistumisen pelko, joka estää heitä myöntämästä etteivät olekaan niin vahvoja kuin haluaisivat olla.
Mutta muuttuuko maailmasi suuresti jos esimerkiksi lykkäät yhtä näyttöä 2 kuukautta ? Ei yleensä.
Luultavasti ei. ☺️
Se on iltamyöhä, kun töistä matkoineen selviää. Mukeloiden nukkumaanmenoon jos ehtii, hyvä.
Kotihommat ajattelin tehdä jahka jaksan. Kunhan nyt ruokaa löytyy, puhdasta päälle puettavaa ja kerta viikkoon siivoaa. Se saa olla siinä. ☺️
"Jos hyväksyy tosiasian että on ottanut itselleen paljon tehtäviä, niin on järkevää hyväksyä myös mahdollisuus ettei kykene niitä kaikkia hoitamaan. "
- Hyväksynyt reilun vuoden verran, mitä olen opiskellut. Mutta kuten sanoit, pelkään että jaksamisen raja voi tulla vastaan.
"Mutta muuttuuko maailmasi suuresti jos esimerkiksi lykkäät yhtä näyttöä 2 kuukautta ? Ei yleensä."
- Mulle ei olis väliä, mutta koulu vaatii näyttöjä. Niissä alkaa olla ns. deadline. Siirränkin osan näytöistä ensi vuoteen. Että ehdin perehtyäkin osa-alueisiin, ettei tarvi pystymettästä lähteä koittamaan.
Ja ei ole kiva nipinnapin päästä läpi. Vaan mielummin niin, että oikeasti on perillä näytettävistä asioista.
Nyt vielä tietokoneeseen saan wordin ja koulun tunnukset korjataan, ne on kesällä kadonneet heidän päässään, niin ettei opiskelupohjiin pääse käsiksi, kirjautumatta tietenkäään. Joku nörttimoka tai tietoliikenne hämminki...?
Mä olen aika tunnollinen ja kerään helposti painetta suoriutumisestani.
Viimeksi tänään sain miehen hermostumaan, kun ummikkona tiedustelin näistä wordeistä ja niiden hommaamisesta. Mä kun olen aivan tunari näissä jutuissa. Oisin vähän tarvinut neuvoja.
Ei tykännyt alkaa selvimään, ärähti vain että ei kai se helvetti mulle kuulu sun kouluasi käydä ja wordia haeskella!!! 👿Nappas puhelimensa käteen ja häippäs toiseen huoneeseen naama norsunveellä. Jeeep.
Ei eli menen sitten nappuloiden kanssa kauppaan viikolla ja selvittelen fiksumpien kanssa. Eiköhän tuo siellä hoidu ja rahalla saa ostettua.
Onkohan teillä sama systeemi kuin meillä.....?
Silloin et tarvitse sitä wordia -kuten itsekin ensin panikoin- vaan kirjoitat suoraan tehtäväkenttään. Välillä tallennat, ja vaikka myöhemmin jatkat.
Näyttösuunnitelmakaan ei taida enää olla pakollinen? Jos tarvii, laitat mitä missä milloin, millä tavoin ja miksi. Näyttöjä pystyy uusimaan tai siirtämään, kylmiltään eivät välttämättä edes ota vastaan.
Kyllä se siitä, harjoittelu tekee mestarin, opiskelussakin.
Koulutus on ainakin meillä ollut yllättävän vaativa, eli on vaatinut aikalailla pohtimista, ja uudelleen (kaikkeen) asennoitumista.
Anna miehen mörköillä, ja teet vain pakolliset, et voi yhtäaikaa olla täysipäiväinen äiti ja kodinhoitaja, käydä töissä, opiskella, ja tehdä vielä koulutehtäviä.
Meillä on valmis pohja näyttösuunnitelmalle, missä rasti ruutuun ja sitten vapaasti tehty runko näyttöpäivän toteuttamisesta. Eli periaatteessa juuri koko se työpäivä ja mitä teet missäkin ja millä välinen ja mitä.
Vapaaehtoista sitten runoilla enemmän. Dokumentit pitää lähettää tässä ohessa sähköisesti. Mutta itse näytössä näytönvastaanottajat kyselee kyllä kysymyksiä, joilla kartoittaa osaamista.
On tää semmosta jatkuvaa lukemista ja pohtimista.😃
Juu se saa olla mörkö ihan rauhassa, kun kerran ottaa asenteeksi mörköillä. Mä teen minkä pystyn.
Viimeksi oli ongelmia saada ne dokumentit perille sähköisesti ja opettajan auki. Mutta yritän selvitellä, kunhan hekin palaavat lomiltaan. ☺️
"Mutta muuttuuko maailmasi suuresti jos esimerkiksi lykkäät yhtä näyttöä 2 kuukautta ? Ei yleensä."
Asia ei mulle kuulu... mutt ihan sivusta huomauttaisin...
-Riippuu siitä, mitä ja missä opiskelee! Se voi olla ettei koulu eli opiskelupaikka, hyväksy sitä lykkäystä... jotkut opinnot kun pitää määräajassa suorittaa, jotta voi valmistua muiden mukana.
Siinä voi käydä lopulta niinkin ett suoritat sen tietyn osuuden vasta vuoden päästä ... silloin kun aivan toinen vuosikurssi käsittelee sitä kyseistä asiaa; vasta silloin sulla on tilaisuus siihen näyttöön. Mulle on käynyt tällainen kämmi... arvaa harmittiko! =(
No juuri näin se menee meilläki. Takaraja, kun on valmistuttava tai menee vaikeeks...toki nopeamminkin saa valmistua, mutta se on käytännössä aika mahdotonta. Teoria ja käytäntö menee muutenkin limittäin, osa teorioista on kerran vuodessa. Osa jo suoritettu, vain sopiva näyttöpaikka täytyy olla.
Mun esim. täytyy räätälöidä jatkuvasti.
Voi paska. Mulle kuulostaa ihan siltä, että sun olisi aika ottaa ”kulta, meidän pitää keskustella” keskustelunavaus käyttöön.
Näytössä kyselevät paljon, ja kun tiedät mitä teet ja miksi, saat pieniä kämmejä anteeksi, varsinkin jos huomaat ne itse. Ne tapaukset, jotka joutuvat hylkyyn, ovat jo hyvin räikeitä, ja on esim. työturvakysymys.
Eipä ole tämäkään ihan näin yksioikoista. Loppuun palamiseen liittyy yleensä pitkittynyt korkea stressi. Jos vaikka taustalla olisikin epäonnistumisenpelko tai korkealle (itse) asetettu rima, taikka elämäntilanteesta johtuva korkea kuormittuneisuus, niin niistä johtuvan stressitilan pysyessä pitkään korkealla muuttuu ongelma fyysiseksi.
Seurauksena unettomuutta, erilaisia fyysisiä vaivoja (esim kiputiloja, sydämentykytystä), stressihormonin sekoittamaa hormonitoimintaa ja aineenvaihduntaa (jotka puolestaan voivat johtaa monenlaisiin sairauksiin). Eli psykososiaalinen kuormittuneisuus muuttuu fyysisiksi ongelmiksi pahimmillaan romahduttaen fysiikan kokonaan.
Kokonaisuudesta voi tulla niin vaikea vyyhti, että monella menee vuositolkulla sitä setviessä eikä siinä vaiheessa korjata pelkästään korvien väliä. Siksi kannattaa olla herkällä jos huomaan itsessään pitkittyneistä stressioireita. Voi olla että kaikkea sitä kuormaa on jaksanut pitkään (ja luulee edelleen jaksavansa), kunnes yhtenä päivänä ei jaksakaan enää yhtään mitään.
Sanoin tuossa hetki sitten miehelle, että kun ei sulla kumminkaan ole varaa taloudenhoitajaan eikä kalliimpaan naiseenkaan, nii koittasitko pitää edes välit kunnossa minuun. :D
Oli aika itseriittoisesti ehkä sanottu, mutta tuntui tarpeelliselle sanoa.
Hän on pakertanut nyt monena päivänä pihalla hikipäässä pihatöitä. Silleen on erittäinkin hyvin nyt osallistunut asioiden eteenpäin viemiseen. Kun aiemmin valittelin laiskottelusta. Nyt en kyllä voi semmoista sanoa, tai narisen turhaan. Mutta jos jotain toivoisin lisää, niin neuvottelukykyjä ja kompromissin teko taitoja.
No itsestäni ainakin tunnistan nuo psykosomaattiset oireet, kivut, vatsavaivat, hermostuneisuus ja levottomuus.
Toki fyysistäkin vikaa taustalla on, vatsassa nyt eritoten. Mutta kyllä vain, psyyken hyvinvointi näkyy fyysisesti. Luulen, että olen jopa saanut osan sairauksistani stressin takia. Lapsena pelkäsin opettajaani ja koulumatkoja kiusaamisen takia, stressasin. Tuli migreenikierre. Vatsakierre. Sittemmin fibromyalgia. Minusta tuli sätkyjänis tyyppinen ihminen stressin myötä.
Siksi olen päätellyt näin, sillä nyt kun olen päässyt itseni kanssa tutummaksi ja oppinut tunnistamaan syitä ja seurauksia paremmin ja oppinut hallitsemaan reagoimisiani ja olemaan välittämättä kaikesta, voin fyysisesti myös paremmin. Ja kun taas kasaantuu kuormaa henkiselle, alkaa vaivat.
Niinpä, juuri näin. :)
Olen myös oppinut huomaamaan, että en jaksa ihmisiä niin hyvin kuin moni muu. Väsyn kauheesti runsaassa sosiaalisessa kanssakäymisessä, vaikka suoriudun hyvin ihmisten kanssa vuorovaikutuksesta ja ihan tykkäänkin yleensä ihmisistä. Mutta väsyn vaan kamalasti.
Siksi voin rehellisesti sanoa nauttivani omissa oloissani olemisesta. Tai pienessä tutussa porukassa, missä ei tarvitse olla ns. aistit avoinna ja tarkkailla kaiken aikaa " ympäristöään". Ihan kun en saisi aistejani sammutettua ja ne ylikuormittuisi?
Joku lääkäri ehdotti joskus paniikkihäriötä, mutta ei mulla koskaan paniikkia tule. Eikä mitään ahdistumista, vain hirveä väsyminen. Ja sitä kyllä, etten helposti lähde ihmismassoihin liikkumaan. Hengailemaan isoon porukkaan.
"Ei tykännyt alkaa selvimään, ärähti vain että ei kai se helvetti mulle kuulu sun kouluasi käydä ja wordia haeskella!!! 👿Nappas puhelimensa käteen ja häippäs toiseen huoneeseen naama norsunveellä. Jeeep. "
"Hän on pakertanut nyt monena päivänä pihalla hikipäässä pihatöitä. Silleen on erittäinkin hyvin nyt osallistunut asioiden eteenpäin viemiseen. Kun aiemmin valittelin laiskottelusta. Nyt en kyllä voi semmoista sanoa, tai narisen turhaan. Mutta jos jotain toivoisin lisää, niin neuvottelukykyjä ja kompromissin teko taitoja."
Olin jo ehdottamassa eroa mutta siinä mielessä ymmärrän että jos on näillä helteillä puskenut täysiä päiviä pihalla se voi vähän harmittaa jos pitäisi vielä alkaa muuta selvittämään sitten kun pääsee puhaltamaan. Itse en noin viitsisi sanoa mutta jos muuten hoitaa tonttinsa ja on pelkkää puhetta voi olla ihan hyvä vaan koettaa suhteuttaa ja siinä mielessähän hän oikeassa että sinähän itse olet koulun päättänyt käydä ja sieltä pitäisi saada tukea niihin asioihin. Tai sitten oisit kysynyt palstan kaikkien alojen asiantuntijoilta :D Me ollaan päteviä.
Joo, word, et tarvitse kaupallista word:ia vaan ohjelman jolla voit käsitellä word-dokumentteja. Eli siis asennat open officen tai libreeOfficen koneelle. Ovat ilmaisia ja niistä löytyy kaikki tarvittava peruskäyttöön:
https://support.office.com/fi-fi/article/opendocument-tekstimuodon-odt-ja-word-muodon-docx-väliset-erot-d9d51a92-56d1-4794-8b68-5efb57aebfdc
http://www.openoffice.fi/
http://www.openoffice.org/fi/download/index.html
https://fi.libreoffice.org/
https://fi.libreoffice.org/lataa/luotettavin-libreoffice/
Mulla itellä open office koneella mutta epäilemättä tuo libreoffice myös hyvä, molemmista saa suomenkieliset versiot ja kummallakin voi tallentaa dokumentteja word-muotoisina.
Ei nyt näillä helteillä, mutta viime viikolla ja sitä edellisellä. :)
Ei se huono mies ole, mutta erilainen kun minä. Mä oon säpäkkä, nopee ja näpee. En tykkää mulkoilusta ja murahtelusta, kukkoilusta ja hällävälistä. Ja hän on vähän junttipulla, minusta. Joustamaton. :D
No minä taas oon sitten, muuten hankala ja aina pitää suunnitella kaikki asiat. Puhua moneen kertaan jne jne. Kerta puhetta jostain pitää riittää, on miehen kanta. Olkoon se vaikka ruoka on valmista. :D
Että kai minunkin persoona häntä väliin nyppii, olen liian vilkas ja nyt tarttis jo tapahtuu. Ei vetkutella!
Libreofficea tarjosi hänkin. Ei kai se mitään, jos pelittää yhteen wordin kanssa.
Nyt juoksen suihkuun, mä sulan tuoliin. :)
"Anna miehen mörköillä"
Jos antaa toisen vaan mörköillä niin mikä on lopputulos loppujenlopuksi?
Ei se musta ollut ollenkaan itseriittoista. Mutta kiva kuulla jos osallistuu jo taas enemmän.
Väsyneenä ja stressaantuneena ei aina jaksais niin neuvotella tai tehdä kompromisseja, taikka olla kärsivällinen, vaikka silloin niitä kaikkia just eniten tarttis itse kukin.
Joo, ne vaivat on kuin signaaleja siitä, että joku asia ei ole balanssissa. Niitä kannattaa kuunnella, kuten sitä kanarianlintua kaivoksessa.
Pitää sitä enemmän lahjana kuin riesana (vasta hiljattain itse tajunnut tämän).
No tuokin on totta, mitä kirjoitat väsymyksestä ja jaksamisesta. Siksipä yritän ymmärtää, että voi olla matalempi kynnys sanoa vaan näp näp ja se on näin.
Eikä siitä neuvotella.
Joo omaa kehoaan ja tuntemuksiaan kannattaa kuunnella. Yllättävän paljon huomaa olevan korvienvälillä osuutta asioihin, kun kroppa reistaa.
No meillä tuo mörköily pahenee vaan, jos alan utsimaan mikä on. Joskus ei haluta puhua mikä on, olla vaan mörökölli keskenään.
Vaikka todellakin olisi aina kiva tietää mistä mikäkin tuli ja miten lääkitä.
No en välttämättä tarkoittanut sitä ihan noin, kuulostaa että sä ymmärrät ja myötäilet aika paljon (ja ehkä se, että olet itsekin joskus näp näp voi olla hyvä juttu ja että sullakin on oikeus olla väsynyt).
Ajattelin enemmän että ehkä olette molemmat olleet aika tiukoilla (taloprojekti, pienet lapset jne) ja silloin kärsivällisyys ja keskinäinen ymmärrys voi olla noin yleisesti koetuksella. Mutta ei se kärsivällisyys ja ymmärtäminen voi olla pelkästään toisen vastuulla, tiukoissa tilanteissa parisuhde punnitaan, pitäisi löytyä sitä ”me”-henkeä, että tuli mitä tuli, yhdessä selvitään.
Mikäs se on onkaan tän parisuhdeterapeutin nimi joka kirjoittaa mm hesariin, Maarit jotain (oli joskus siinä ensitreffit alttarilla ja kirjoittanut sittemmin pari kirjaakin)? No siis hän kirjoitti hiljattain, että yksi hyvän parisuhteen merkkejä on parimyötätunto. Siis se, että on paitsi kiinnostunut toisen elämästä ja ongelmista, niin on myös halukas tekemään myötätunnon tekoja (auttamaan ratkaisemaan erilaisia ongelmia, toisen ongelmista tulee yhteisiä ongelmia). Ajattelin just sitä lukiessa, että sehän se on, joka me-henkeä luo.
tuo on totta toisen ongelma on sama kuin oma ongelma eli yhteiset on ongelmat ja yhdessä autetaan toista ja jos tulee riita niin silloin vetäytyy omiin oloihinsa ja pian tulee paha mieli ja pyytää anteeksi ja haluaakin auttaa toista
"(vasta hiljattain itse tajunnut tämän)"
.. HyväHyvä.. =).. Parempi ennemmin, kuin.. Haurassa.. ;P
.. Nää on Näitä Juttuja, mitkä pitää Oppia enemmän tai vähemmän KantaPiän kautta.. Yleensä Enemmän.. Vaiks Joku/Jotkut olisi yrittänyt VaroVarotella ja opettaa ElämänViisauksia/Totuuksia jo Aiemmin, niin Harvemmin niistä niin hyvin osaa ottaa Koppia vastaan, että sen oikeasti Tiedostaa kunnolla.. Ja Vaikeetahan se on Täysin Tiedostaa tälläisiä asioita, jos/kun ei ole saanut siitä itse "Maistiaisia".. ;P
.. Sama Homma esim. YliKunnon Kanssa.. Sit sen todellakin käsittää/tajuaa/tiedostaa, kun on saanut hieman "herkkua" maistella.. ;D
.. Stressi Kommenttisi oli Erittäin Hjyvä, jos ei Jopa Täyrellinen.. ;P
" Ei tykännyt alkaa selvimään, ärähti vain että ei kai se helvetti mulle kuulu sun kouluasi käydä ja wordia haeskella!!! 👿Nappas puhelimensa käteen ja häippäs toiseen huoneeseen naama norsunveellä. Jeeep. "
Mjoo. Tuossa oli upeita kommentteja edellä. Nyt omalla saatan mennä vähän suon reunalle tai upoksiin asti, mutta tuli nyt mieleen kuitenkin....
Miten musta tuntuu, että miehellä saattaa olla hieman huono omatunto? Tai oikeastaan tuo omatunto soimaa riittämättömyyden tunteista? Ja sinä olet se, joka on tahattomasti tai tahallisesti herättänyt tuon ajatuksen hänessä, ettei hän ole riittävä sinulle? Ja tämä ajatus saa loukkaantumisen heräämään, että mikä helvetti siinä on, kun mies ei enää riitä mihinkään?
Ethän sinä näin ole varmaan toiminut. Mutta tunteet on niinkuin ne on, ne käyttäytyy tolkuttomastikin. Ja se loukkaantuminen saa ärähtelemään. Ja myös väsyminen. Ja sitten kun on ärähdelty tarpeeksi, niin alkaa itsesyytökset raastaa joka saa käyttäytymään vielä kuspiämäisemmin. Hermot menee tappiin asti. Ei voi sietää enää itseäänkään. Saati sitten toista, joka saa räjähtelemään pikkuasioista.
Naisten on helppo syödä miehestä miehisyys, tai osa miehisyyden tunteesta. Harva sitä tekee tahallaan, mutta jos on eräällä tavalla voimakastahtoinen tai vahvaitsetuntoinen, voi tehdä sen huomaattomastikin jossain mittakaavassa. Miehen pitää siis olla järjettömän vahvaitsetuntoinen, ettei ota itseensä suoraa tai epäsuoraa palautetta siitä, ettei hän ole riittävä. Pitkään kestäessä tilanne huononee siihen, että toinen kokee vain olevansa aasi, joka kysyy ratsastajaltaan, enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä?
Tämä sama sopii toisinkin päin. Jostain kumman syystä minä näen sen niin, että kumpikin koette jossain määrin tästä. Riittämättömyyden tunteista.
Eikä se mikään ihme olekaan. Kiltit, kunnolliset ja velvollisuudentuntoiset ihmiset menee helposti lankaan tässä.
Mitä mitä. Joko ukkeli taas vikurehtaa? Jos hän olisi vanhempi sanoisin, että mieshormoonioikkuja (mutta ne ilmaantuvat vasta kai 50 v. kavereilla), alhainen taso. Kyllä miehetkin osaavat hormooneissaan sätkiä kuin Kekripukit..
Paljon se sinä jaksat kuunnella tuommoista möykkää ja tuiskahtelua. Mulle jos mies noin sanoisi kun esim. apua pyydän, niin heittäisin sankolla vettä päälle ja saisi nukkua loppukesän yksinään luhtiaitassa, että oppii, miten naista kohdellaan. Sen vielä ymmärrän, että jos sanoisi, että tunnin tahtoo olla töiden jälkeen rauhassa, mutta joutavaa tiuskimista ei pidä katsoa. Kokeilepa kerrankin äänijänteitä kun lapset eivät ole paikalla. Se semmoinen joskus herättää..miehet oikkuiluillaan joskus hakevat sitä, että nainen saa totaalisen hepulin niin ettei harakkakaan pysy enää piipun päällä.
Eläpä söpöläinen vaahtoa ku heppa
Ellu on Mikkelissä saanu apuhoitajan tittelin ja työöxeen kirjottelee lääkärinlausntoja puhtaax
uskoo tiätävänsä sanelun mukaan, ett potilaalla on mandoliinin kokoinen eturauhanen
ops--mandariinin kokoinen
minusta heiltä puuttuu rakkaus eli ovat yhdessä väkisin ehkä omaisuuden takia ja sen kuvan saanut ettei ole seksiä eikä viihdy toistensa kanssa ja ovat yksinäisiä ja toinen on täällä ja toinen pelien maailmassa erihuoneissa mutta eivät ole onnellisia yhdessä
ja kyllä se toinen haluaa autta ja jos jostakin syystä ei heti mutta haluaa auttaa kultaansa ja ei tiuskimista tai raivoamista tarvi sietääja riitoja kinoja ja toria tulee mutta ne sovitaan ja jos ei muuten tajua niin kun uhkaat että joutuu nukkumaan muualla niin varmasti haluaa tehdä sovintoa kanssasi mutta kyllä auttaminen tulee luonnostaan kun toista rakastaa mutta minusta heillä menee huonosti ja suhde ei voi hyvin
Enpä usko. Tuossa elämäntilanteessa jokainen tarvitsee enemmän omaa aikaa. Ja kun siitä arjen pyörityksestä ei pääse eroon muuta kuin uppoutumalla toiseen maailmaan. Kumpikin on niin fiksuja, ettei lähde muualle rymyämään. Ovat läsnä, mutta juuri nyt tarvitaan jotain muutakin. Ei se onnellisia hetkiä estä, mutta estää ainakin sen, ettei käydä toisen kurrkkuun kiinni, kun veetuttaa niin äärettömästi eikä tiedä mihin sen purkaisi. Enkä nyt puhu mistään parisuhteesta.
Ennenaikaan katsottiin televisiota. Tai luettiin kirjoja. Jotkut lähti ryyppäämään ja kuka mitäkin. Normiperhemeininkiä.
Ja ohi se menee, kun tarpeeksi könytään turvallaan maassa. Toki se jälleenrakastuminen (huom sanamuoto) vaatii hieman hiotumistakin. Ja kokemuksia janan ääripäästä toiseen. Sitten jos siihen jäädään vielä yhdessä, niin se on tahtotila. Nih.
eikös tuo ole jatkunut koko suhteen ajan ja jos ei ole rakkautta niin siihen ei auta mikään paitsi ero ja etsiä kumppanit jotka oikeasti rakastaa
Mun mielestä kyse on vain tietystä elämäntilanteesta. Josta jo ylempänä osuvasti flowersreally mainitsikin. Ei suinkaan koko suhteen ajan.
Ei rakkaus kuole väsyttävään elämäntilanteeseen, se vain suurempana käsitteenä pistetään välillä telakalle odottelemaan aikaansa.
Yleensä rakkaus kuolee luottamuksen menettämiseen (jonka voi tehdä kaikilla mahdollisilla tavoilla) tai siihen, ettei vastarakkautta enää ole, jota rakastaa.
Mun mielestä ero ei tässä ole mikään ratkaisu. Jos joka vaikeassa elämäntilanteessa aletaan eroilemaan, niin eihän ihmisissä ole enää minkäänlaista sietokyvyn poikastakaan. On vain enemmän opiskeltava elämää, nöyrryttävä ja opeteltava uudelleen, miten se tilanne hoidetaan.
Sitä se rakastaminen nimittäin myös meinaa.
no olet sinä oikeassa kun puhutaan normaalista suhteista mutta saanut kuvan että zorro ei pidä miehensä ulkonäöstä eikä ole seksiä eivätkä viihdy keskenään ja saanut kuvan että ovat yhdessä kun on omakotitalo ja laina mutta en ole saanut kuvaa että olisivat onnellisia yhdessä ja eivätkä ole yhdessä kuin pakosta ja viikonloppuisin kun on pakko olla yhdessä niin ovat erihuoneissa mutta muuten olet oikeassa
Kaikilla menee sillon tällöin kehnosti eikä se silti tarkoita loppusuoraa. Hänen miekkosensa on vain yhtä mahdoton kuin mie menkkojen aikaan. Todennäköisesti nyt on kyse helle- sekä lomauupumuksesta. Tai peliaseman piilotuksesta, mukaan lukien polkimet. Lomalla tuppaa joskus v.tuttamaan kun ollaan nokatusten kolme neljä viikkoa eikä toista pääse mihinkään karkuun. Sitten rupeaa tulemaan sammakoiden sijasta norsuja suusta. Minusta LZ:n miekkosen olisi harjoiteltava neuvottelutaitoja, ei vain "ilmoitustaitoa". Jos jompi kumpi heittäytyy kovin yksikantaiseksi, rupeaa kopassa kävyt palamaan.
Minusta heillä on kumminkin rakkauspohja heidän jutulleen vaikka mies nyt sekoileekin miesmäiseen tapaansa aika ajoin <3
Höpötiköpöti. Siellä ne nukkuu kylki kyljessä nytkin...:)
Miehet ovat vain joskus sellaisia murmeleita, että ne tahtovat välillä kadota kommunikaation kultaisesta piiristä. Olen joskus joitakin miekkosia männä lumilla tarkkaillut, ja hullukaan ota selvää siitä ilmeestä, mitä miehen päässä aika ajoin liikkuu; joku sytytysjärjestelmä, kytkentäkaavio, startti...? Nainen on siinä hetkessä kuin Kopernikus tähtitieteensä alkutaipaleella.
Muistaakseni Lizzi tykkää puolisonsa ulkonäöstä, on sanonut tätä varsinaiskesi könsikkääksi. Grrr....rauh!
Seksiäkin on, taantuneen pariskunnan tyyliin. Jos nyt ei kolmesti päivässä, niin silloin tällöin kuitenkin. Aika normia tuossa elämäntilanteessa (huom, myöhemmin sitä ehtii harrastaa enemmänkin. Ja laadukkaammin).
Totta hiivatissa sitä yhdessä ollaan, jos talokin on yhdessä rakennettu. Miksi olisi rakennettu, jos meininki olisi lähteä jo eri teille? Mun mielestä kumpikin vaikuttaa perhe - (ja elämän-)-sitoutuneille tyypeille.
Missään ei ole määritelty sitä, etteikö yhdessä oltaisi onnellisia. Onnellisuus ei nimittäin koostu vaan harmoniasta ja aaahhh-ihanasta. onnellisuus määrittyy pitkälti siitä, minkälaisia tyytyväisyyden tunteita se saa aikaan luodusta. Jos olemme tyytymättömiä tekemisiimme tai tekemättä jättämisiimme, se yleensä luo ei-onnellisen tilan. Oma onnellisuus ei välttämättä riipu toisen tekemisistä tai tekemättä jättämisestä. Mahdolliset negatunteet ovat yleensä jotain muuta.
Heh, itse näen puolisoani vain lomilla ja yhteisillä harvinaisilla vapailla. Emme koe olevamme mitenkään yhdessä pakosta. Ja yhdessä ollessammakin pystymme eriytymään (mikä on suhteessa tervettä) mutta silti nauttimaan olemassaolostamme. En usko että lizzillä ja kumppanillaan olisi
yhtään sen huonommin.
minusta he rakastuivat toistensa mietteisiin eikös zorro niin sanonut ja kun tapasivat niin kumpikaan ei pitänyt toisistaan ja kumpikaan ei kiihotu toisistaan ja alusta asti ei ole seksiä ei rakasta toisiaan mutta mietteet on se heidän juttu ja muulla ei väliä ja eikä heillä ole seksiä ei rakkautta ja ovat ilkeitä toisilleen kun ei ole rakkautta no käykö mies vieraissa kun herää aamulla ja heti lähtee töihin ja työt loppuu klo 16.00 ja palaa kotiin klo 01.00 ja suoraan nukkumaan ja viikonloppuna joko miehen kaverit ja pelaa keskenään koko viikonlopun erihuoneessa tai yksin pelaa koko viikonlopun ja eikä haluaisi nukkuakkaan vierekkäin mies menee nukkumaan 03.00 ja herättyään lähtee töihin ja eikä haluaisi palata kotiin mutta nukkuakkin täytyy ja mitä puhuvat niin sekin raivoamalla ja ilkeilemällä ja riitelemällä eli eivät ole koskaan rakastuneetkaan toisiinsa eli heillä on vain joku yhteinen miete ja eikös zorron vanhemmatkin ihmetelleet miksi ovat yhdessä kun eivät rakasta toisiaan
onko se onnea jos zorro sanoo mennään saunaan niin mies nauraa röhöttää ja pilkkaa ja vittuilee ei hän saunaan kanssasi lähde ja eikös kun zorro tanssii niin miehensä nauraa ja pilkkaa eikä halua edes katsoa häntä ja eikös zorro poistanut sen kun kirjoitti että on tääll mieluummin kuin on perheensä kanssa ja hän ei halunnut grillata miehensä ja lastensa kanssa vaan olla täällä mutta poisti sen mutta sen mitä on kirjoittanut tänne niin ei onnellisia ja rakastuneita ole ja eikä kukaan muu olisi mennyt yhteen tärkein oli jokin miete joka heidät yhteen sai ei rakkaus
puolisollasi taitaa olla joku muukin nainen ja onko tuo mikään suhde nähdä 5 kertaa vuodessa olet pano ja varmasti on toinen nainen ja jos ei ole niin olisi kanssasi nytkin ja aina ja kaikkialla
Minä en nyt usko mihinkään noihin juttuihin noinaan. Ihan kuin kukkakärpäsestä olisi suurrenneltu myskihärkänen.
Mikä kenenkin saa yhteen, onkin mielenkiintoista. Onhan itsellenikin käynyt vastaavalla tavalla. Ihastuminen on ihastumista, mutta vasta ajan saatossa tulee se oikea rakkaus.
Usko vaan elisatätiä tässä(-kin) asiassa.
; )
Ööhm...no mie olen arjesta saanut kuitenkin eri kuvan...: )
Tästä on joskus puhuttu ettei koko aikaa voi, ei jaksa, ei pysty eikä halua(!) kökkiä yhdessä. Hei, ei kukaan. Huoneesta loppuu muuten happi ja koko liitosta.
Äläs nyt, kyllä ne toisistaan tykkää...Katselepa leijonia savannilla, eivät nekään nuku aina saman puun alla.
Kettu on ihana niin kuin aina. :)
jos minä olisin sinä niin sanoisin miehellesi joko ollaan yhdessä tai ei ja jos ei niin heippa ja etsisin uuden ja jos rakastaa sinua niin muutatte yhteen ja olette yhdessä mutta suhdetta teillä ei ole
Puolisollani toinen nainen? Eipä taida olla. En ole huolissani asiasta. Jos olen pano, hyvä niin. Hyvä että vielä panee ja mielellään.
Mitä tulee elämäntapaamme, niin se ei ole tavanomainen. Emme voi raahata puolisoitamme töidemme ja muiden velvotteidemme perässä ja ääreen. Miltä se näyttäisi, jos raahaisin äijän niskasta työpaikalle?: "Odotapas siinä, kun hoidan nää hommani. En tiedä kauanko tänään menee, ehkä tuplapäivää pukkaa. Kun nää on tehty, voidaan sitten mennä hoitamaan sun hommasi."
Ei mun tarvitsee omistaa ketään. Pysyy se siinä muutenkin. Ja tähänastisella kokemuksellamme uskon hänen ajattelevan täsmälleen samalla tavalla.
Miss Pönde-Hani on lystikäs kuten aina :)
On meillä suhde. Tarkemmin sanottuna aviosuhde. Ja asutaan yhdessäkin, ainakin osan aikaa.
Älä ole niin murheissasi ja huolissasi. Tämä sopii meille vallan mainiosti. Ehkä vietämme jopa laadukkaampaa aikaa kuin keskivertopariskunnat silloin, kun meillä on yhteistä aikaa. Mun on ainakin pakko sanoa, etten koskaan, ikipäivänä, ole nauttinut kenenkään toisen seurasta yhtä paljon.
Vaikka siitäkin seurasta on välillä hyvä irtaantua. Emme elä symbioosissa (vain osasymbioosissa).
samapa tuo ei ole minun suhteeni mutta jos kerran viikossa näkevät toisensa tunnin ajan ja vartin syövät yhdessä ja sanovat jotakin toisilleen niin jo loppuu happi ja ahdistaa mutta sen sanon ennemmin yksin kuin olla onneton onnettomassa suhteessa ja kyllä normaali ihminen haluaa töistä kotiin kultansa luokse ja olla hänen kanssaan ja viikonloppuisin viihtyy perheensä kanssa ja jos näin ei ole niin jokin on pielessä ja pahasti
Ksih ksih,.. unia, pittää tästä sänkyyn köpöttää... :)
Kauniita kesäisiä unia kullanmurulle :)
jos ei hotellityttöjä tai joku muu nainen ole niin miksi miehesi haluaa matkustella vaan ottaa lopputilin ja etsii uuden työn etä voi olla sinun kanssasi ja tuskin maailmalla ilman pimppiä on no joo se on teidän juttunne ja hyvä että olette onnellisia mutta nyt nukkumaan hyvää yötä
Tiedoksesi, mieheni matkustelee minun kanssani. Ja mitä hän työkseen tekee, on hänen oma asiansa. Kuten oma työni.
Mutta täytyy mun sanoa, että varsinainen sarjainttääjien maailmanmestari olet. Hupsu :)
Hyvää yötä itsellesi. Kauniita unia ja toteutukoon sinunkin kaikki tärkeimmät toiveesi elämässäsi:)
Sopii teille mutta ihmettelen miksi annat neuvoja niille jotka asuvat yhdessä kaiken aikaa.
Analysoitkin vielä mistä mikäkin johtuu tietämättä mitään mitä seinien sisällä tapahtuu.
Tuo on toksista maskuliinisuutta ja mansplainingiä ruveta akkoja tietokoneongelmissa neuvomaan. Tietysti jos pyytävät apua, niin sitten kiltisti autetaan. Riittävä apu yleensä on pyytää riittävä erittely ongelmasta ja selvitys mitä toistaiseksi on tehty ongelman selvittämiseksi ja missä kohtaa seinä on noussut vastaan.
Word on monilta osin menneen maailman työkalu. Kun sisältö esitetään sähköisesti ja hyvin erilaisilla välineillä niin on varsin keinotekoista pakottaa viesti muotoon, jossa se on optimoitu A4-papereille.
Oho, 37 viestiä yhdessä yössä ilmoittaa kello tuolla ylhäällä.
Eipä tässä hätää, Ellulla näyttää olevan ihmisenluku silmää. Täällä on arki se mikä joskus ottaa luuloja pois, sitten uuvahtaa. Kuten tuolla flower asiaa jo ounastelikin.
Meillä nyt tuon hurjempia riitoja ja tappeluja ole. Joskus vaan nasevasti toinen töpsäyttää vähän ajattelemattomasti norsuja suustaan. Minäkin aivan taatusti. Kukaan ei yksinään nahistele. :)
Toinen on tyyppiä lukittuu, kun on raskasta jotenkin ja minä olen tyyppiä annan tulla ulos, kun on raskasta. Myös vuolaammin ne hyvät tuntemukset. Luonne eroja.
Umpi ja avoin. Umpi ei kestä avoimen avoimuutta ja avoin ei kestä ummen umpinaisuutta. :D
Lyhyesti näin. Ja välimerkittömälle, kyllä mä rakastan yhä edelleen tuota miestä. Ei se rakkaus ihan noin vaan sammahda. Se on kuitenkin monen asian summa, miksi ylipäänsä toisen kokee rakkaaksi. Olen sanonut ennenkin, että jääräpäisyydestä huolimatta, ei se huono mies ole.
Hyviksi asioiksi lasken myös hellyyden meitä kohtaan ja huolehtimisen meistä, meitä ei uhkailla, satuteta eikä pelotella, ei ahdistella eikä huijata. Mä saan kuitenkin olla itsenäinen, toisin kun joissain suhteissa. Tulla ja mennä niin kun haluan, eikä tarvitse tilittää jokaista liikettään. Ja se on mulle hirmu tärkeetä. Että mä olen myös yksilö, enkä toisen jatkeena.
Ja tähän ettei huijata kuuluu myös suoraan sanominen ja se suoraan sanominen ei aina ole mukavaa. Korrektimpikin voisi olla, mutta jokainen on mikä on. Mulla on mun tapani ilmaista asioita ja hänellä omansa. Ei auta kun opetella kohtaamaan.
Jompikumpi usein suhteessa on se joustavampi ja toinen vähemmän. Suvun vanhat naiset on aina sanoneet, että naiset on niitä joustavempia, miehet harvemmin joustaa....tiiä sitten :D
Yks juttu pitäis aina muistaa, nimittäin se että jokainen parisuhde on pariskunnan näköinen. Muodostuu pariskunnan mukaan. Mikä jollain toisella parilla toimii, ei ehkä jollain toisella toimi.
Ei se kuitenkaan tarkoita, etteikö ihmiset toisiaan rakasta, jos elää stereotyyppisestä kaavasta poiketen. Mikä kullekin parille riittää ja on ok. Eihän muut sitä voi sanoa, että jos et tee juuri näin, et varmasti rakasta toista. :D
Tai voi sanoa, niitä sanoja ja asioita voi punnita. Mutta itse pitää tietää mikä omaan elämään ja suhteeseen sopii. Joskus oppia myös kantapäänkin kautta. Minäkin olen oppinut monenmoista kantapään kautta ja varmasti vielä opin lisääkin. :)
Jääräpää kun tahdon olla itsekin.
Noin minäkin ajattelen, yhteiset ongelmat ne on, jos toisella on ongelmia. Vaan jos on oppinut itse aina olemaan ongelmiensa kanssa, se helposti näkyy suhteessakin semmoisena ettei kaipaa toiselta apua eikä neuvoja. Se asioiden jakaminen ei ole välttämättä helppoa suhteessa ollessakaan, kun siihen ei ole koskaan tottunut. Jakamaan asioitaan.
Asioita ei jaeta, ne vaan murehditaan tai hoidellaan vähin äänin itse pois. Luulen, että tulee pitkälti perheessä opistusta toimintatavasta. Asioita ei olla puitu ja yhdessä käyty läpi, on vaan aina vaiettu ja koitettu ittekseen hoidella. Hiljaa murehtia ja sitten tulee tämmönen urvelo joka puhuu kaiken ääneen! :)
Kyselee ja haluaa tietää mikä on, kuvittelee että kaiken voi ja haluaa jakaa. Mutta ei välttämättä halua. Ongelma taitaa tulla siitä, että haluaa toiselta jotakin mitä toinen ei halua? Ei ehkä juuri sillä hetkellä.
Ja jos haluaa asioita eri aikaan tai eri asioita? Toteuttaa ne erilailla? Kompromissi sitten varmaan vaan täytyy koittaa kattella.
Ja juu, kun itse ei kaipaa toisten apua voipi ajatella, että mikä piru siinä on ettei toi yksinään saa asiaa hoidetuksi. Ärsyyntyy?
.. Ei Välttis Perheessä Opitusta.. Voi olla Opittu muualtakin.. Ja "Opettajiakin" on voinut olla Useampia ja Monesti on Varpisti Ollutkin.. Ellun Ensimmäisessä kommentissa on hieman juttua siitäkin.. ;P
.. Siis, jos/kun kyse on jostain Tuollaisesta jutusta.. ;P
Viisaita sanoja Elisaketulta.
Tässä se juttu, josta aiemmin mainitsin:
”Yksi asia erottaa vahvat parisuhteet heikoista - Psykoterapeutti Maaret Kallio kertoo, miten myötätuntoa voi harjoitella
Konfliktitilanteessa vahvat parit pyrkivät ymmärtämään toisen käytöstä: myötätunto. Myötätuntoa harjoittelemisella voi olla ratkaisevia vaikutuksia suhteeseen. YKSI asia erottaa Maaret Kallion mukaan vahvat parisuhteet heikoista. Se ei suinkaan ole riitojen määrä - myös onnelliset parit ottavat joskus yhteen. Vahvat parit haluavat ymmärtää kumppaneitaan.
Konfliktitilanteessa vahvat parit eivät provosoidu tai nälvi toisiaan, vaan kysyvät kysymyksiä ja pyrkivät ymmärtämään toisen käytöstä: Mitä meille tapahtui? Mitä kiukun takana mahtaa olla? Mitä olisin voinut tehdä toisin?
Kyse on siis myötätunnosta eli kyvystä myötäelää toisen kärsimystä. Myötätuntoinen ihminen haluaa teoillaan vähentää toisen pahaa oloa. Liian usein kumppaneiden välinen myötätunto kuitenkin hiipuu rakastumisen jälkeen. Myötätunnon puute voi salakavalasti johtaa eroon. Siksi kysyimme Maaret Kalliolta, miksi myötätunto hiipuu ja kuinka parisuhteen arjessa voisi olla myötätuntoisempi.
MYÖTÄTUNTO on Kallion mukaan parisuhteen keskeisin rakennuspalikka. Monet aikuiset ovat töissä ja vanhempina tomeria ja pärjääviä. Kotiin tultaessa esiin tulee kuitenkin myös tarvitseva ja huolenpitoa kaipaava puoli. Sellainen on meissä kaikissa.
Kallio puhuu myötätunnosta, sillä toisin kuin sympatiaan tai empatiaan, myötätuntoon liittyy lupaus toiminnasta. ”Myötätuntoinen ihminen paitsi haluaa ymmärtää, mitä toinen tuntee, on myös läsnä ja kysyy kysymyksiä, kuten mitä kuuluu ja miltä sinusta tuntuu”, Kallio kertoo.
Harva parisuhde alkaa ilman myöntymyksen, vaikka eron koittaessa istuttaisiin käräjillä, sanoo Kallio. Yleistä kuitenkin on, että myötätunnon määrä vähenee parisuhteen edetessä. MIKSI? SYITÄ ON USEITA: YKSI syy myötunnon hiipumiseen on se, että pitkässä parisuhteessa alkavat näkyä myös elämämme aiempien ihmissuhteiden jättämät jäljet. Kun rakastuminen on ohi, arat kysymykset, kuten olenko tärkeä ja voinko luottaa kumppanini, nousevat pintaan. Jos näihin kysymyksiin ei koe saavansa vastauksia, on kumppaniaan kohtaan vaikeampi olla myötätuntoinen. Kallion mukaan ihminen onkin sitä myötätuntoisempi, mitä enemmän myötätuntoa hän on saanut osakseen elämässään.
MYÖTÄTUNNON määrä voi myös vähentyä, jos parisuhteessa kokee puolin ja toisin, ettei suhde ole tunneyhteydeltään turvallinen. Näin voi käydä esimerkiksi, jos parisuhteen osapuolet alkavat olla toisiaan kohtaan etäisiä ja välinpitämättömiä. Myös kumppanin jatkuva kritisoiminen tai nälviminen syö myötätuntoa.
Parisuhteessa tärkeintä on olla tiimi, sanoo Kallio. Jos kokee jatkuvasti jäävänsä yksin, saa turvattomuus jalansijaa. Silloin ihminen ennemmin hyökkää tai vetäytyy kuin pyrkii lähestymään ja ymmärtämään.
Toisaalta Kallion mukaan turvattomalta voivat tuntua sellaisetkin suhteet, joissa kaikki on näennäisesti hyvin. ”Se voi olla munankuorilla kävelyä”, sanoo Kallio. Tällaisissa suhteissa asioista ei välttämättä puhuta suoraan ja pinnan alla kuplivia ongelmia piilotellaan. Se ei ole myötätunnolle eduksi, sillä myötätunto vaatii Kallion mukaan avoimuutta.
Myötätunnon yleisimpiä romuttajia arjessa ovat kiire ja kuormittuneisuus, sanoo Maaret Kallio. IHMISET ovat stressaantuneita. Moni paahtaa elämässään kovaa ja suhaa töiden, harrastusten ja lasten välillä. Vapaa-aikaa on usein vähän, ja vielä vähemmän aikaa jää parisuhteelle. Ei ole aikaa pysähtyä ja olla läsnä kotona.
Pitkäaikaisesti kuormittuneena tai kiireisenä ei jaksa olla toiselle läsnä ja myötätuntoinen. Jos kokee, etteivät omat voimat riitä myötätuntoon, Kallio neuvoo olemaan avoin kumppanille. Parin olisi hyvä miettiä, miten he voisivat levätä yhdessä ja yksin. Miten kuormittuneisuus näkyy ja miten siihen voisi vaikuttaa?
JOKAISESSA parisuhteessa on eri määrä myötätuntoa. Se johtuu esimerkiksi siitä, että jotkut ovat lähtökohtaisesti myötätuntoisempia kuin toiset.
Olennainen kysymys kuuluu: Voiko parisuhde toimia ilman myötätuntoa? Ei ainakaan sellainen parisuhde, jossa on tunneside, sanoo Kallio. Hänen mukaansa hyvässä parisuhteessa on aina syvä tunneyhteys. Onnellisessa parisuhteessa kumppanit kokevat, että heitä kuunnellaan. Myötätunto on siis rakkaudentäyteisen parisuhteen elinehto. Aina syy yhdessä pysymiseen ei kuitenkaan ole rakkaus. Pariskunnalla voi olla yhteistä omaisuutta tai lapsia, joiden takia pysytään yhdessä.
Myötätuntoa ei Kallion mukaan voi luoda kokonaan tyhjästä. Se on kuitenkin taito, jota voi kehittää. Kalliolta löytyy muutama käytännön vinkki siihen, miten parisuhteesta voi tehdä myötätuntoisemman: OIKEA hetki myötätunnon harjoittelemiselle on Kallion mukaan silloin, kun parisuhde ei ole vielä kriisissä, mutta ei myöskään tunnu aivan siltä, miltä sen pitäisi.
Jatkuu alla
Hyvä kommentti ja osuva huomio. (YP)
Meillä paternaaliseen altruismiin taipuvaisilla ihmisillä on tapana työntää nokkamme myös sinne, minne sitä ei varsinaisesti ole kutsuttukaan. Hyvää hyvyyttään tarjoamme neuvojamme tai elämänohjeitamme niille, joiden arvelemme tietämättömyttään tai kokemattomuuttaan niitä tarvitsevan. Huom, ajattelepa vanhempia (aikuisiakin) lapsiaan "neuvomassa". Vaikkeivat koskaan tiedä koko tilanteen todellista luonnetta, neljän seinän sisään näkemisestä puhumattakaan.
Niin päällepäsmäröinniltä kuin kommenttini saattavat kuulostaakin, niin en suinkaan oleta enkä toivo että se juuri sopisi ko kommentoitavan elämäntilanteeseen. Mutta se antaa mahdollisuuden toisen valita, mikä siitä osasta sopii tai ei sovi siihen henkilökohtaiseen elämään. Kommentoinnin ja keskustelun tarkoitushan on nimenomaan antaa toisen itsensä ajatella ja laajentaa näkemystään sinne, minne se näyttää sopivimmilta. Myös eri suuntaan.
Nimenomaan tämä oman ajattelun kehittäminen olisi suotavampaa keskustelupalstoilla kuin se, että lammaslauma juoksee yhden laumanjohtajan perässä kuin opetuslapset lahkopapin saarnaoppien konseksuksessa kuunaan.
Mitä tulee omaan elämäntilanteeseeni, niin tietysti käytän sitä aasinsiltana moniin näkemyksiini. On vain virhe olettaa, että tekisin sen yksin juuri tämänhetkisen tilanteen perusteella. Onhan kokemusta ja mielipiteitä varttunut muustakin ja monenkirjavista ihmissuhteista.
Ja lopuksi, mielestäni ei ole mielekästä jättää kommentoimasta vain siksi, että olisin väärässä tai olisin liikkeellä väärällä lähestymistavalla. Oman ajattelun tueksi ja kehittämiseksi tarvitaan muutakin kuin myötäilevää palautetta. Eikä se koskaan koske julkisella foorumilla vain sen palautteen vastaanottajaa.
Jatkoa
Tärkein myötätuntoa lisäävä asia on aika. Kumppaneiden on varattava aikaa toisilleen, jotta toista voi aidosti kuunnella. Yhdessä oltaessa on kuitenkin oltava läsnä. Jos mieli harhailee muualla, toisen murheita tai iloja ei välttämättä huomaa. ”Miten parisuhde näkyy arvona ajankäytössä? Onko se asia, joka tulee aina viimeisenä?” Kallio neuvoo kysymään itseltään ja kumppaniltaan.
HÄN kehottaa pariskuntia vaihtamaan kuulumisia ja osoittamaan toisilleen läheisyyttä edes lyhyesti päivittäin. Arjessa on tärkeää tietää, mitä toiselle kuuluu. Toisen huolia kuunnellessa olisi Kallion mukaan tärkeää kuunnella sen sijaan, että pyrkii automaattisesti tarjoamaan liudan neuvoja, ellei toinen ole niitä pyytänyt. Tärkeintä olisi olla utelias ja tukeva. Liika ratkaisukeskeisyys voi nimittäin tuntua vähättelevältä. Ihminen kaipaa murheissaan ensisijaisesti ihmistä, ei neuvoja. ”Toinen voi ajatella, ettei häntä oikeasti kuunnella tai ettei hänestä välitetä”, Kallio sanoo.
TOINEN ratkaiseva tekijä on se, miten reagoi suhteen säröihin. Riitatilanteissa olisi hyvä pyrkiä näkemään kiukkuisuuden yli ja selvittää, mitä kiihtymyksestä taakse piiloutuu. Usein taustalla on pelkoja ja tarpeita, joiden kuuleminen on ratkaisevaa myötätuntoisemman parisuhteen kannalta.
Joskus riitatilanteessa on kuitenkin vaikea keskustella rakentavasti. Miten tulee toimia tilanteessa, jossa kumppanille haluaisi vain huutaa? KALLION mukaan jakeista asioista ei missään nimessä tulisi puhua yöllä, väsyneenä tai päihtyneenä. Tilanteessa, jossa tuntuu, että on vähällä menettää hermonsa, kannattaa pyrkiä hillitsemään itsensä. Voi esimerkiksi ehdottaa, että keskustelua jatketaan, kun molemmat ovat hieman rauhoittuneet.
Näin kannattaa Kallion mukaan toimia, koska tunteita on helpompi säädellä, kun kiukun tunnistaa ajoissa. Yksi saattaa kaivata rauhoittumista yhdessä, mutta toinen voi tarvita hetken omaa aikaa. Tärkeintä olisi, että puhumiselle etsitään jatkoaika. ”Asiat eivät katoa vaikenemalla tai niille selkänsä kääntämällä, päinvastoin”, Kallio sanoo.
Vaikka Kallio hieman vierastaakin sitä, että parisuhteen sanotaan vaativan työtä, näkee hän väitteessä jotain perää: ”Eihän puutarhakaan kukoista sillä, että sanoo puutarhan olevan todella tärkeä. Se kukoistaa sillä, että sinne upottaa sormensa ja kitkee siitä rikkaruohoa.”
KALLIO korostaa, ettei myötätunto tarkoita sitä, että unohtaa itsensä ja omat tarpeensa. Myös itseä kohtaan on oltava myötätuntoinen. Liian moni kuitenkin kokee sen itsekkääksi. ”Vaikka ei se sitä ole”, sanoo Kallio. Myötätunto itseä kohtaan on Kallion mukaan edellytys sille, että voi olla myötätuntoinen muita kohtaan. ”Vastavuoroisuus on avainsana.””
(Sonia el Kamel, HS 27.7.2018)
"HÄN kehottaa pariskuntia vaihtamaan kuulumisia ja osoittamaan toisilleen läheisyyttä edes lyhyesti päivittäin. Arjessa on tärkeää tietää, mitä toiselle kuuluu. Toisen huolia kuunnellessa olisi Kallion mukaan tärkeää kuunnella sen sijaan, että pyrkii automaattisesti tarjoamaan liudan neuvoja, ellei toinen ole niitä pyytänyt. Tärkeintä olisi olla utelias ja tukeva. Liika ratkaisukeskeisyys voi nimittäin tuntua vähättelevältä. Ihminen kaipaa murheissaan ensisijaisesti ihmistä, ei neuvoja. ”Toinen voi ajatella, ettei häntä oikeasti kuunnella tai ettei hänestä välitetä”, Kallio sanoo. "
- Tässä tuli niitä asioita joista minä nimenomaan ärsyynnyn miehessäni. Hän tahtoo olla se jolla on aina ratkaisu ja vastaus valmiina, ainoo vaan että jos se ei kelpaa. On turhaa enää höpistä asiasta enempää. En voi auttaa, jos ei kelpaa. Oma on ongelmasi sitten. Piste.
Mä nimenomaan joskus kaipaisin yhdessä asioiden läpikäymistä, enkä niinkään neuvoja ja asennetta, että kuinka se nyt voi olla noin vaikeeta. :/
Siinä oli Kalliolla jämeriä sanoja ja kyllähän nuo sanat käy järkeen. Jos ei ole sitä myötätuntoa toista kohtaan ( ja itseäkin kohtaan), niin kyllä siinä väistämättä ajaudutaan törmäyskurssille ennemmin tai myöhemmin. Väsytään ja etäännytään ehkä jopa pysyvästi, ainakin kyseisessä suhteessa.
Toisen ymmärtäminen ei aina ole todellakaan helppoa ja yksiselkoista. Vaatii monesti useammankin kerran funtsimista ja selontekoa mistä toinen muodostaa näkemyksiään ja mitä niillä tarkoittaa. Joskus tuntuu, että toinen puhuu ihan omaa kieltään...samat sanatkin tarkoittaa ihan eri asioita.
Ja jotenkin jos toinen ei oikein osaa "sujuvasti" avata asiaansa, tulee vääriä tulkintoja. Ja varsinkin jos ei jaksa korjailla niitä tulkintoja!
Näin ainakin meillä, että toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä ja jos kyselen lisää, menee entistäkin hankalemmaksi. Kun ei osaa tai jaksa selittää, vetäytyy. Se keskustelu loppuu siihen, etten heti aina ymmärrä mistä hän puhuu ja mitä haluaa sanoa minulle. Turhautuu keskusteluun, jossa ei mene heti jakeluun. Jos kyselen lisää tai harhaudun hänestä väärille urille, tympääntyy oitis siihen keskusteluun. x)
Hänellä on joskus niin valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä, että rehellisesti en aina saa otetta niistä. :)
Eikä se ole mikään vika, se on hänen ominaisuutensa jota yritän oppia ymmärtämään parhaani mukaan. Minä taas olen kova kyselemään, eikä se välttämättä ole toisesta myötätuntoista vaan ahdistavaa.
Anna mun olla toimii paremmin. Mun on ollut vaikeeta oppia vetäytymään, kun tunnen ilmapiirin vaikeaksi ja kireäksi. Mulla on aina hinku ratkoa kaikki asiat, mutta olen alkanut ajatella että ehkä jotkut asiat vaan on sellaisia, ettei niitä ratkota ne on ja istuu luonteessa. Tavoissa käsitellä asioita? Niitä pitää kai oppia vaan ymmärtämään ja hyväksymään.
Niin kun näkyy, erilaiset luonteet tässä koittaa yhdessä hipsutella eteenpäin. Tommosien episodien jälkeen kumminkin, kuten tänäänkin. Puhelimessa on höpötetty ja sovittu omista ja lasten asioista...hyvässä hengessä kumpikin toisiaan ymmärtäen ja yhteisymmärryksessä. Mitään kismaa ei ole havaittavissa.
Ei välttis joo, mutta tässä tapauksessa aika varmasti. Mitä tunnen muitakin perheenjäseniä. Avautuminen ei oo vahvoja puolia. :)
.. Totuus nyt Vuan on, että Useimpien Ihmisten Reaktiot (SukuPuolesta RiippuMati, jopa niiren jotka Muuta Yrittävät väittää) eivät Syystä, jos Toisesta Tue ja Kannusta Miehiä KysToimintaan.. ;P
.. Yleensä siitä seuraa enemmän Negatiivisiä asioita, kuin Positiivisiä.. ;P
.. Ja Tämä On Fakta.. Vaikka jotkut Syystä, jos Toisesta yrittävät Muuta Väittää.. ItsePetostelu ItseSuggestioDefenssiMekanismit monella oikeen JylläämälläJyllää Näiren(kin) asioiden Kans.. ;D
Niin, mutta minä jotenkin näen että lapsena jo on asiat vaan taputeltu käsittelemättä niitä. Kaikki tietää, että tässä on vaikee asia, mutta kukaan ei halua siitä ääneen puhua. Vaietaan.
hankalat vanhempisuhteet esimerkiksi...vanhemmat on riiteleviä virtasia, mutta hys hys...lapset näki kaiken, mutta siitä ei enää ikinä puhuta. Tai jollain on perseessä vaikeuksia, mutta kyllä se siitä ohi menee...ei siitä mitään kannata puhua.
Hahha, perseessä!!!! xD
Nyt se lipsahti komiasti, heh. Perheessä on perseessä. Jep jep ja juu. :D
Hyvä minä, kirjoitustaidoton tollukka. :D
"Tai jollain on perseessä vaikeuksia, mutta kyllä se siitä ohi menee...ei siitä mitään kannata puhua."
Ihana LZ :'D En meinannut saada naurulta katsotuksi näyttöä, päivän tahaton kevennys :'D
Kultaiset älylaitteet ja niiden näppäimistöt.
(naurunpärskettä)
Mulla taitaa olla lomaväsymystä...
Erittäin viisasta. Hyvää tekstiä. Ilman vastavuoroista myötätuntoa ei ole mitään. Kalliossa on tolkkua. Kannatetaan.
Ja miten tällaisen parisuhteen saa. Yksi sellainen, kiitos. Tuollaista on kuka tahaan järkevä olento valmis yrittämään kun toinenkin yrittää. Minusta tuossa on onnen ydin.
Ja kiitos, että jaksoit kirjoittaa palstalle tuon kaiken. Ei tarvitse lähteä etsimään teosta, luin mielenkiinnolla läpi :)
Tyypilistä minua, innoissani kirjoitan ja ihan mitä sattuu. 🤣
https://youtu.be/d8OI9FllKfg
Humppaa, palataan!!
.. Huoh.. JustJoo ja NiinPäNii.. ;P
.. Kyllä Nyt Sun(kin) VastaanOttimessa on Jottain Häiriöö.. Syyst Tahi Toisest.. ;D
.. Ei millään Taas jaksais alkaa Leikkimään RautLangan Kans.. Varsinkaan Tässä OloTilassa.. Olo on Kuin Väsyneellä Elukalla, joka yrittää etsiä paikkaa/tilaa, missä olisi Paremp Olla.. ;(
No lepää, älä riehu. 😋
"ei siitä mitään kannata puhua."
.. HehHeh.. Juuri Tuolla Tavalla (TodMonet) naiset(kin) aina Dissaavat&Ilkeilevät, jos/kun mies edes hieman "avautuu" Ja Vaiks Mitä Muuta(kin) Kivaa&Hauskaa voi "avautumisista" Seurata.. ;D
.. Kyllä TodMonet on Vuan Niin Sokkioit Monille Jutuille.. Varsinkin Omille Toimille.. ;)
Niin, kyllä tässä nyt selvästi naisraati on päättänyt että miehen pitää muuttua :D
.. Se nyt Vuan on TodUseiden Yksilöiden kohdalla niin, että jos/kun Mies Osoittaa "heikkouden" merkkejä, eli sellaisia asioita/tunteita ja/tai sillä tavalla, että se sellaiseksi tulkitaan, niin.. TodUsein käy joko niin, että "arvostus"/"kunnioitus"/"rakkaus"/"kipinä" (YouNameIt.. Riippuen ihan siitä, mikä on suhteesi kyseiseen Yksilöön jne.) Vähenee/Katoaa ja/tai Sitä "heikkouden" tilaa/hetkeä käytetään jollakin tavalla hyväksi Esim. Tyyliin "HyeenaHaaskalla".. ;D.. Ja/tai Se Leimaa sinut Kyseisten Yksilöiden Silmissä.. Vässykäksi, Luuseriksi ja Vaiks Miksi.. Joka, sekin sitten aiheuttaa monesti KaikenLaista Persestelyä&Outoilua tätä "heikkouden" merkkejä näyttänyttä miestä kohtaan.. ;P
.. Ja Jeps.. TodMonet sellaiset(kin) Naiset, jotka SeliSelittävät näiden juttujen Suhteen Yhtä, jos Toista, niin Toimivat Oikeasti Enemmän tai Vähemmän ihan Yllä Mainittujen juttujen mukaan.. ;P
.. Sellainen TekoPyhästely jne. on Kyl Niin Persiist, kuin Olla ja Voi.. Mut joo.. Kuten Sanottu TodMoni on HyvinHyvin Sokkia Myös Omien Jutskien Suhteen.. Persestelijöitä KaikkiTyyni.. Sellaiset.. ;D
.. Ja sitten ne AikuistenOikeesti Erillaiset Yksilöt eivät Verä PalkoKasvia Sieraimeen.. Mähän en sanonut, että Kaikki.. ;D
joo, noinhan se. Vaikka miehen pitää näyttää tunteensa oikeat miehet ei itke, jotenkin niin se varmaan menee naisten mielestä.
Joo, aika moni mies mies varmaan on oppinut sen "sulkeutuneen" käytöksen juurikin naisilta , nähnyt että on viisainta pitää turpa kiinni niin välttyy enemmiltä ongelmilta :D
.. Jeps.. OikeanLaisia Tunteita, OikeanLaisella Hetkellä, OikeanLaisella Tavalla Jne.. ;D
.. "VääränLaiset" "Heikkouden" Osoitukset jne. on sitten Taas TodMonelle NoNo.. ;D
Joo, kun mies itkee andien rinteellä tuhoutuvaa luontoa (johon itse osallistuu lentelemällä seikkailuretkilleen) se on aitoa tunteiden näyttämistä, kun mies "itkee" naisen kalliin elämäntavan aiheuttamia ongelmia, vaikka siksi kun pankki on viemässä kodin on se turhaa nillitystä :D
.. TiivistämälläTiivistäen ja Pikkuisen Karrikoiden.. ;D
.. Joillekin (= TodUsealle.. Hieman Kaunistellen Sanottuna.. ;D) Naisille(kin) Miehen "heikkous"/"heikkouden merkit" jne. on Verrannollinen siihen, jos/kun TyöKalu/HyötyEsine ilmoittaa Vikaantumisen/Väsymisen tjmv. Merkkejä.. Ja Seuraukset ja Kohtelu on sitten sen Mukaista.. ;P
.. Onhan se "Hieman" "Hjuvittavaa", kun nämä "Tälläiset" sitten puhuvat Rakkaurest&Rakastamisest Ymv. Jutuist, kuin Mitkäkin Todellisen RakkaudenLähettiläät jne.. ;D
.. Mut joo.. SellastaSe.. Elo Monesti On.. Tiäl NarsuMarsustanis..;D
Elisakettu: "Ei rakkaus kuole väsyttävään elämäntilanteeseen, se vain suurempana käsitteenä pistetään välillä telakalle odottelemaan aikaansa."
Kyllä se rakkaus voi kuolla väsyttävään elämäntilanteeseen, jos esimerkiksi, sillä toisella puolella ajan vie työ. Olen kuullut kerrottavan, että Nokialla aikanaan joillakin ahkerilla työntekijöillä avioliitto kaatui sen takia, että toinen puoliso oli omistautunut liiaksi yritykselle. Yrityksen kannalta hyvä, mutta parisuhde väsyi ylitöihin ja siihen, että elämän energia meni töissä.
Muutama päivä sitten soitin yhdelle lakialan naisystävälleni. Tämä oli sunnuntainakin vielä töissä. Kuinka moni seurustelukumppani katsoisi sitä hyvällä, että puoliso on monesti illat ja viikonloput töissä kuin työnarkomaani. Työnantaja kiittää, mutta ei minun huvita oikein sille lakinaisystävälleni soitella, kun monesti hän on töissä myös viikonloppuisin. Jos parisuhteelle ei ole toisella tai molemmilla aikaa - niin se rakkaus voi kuolla?
Ana ruvennu puska-aloituxilla setvimään Keisarin ominaisuudessa setvimään
Analonialaisten jutut Jehovien henkilörekisteriin
Ahkera hallitsija Ana on
Usko huviksesi Anssi, minä kirjoitan avaukseni omalla nikilläni.
puskana aloitukset, Herra Keisari
..mikä höynä :::::D
Älä viihti Anssi, ketjun aloittajakin nauraa sulle.
Äitiskö nauraa sun koneen viäres?
Äidilläni on alzheimer jo siinä pisteessä että ollaan suunniteltu hautajaistarjoiluja.
Noi perinnölliset taudit on hankalia Anallakin
Ana edes nimeänsä muista enää..............tok tok
Alzheimeria kutsutaan myös kolmostyypin diabetekseksi, ylipaino ja metabolinen oireyhtymä lisäävät tautiriskiä.
Minä olen aikalailla ihannemitoissa.
Ana filmaa lääkärisetää..hehe
ei munsuvus lahopäitä ole
Et kommentoinut väitettäni.
Juu en kommentoinutkaan
onx Analle pakko kommentoida ajna ku Ana kysyy?
Mitä sanktioita tulee, jossei tottele palstakeisaria
Sanktiot on lähinnä aineellisia, esim. rikemaksut.
Kohdallasi oli nyt kyse henkilöhyökkäyksestä (ad hominem abusivis) joka mainitaan myös argumentointivirheeksi.
Oopas varovaine sanoissa s kusipää
Keisari Anakaan ei saa julkaista kenenkään henkilön tietoja
tai _disinformaatiota ihmisistä
Minusta Ana on paahtanut paskajuttuja jo bannauxen verran
Jos mua ei ole olemassakaan ....älä käske kommentoimaan tylsää textiä
ja JANKKAAMISTA
Ana menee vaan ulos välillä, vaikka terssille naisia katselamaan
naisia riittää jokaselle ilman tasoteorioita, jota vain harva nainen edes tietää
ja sixwarten niist saa seuraa ja Pillua
mä en ainakaan viitti koneella päivystää Ana typerää filmaamista
MOI DO............flikat tavataan terassilla<3
Nonniih..kylmä suihku tekee gutaa ajukopallekin..
thaikkuflikan kaa nakuillaan vähäsen nuruhierontaa
nooh..kujeileva flikka töhrii kynsilakalla naamaa..KÄÄÄÄÄK