Kokemuksia Helkama s 3000 pyörästä.

Kannattaa tilata Kärkkäiseltä parempia merkkejä.

Siis näinkö "pyöräillään oikein"? :D

Isottelu sikseen. 700 euron pyörä ei mielestäni ole ns. halpispyörä, vaikka maanteiden messiaalle se on tietysti pikku raha, jne. Totta kai taivas on vain rajana jos on ylimääräistä paalua heiteltäväksi, mutta se ei nyt ollut tämän avaukseni ydin. Mutta suomi24 on suomi24..

Toivottavasti tuosta kirjoittamastani kokemuksesta on kuitenkin jollekin iloa tai hyötyä, varsinkin jos liikkuu saman hintaryhmän hybrideissä :)

Hyviä pyöräilykelejä!

Kiitos tästä. Olen myös miettinyt seuraajaa Insera reflex evo - halppishybridille. Onhan tuolla ikää jo neljätoista vuotta. Koska olen kädetön en ole sitäkään paljoa huoltanut. Pakolliset rasvaukset vain. Kerran olen etukeskiön vaihdattanut. Suntourin joustohaarukka on jokseenkin finaalissa. Olenkin päättänyt että seuraava onkin kiinteän etuhaarukan omaava. Helkamasta on myös minulla karvaita kokemuksia vuosikymmenten takaa. Tunturia olen harkinnut, kootaanhan ne nykyään Unkarissa. Kovin kallista en halua ostaa vatastettavaksi vaan maksimissaan parrein olla kahdeksansadan pintaan. Yksi kiihoittava malli näyttäisi olevan myös Kona Dew.

Tuossa Helkamassa on kiinteä etuhaarukka, mutta se on terästä muun rungon ollessa alumiinia. Pehmeämpi ajattava kuin alumiininen, eli ihan hyvää suunnittelua. Käy kokeilemassa.

Specialized merkillä on myös hyviä hybridejä, halvimmat n. 800e.

Tunturi oli minullakin toinen vaihtoehto, mutta päädyin kuitenkin koeajon perusteella tuohon. Saman hintaisia pyöriä.

Niin. Taitaa painaa noin 16 kiloa yhteensä? Toisaalta jos rullaa kevyesti ja ajoasennon saa hyväksi niin mikä ettei, ja onhan tuossa tarakkakin valmiina. Pitääpä käydä tutustumassa.

Oliskohan ollut 15kg? Polkijasta riippuu miten rullaa, mutta tosi liukkaalta tuntuu ainakin omaan ajoon. Tarakka ja lukko ovat olleet tarpeen.

Sopivan leveät kumit, edellisen hybridin 28 mm tassut olivat vähän liian kovat Suomen rokonarpisille teille.

Minä ajattelin että mikä s1 mutta pian hokasin että Helkama. Epäilen että mahtaako olla niinkään että ihan kaikkia Helkamoita Hangossa valmistaisivat. Ehkäpä joissain itäisissä maissa.

Joo, ihan totta. Etupään sainkin kuntoon, ei se ollut stemmi vaan kiristyksen puutetta. Satula on mikä on, mutta muuten pyörä on ollut kyllä todella hyvä ajaa.

Trek ja Spessu on ollut aikaisempina merkkeinä, niissä ei ollut laatuongelmia mutta ajoasentoa en koskaan saanut säädetyksi yhtä hyväksi kuin tässä Helkamassa. Joten pitää ehkä vähän vetää takaisin tylyä arvosanaa. Tällä mennään!

itäinen kirjoitti:

Minä ajattelin että mikä s1 mutta pian hokasin että Helkama. Epäilen että mahtaako olla niinkään että ihan kaikkia Helkamoita Hangossa valmistaisivat. Ehkäpä joissain itäisissä maissa.

Lue lisää

Taitaa Helkamallakin olla pääasiassa pyörän koonti suomessa, ainakin alu-runkoisten.

Kannattaako tuollaista S1 tai S2 pyörää hankkia? Myisivät sellaisen viidelläsadalla.

Jos mahdollista, niin käy koeajolla. Sittenhän tuon tietää. Eipä noissa taida muita eroja olla kuin eri komponentit. Peruspyöräilyyn ja lenkeillekin sopivia malleja.

Vertaa hintoja myös netissä. Saattaa hyvinkin olla joku alennus päällä.

Kävin sitten tänään vertailemassa S1 ja S2 malleja. Heti koeajossa kävi selväksi että S2 on ajajan valinta. Säädettävä ohjaustangon ajoasento oli ensimmäinen huomio, toiseksi selvästi paremmat komponentit. Olisiko ollut "peräti" Sihamano Avilio takavaihtajana. Koskapa hintaero oli vain satanen, valinta oli S2.

Kävin myös kokeilemassa vähän kalliimpia Tunturia, Crecenttia ja jotain halpismerkkiä. Kaikissa kyykkyajoasento. Ei meikäläisen mieleen ja satula liian kapea.

Niin sitten muuta kuin stemmi niin eteen kuin mahdollista, satula ylös, kumit koviksi ja munamankelilla kaakkoon. Ehdottomasti hyvä ajoasento satakiloiselle äijälle, ja sopivan leveä satula osoittautuu suomiperseelle juuri sopivaksi.

Kolmenkymmenen kilometrin hikilenkki oli ilo ajaa tämmöisellä hyvin rullaavalla Helkamalla. Enimmäkseen soratietä ja nimismiehenkiharaa mäkineen. Oli ilo huomata että teräksinen etuhaarukka syö enimmät rytkytykset tehokkaasti. Huomaa että kyseessä on hyvin suunniteltu hybridi koskapa pyörä kulkee kuin juna, ja jyrkätkin alamäkikurvit uskaltaa painella juurikaan jarruun koskematta. Ainoa pieni haitta oli eturattaista kuuluva vaimea naksutus kun isoin ratas on ketjun alla. Säätöhommia luultavasti. Muutoin vaihteet loksahtelivat täsmällisesti ja oikein paikoilleen.

Koskapa ostin oikein pyöräliikkestä sain tingattua ensihuollon samaan hintaan ja jotain pientä tilpehööriä mukaan. Kaiken kaikkiaan hyvä ostos on kyseessä tällä perstuntumalla. Tuntuu kestävältä peliltä, ja hinta/laatusuhde todella kohdillaan.

Kuulostaa nappiin menneeltä ostokselta, onnittelut! Hyvän paketin sait tingittyä.

Juuri tuo mainitsemasi pää alaspäin pyöräily ei itseänikään kiehdo, joten säädettävä stemmi korkeussäädöllä on homman nimi. Vaikkakin palstan ”tosi pyöräilijät” arvostelevat korkeaa ajoasentoa. Saahan siihen kyykyssä muutaman newtonin lisää puristuksia, mutta itse lähden siitä että harrastuksesta pitää kuitenkin nauttia.

Mullakin laahaa ketju etuvaihtajaan kolmos eturattaalla ajettaessa, nuo on helppo säätää pois huolossa.

Juu kiitos. Lopultakin sain aikaiseksi lähteä kaupoille. Nyt sitten huomaa että turhaan kärsin sen vanhan hybridin kanssa joka oli vaan loppuunkoluttu ja ajettu. No, nyt kelpaa.

Annettakoon vielä ainakin yksi raportaashi koskien S2-pyörää. Havaintoja 45 kilometrin lenkin jälkeen, ja sen aikana.

Ensinnäkin jo alkumatkasta pääsin nauttimaan vauhdin hurmaa kun jouduin kapearenkaisella maantiepyörällä ohitettavaksi. Pyörää ohjasti täysvarustukseen sonnustautunut maan tie pyöräilijä. Päätin kokeilla kauanko satakiloinen mieshenkilö kestää varsin vauhdikkaasti etenevän kaperarenkaisen kevyen pyörän ja maantiepyöräilijän kyydissä. Otin siis peesin ja pyrin saamaan kammen kieronopeuden samaan tahtiin tuon täysvarustellun maanteiden kiiturin kiertonopeuden kanssa. Suureksi hämmästyksekseni jaksoinkin nyt pistellä menemään tuolla S2- hybridin päällä hyvinkin viitisen kilometriä tuon täysin varustellun kevytrakenteisen maanteiden kiiturin kyydissä. Sitten olikin pakollinen juomatauko ja hengityksen taasantumisharjoitukset, olkoonkin että olisin jaksanut (mukamas) tuon kevennetyn täysvarustellun maantiepyöräilijän pesissä vielä hyvinkin muutamia kilometrejä. Kun irrotin puolentoista litran juomapullon takatarakalta muistui mieleeni Insera evo reflexini jossa oli sentään hiirenloukku tarkan varusteena. Myöhempinä aikoina pullo tipahtikin kerran ennen kuin löysin Jopon mustekalaan sopivan sitomismallin jotta sain pullon pysymään paikoillaan.

Sitten matkaan varsin mäkiseen ja vaihtelevaan maastoon. Enimmäkseen asfalttia mutta myös huonokuntoisia hiekkateitä joissa mielestäni tuollainen hybridi on parhaimmillaan. Eräs huomio on se että perä kevenee, pyörästä, melko lailla kun runnoo menemään seisovassa etukenossa irtokivisiä mäkiä. Että ihan lievänä sutimisena ilmenee, mutta ei mitenkään häiritsevissä määrin.

Muutoin pyörä ja vaihteisto näyttää kestävän runnovaa ajotyyliä hyvin, mitä nyt pientä rutinaa isommilla vastuksilla takakapasta, mutta se on sangen normaalia. Muutoin huomasin taas loppua kohden, että olisi hyvä pitää mukana jotain syötävää kuluttavalla lenkillä. Pelkkä vesi ei oikein riitä energiavaraston ylläpitämiseen. Ennen pyöräilyä taas ei viitsi paljoa syödä ettei tule kakkahätä kesken matkanteon.

Kotipihalla sitten huomasin näille tyypillisen vian. Seisontatuki on melkein irti. Sen kiinnitys ei oikein meinaa kestää rytkytystä. Pitänee käydä muitakin kiinnityksiä läpi ennen seuraavaa rypistystä.

Eikös tuonkin mallin rungosta löydy paikka pullotelineelle? Ei lentelisi pullot enää.

Kaurakeksit ovat toimineet matkaeväänä aika hyvin, hieman vettä perään.

Varmaankin löytyisi, ihminen on vain niin tottumuksiensa orja että puolitoista litraa se olla pitää. Tarakalla.

Tänään sitten taas sotkin kuudenkymmenen kilometrin siivun. Vasiten oikein hain vanhasta muistista erikoiskokeenpätkää jossa voisin testailla tärinäarvoja. Muistuikin mieleeni varsin nopea ja nimismiehenkiharaa tiukasti esiintyvä erikoiskoe jossa olen mennä jyrryyttänyt Insera reflex evo - pyörälläni jolla ikää on neljätoista vuotta sekä etuhaarukan iskunvaimennin kuoleentunut. Sillä kun olen päästellyt tuota tiukkaa erikoiskoetta on runko, mies ja haarukka tärissyt niin että hyvä ettei paikat ole takahampaista irroneet. Niin sitten sotkin vauhdikkaasti tuon soraerikoiskokeen ja suureksi hämmästyksekseni S2 ei ollut tietävinään noista kiharoista, vaan suuntavakautensa säilyttäen suorastaan lensi töppyröiden yli. Tietenkin on katalaa vertailla neljätoista vuotta vanhaa Insera reflex evoa, josta iskunvaimentimet ovat kuoleentuneet, uuteen teräshaarukkaan, jossa tosin runko on alumiinia ,niin kuin tuossa Insera reflex evossakin jonka joustohaarukka on kuoleentunut. Itse asiassa vasta tänään muutenkin huomasin, että tuosta neljätoista vuotta vanhasta Inserastakin löytyy niin sanottu säädettävä stemmi. Olenhan vasta täällä oppinut tuntemaan tuon säädettävän stemmin autuuden. Neljätoista vuotta, näin ollen, olen siis ajanut liian makaavassa asennossa tuon neljätoista vuotta vanhan Insera reflex evon päällä, saaden käteni puutumaan ja selkäni kipeäksi. Sen sijaan tässä Helkama S2- hybridissä on ajoasento mitä parhain ja pystyssä terhakkaana polkiessa ei selkäkään tule kipeäksi eikä kädet pahemmin puutuneiksi. Ajoasentoa voi silti säädellä kyyryyn ja vähemmän kyyryyn.

Yksi erikoinen piirre tässä S2- hybridissä on vaihteenvaihtajien epäloogisuus, joka alinomaa vaatii aivotoimintaa. Nimittäin takavaihtaja vaihtaa etuvaihtajaa peukalolla painettaessa pienemmälle vaihteelle, kun taas etuvaihtajan valitsin toimii tasan päinvastoin. Lisäksi eturattaan vaihtajan vipunen jää kolmoselle vaihdettaessa toisinaan taka-asentoon ja vaatii etusormella vapauttamista. Ei niin suuri vaiva mutta pieni harmi siitäkin tulee. Sen sijaan vanteisiin olen erittäin tyytyväinen. Ei minkään näköistä klappia ole syntynyt nyt jopa 130 kilometrin survomisen jälkeenkään. Itse asiassa juuri vanteet ovat syy, tai kiekot niin kuin nykyään niin hauskasti sanotaan, miksi välttelin Helkamaa vuosikymmeniä. Menihän ysärillä hankkimani Kulkurin takavanne solmuun alvaariinsa, ja vaikka takuu sen aina vihtoikin uuteen kyllästyin viidennen vaihdon jälkeen ja lemppasin koko pyörän. Nyt kuitenkin innostuin Helkamaan, varmaankin juurin tämän ketjun ansiosta. Toistaiseksi olen sangen tyytyväinen, pikkuvioista huolimatta, joista yksi on seisontatuki joka ei meinaa pysyä rungossa kiinni. ruuvasin sen tiukasti kiinni ennen lähtöä mutta lopulta se on taas löystynyt. Sama vika seurasi Insera reflex evoakin jonka neljätoista vuotta sitten hankin, ja jonka etuhaarukan iskunvaimennus on kuoleentunut. Lopulta ystävällinen korjaaja pulttasi sen kunnolla kiinni runkoon. Sittemmin on pysynyt.

Tuosta Insera reflex evosta puheenollen, jonka hankin neljätoista vuotta sitten ja jonka etuhaarukan iskunvaimennus on nyttemmin kuoleentunut, läksin sillä ihan kylmiltään sadanviidenkymmenen kilometrin ensireissulle ja vaihtelin vaihteita, eturatasten ollessa kolmosella, niin takarattaasta arvoin kaikkea mahdollista ykkösen ja kahdeksan väliltä. Kieroonhan siinä ketju meni rattaitten suhteen. Ilmankos nykyään ketju hyppii joistain rattaista yli niihin juuri koskematta. Nykyään sentään ymmärrän vaihtamisen logiikan.

Olen myös erittäin tyytyväinen S kakkosen kumeihin, joissa ilmat pysyy hyvin. Niihin onkin ängetty ehkä jopa neljä kehää niin kyllä rullaavat kevyesti. Vaihteet toimii epäloogisuudestaan huolimatta ja suuntavakaus on niin hyvä, että vaikka ilman käsiä ajelisi asfalttiteillä. kuudenkymmenen kilometrin lenkin aikana nautin kaksi kuppia kahvia ja kaksi viipaletta pullaa, sekä puolitoista litraa vettä. kotona huomasin hävittäneeni kilon elopainostani, joten painan nyt vain 99- kiloa. Tosin syömällä painan jo huomenna sen sata.

Niin sen vastaantulijan hybridi olikin Felt ja takavaihtaja Ultegra.