Entäs jos anoppi olisikin valmis vastaan ottamaan avosylin poikansa puolison, mutta miniä ei hyväksykkään jostain syystä anoppiaan.
Entäs jos miniä ei hyväksykkään anoppia?
Näinkin päin
112071
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
sittenhän ei hyväksy. Jos mun äiti olisi alkanu ryppyillä vaimolleni, olisin laittanu välit poikki äitiin samantien ja sanonut että sitten kun osaat käyttäytyä, olet tervetullut, mutta älä kokeile kepillä jäätä koska kenkää tulee ja nopeasti ellei homma toimi. Mulle ei kato vittuilla. Eikä mun vaimolle.
Entäpä saako äidillesi kukaan vittuilla?
Siis tarkoitan, että jos olisi tilanne, että äitisi ja vaimosi molemmat vittuilisivat toisilleen...kumman valitset vai pistäisitkö välit poikki kumpaankin?
jos ne yhessä alkaa vit..maan sulle, mitäs sitten...
kommenteista täällä pitkään aikaan. Hyvä!
Miten menettelt, jos vaimosi ryppyilee äidillesi?
Entäs jos äiti päättää, että hänelle ei tulla ryppyilemään? Miten äitivanha voisi puolustautua, jos sekä poika että miniä tulevat kokeilemaan "kepillä jäätä".
Jos todellakin käytät tuollaista kieltä äitiäsi ja kasvattajaasi, vanhempaa naista kohtaan, kuin että " minulle et vittuile", niin olet häpeämättömistä häpeämättömin ihminen mitä maa päällään kantaa. Olet noilla ilmaisuilla kieltänyt myös itsesi ja oman alkuperäsi, sillä sieltähän sinä olet tullut, ja sinne sinut olisi takaisin laitettava uudelleen kasvamaan.
Ihmisty!
tosiaan voi olla, ja ilman, että mitään riitaa olis ollut... ja varsinkin, jos anoppi on valmiina hyväksymään miniänsä...
Mä en vain yksinkertasesti siedä mun anoppia, vaikka en kunnolla sitä tunne enkä tahdo tutustuakkaan (tosin ei miehenikään siedä häntä). Elämä sujuu loistavasti ilman anoppiakin!
16 vuotta olen olut tällaisessa tilanteessa ikäänkuin väliädessä, kun alusta asti ei ole "anoppia" hyväksytty.Näin sisarena ei voi kun ihmetellä sitä aivopesua johon toinen on joutunut, aika surulla on myös katsottu kun oma äitini yrittää pitää lapseensa välejä ja tåästä keksitään mitä mielenkiintoisempia juoruja sekä sukulaisille että tämän pariskunnan ystäväpiirille.Kyllä moni yllättyisi jos tietäisi asian oikean laidan.
Nyt sitten olen viimeinkin itse osoittanut että en enää halua kuunnella yhtään enempää paskanpuhumista, surullista myös mitenkä lapsi hylkää äitinsä. Saa nähdä kuinka käy kun äitiä ei enää ole,kun tajuaa lopulta kuinka puoliso on antanut kääntää itsensä sukuaan vastaan.
Todella yksinkertaisen hieno ratkaisu on inhota ihmistä jota ei tunne.
Hienoo, ettei miehesikään siedä synnyttäjäänsä.
Hienoo että ootte kovia tyyppejä, joilla on loistava ja upee tulevaisuus.
Mummot kumoon ja silleen, onneksi teistä ei tuu koskaan ei ikinä vanhoja, ja elätte ikuisesti koska ootte päättäny niin.
Onneksi ei tarvii ajatella ko itseään, itseään ja viel kerran itseään.
kiitos miamari ! Sanoit täyttä asiaa - luultavasti näille täysin turhaa kuitenkin...mut kyl elämä opettaa, se on lahjomaton