Miehen ulkonäkö hävettää

Et sinä ole paha ihminen. Eikä hänkään. Mutta älä puhu sille mitään siitä ylipainosta tai liikkumisesta enää. Sinä vaan masennat sitä sellaisella ja masentunut ihminen ei motivoidu. Jos mahdollista hommatkaa koira. Sellainen rotu mikä kaipaa paljon liikuntaa. Käytte yhdessä tunnin lenkki joka ilta koiran kanssa. Se auttaa. Äläkä jätä sitä ihmistä ylipainon takia jos muuten rakastat hänet.

Mieti tilannetta, jos asia olisi toisinpäin. Sinä olisit miehesi mielestä liian pulska, ja hän muistuttaisi sinua jatkuvasti ja vaatisi kuntosalille, liikkumaan ja laihduttamaan. Kuinka kauan jaksaisit. Milloin sanoisit, etkö kelpaakaan tällaisena? Rupeaisitko epäilemään, ettet sinä riitä?

Laita hänelle kengät jalkaan, sitten itsellesi ja vain yksinkertaisesti lähdette yhdessä ulos lenkille. Ensin kilometri, pari. Seuraavana päivänä pikkusen enemmän. Juttele niitä näitä kävellessänne ( lue edeltäpäin päivän uutiset ettei tarvitse jauhaa aina samaa).
Ennenkuin huomaattekaan kilometrit taittuvat päivittäin!

Seurava askel on houkutella salille, mene mukaan ja varmista että hän aloittaa kevyesti ja lisää toistoja ja painoja hitaasti.

Hänen painonsa ei nussut yhdessä päivässä, kestääkuukauden pari ennenku8n tulokset alkavat näkyä.
Tuo on omiaan innostamaan häntä jatkamaan omaalotteisesti eteenpäin.

Onko sinulla vaikutusta hänen ruokintaan? Voitteko yhdessä tutkia terveellisen ruoan etuja versus roskaruoka?

No huh.huh. Häpeät miestäsi. Luuletko todella olevasi niin kaunis että sinulla on varaa arvostella toisen ulkonäköä. Oleppa rehellinen. Jos sinulle kävisi niin että sairastuisit sellaiseen sairauteen että menettäisit "tuon upean" ulkomuotosi. Saisko miehesi hävetä sinua ja mahdollisesti jopa harkita eroa tai jopa ottaa eron sinusta. Pystytkö rehellisesti ja vilpittömästi sanomaan kyllä. Muista sinäkin muutut. Voit olla 15v päästä 90 kilonen vaikka kuinka liikut. Elämä ei vain menen niin kuin suunnittelee ja unelmoi.

Kiitoksia asiallisista vastauksista. En silti tiedä mitä tulisi tehdä kun itse en ole henkisesti riittävän vahva kestämään aina tuijottelua kun liikumme jossain. Joskus olisi kiva keskittyä muuhunkin. Onko ihmiset todella sitten niin pinnallisia? En taida olla ainut.

Tuo lenkille lähteminen ei onnistu hänen kanssaan, sillä nivelet ei kuulemma kestä juoksemista ja kävely on tylsää hänen mielestään. Aina siis joku syy on. En halua väittää, että eivät olisi oikeita syitä, kyllähän ylipainoisilla niveliin ottaakin.

Hän on aina ollut hieman pyöreä, mutta nyt suhteemme aikana lihonut vielä varmasti sen 20 kiloa valehtelematta.

Ja edelliselle vastaajalle joka epäili minun luulevani olevani kaunis: ei, en ole väittänyt olevani kaunis vaan sporttinen. Elämäntyylillä ovat kovin erilaiset ja sekin tuo osakseen kitkaa välillemme. Kieltämättä jos itse on saavuttanut hyvän kropan liikunnalla niin se toisen ulkomuoto käy mielessä. Voitko sinä sitten kieltää tuollaista asiaa vai oletko vaan tekopyhä siellä tuomitsemassa?
Sinun mielestäsi sinullakaan ei olisi oikeutta vaatia samanlaisia harrastuksia omaavaa kumppania itsellesi? Jos olet itse sporttinen, onko ehdoton ykkösvalinta kumppaniksesi sen vastakohta? Jotenkin tuntuu aika naiivilta väittää tuollaista.

Ja kyllä jos valitsee elämäntavaksi terveellisyyden niin aika usein se painokin pysyy kurissa ellei sitten olisi niin paljoa lihasta että painaisi sen mainitsemasi 90 kiloa, mutta olen kyllä ajatellut pysyä puhtaana liikkujana.

Nämä asiathan kuvastavat arvoja ja valintoja. Itse arvostan aktiivista elämäntapaa. Onko se mielestäsi väärin? Vai onko väärin se, että mulla on riittävän hyvä itsetunto väittääkseni että kyllä olen myös kaunis ja mullakin on oikeus olla jotain mieltä?
Mitä jos koittaisit antaa järkeviä neuvoja etkä koittaa ilkeillä? Jätä tuomitseminen jollekin kelle se kuuluu.

Ja mitä tuohon rapistumiseen tulee, on hieman eri asia vanheta luonnollisesti kuin päästää itsensä huonoilla valinnoilla repsahtamaan. Toista tulee rakastamaan vanhuudesta huolimatta ja yhdessähän tässä olisikin tavoitteena vanheta, mutta noilla elämäntavoilla se ei ole todennäköistä.

Se ei vaatisi edes paljoa nähdä vaivaa kun ylipainoa on niin paljon, mutta hän ei vain näe asiaa riittävän tärkeänä. Oikeastaan jopa vähän loukkaavaa minuakin kohtaan että eikö hän arvosta tätä enempää minua että huolehtisi itsestään... -_-

Miksi sinä ajattelet että ihmiset tuijottaa mitenkään negatiivisesti kun liikutte ulkona? Miksi se vaikuttaa sinuun? Pitääkö sinun välittää mitä muut tekee? Et sinä kuitenkaan voi tietää mitä he oikeasti miettii, joten tuo kaikki on sun oman mielikuvituksen tuotetta. Olet epävarma itsestäsi ja syytät miestäsi siitä.

Minun kokemukseni mukaan, jos ylipainoinen ihminen liikkuu (uinti/kävely tai ihan mikä vaan), niin henkilöä kyllä saatetaan katsoa, mutta pelkästään hyvällä. Hyvä kun liikkuu -katseella. Eikä liikkuminen tarkoita sitä, että tarvii millekään hikilenkille mennä.

Samoin pariskuntia saatetaan katsoa, mutta ehkä siksi että miettivät että onpa siinä ihana pariskunta. Liikkuvat yhdessä. Olisipa minullakin tuollainen mies, tai nainen. Aika harvoin kadulla vastaantulevat ihmiset herättävät minkäänlaista ajatusta ainakaan itsessäni. Varsinkaan ulkonäköön liittyen.

Etkö tosiaan saa miehesi ulos kanssasi, vai etkö vaan kehtaa? Jos et kehtaa, niin kysypä itseltäsi tuetko miestäsi? Haluatko hänen onnistuvan? Jos sinä haluat että miehesi laihtuu, niin sinun pitää kyllä kyetä laittamaan omat mörkösi ja kuvitelmasi taustalle ja tsempata. Kirjoituksesi on ihan ristiriitainen tältä osin. Valitat vaan olemattomia. Ihan kuin nyt tietäisit mitä muut ihmiset ajattelee. Jotenkin epäkypsän oloista.

Miksikö ajattelen? No ilmeitä ja eleitä ei ole kovin vaikea lukea, etenkin jos on tietyllä tavalla herkistynyt sille ja ollut sivustaseuraajana.
Onko itselläsi sitten jokin ongelma liittyen ihmisten kasvojen ilmeiden tulkitsemiseen vai?
Tottakai rakastamaani ihmistä kohtaan ilkeilemiset ja tuijottamiset vaikuttaa minuunkin! Vai voisitko itse olla välittämättä kun sinun rakastettuasi tuijotettaisiin ja jopa ilkuttaisi?
Kyllä sen voi aavistaa mitä ihmiset miettii jos naamalla on ilkikurinen, ylemmyydentuntoa uhkuva tai haavi auki tuijottava hämmästynyt ilme. En ymmärrä, miten sinulle sitten se tulkitseminen voi olla niin hankalaa?

Ja mitä sitten jos minä olen epävarma? Oikeuttaako se mielestäsi ihmiset toimimaan miten huvittaa? Eikö mielestäsi aikuisten ihmisten tulisi osata käyttäytyä ja ainakin yrittää olla ilmeilemättä ihan vain vanhan kunnon kohteliaisuuden nimissä? Jos naamaa on vaikea pitää peruslukemilla toisten tekemisten ja olemisten tähden niin minun järkeni mukaan se on huonoa käytöstä ja tällaiselle pitäisi itse ehkä älytä tehdä jotain.

Ja joo, kyllähän sitä hyvässä maailmassa noin toimitaankin, että hyvällä katsotaan ihmisiä joilla riittää yritystä. Eipä taida kuitenkaan olla ihan totuudenmukaista arkipäivää se.
Riippuu myös paljon ympäristöstä, missä toteuttaa tätä liikuntaa.
Jossakin tuijotetaan enemmän, jossakin vähemmän.

"Aika harvoin kadulla vastaantulevat ihmiset herättävät minkäänlaista ajatusta ainakaan itsessäni. Varsinkaan ulkonäköön liittyen."

Tässä valehtelet pelkästään itsellesi. Et voi kieltää, ettetkö ihailisi kauniita tai komeita ihmisiä. Halveksut ihan samalla tavalla rumia ja massasta negatiivisella tavalla erottuvia kuten kaikki muutkin. Sellaiset ihmiset ovat oikeasti harvassa, joita se ei tippaakaan kiinnostaisi. Vanhemmat ihmiset ehkä ovat oppineet jo olemaan ja kunnioittamaan.

"Etkö tosiaan saa miehesi ulos kanssasi, vai etkö vaan kehtaa? Jos et kehtaa, niin kysypä itseltäsi tuetko miestäsi?"

En saa, sillä jos toinen ei halua, en ole mikään pakottamaan häntä. Ihmisiä ei voi pakottaa. Silti hän on puhunut laihduttamisesta. Siksi asia on ristiriitainen.
Olen tukenut miestäni ja halunnut lähteä hänen kanssaan, mutta hän ei lähde. Käveleminen on kuulemma tylsää ja niin edelleen. Olen näistä asioista jo maininnut.

"Jos sinä haluat että miehesi laihtuu, niin sinun pitää kyllä kyetä laittamaan omat mörkösi ja kuvitelmasi taustalle ja tsempata. Kirjoituksesi on ihan ristiriitainen tältä osin. Valitat vaan olemattomia. Ihan kuin nyt tietäisit mitä muut ihmiset ajattelee. Jotenkin epäkypsän oloista. "

Helppohan se sinun on sanoa, että valitan olemattomia kun et kulje toisen kengissä. Kas niin on helppoa sinunkin elämäsi minun silmistäni nähden noista vastauksista päätellen.
Saman jauhamista ja toivoisi, että sama ajattelutapa purisi muihinkin, mikä itselläsikin toimii. Ei se maailma niin toimi.

Ja kuten sanoin, ilmeistä voi päätellä monenlaista. Ei ne ilmeet ole turhia aina.
Opettele sinäkin tulkitsemaan ihmisiä, äläkä hyökkää ja oleta. Todella epäkypsää sekin kun normaali kehitykseen kuuluisi jo lapsena oivaltaa se, että toisen ihmisen elämästä ei voi tietää juuri mitään, siksi tuomitseminen on vain tyhmää.

Itse en koskaan, toistan, en koskaan, katso ihmisiä sillä silmällä onko joku ruma tai komea, urheilullinen tai ylipainoinen. Ihan sama minulle miltä joku näyttää, mitä hänellä on päällään tai onko hän omituinen vai normaali. Minulla ratkaisee se miten ihminen itse käyttäytyy, mitä hän puhuu.

Puolison valinnasta sen verran, että itsehän sinä olet aikanaan miehesi valinnut. Hän oli jo silloin ylipainoinen. Mikä hänessä viehätti sinua alkuaikoina?
Miksi aloitit seurustelun hänen kanssaan?
Kuvittelitko että hän muuttuu sellaiseksi kuin sinä haluat?
Mikset etsinyt itsellesi kuntoilusta enemmän innostunutta kaveria?

Sinun ja miehesi kaverit siis heittävät herjaa miehesi ylipainosta ja teidän suhteestanne, ilmeilevät miehesi selän takana. Miksi annat niin tapahtua?
Minun kotonani opetettiin jo alakouluikäisenä, että ei ole olemassa sellaista syytä jonka takia pitäisi ketään nälviä tai hänelle ilkeillä.
Jos kyseessä olisi minun mieheni, pistäisin pisteen tuollaiselle käytökselle hyvin nopeasti kaveripiirissä.
Miksi liikut tuollaisissa porukoissa jotka eivät osaa alkeellisimpiakaan käytöstapoja?

Kai teillä nyt jotain yhteisiä mielenkiinnon kohteita miehesi kanssa on?

Kyllä me3itä aloittajan kaltaisia "turhamaisia" ihmisiä on maailmassa paljon.

Onhan se ihan tutkittu fakta, että kauniisiin ihmisiin liitetään positiivisia ominaisuuksia ja rumiin taas negatiivisia. Lihavia pidetään mm laiskoina, saamattomina, tyhminä jne.

Oma naisystäväni koki tämän asian juuri päin vastoin aikanaan. Itse muistutan erästä näyttelijää suuresti.

Hän sanoi, että kun astuimme vaikkapa ravintolaan yhdessä, ihmiset kääntyivät katsomaan minua ja miettivät, että voisiko tuo olla X.X ja seuraavaksi taas katseet kääntyivät häneen, että miksi se on tuollaisen pienen tyllerön kanssa.

Eiköhän toi oma terveys ole tärkein asia, josta jokainen vois itsekin huolta kantaa jo ennakoivasti. Varsin hyvin tiedetään lihavuuden aiheuttamat riskit erilaisiin sairauksiin, niin pitääkö sitä varta vasten käyttäytyä siihen itseään tuhoavaan malliin. Ap muutos lähtee itsestä, sä et voi asialle mitään, jos kumppanisi ei tajua omaa hyväänsä ennen kuin käy vaikka kuoleman porteilla, jos silloinkaan. Ei sun ole pakko olla suhteessa, jossa toinen osapuoli ei välitä itsestään terveeseen malliin.

Aloittaja kuvittelee, että hänen oma statuksensa ihmisten silmissä laskee läskin miehen takia.

Jospa ne ihmiset katsovat sun miehelle nalkuttamista ja sun naamanilmeitäsi ja miettivät että miten ihmeessä toi mies kestää tota naista?

Jaa.. jos toinen on ollut pulska jo suhteen alkaessa ja sitä enen,niin miksi aloit suhteeseen, onhan se varmasti häirinnyt jo silloin. Piti vaan saada joku..? ihmiset on usein sen mallisia mitä ovat läpi elämänsä. Pulskat pulskia ja laihat laihoja. Näin olen havainnut..
Jos jokin muutos tapahtuu,niin se vaatii isompia mullistuksia,ongelmia...

On ihan luonnollista että sinua häiritsee miehen liikalihavuus. Niinhän miehiäkin häiritsee jos naisystävä tai vaimo ylilihava.
Lihavuus ei ole liikunnan puutteesta niinkään kiinni, vaan siitä mitä syö ja kuinka isoja annoksia.
Käykö mies salaa syömässä grilliruokia? Tai syö jotain makeaa esim autossa?
Lihavat syövät "itseltäänkin salaa", saatikka läheisiltään.

Kyllä sinä voit huomauttaa hänelle lihavuudesta ja myös syömisistä, pointti onkin siinä että miten sanoo. Voi huomauttaa osoittaen huolestumista terveyteen liittyen esim, eihän sen tarvitse olla nimittelyä tyyliin senkin läski.
Ehkä hän on vain tottunut lihavuuteensa eikä siksi pidä sitä minään! Siksi hän tarvitsee herättelyä.

Juttu on niin että naisen ei tarvitse eikä pidä varoa aikuisen miehen loukkaantumista jos häntä kiusaa jokin asia miehessä. Ei nainen ole miehensä äitimuori joka varoo ja hoivaa ja toppuuttelee! Siksi neuvot "älä sano mitään muuten miesraukka loukkaantuu", ovat typeriä.

Palkkaa sille personal trainer.

Minusta negatiivisesti ylipainoon suhtautuminen on "hyväksyttävämpää", kuin moniin muihin ulkonäöllisiin asioihin, sillä sillä on terveyshaittoja ja sitä on mahdollista muuttaa. Ylipainon hyväksyminen on vähän sama, kuin sairaaksi jalostettujen koirarotujen hyväksyminen - molemmista on merkittävää haittaa terveydelle. Ennaltaehkäisy ja aikainen puuttuminen olisi tietenkin paras, kun ylipainoon olisi vielä helppo puuttua, ja ennen kuin se olisi tullut osaksi henkilön identiteettiä.

Itse olemme ihan vain puhumalla ja omalla esimerkillä saaneet kumppanini kanssa toistemme elintapoja muuttumaan paremmiksi. Molemmilla kuitenkin ollut jo ennalta kiinnostusta terveyteen. Ehkä sellaista kiinnostusta voisi yrittää herätellä? Kumppanin tuki vaikeassa muutoksessa on korvaamaton - hänellä on mahdollista olla jatkuvasti läsnä kannustamassa ja "vahtimassa", jotta tavoitteisiin päästäisiin. Minusta kumppanisi kuuluisi ottaa sinun huolesi hänen terveydestään vakavasti. Voihan senkin ajatella olevan itsekästä, kun hän huomautuksista huolimatta aiheuttaa sinulle huolta.

Minua itseäni haittaa myös ulkonäölliset "viat", niin itsessäni kuin kumppanissanikin. Pidän huolta omasta ulkonäöstäni ja teen niille asioille jotakin, joihin voin vaikuttaa. Minusta on ihan ok odottaa tätä myös kumppanilta. Sellaiset asiat, joihin ei voi vaikuttaa, olen pyrkinyt hyväksymään. Silti ne jollain tasolla haittaavat. Tätä olisi hyvä pohtia filosofisesti ja evolutiivisesti. Ulkonäkö vaikuttaa kumppanin valintaan myös eläinkunnassa, mutta ihmiset ovat tehneet siitä jotenkin moraalisesti hyväksymätöntä (ainakin jos ulkonäkö muuttuu parisuhteen aikana). Pahoittelut tästä raakuudesta, mutta olisi kiinnostavaa tietää, minkälaisia ihmisiä on tämän ajatuksen takana? Oma kokemukseni kertoo, että niitä voisi olla sellaiset, jotka eniten kokevat huonommuutta ulkonäöstään. He syyllistävät moraalisiin syihin vedoten niitä, jotka pitävät heitä huonompina. Syyllistämisen ja syyllisyyden tunnon sijaan minusta olisi parempi syventyä siihen, että mistä ulkonäön tärkeys osalle ihmisistä johtuu. Sillä on varmasti syvempi merkitys. Emmehän me halua olla ilkeitä tai pinnallisia, mutta silti se asia vaivaa ja vaikuttaa päätöksiimme, eikä sitä noin vain saa kytkettyä pois.

Ymmärrän varsin hyvin aloittajaa. Kerro miehellesi rehellisesti, että hänen lihavuutensa vaivaa sinua. Rajoita hänen syömistään niin paljon kuin se on mahdollista. Ostakaa kotiinne juoksumatto.
Normaaliälyisen miehen pitää ymmärtää se, että ketä tahansa läskiys ei todellakaan kaunista. Tämä koskee myös naisia. On se niin rumankin näköistä puhumattakaan muusta.

Nosto.

Ylipainoa kertyy helpoiten juomalla mitä tahansa muuta kuin vettä. Ihminen ei tarvitse mehua, limua, maitoa tai jogurttiakaan. Vesi riittää.
Kaikkein paras ruokavalio on kotona itse tehdyt ruoat, niissä ei ole samanlailla piilorasvoja kuin einesruuissa. Aamu alkaa kaurapuurolla ja proteiinilla (esim. pari kananmunaa), päivällä kaksi lämmintä ruokaa, ja illalla kevyt iltapala.
Leivät ja leivokset ovat myös tarpeettomia, niitäkin voisi karsia.

Ei pinnallisuutta kannata hävetä, se on osa ihmisyyttä. Minäkin kun urheilen, käyn salilla ja muutenkin pidän kroppaa kuosissa kun taas avopuoliso on yli painoinen, onhan siinä melkoinen ero. Talvisin ei nyt juuri merkkaa mut kesällä kun nainen on vähis vaatteis niin, no joo jätetään sanomatta.

En näe sinua pinnallisena, enkä ilkeänä. Ihan kuin olisit kertonut minun miehestä. Tavatessamme oli mies ihan sopusuhtainen, minä sporttinen ,mitä vaalin yhä. Nyt 25v yhteiselon jälkeen painoa tullut miehelle 40kiloa lisää. Vittu että hävettää liikkua yhtään missään hänen kanssaan . On kuin vitosia synnyttämään lähdössä, liian pienissä vaatteissa .Joka vuosi alkaa ainakin 2 kertaa "Nyt minä laihdutan-virsi" kunnes tulee se selkäjumi, niskajumi tai muu diipadaapa selitys. Ei ole lenkkareita. Ei ole rahaa salikorttiin. Kalja kyllä maistuu ja makkarat.
En minä sen suuhun niitä väkisin tunge. Laiska se vain on , varmaan hautaan asti. Ai niin. Ylipainosta sai itselleen hengitysoireita, pahanlaatuisen uniapnean ja sen helvetin hengityspöhisijän kotiin. 4kymppinen kaveri! Enää emme nuku edes samassa makuuhuoneessa, tämän vinkuvan koneen ja ylipainosta johtuvan yöllisen metelöinnin takia. Ja ihan joka testi tehty, ettei ole lihava minkään sairauden takia . Olen luovuttanut hänen painon suhteen, koska toista ei voi muuttaa. Ei edes kannustamalla. Voimia sulle. Taas alkoi vituttaa, joten lähden lenkille, yksin.

Jos toinen ei sytytä ulkoisesti niin ei siinä paljon sisäiset rakastamiset auta

Hänen olisi hyvä käydä lääkärissä perustarkistuksessa, ettei ole kyse jostain muusta. Mutta kyllä tuo lihavuus yleensä johtuu, liian rasvaisista ja sokeripitoisista ruuista ja annoskootkin ovat sitten liian suuria. Voisitte yhdessä vaikka aloittaa kuntosali treenauksen ja anna hänelle luettavaksi , jokin laihdutus artikkeli, missä olisi neuvot terveellisten ruokailutottumuksien suhteen. Kerro hänelle suoraan, että toivot että hän laihtuisi normaali painoiseksi.

Sulla on ap nyt tuo sporttisuus noussut pikkasen korkeahkoon arvoon. Todennäköisesti se johtuu siitä, että vietät niin paljon aikaa treenisalilla itseäsi ja kaltaisiasi ihaillen. Pidän tätä pinnallisena, toisaalta, jos joku haluaa sporttisen, joku haluaa kauniin, joku haluaa lääkärin, jpku lakimiehen ym.niin kyllähän näitä pinnallisia vaatimuksia monilla on. Ja mitäpä kukaan muu olisi neuvomaan jotakin, joka vaikka ehdottomasti haluaa lakimiehen puolisokseen.