Miehen ulkonäkö hävettää

mieseilaihduta

Tunnen olevani kamalan pinnallinen ja ilkeä ihminen kun avaudun tästä, mutta mä tunnen näin sisälläni enkä pysty peittelemäänkään asiaa. Eli...mieheni on reilusti ylipainoinen ja kaikki tuo rasva tuntuu kerääntyvän mahaan. Sisäelinrasva-arvotkin ovat reilusti sen yli, mitä se saisi olla eli terveysriski on olemassa.

Hävettää oikeastaan nykyisin liikkua missään hänen kanssaan ja tuo tunne on aivan kamala, kun haluaisi rakastamansa ihmisen kanssa olla normaalisti ja nauttia elämästä eikä keskittyä pinnallisiin seikkoihin. Muutkin ihmiset tuntuvat kiinnittävän huomiota meidän kontrastiin, kun itse olen sporttisessa kunnossa ja mies ylipainoinen. Olen varmasti kamala ihminen. Tuntuu pahalta kirjoittaa edes tätä, mutta kun asia vaivaa todella paljon.

Olemme alle 30 vuotiaita eli kyllähän tässä olisi vielä elämää jäljellä jos tosiaan terveenä vaan pysyy.

Olen yrittänyt ilmaista huoltani juuri tuosta terveydellisestä puolesta, että haluaisin elää hänen kanssaan niin pitkään kuin mahdollista mutta noilla elintavoilla se ei onnistu.

En oikein edes tiedä miten on mahdollista pysyä noin lihavassa kunnossa kun hän ei syö edes herkkuja paljoa. Ne jutut mitkä hänellä saattavat ylläpitää tuota rasvaa, ovat varmaan joitain sokeripitoisia juomia, jugurtteja ja muita snackseja ja välipaloja.
Hän ei myöskään liiku. Käy ehkä kerran kuukaudessa salilla ja aina kun joku paikka tulee kipeäksi, on vaikea mennä uudelleen kun palautuminen kestää niin pitkään. Olen sanonut, että pitäisi vain mennä uudelleen, että lihakset tottuu kyllä jossain vaiheessa rasitukseen. Ei mitään merkitystä. Pyöräilemässä käy ehkä viikonloppuisin. Vaikka tekee liikuntasuorituksen, syö miten sattuu sen jälkeen eikä katso annoskokoja ja ei siis ylipäätänsä pidä kirjaa syömisistään.

Tuntuu niin hankalalta hänen kohdallaan tämä yksinkertainen sääntö: "Kuluta enemmän, mitä syöt". Ei toteudu hänen kohdallaan ilmeisesti ja en jaksa leikkiä mitään neiti etsivää. Kilpirauhasarvotkin on käynyt mittauttamassa ja niissä ei ole mitään vikaa.
Lihasmassaa hänellä saisi olla enemmän, että kulutustakin olisi.
En oikein tiedä onko hän edes kovin innoissaan laihduttamisesta vai puhuuko vaan minun lämpimikseni.

En haluaisi nipottaa hänelle jokaisesta syömisestä ja alkaa miksikään ravintoneuvojaksi hänelle, kun koen että aikuisen on itse se päätös tehtävä ja otettava se prosessikseen mikäli niin haluaa, kun siinä samalla olisi hyvä itsekin oppia vähän katsomaan, että mitä mikäkin sisältää. Uusi elämäntapahan siinä omaksuttaisiin.

Auttakaa! En haluaisi jättää häntä. Rakastan hänen sisäistä puoltaan. Hän aina auttaa, kuuntelee, antaa neuvoja, hellii, ei tekisi minulle ikinä mitään pahaa ja suunnittelee kanssani tulevaisuutta.

En tiedä mitä mun pitäisi tehdä, että tämä häpeän taakka selästäni lähtisi pois, kun tuo laihdutus asia tosiaan pitäisi lähteä ihmisestä itsestään ja minä olen jo neuvoton.
En uskalla jättää. Todella raastava tilanne. Jäisi ihan suunnaton aukko sydämeen enkä ehkä kestäisi sitä.
Silti nykyinenkin tilanne ahdistaa ja saa tuntea sitä häpeää, mitä en haluaisi tuntea vaan haluaisin keskittyä oleellisiin asioihin!

Olenko kamala ihminen vaan kun tunnen näin toista ihmistä kohtaan?
Voiko hänellä olla jokin sairaus tai muu?

26

450

Vastaukset

  • Et sinä ole paha ihminen. Eikä hänkään. Mutta älä puhu sille mitään siitä ylipainosta tai liikkumisesta enää. Sinä vaan masennat sitä sellaisella ja masentunut ihminen ei motivoidu. Jos mahdollista hommatkaa koira. Sellainen rotu mikä kaipaa paljon liikuntaa. Käytte yhdessä tunnin lenkki joka ilta koiran kanssa. Se auttaa. Äläkä jätä sitä ihmistä ylipainon takia jos muuten rakastat hänet.

    • niin, ja tee jotain sille sun häpeän tunteelle. Miehesi huomaa kyllä, ja se syö hänen itsetuntoaan --> ei motivaatiota.


  • Mieti tilannetta, jos asia olisi toisinpäin. Sinä olisit miehesi mielestä liian pulska, ja hän muistuttaisi sinua jatkuvasti ja vaatisi kuntosalille, liikkumaan ja laihduttamaan. Kuinka kauan jaksaisit. Milloin sanoisit, etkö kelpaakaan tällaisena? Rupeaisitko epäilemään, ettet sinä riitä?

    • Itsekään en riittänyt miehelle, jolla kasvoi maha ja minä itse olin sopusuhtainen, joten revi siitä. Naista piti olla itsetunnon kohokkeena jatkuvalla syötöllä ettei tule romahdus. Jotkut eivät osaa rakastaa itseäänkään oikealla tavalla, vaan hakevat sitä itsetuntonsa jatketta muista ihmisistä ja useista suhteista, kun kokevat juuri sitä hirveää riittämättömyyden tunnetta ja narsismin vääristämää rakkautta itseään kohtaan.


    • välitäitsestäsiaidosti kirjoitti:

      Itsekään en riittänyt miehelle, jolla kasvoi maha ja minä itse olin sopusuhtainen, joten revi siitä. Naista piti olla itsetunnon kohokkeena jatkuvalla syötöllä ettei tule romahdus. Jotkut eivät osaa rakastaa itseäänkään oikealla tavalla, vaan hakevat sitä itsetuntonsa jatketta muista ihmisistä ja useista suhteista, kun kokevat juuri sitä hirveää riittämättömyyden tunnetta ja narsismin vääristämää rakkautta itseään kohtaan.

      Jatkan vielä, että itsestä tuntuu ainakin aivan oudolta ajatus, että omaa riittävyyttä peilataan muista. Ikinä ei ole ollut tarvetta mennä baariin iskemään miehiä sen vuoksi, että kokisi riittävyyttä ja saisi tarpeeksi huomiota osakseen. Itsensä kanssa on tultava ihan ensiksi juttuun tässä elämässä ja tietyt asiat hyväksyä itsessään tai sitten niille on alettava tehdä jotain, jos kokee ettei tunnu kelpaavan kellekään ja inhoaa itseään. Muutos lähtee itsestä, ei toisesta ihmisestä. Ap onko miehesi ollut koko suhteenne ajan ylipainoinen? Jos ei niin ehkä kannattaa funtsia, että mitä teillä oli toisin suhteenne alussa ? Mikä on muuttunut? Lähtekää pienemmistä asioista liikenteeseen yhdessä, ruokailutapojen ja -aikojen muuttamisesta, terveellisemmän ruoan laittamisesta yhdessä, snacksien vähentämisestä tms.


  • Laita hänelle kengät jalkaan, sitten itsellesi ja vain yksinkertaisesti lähdette yhdessä ulos lenkille. Ensin kilometri, pari. Seuraavana päivänä pikkusen enemmän. Juttele niitä näitä kävellessänne ( lue edeltäpäin päivän uutiset ettei tarvitse jauhaa aina samaa).
    Ennenkuin huomaattekaan kilometrit taittuvat päivittäin!

    Seurava askel on houkutella salille, mene mukaan ja varmista että hän aloittaa kevyesti ja lisää toistoja ja painoja hitaasti.

    Hänen painonsa ei nussut yhdessä päivässä, kestääkuukauden pari ennenku8n tulokset alkavat näkyä.
    Tuo on omiaan innostamaan häntä jatkamaan omaalotteisesti eteenpäin.

    Onko sinulla vaikutusta hänen ruokintaan? Voitteko yhdessä tutkia terveellisen ruoan etuja versus roskaruoka?

    • Jos ap. noudatat näitä ohjeita, eli jatkat painostusta, tilanne on menetetty. Vain TÄYDELLINEN asian sivuuttaminen voi enää auttaa, mutta onnistuminen on hyvin epätodennäköinen,


    • niiku.sillee kirjoitti:

      Jos ap. noudatat näitä ohjeita, eli jatkat painostusta, tilanne on menetetty. Vain TÄYDELLINEN asian sivuuttaminen voi enää auttaa, mutta onnistuminen on hyvin epätodennäköinen,

      Ihminen joko tajuaa itse tilanteensa vasta sitten, kun oma terveys alkaa brakata tai vain tyytyy siihenkin, että syö lääkkeitä vaivoihinsa, eikä tee edelleenkään mitään hyvää itsensä eteen eli muuta omia elämäntapojaan. Muutos lähtee itsestä ja toinen voi toimia tsempparina sen suhteen. Luulis terveyden olevan tärkein ihmiselle, mutta ei se niin aina mene, sitäkin pidetään itsestäänselvyytenä, kunnes se maha poksahtaa lopullisesti.


  • No huh.huh. Häpeät miestäsi. Luuletko todella olevasi niin kaunis että sinulla on varaa arvostella toisen ulkonäköä. Oleppa rehellinen. Jos sinulle kävisi niin että sairastuisit sellaiseen sairauteen että menettäisit "tuon upean" ulkomuotosi. Saisko miehesi hävetä sinua ja mahdollisesti jopa harkita eroa tai jopa ottaa eron sinusta. Pystytkö rehellisesti ja vilpittömästi sanomaan kyllä. Muista sinäkin muutut. Voit olla 15v päästä 90 kilonen vaikka kuinka liikut. Elämä ei vain menen niin kuin suunnittelee ja unelmoi.

    • En tiiä, toisaalta meitä laihoja 60kg ätmejä on pilvin pimein. kyllähän miehetki vaihtaa nuorempaan naiseen usein.


  • Kiitoksia asiallisista vastauksista. En silti tiedä mitä tulisi tehdä kun itse en ole henkisesti riittävän vahva kestämään aina tuijottelua kun liikumme jossain. Joskus olisi kiva keskittyä muuhunkin. Onko ihmiset todella sitten niin pinnallisia? En taida olla ainut.

    Tuo lenkille lähteminen ei onnistu hänen kanssaan, sillä nivelet ei kuulemma kestä juoksemista ja kävely on tylsää hänen mielestään. Aina siis joku syy on. En halua väittää, että eivät olisi oikeita syitä, kyllähän ylipainoisilla niveliin ottaakin.

    Hän on aina ollut hieman pyöreä, mutta nyt suhteemme aikana lihonut vielä varmasti sen 20 kiloa valehtelematta.

    Ja edelliselle vastaajalle joka epäili minun luulevani olevani kaunis: ei, en ole väittänyt olevani kaunis vaan sporttinen. Elämäntyylillä ovat kovin erilaiset ja sekin tuo osakseen kitkaa välillemme. Kieltämättä jos itse on saavuttanut hyvän kropan liikunnalla niin se toisen ulkomuoto käy mielessä. Voitko sinä sitten kieltää tuollaista asiaa vai oletko vaan tekopyhä siellä tuomitsemassa?
    Sinun mielestäsi sinullakaan ei olisi oikeutta vaatia samanlaisia harrastuksia omaavaa kumppania itsellesi? Jos olet itse sporttinen, onko ehdoton ykkösvalinta kumppaniksesi sen vastakohta? Jotenkin tuntuu aika naiivilta väittää tuollaista.

    Ja kyllä jos valitsee elämäntavaksi terveellisyyden niin aika usein se painokin pysyy kurissa ellei sitten olisi niin paljoa lihasta että painaisi sen mainitsemasi 90 kiloa, mutta olen kyllä ajatellut pysyä puhtaana liikkujana.

    Nämä asiathan kuvastavat arvoja ja valintoja. Itse arvostan aktiivista elämäntapaa. Onko se mielestäsi väärin? Vai onko väärin se, että mulla on riittävän hyvä itsetunto väittääkseni että kyllä olen myös kaunis ja mullakin on oikeus olla jotain mieltä?
    Mitä jos koittaisit antaa järkeviä neuvoja etkä koittaa ilkeillä? Jätä tuomitseminen jollekin kelle se kuuluu.

    Ja mitä tuohon rapistumiseen tulee, on hieman eri asia vanheta luonnollisesti kuin päästää itsensä huonoilla valinnoilla repsahtamaan. Toista tulee rakastamaan vanhuudesta huolimatta ja yhdessähän tässä olisikin tavoitteena vanheta, mutta noilla elämäntavoilla se ei ole todennäköistä.

    Se ei vaatisi edes paljoa nähdä vaivaa kun ylipainoa on niin paljon, mutta hän ei vain näe asiaa riittävän tärkeänä. Oikeastaan jopa vähän loukkaavaa minuakin kohtaan että eikö hän arvosta tätä enempää minua että huolehtisi itsestään... -_-

    • No onko se koira sitten poissuljettu?


    • Koira on poissuljettu vaihtoehto.
      Meillä on jo lemmikkejä.


  • Miksi sinä ajattelet että ihmiset tuijottaa mitenkään negatiivisesti kun liikutte ulkona? Miksi se vaikuttaa sinuun? Pitääkö sinun välittää mitä muut tekee? Et sinä kuitenkaan voi tietää mitä he oikeasti miettii, joten tuo kaikki on sun oman mielikuvituksen tuotetta. Olet epävarma itsestäsi ja syytät miestäsi siitä.

    Minun kokemukseni mukaan, jos ylipainoinen ihminen liikkuu (uinti/kävely tai ihan mikä vaan), niin henkilöä kyllä saatetaan katsoa, mutta pelkästään hyvällä. Hyvä kun liikkuu -katseella. Eikä liikkuminen tarkoita sitä, että tarvii millekään hikilenkille mennä.

    Samoin pariskuntia saatetaan katsoa, mutta ehkä siksi että miettivät että onpa siinä ihana pariskunta. Liikkuvat yhdessä. Olisipa minullakin tuollainen mies, tai nainen. Aika harvoin kadulla vastaantulevat ihmiset herättävät minkäänlaista ajatusta ainakaan itsessäni. Varsinkaan ulkonäköön liittyen.

    Etkö tosiaan saa miehesi ulos kanssasi, vai etkö vaan kehtaa? Jos et kehtaa, niin kysypä itseltäsi tuetko miestäsi? Haluatko hänen onnistuvan? Jos sinä haluat että miehesi laihtuu, niin sinun pitää kyllä kyetä laittamaan omat mörkösi ja kuvitelmasi taustalle ja tsempata. Kirjoituksesi on ihan ristiriitainen tältä osin. Valitat vaan olemattomia. Ihan kuin nyt tietäisit mitä muut ihmiset ajattelee. Jotenkin epäkypsän oloista.

    • Sitä paitsi, kirjoitat avoero palstalle, niin sinä olet päätöksesi jo tehnyt. Sinä et rakasta miehesi. Ja joo, se on mielestäni pinnallista jos tällaisen takia eroaa. Ja veikkaan että sulla tulee aina olemaan samat ongelmat edessäsi, tulet seuraavan kanssa olemaan tyytymätön johonkin toiseen, yhtä pinnalliseen asiaan. Niin kauan tulet kohtaamaan näitä samoja ongelmia kunnes työstät oman epävarmuutesi kuntoon ja voit keskittyä olennaiseen, eli ihmisen luonteeseen.


    • kuvittelet kirjoitti:

      Sitä paitsi, kirjoitat avoero palstalle, niin sinä olet päätöksesi jo tehnyt. Sinä et rakasta miehesi. Ja joo, se on mielestäni pinnallista jos tällaisen takia eroaa. Ja veikkaan että sulla tulee aina olemaan samat ongelmat edessäsi, tulet seuraavan kanssa olemaan tyytymätön johonkin toiseen, yhtä pinnalliseen asiaan. Niin kauan tulet kohtaamaan näitä samoja ongelmia kunnes työstät oman epävarmuutesi kuntoon ja voit keskittyä olennaiseen, eli ihmisen luonteeseen.

      No sinä voit taas jälleen olla omaa mieltäsi, mutta sehän ei ole totuus. Ihan kuten itsekin olet tuolla jauhanut, että ilmeistä ei voi päätellä mitään. Ehkä kaikki muutkaan asiat eivät ole niin mustavalkoisia mitä haluat ymmärtää?

      Kirjoitin avoero palstalle sen vuoksi, etten tiennyt mitään sopivampaakaan palstaa ja kirjoitan täällä ensimmäistä kertaa. Päätöstä ei ole tehty, mutta toivottomuuttani kuvastaa se, että olen miettinyt eroa vaihtoehtona, koska minulla alkaa olla keinot vähissä. Sen vuoksi kysyin täältä neuvoja. Jospa nyt ymmärtäisit, että jotkut asiat eivät ole toiselle välttämättä vähäpätöisiä.

      Sinun ajatuksesi minun rakastamottumuudestani kuvastaa vain omaa ajatteluasi. Negatiivista sellaista. Tottakai rakastan miestäni ja en haluaisi erota hänestä, mutta nämä kysymykset ovat vaikeita asioita kun ne laitetaan vaakalaudalle.
      Ongelma liittyy pinnallisiin seikkoihin, mutta onko se sittenkään enää niin pinnallista kun sitä lähtee miettimään ja kun kyse on kuitenkin elämän arvoista. Nämä arvot vaikuttavat myös ihmisen luonteeseen siten, että jos elämä on arvokasta ja mielekästä, ihmisen parhaat puolet tulevat esiin sitä kautta.

      Helpommin tuomittu kuin myötäeletty, sanon minä.

      Sinähän voit lotota mitä haluat minun elämäni suhteen eikä sekään liene totuus. Eikö ole aika itsekästä yrittää sanoa kuinka minä en voi tietää muiden tuijotuksista mitään, mutta sinulla on varma veikkaus toisen koko elämän tulevaisuudesta? Mieti vähän mitä kirjoitat.


  • Miksikö ajattelen? No ilmeitä ja eleitä ei ole kovin vaikea lukea, etenkin jos on tietyllä tavalla herkistynyt sille ja ollut sivustaseuraajana.
    Onko itselläsi sitten jokin ongelma liittyen ihmisten kasvojen ilmeiden tulkitsemiseen vai?
    Tottakai rakastamaani ihmistä kohtaan ilkeilemiset ja tuijottamiset vaikuttaa minuunkin! Vai voisitko itse olla välittämättä kun sinun rakastettuasi tuijotettaisiin ja jopa ilkuttaisi?
    Kyllä sen voi aavistaa mitä ihmiset miettii jos naamalla on ilkikurinen, ylemmyydentuntoa uhkuva tai haavi auki tuijottava hämmästynyt ilme. En ymmärrä, miten sinulle sitten se tulkitseminen voi olla niin hankalaa?

    Ja mitä sitten jos minä olen epävarma? Oikeuttaako se mielestäsi ihmiset toimimaan miten huvittaa? Eikö mielestäsi aikuisten ihmisten tulisi osata käyttäytyä ja ainakin yrittää olla ilmeilemättä ihan vain vanhan kunnon kohteliaisuuden nimissä? Jos naamaa on vaikea pitää peruslukemilla toisten tekemisten ja olemisten tähden niin minun järkeni mukaan se on huonoa käytöstä ja tällaiselle pitäisi itse ehkä älytä tehdä jotain.

    Ja joo, kyllähän sitä hyvässä maailmassa noin toimitaankin, että hyvällä katsotaan ihmisiä joilla riittää yritystä. Eipä taida kuitenkaan olla ihan totuudenmukaista arkipäivää se.
    Riippuu myös paljon ympäristöstä, missä toteuttaa tätä liikuntaa.
    Jossakin tuijotetaan enemmän, jossakin vähemmän.

    "Aika harvoin kadulla vastaantulevat ihmiset herättävät minkäänlaista ajatusta ainakaan itsessäni. Varsinkaan ulkonäköön liittyen."

    Tässä valehtelet pelkästään itsellesi. Et voi kieltää, ettetkö ihailisi kauniita tai komeita ihmisiä. Halveksut ihan samalla tavalla rumia ja massasta negatiivisella tavalla erottuvia kuten kaikki muutkin. Sellaiset ihmiset ovat oikeasti harvassa, joita se ei tippaakaan kiinnostaisi. Vanhemmat ihmiset ehkä ovat oppineet jo olemaan ja kunnioittamaan.

    "Etkö tosiaan saa miehesi ulos kanssasi, vai etkö vaan kehtaa? Jos et kehtaa, niin kysypä itseltäsi tuetko miestäsi?"

    En saa, sillä jos toinen ei halua, en ole mikään pakottamaan häntä. Ihmisiä ei voi pakottaa. Silti hän on puhunut laihduttamisesta. Siksi asia on ristiriitainen.
    Olen tukenut miestäni ja halunnut lähteä hänen kanssaan, mutta hän ei lähde. Käveleminen on kuulemma tylsää ja niin edelleen. Olen näistä asioista jo maininnut.

    "Jos sinä haluat että miehesi laihtuu, niin sinun pitää kyllä kyetä laittamaan omat mörkösi ja kuvitelmasi taustalle ja tsempata. Kirjoituksesi on ihan ristiriitainen tältä osin. Valitat vaan olemattomia. Ihan kuin nyt tietäisit mitä muut ihmiset ajattelee. Jotenkin epäkypsän oloista. "

    Helppohan se sinun on sanoa, että valitan olemattomia kun et kulje toisen kengissä. Kas niin on helppoa sinunkin elämäsi minun silmistäni nähden noista vastauksista päätellen.
    Saman jauhamista ja toivoisi, että sama ajattelutapa purisi muihinkin, mikä itselläsikin toimii. Ei se maailma niin toimi.

    Ja kuten sanoin, ilmeistä voi päätellä monenlaista. Ei ne ilmeet ole turhia aina.
    Opettele sinäkin tulkitsemaan ihmisiä, äläkä hyökkää ja oleta. Todella epäkypsää sekin kun normaali kehitykseen kuuluisi jo lapsena oivaltaa se, että toisen ihmisen elämästä ei voi tietää juuri mitään, siksi tuomitseminen on vain tyhmää.

    • Aloittajalla todella viisaita ajatuksia, pistää jauhot suuhun tyhmille neuvoille ja ilkeilylle. Ilo lukea hyviä ajatuksia. Kyllä tuollaisella "ällillä" untuvikot hiljenee. Tsemppiä aloittajalle! muuten, jos miehesi ei piittaa liikunnasta (heitä on pilvin pimein joita liikunta ei kiinnosta) niin anna olla. Elä sinä täysillä ja nauti omista harrastuksista!


  • Itse en koskaan, toistan, en koskaan, katso ihmisiä sillä silmällä onko joku ruma tai komea, urheilullinen tai ylipainoinen. Ihan sama minulle miltä joku näyttää, mitä hänellä on päällään tai onko hän omituinen vai normaali. Minulla ratkaisee se miten ihminen itse käyttäytyy, mitä hän puhuu.

    Puolison valinnasta sen verran, että itsehän sinä olet aikanaan miehesi valinnut. Hän oli jo silloin ylipainoinen. Mikä hänessä viehätti sinua alkuaikoina?
    Miksi aloitit seurustelun hänen kanssaan?
    Kuvittelitko että hän muuttuu sellaiseksi kuin sinä haluat?
    Mikset etsinyt itsellesi kuntoilusta enemmän innostunutta kaveria?

    Sinun ja miehesi kaverit siis heittävät herjaa miehesi ylipainosta ja teidän suhteestanne, ilmeilevät miehesi selän takana. Miksi annat niin tapahtua?
    Minun kotonani opetettiin jo alakouluikäisenä, että ei ole olemassa sellaista syytä jonka takia pitäisi ketään nälviä tai hänelle ilkeillä.
    Jos kyseessä olisi minun mieheni, pistäisin pisteen tuollaiselle käytökselle hyvin nopeasti kaveripiirissä.
    Miksi liikut tuollaisissa porukoissa jotka eivät osaa alkeellisimpiakaan käytöstapoja?

    Kai teillä nyt jotain yhteisiä mielenkiinnon kohteita miehesi kanssa on?

  • Kyllä me3itä aloittajan kaltaisia "turhamaisia" ihmisiä on maailmassa paljon.

    Onhan se ihan tutkittu fakta, että kauniisiin ihmisiin liitetään positiivisia ominaisuuksia ja rumiin taas negatiivisia. Lihavia pidetään mm laiskoina, saamattomina, tyhminä jne.

    Oma naisystäväni koki tämän asian juuri päin vastoin aikanaan. Itse muistutan erästä näyttelijää suuresti.

    Hän sanoi, että kun astuimme vaikkapa ravintolaan yhdessä, ihmiset kääntyivät katsomaan minua ja miettivät, että voisiko tuo olla X.X ja seuraavaksi taas katseet kääntyivät häneen, että miksi se on tuollaisen pienen tyllerön kanssa.

  • Eiköhän toi oma terveys ole tärkein asia, josta jokainen vois itsekin huolta kantaa jo ennakoivasti. Varsin hyvin tiedetään lihavuuden aiheuttamat riskit erilaisiin sairauksiin, niin pitääkö sitä varta vasten käyttäytyä siihen itseään tuhoavaan malliin. Ap muutos lähtee itsestä, sä et voi asialle mitään, jos kumppanisi ei tajua omaa hyväänsä ennen kuin käy vaikka kuoleman porteilla, jos silloinkaan. Ei sun ole pakko olla suhteessa, jossa toinen osapuoli ei välitä itsestään terveeseen malliin.

  • Aloittaja kuvittelee, että hänen oma statuksensa ihmisten silmissä laskee läskin miehen takia.

  • Jospa ne ihmiset katsovat sun miehelle nalkuttamista ja sun naamanilmeitäsi ja miettivät että miten ihmeessä toi mies kestää tota naista?

  • Jaa.. jos toinen on ollut pulska jo suhteen alkaessa ja sitä enen,niin miksi aloit suhteeseen, onhan se varmasti häirinnyt jo silloin. Piti vaan saada joku..? ihmiset on usein sen mallisia mitä ovat läpi elämänsä. Pulskat pulskia ja laihat laihoja. Näin olen havainnut..
    Jos jokin muutos tapahtuu,niin se vaatii isompia mullistuksia,ongelmia...

  • On ihan luonnollista että sinua häiritsee miehen liikalihavuus. Niinhän miehiäkin häiritsee jos naisystävä tai vaimo ylilihava.
    Lihavuus ei ole liikunnan puutteesta niinkään kiinni, vaan siitä mitä syö ja kuinka isoja annoksia.
    Käykö mies salaa syömässä grilliruokia? Tai syö jotain makeaa esim autossa?
    Lihavat syövät "itseltäänkin salaa", saatikka läheisiltään.

    Kyllä sinä voit huomauttaa hänelle lihavuudesta ja myös syömisistä, pointti onkin siinä että miten sanoo. Voi huomauttaa osoittaen huolestumista terveyteen liittyen esim, eihän sen tarvitse olla nimittelyä tyyliin senkin läski.
    Ehkä hän on vain tottunut lihavuuteensa eikä siksi pidä sitä minään! Siksi hän tarvitsee herättelyä.

    Juttu on niin että naisen ei tarvitse eikä pidä varoa aikuisen miehen loukkaantumista jos häntä kiusaa jokin asia miehessä. Ei nainen ole miehensä äitimuori joka varoo ja hoivaa ja toppuuttelee! Siksi neuvot "älä sano mitään muuten miesraukka loukkaantuu", ovat typeriä.

  • Palkkaa sille personal trainer.

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.