EN ole kovin paljoa saanut palstan ätmeiltä samanmielisyyttä, vaikka olen arvostellutkin tätä tulehtunutta mieskulttuuria, joka ajaa lopulta tietyt yksilöt syrjään. Käsittääkseni tälläkin palstalla on paljon nimenomaan seksuaalisesti syrjäytyneitä hetero miehiä, joiden luulis varmasti hahmottavan sen, kuinka tulehtunut mieskulttuuri on. Se on hyvin raakaa, eikä siinä paljoa heikossa asemassa olevista hetero miehistä välitetä, vaan ajatellaan kylmästi, että heikossa asemassa olevat ovat täysin itse syyllisiä tilanteeseensa. Tätäkin ajatusta vahvistaa kyllä hyvinkin selkeästi se, että miehissä isompi osa kannattaa esimerkiksi kuoleman rangaistusta "paskakasoille". Perinteiseen mieskulttuuriin kuuluu juuri tämä, että toivottomien tapausten ei kovin helposti uskotakaan parantuvan, vaikka todellisuus on kyllä toinen. Valitettavasti jotkut eivät parane, mutta osa pystyy paljonkin paranemaan oikealla tuella. Tämä asia olis hyvä teidän "perus miesten" tajuta ja myöntää esimerkiksi tämäkin, että PUA kulttuuri on esimerkiksi hyvä lääke seksuaalisesti syrjäytyneille hetero miehille. Ainoa ongelma vaan on se, että parisuhtemarkkinoilla kilpailu kovenee, jota itsekkäimmät eivät tietenkään halua, vaikka siitä olisikin huomattavasti hyötyä meille kaikille.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Miehillä taitaa tosiaan yhteiskunnallinen asema korreloida seksuaalisen syrjäytymisen kanssa. Miksi hyvä asema auttaa pariutumista miehillä mutta ei naisilla? Anteeksi, tämä kysymys on ehkä hiukan aiheen vierestä, mutta liittyy kuitenkin tuohon seksuaaliseen syrjäytymiseen.
Koska monet naiset eivät rakasta miestä itseään ja välitä itse miehestä. Heille on tärkeää se mitä he hyötyvät miehen resursseista tai statuksesta.
En hyväksy tuota vastausta kahdesta syystä: 1) miehestä välittäminen ei ole ainakaan minua koskaan auttanut pariutumisessa. No ehkä yhden kerran, mutta käytännössä minimaalisesti. 2) Samalla logiikalla mies voisi hyötyä naisen resursseista, mutta useimmat miehet eivät halua niin tehdä.
Muita selityksiä?
Sait jo oikean selityksen. Ei se totuus siitä miksikään muutu, vaikka mielesi yrittää vastaan laittaakin.
Tässä on nyt lukko lukkoa vasten. Minä perustelen näkemykseni tässä yhteydessä omilla kokemuksillani. Mitkä olivatkaan sinun perustelusi? Jos ne ovat myös omia kokemuksiasi, millä perusteella sinun kokemuksesi ovat totuudenmukaisemmat kuin minun?
Eikö kukaan osaa tähän vastata? Miksi hyvä asema auttaa miestä hankkimaan kumppanin mutta ei naista? Haluan jonkin järkevän selityksen. ”Tämä on totuus” ei ole mikään selitys.
Harvemmat miehet on luonteeltaan samanlaisia auervaaroja kuin suuri osa naisista.
No nyt jos mietitään tätä vastaustasi suhteessa ketjun aloitukseen, eikö voitaisi väittää, että miesten syrjäytyminen on sitä, että nainen ei voi auervaarata häntä? Ja sekö on huono asia? Vai hyvä?
Evoluutiobiologisista syistä johtuen nainen haluaa miehen, joka pystyy tarjoamaan hänelle ja jälkeläisille mahdollisimman paljon resursseja. Toista osaa näyttelevät geenit, jotka pyrkivät lisääntymään mahdollisimman terveeksi ja sopivaksi koetun vastinparin kanssa. Näistä syistä naisten pariutuminen perustuu kolmiakselille ulkonäkö, status ja varallisuus sekä miesten lähinnä naisten ulkonäköön.
Miten tuo teoria selittää sellaisten naisten pariutumisen, jotka eivät halua lisääntyä ja joilla on jo kaikki tarvitsemansa resurssit? Jos oletetaan, että naisen ulkonäkö on kohtuullisen miellyttävä?
Mm. tietty eksistentiaalinen näkemyksellisyys ja siitä kumpuavat tunteet ja tunnelmat.
Arvostus kysymys. Tuo asia on ihan tutkittua tietoa. Eli naiset arvostavat kumppanin valinnassaan varakkuutta. Miehet taas eivät arvosta naisen varakkuutta, oikeastaan miehille tärkein asia taisi olla ulkonäkö.
Eli siksi on luonnollista että heikossa sosiaalisessa asemassa oleva mies jää helpommin ilman kumppania. Se ei estä sitä, mutta on eittämättä yksi kriteeri. Jos on varaton, sosiaalisesti kyvytön, vittumainen luonne ja ulkoisesti ruma mies, niin omaa pienemmän todennäköisyyden löytää kumppanin kuin henkilö jolla on ihanne ominaisuudet.
Samahan se on naisillakin, reilusti lihavan naisen kiinnostus miesten keskuudessa on selkeästi rajatumpi kuin vaikkapa miss-suomen.
Periaatteessa naiset valitsevat selkeästi monipuolisemmilla ja fiksummilla kriteereillä partneriaan jos ajatellaan että suhde on tarkoitus olla pitkäaikainen.
Maksullisten ja maksavien oman käyttäytymisen ja aseman kaunistelua omalle psyykkeelleen.
Anteeksi kuinka? :D Kuulostaa hauskalta, mutta en saanut tästä vielä oikein kiinni.
”Samahan se on naisillakin, reilusti lihavan naisen kiinnostus miesten keskuudessa on selkeästi rajatumpi kuin vaikkapa miss-suomen.”
Tunnen useita pariskuntia, joissa ylipainoinen nainen on naimisissa varakkaan, hyvässä asemassa olevan miehen kanssa. Jos naisen ulkonäkö olisi niin tärkeää kuin teoria väittää, näin pienessä yhden hengen otoksessa ei pitäisi olla näin monta poikkeusta... Miten nämä poikkeukset voidaan selittää tuon teorian avulla?
Tuo teoria selittäisi melko hyvin sen, miksi niin harva mies on koskaan ollut kiinnostunut persoonallisuudestani, ainoastaan vartalostani.
Haluan kuitenkin vielä selityksiä ympärilläni oleville ilmiöille, kuten onnistuneesti pariutuneille ylipainoisille naisille sekä pariskunnille, joissa nainen on huomattavasti miestä koulutetumpi.
Miksi työssä käyvä ja asiansa hoitava nainen huolisi syrjäytyneen juopon? Syrjäytyneitä juoppoja, rikollisia ja narkkareita löytyy huomattavasti enemmän miesten keskuudesta, siksi samanlaisen naisen on helppo löytää mies.
Ugh!
Minusta+sinä+sovit+oivallisesti+TodellaVaikean+keskustelukumppaniksi.+Hänkin+ottaa+yksittäisen+tapahtuman+ja+olettaa+sen+perusteella+että+koko+maailma+pyörii+siten.+
Minä en enää oikein jaksaisi keskustella tästä aiheesta.
Ajattelen asioista niin eri tavoin kuin suurin osa naisista. En jaksaisi enää kertoa, mitä ajattelen ja miksi, koska suurin osa lukijoista ei kuitenkaan koskaan ymmärrä.
Totta kai arvostan hyvin tehtyä sosiologista tutkimusta. En siis ole missään vaiheessa kiistänyt minkään tutkimuksen tuloksia eikä minulla sellaiseen olisi tarvittavia taitojakaan. Tämä keskustelualue ei kuitenkaan ole mikään tieteellinen julkaisu, vaan täällä kirjoittajat tuovat esille myös hyvin henkilökohtaisia asioitaan ja peilaavat omia kokemuksiaan laajempien joukkojen kokemuksiin. Minusta tuntuu, että esimerkiksi nimimerkki todellavaikeeta haluaa käyttää pariutumisensa apuna tietoa siitä, mitä naiset yleensä arvostavat ja miten heidän kanssaan kannattaa kommunikoida.
Minun on sen sijaan täytynyt todeta, että esimerkiksi kaikki tuo puhe miesten tasoista ei kuvaa millään tavalla sitä, mitä minä henkilökohtaisesti arvostan miehissä. Minä en siis halua omassa henkilökohtaisessa elämässäni käyttää tuota tasoteoriaa pariutumiseni apuna, ainakaan siinä muodossa kuin se on esitetty tällä keskustelualueella. Tähän on kaksi syytä: 1) en ajattele samalla tavalla kuin suurin osa naisista ja 2) en halua miestä, joka ajattelee samalla tavalla kuin suurin osa miehistä.
Kyllä minä ymmärrän, että olen poikkeus. En oleta, että muut ajattelevat samalla tavalla. Jos ajattelisin samoin kuin muut naiset, olisin todennäköisesti jo pariutunut.
Tällä keskustelualueella pidetään niin voimakkaasti kiinni tietynlaisesta nais- ja mieskuvasta, että halusin ihan oman mielenkiintoni vuoksi selvittää, miten oma ajatteluni sopisi niihin. Ei se ilmeisesti sovi. Nyt olen hieman hämmentynyt, sillä tällä keskustelualueella kyseenalaistetaan jatkuvasti ja sitkeästi kaikki se, mikä minulle on miehessä tärkeää. Ei auta, vaikka miten mielipidettäni perustelisin.
En aio kuitenkaan mielipidettäni muuttaa. Minulle parisuhteessa kaikkein tärkeintä on rakastava, läheinen suhde ihmiseen, jonka persoonasta pidän. Ei raha, ulkonäkö tai status.
Odotellaan, miten moni henkilö tällä kertaa kiistää mielipiteeni... :D
Eiköhän nirso ja torjuva naiskulttuuri ole vielä suurempi ongelma yksinäisille miehille. Toki olisi hyvä jos miehet olisivat kivoja ja kannustavia toisiaan kohtaan mutta aika vähän miehet ovat edes tekemisissä keskenään joitakin trendikkäitä partahipstereitä lukuun ottamatta.
Jos naiset ei oo nirsoja, niin ne on hirveitä jakorasioita.
Ei oo koskaan asiat hyvin kiltille ja kunnolliselle miehelle.
"Eiköhän nirso ja torjuva naiskulttuuri ole vielä suurempi ongelma yksinäisille miehille. Toki olisi hyvä jos miehet olisivat kivoja ja kannustavia toisiaan kohtaan mutta aika vähän miehet ovat edes tekemisissä keskenään joitakin trendikkäitä partahipstereitä lukuun ottamatta."
Vaikea sanoa. Onhan se tottakai niinkin, että nirsous naisissakin lisää riskiä yksinäisyydelle, mutta mielestäni tämäkin on kyllä erittäin vakava ongelma. että menestyneet hetero miehet eivät halua olla tekemisissä juuri näiden seksuaalisesti syrjäytyneiden hetero miesten kanssa. Miten tämä empatiakin voi kehittyä, jos menestyneet hetero miehet haluavat olla tekemisissä ainoastaan toisten samanlaisten hetero miesten kanssa?
Mikä on nirso ja torjuva naiskulttuuri ja mikä olisi sen vastakohta? Että antaa kaikille, kaikki kelpaa? Vastaisitko.
En tiedä miten tuota pitäisi tarkentaa. Naiset ovat jo liian nirsoja ja torjuvia, se on ihan selvä juttu. Ihan kelpo tavallinen mies voi hyvinkin jäädä yksin tästä syystä ja kyllä se kertoo että jotain on pielessä. Vastakohta on toki se että kaikki kelpaa, kuten sanoit.
Varmaan onkin elämä todella vaikeeta, jos vaan näkee vikoja muissa - ja yrittää vielä parantaa muut.
Kyllä "parantamista" kannattaa kuitenkin yrittää. Joku on onnistunut ihmiset niinkin hyvin parantamaan, että nykyisin meillä on homoavioliitotkin. Kyllä mä uskon siihen, että ihmisiä voi "parantaa".
<3
"Ainoa ongelma vaan on se, että parisuhtemarkkinoilla kilpailu kovenee, jota itsekkäimmät eivät tietenkään halua, vaikka siitä olisikin huomattavasti hyötyä meille kaikille."
Siis mitä hyötyä ja miten niin kaikille?
Pitää tarkentaa, että pitemmän päälle siitä olisi hyötyä kaikille myös niille seksuaalisesti syrjäytyneille heteromiehille, jos menestyneet miehet olisivat vähemmän itsekkäitä. Oma kokemus miehistä on kyllä se, että ovat hyvin itsekkäitä, jos ovat heteroita ja heillä menee elämässä hyvin. Hyvin vähän välittävät juuri näistä seksuaalisesti syrjäytyneistä hetero miehistä.
Millaista välittämistä kaipaat?
Esimerkiksi baariin seuraksi ja ymmärrystä enemmän tuosta mainitsemasta PUA kulttuurista. Oletko perehtynyt tuohon PUA kulttuuriin. Yksi perus teos voisi olla esimerkiksi Neil Straussin Pelimies kirja.
MGTOW > PUA. Puan tarkoitus on opettaa miehille miten miellyttää naista. Mgtow:n tarkoitus on opettaa miehille miten miellyttää itseään. Ja koska naiset satavarmasti eivät halua miellyttää miestä takaisin, niin on paljon järkevämpää olla MGTOW kuin PUA. Silti on olemassa liikaa omaa oksaansa sahaavia beta-aisureita. Muutenkin, itsekunnioitus ja hyvä olo kumpuavat itsensä sisältä eikä muilta ihmisiltä. Ei siis kannata ulkoistaa näitä naiselle.
Mulla taas on tähän vähän eri kanta - kyllä ehdottomasti me kaikki tarvitaan toisia niin luotettavia kavereita kuin parisuhdekin. En mä kyllä löydä mitenkään sellaista elämisen tapaa, missä NIMENOMAAN eristäytyminen KAIKISTA ihmisistä olisi jotenkin onnellinen vaihtoehto.
"Ja koska naiset satavarmasti eivät halua miellyttää miestä takaisin, niin on paljon järkevämpää olla MGTOW kuin PUA. "
Mulla ei ole ehkä kokemusta siitäkään, että naiset olisivat näin toivottomiakaan tapauksia. Esimerkiksi kyllä mulla on sellainen käsitys, että naiset helpommin välittävät esimerkiksi ystävistään. Tämän takia esimerkiksi naisen pitkäaikainen sinkkuus ei esimerkiksi ole yhtä vakava asia kuin miesten pitkä aikainen sinkkuus.
Kyllä mulla on enemmän kokemusta siitä, että nimenomaan miehet ovat toivottomampia tapauksia varsinkin silloin, jos saavat elämässä menestystä - silloin juuri nämä seksuaalisesti syrjäytyneet miehet jäävät varmimmin ilman kavereita. Tästä on ainakin itsellä kokemusta.
Tiedän yhden hyvin menestyvän perheen, jonka lähellä asuu keski-ikäinen sinkkumies. Kyseinen perhe pyytää miehen vieraakseen jokaisena jouluna, jotta miehen ei tarvitse viettää jouluja yksin. Minusta se on hienosti tehty.
Tuollaista ihmiset voisivat tehdä enemmänkin, ja muulloinkin kuin jouluisin.
Nimenomaan tämä, että kyllähän sen viimeistään jouluna huomaa tämän yksinäisyyden. Olisipa tuollaisia ihmisiä enemmän.
Niin että halutaan vain kaikki miellyttää vain itseämme? Kai sitä niinkin pärjää. Et ole ollenkaan ymmärtänyt sitä, että kun antaa saa itsekin. Erityisesti pitkässä parisuhteessa. Onnea sulle.
.. HöpönLöpön.. Jos "edes" JompKump Suhteessa on SusiHukkanen, niin Ei Se nyt "ihan" Noin Mene.. Ja TodMonessa Suhteessa on Vähintään YksSellane.. ;P
Mitä huttua ja utopiaa aloitus *taustaltaan* on? (taustakorostus siksi, kun lueskelin toistakin aloitusta, missä teksti muistuttaa puppugeneraattorilla aikaansaatua, muodollisesti asialtakin näyttävää, mutta lähinnä kuin aloittaja toimisi uskonpuhdistajan ominaisuudessa vääräuskoisten parissa; utopisti muuten tarkoittaa taivaanrannan maalaria, eli jolta puuttuu realiteettien ymmärrys)
Toinen mielikuva:
kuin Topmanissa olisi taas kerran erinomainen loistotarjous, missä ihmiset jonottavat aamusta alkaen, ei tällä kertaa ämpäreitä, vaan naisia. Yleisöjonossa olisi jotenkin erityismerkattuna siellä täällä sosiaalisesti vähempikykyisiäkin, joita sitten kohteliaasti ohjattaisiin jonon kärkeen, samassa hengessä kuin bussissakin on tapana antaa paikka vanhukselle esim.
Aina parempi, jos jaossa olisi vielä flyereitä (PUA-vinkki lehtisiä) tarvitseville (niille, ketkä enempi kärjessä täten jonossa olisivat). Tähän asti ehkä homma toimisikin. Mutta kun vastassa kaupan sisäpuolella sitten ei olekaan pelkkä tavara (toki monet, miehet lähinnä, olisivat tästäkin asiasta eri mieltä),
vaan omatahtoinen olio, niin kuka muu kuin aloittaja mielellään, takaa homman toimivuuden?
Ehkä lopulta aloittajakaan ei menisi takuuseen, mutta olisipahan edes mahdollisuus testata listalla olevia avausrepliikkejä, mikä olisi (ainakin tilastollisesti) paras. No,
tuollaistahan se pyrkii olemaan taivaanrannan maalaus, ja sateenkaaren korjauskin; pyrkivät muuntumaan ja siirtymään juuri pahimoilleen kun on saamassa jutun juonesta otteen ja kiinni...
Usko on hyvä asia, ja kannustaakin toki. Kansanperinteessä hölmöläissaduissa kun tuli ongelmia, niin loppuvaiheessa yleensä ilmestyi paikalle Matti, joka tavalla tai toisella ratkaisi ongelman.
Tulisikin nyt Matti, kun puhuisi Topmanin tarjouksessa oleville naisille järkeä, että nyt kohta sisään tuleva jono on sääntöjen alaisesti ja oikeudenmukaisesti järjestetty, ottakaa tilanteesta vaarin.
Nyt vaan on tilanne, että hölmöläissadut ja Topmanin tarjous tällaisessa muodossa on satua. Mutta kuka tarjoustavaran puutteessa helposti uskoo, että satua on. Kannattaa ainakin yrittää. Siinä toinen kansanviisaus: yrittänyttä ei laiteta. Tässä mielessä aloittajakin on turvassa: ei laiteta, vaikka asian ympäriltä ajoittain huolestuneena puhuukin.
Kysymys: kuka taho - tai virkatehtävä yrittää- voisi keksiä ainakin välttävä linkki ihanteen ja toden välille? Kuin sentti ja tuumamitat: kumpaakaan ei voi lausua tarkasti toisen avulla. Jotain persoonaa tuollainenkin voi turhauttaa, miksi pitää olla sellaista, mitä ajatuksen mukaan ei soisi eikä järjen mukaan suorastaan voikaan olla.
Riivaajan vaikutuksen alaista ja kiusausta kaikki. Mutta miksi pitää kärsiä mukana, vaikka Minä, jos kuka, ajattelee tervejärkisesti, näin on monestikin sanottu.
Joo, piti tehdä kevyempänä tätä, mutta aihe vei mukanaan. No näin parempi, joten laitetaan vielä tuon oman ihannekuvan ja toden välisestä kommunikaatiosta, sen tasosta, linkki (toisesta ketjusta)
NainenRuudunTakaa:
"Luulet, että se nainen on palkinto ja että maailmassa on virhe kun et ole sellaista kunnollisuudestasi saanut. Mutta kun ei se maailma vaan niin toimi."
TodellaVaikeeta (vastaus monenkin pyynnön jälkeen, että siihen on vaan vastattava):
"On iso ongelma, jos on kovalla vaivalla päässyt opiskelemaan, on terve nuori mies, mutta parisuhde puuttuu. Aseksuaalisuus on käsittääkeni erittäin harvinaista."
Ps. varmaan lähtökohtaisesti molemmin puolin ajatellaan tervejärkisesti, mutta vastaus *suhteessa kysymyksen pointiin* on täydellistä puppua!! ;-)
Jos poitti ei sovi todellavaikeen maailmankuvaa, niin ainahan sen pointin voi kiertää. Näin syntyy paljon keskustelua.
Voisitko vähän selkeämmin selittää asiat.
Ei+ole+keskustelua,+vaan+85%:sti+agendaa,+"mieskulttuurin"+mädännäisten+kohtien+luetteloa+ja+syrjittyjen+heteromiesten+seksinsaantiaseman+parannusmanifestia+eli+julistusta+ja+julkituomista+mitä+vakavimmista+aikomusalotteiden+muotoon+kirjattavista+teeseistä,+joiden+pohjalta+mieskulttuuria+yhteiskunnan+säädöksin+ja+myötävaikutuksin+tulee+yrittää+parantaa.+Myös+henkilökohtaista+kuuliaisuutta+ja+nöyryyttä+kukin+kohdallaan+vakavasti,+asian+edessä+odotetaan.+Siinä+se.
"Sanotaan niin, että keskustelua on vain kohdissa, minkä aloittaja tulkitsee myötäilyksi. Mutta se ei edistä varsinaista ongelmaansa, vahvistaa vain uskoa teoriansa voimaan ja tilansa kohenemiseen sillä tavalla.
Mutta reaalielämässä, että tapahtuisi tuota kautta edes jotakin, on suurella todennäköisyydellä harhaa."
Ketjun aloittaja on tuonut ilmi, että hänellä on tavoitteenaan parantaa sosiaalisia taitojaan. Ketään ei auta eteen päin se, että hänelle vain toteaa nykytilanteen. Senhän sinä teit, ja vieläpä melko epäkohteliaasti.
Dialogi on taitolaji eikä sitä opita sormia napsauttamalla. Ensimmäisiä, tärkeitä askeleita ovat ongelman tunnistaminen ja tavoitteen asettaminen.
Minusta sinä olisit voinut olla kannustavampikin aloittajaa kohtaan.
Olen myös sitä mieltä, ettei kenenkään tarvitse muuttaa luontaista kommunikaatiotyyliään, jos se on tarkoituksenmukainen tavoitteisiin nähden. Olethan sinäkin huomannut, miten voimakas tarve aloittajalla on muuttaa asioita kirjoittamisen kautta. Eikö se ole kannustettava tavoite? Eikä se sulje pois dialogitaitojen opettelemista.
Ei omia sosiaalisia taitoja paranneta saarnaamalla norsunluutornista näkemyksiään.
Ei mitään asioita paranneta pelkästään kertomalla, mikä niissä on vikana.
Ei ollut vielä tarkoitus sorvata "parantumisohjelmaa", todeta vaan puolihumoristisesti, miten joutavaa lyhyellä tähtäimellä akuuttiin tilanteeseen on tuollainen puolipoliittishenkinen manifestointi (ajanvietteenä taas jopa okei). Kuka vakavissaan lukee tuota tai edes kuuntelisi sisältöä, jos torilla kailotettaisiin.
Ylempänäkin ketjussa on sanottu (Senioriitta), että usko sinällään on hyvä asia, ja kannustaakin, ja tässä kaverin tapauksessa ei siitä edes epäilystä ole..
Kääntöpuoli on, ettei yltiöpäinen usko sokaisisi niin, että innokaskin tekeminen menee hukkaan ja aikaa tärvääntyy. Yksi parannusohjelman kohta voisikin olla, että tällainen nettimaailma vähemmälle, ja konkreettista ohjelmaa tilalle. Nythän ei tiedetä (vielä) taustaa, pystyykö häiriöaiheuttajaltaan (surullista toki) vastuullisempaan kuin tukityöhön, sellaiseen missä vuorovaikutuksen onnistuminen on välttämätöntä.
Eo.jutussahan Senioriitta kopsaa esimerkin vuorovaikutuksesta, mikä sellaisenaan olisi mitä onnettomin pohjanoteeraus: täysin selvään kysymykseen tulee muodollisesti suomen kieltä, mutta kysyttyyn asiaan nähden sisällöltään täyttä humpuukia...
Tässä pelastukseksi voisi ajatella, että teko on tahallinen, koska ei halua vastata sellaista, mikä ei sovi hänen teoriaansa ainakaan vielä; se että nainen valitsee ihan itsenäisesti riippumatta mitä PUA-riimeissä lukee. Jos humoristisesti verrataan pilkkiongintaan, niin nainen kalana ei katso ekaksi hienoon vieheeseen, vaan avannon reiästä röntgenkatseella pilkkijän sisään, minkälainen tyyppi pilkkii, näin se menee. Vaarana on siis vajaa arvostelukyky nyky hömppään, pua ym. nähden, huuhaa uppoo syvemminkin kuin vaan hetkensä huvitukseksi.
Nykytyylistä ei tarvitse luopua, kun sitä tarkoittaa, mutta visiitti ympyränsä ulkopuolella vaatii yleensä jonkin uuden ymmärryksen. Ihmisiä on erilaisia. Esimerkki 'puolilähipiiristä': diagnoosiltaan ei-kehitysvammainen, varhaisteiniymmärrys, ulkonaisesti ihan edukseen oleva nainen, pakkoammattikoulun jälkeen harjoitteli työntekoa lähihoitaja-nimikkeellä. Tuli töihinkin, mutta saattoi unohtua ruokatunnin jälkeen käppäilemään omia teitään ja arveli, jatkanpa huomenna. Huomenna oli huono ilma, niin "enpä taidakaan tänä päivänä.." (malli maaseudulta missä tila harrastekäytössä, siellä mentiin 'töihin' jos nyt sattui sillä hetkellä tuntumaan siltä)
Ymmärrys ei riittänyt siihen, että työssä on vastuu ja jokin aikataulu ja raportointi; no potkuthan siitä tuli, ja pitempien tutkimisten jälkeen tunnustettiin itsenäiseen työhön kykenemättömäksi. Toki tällaiset ihmiset jatkuvan silmälläpidon alla tekivätkin maalaistaloissa yhtä ja toista, mutta teko lakkasi yleensä heti kun valvoja meni hetkeksikin näkymättömiin.
Aloittajaa lie kannustettukin kaikin mokomin tekemään tuota ajankulunaan. Jos joku on seurannut kaikkien ketjujen läpi, voinee todeta koko matkalta dialogin kohdalta suunnilleen samanlaiseksi. Ns.mukavuusalueen ulkopuoliset kysymykset saavat jos saavat epärelevanttia 'satunnaistuubaa', vast.sisäpuolisista muhii taas uusi ketju intoa täynnä (positiivista sinällään), sisällöt vaan pitkälle edellisten kanssa samoja.
Vaarana on, ettei puuha edistä kovin nopeaan dialogitaitoa, usko omaan teoriaan ja sen käytännönsoveltuvuuteen vaan syvenee.
No nyt kuulosti ystävällisemmältä! Hienoa. :)
Todellisempi tavoite lienee analysoida asioita ja saada kommentteja palstalla.
Laitetaan tässä yötyön lomassa aloittajalle toinenkin keissi.
Mies kävi koulun hyvin todistuksin, ajokortin, ja kävi 2.asteen kaupallista oppilaitosta menestyksellä.
Tuli äkillinen aivoinfarkti, mutta selvisi. Kävi kuitenkin niin, että henkinen kehitys pysähtyi, tai tarkemmin sanottuna vajosi. Ulkonainen olemus periaatteessa ok, asuu maalla, ajelee autolla kuten ennenkin. Päiväohjelma rutinoitunut, esim.tulee vaikka joka päivä (=aamu) vierailulle, jos päästetään, ystävällinen, kysyy noin samat yksityiskohtaiset irralliset kysymykset 'pyssyhommista' enimmäkseen, ootko käyny pilkillä, vuotaako kengät, onko terävä kaira ym. ja on tyytyväinen. Jos kysyy vaikka ajankohtaisista uutisista tms. sanoo nii... enpä tiiä.. ootko kennoo pelannu? Näin vaikka joka päivä. Vaikka tällä tavalla hyvin sosiaalinen, mutta puhekumppanille toistuvana hieman rasittava, jos tälleen varoen sanotaan ;) Lähtee kiltisti pois, jos talonväellä lähtö, mutta odottaa mahdollisesti taas seuraavana päivänä josko sisälle pääsee.
Että: ihmeelliset ihmisen aivot, käytöksen ja olemisen säätelijänä suuntaan tai toiseen, jos taas varovasti sanotaan.
On toki ihan taviksellakin joskus vastaanottokyky vapaalla: "katon vuan uutisista minkälainen ravatti..."
Ja sitten töihin...
Oon jo syrjäytynyt. Mitään ei ole tehtävissä. Suhteet luodaan jo nuorena alle kaksikymppisenä ja jos on ruma niin ei niitä suhteita voi enää luoda 35 vuotiaana.
Haluatko luoda suhteita ihmisiin, jotka tuijottavat vain ulkonäköäsi?
Minä en ole ruma mutta pysyttelen mahdollisimman kaukana ihmisistä, joille ulkonäkö on tärkein kriteeri ihmissuhteissa.
Sellaisia kaikki naiset ovat. Ei rumalla miehellä ole mitään jakoa saada kivaa ja nättiä naista. Vielä kun on vanhentunut, kaljuuntunut, pienimunainen ja henkisistä traumoista kärsivä, niin on pohjasakkaa pariutumismarkkinoilla. Meille ätmeille tulisi antaa mahdollisuus aktiiviseen tai passiiviseen kuolinapuun.
Miten ensimmäinen kontakti ihmiseen syntyy? Mihin kiinnität ensimmäisen huomiota? Miehillä se on aina naisen ulkonäkö. Jos on lihava, ei kelpaa. Piste.
Naisilla siinä voi olla enemmänkin, mutta meneppä tuonne 16-20v deittailumaailmaan ja huomaat, että rumat jäävät lähes aina yksin. Ja jos on jäänyt yksin silloin, on aika vaikeaa nousta enää vuosikymmen tai kaksi vietetystä yksinäisyydestä ja uskoo sen mitä on opinut nuoruusvuosinaan. Eli: olen ruma enkä kelpaa kenellekään.
Ehkäpä ongelma on myös siinä, että nykyään me syrjäytyneet miehet, jos etsimme naista, käytämme siihen nettiä. Kaikenlaiset deittisivustot jne, joissa ulkonäkö ratkaisee aina kaiken. Siellä jos ja kun ei kelpaa, kokee ettei kelpaa ikinä ja että on ruma.
Itsekin juuri siksi olen yksin, kun niin monta sataa kertaa olen kokenut olevani kelpaamaton naisten keskuudessa, etten vaan enää usko siihen että kelpaisin. Ja toki se, että itsellänikin on joustamattomana kriteerinä naiselle hoikkuus ja lapsettomuus. Tulen elämään elämäni yksin ja hyvä niin. 41-v mies olen.
Minä en voi sinua auttaa. Muutos lähtee aina siitä, että kyseenalaistaa omat ajatuksensa. Sinä et halua sitä tehdä.