"Ajattele ihmistä päämääränä, älä välineenä"... miten minusta tuntuu että tämä ajatusmalli ei enää päde. Toinen juttu on se että miksi edes yrittää epätoivoista suhdetta jos tietää että hyvin suurella todennäköisyydellä se tulee epäonnistumaan... Olemmeko siis perusluonteeltamme irrationaalisia?
Ajatuksia
cu2
3200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kun ottaa huomioon että kaikkien tiedossa on, että kaikki mitä teemme tulee ennenpitkään tuhoutumaan ja haihtumaan, ja silti ponnistelemme päivästä toiseen, niin kyllä.
Se että nostelemme palikoita toisensa päälle vaikka väsyttääkin, on sen hetken mahdollisimman kaukana pitämistä, jolloin me ja tekomme tuhoudumme.
Jos uskot ihmiseen jumalan luomuksena niin päteen, jos et usko niin ei päde.
Jos uskot, niin silloin epätoib´voinen suhde on kohtalosi. Jos et usko, niin etsit paremman suhteen.
-Ajattele ihmistä päämääränä, älä välineenä-
&Ajattele ihmistä elävänä, älä kuolleena&
Kerran kahlatessasi suhteen, kuinka epätoivoisen tahansa, läpi ymmärrät että todellinen tieto on vasta jälkikäteen.
-Olemmeko irrationaalisia perusluonteeltamme?-
Eipä ihmistä voi karsinoida, koska yhtenä hetkenä jokin luonteenpiirre on vahvemmilla.