Kiusaaminen on taas ollut viimepäivinä kovasti

Minua sanottiin homoksi, vaikka olen 101prosHetero

Minulle huudeltiin, minua tönittiin, minut kampattiin kuralätäkköön, polkupyörän kumini puhkottiin, piponi varastettiin.

Onneksi siihen aikasn ei vielä nettikiusattu. Kännyköissä ei ollut kameroita vielä ysärin lopussa kun olin yläasteella.

Ei mitenkään. En ainakaan huomannut.

Minua lyötiin ja potkittiin, kun en suostunut tottelemaan luokan koviksia.

Kutos luokalla mun takki varastettiin. Sitten reppu sotkettiin ja sellaista vittuilua se oli vaatteista ja muusta. Sitten vaan suutuin ja työnsin yhden kiusaajan rappusia alas, se ei tullu kouluun sitten 2 kuukateen koska sai vammoja Yhtä tyyppiä tönäisin niin että se löi pään tiiliseinään ja yhtä heitin lumipallolla silmään niin että se ei nähnyt kuukauteen mitään. Amiksessa vaan hakkasin yhden vittumaisen tyypin puupuolen luokassa koska se vittuili joka asiasta. Sillä tyypillä oli isompi kaveri joka yritti tulla kostamaan mutta mulla oli isoveli ja toinen kaveri jotka hakkasi sen tyypin.

Sain turpaani yläasteella.. :D

Siitä toivuttuani kävin vuorostani lyömässä lyöjää turpaan.


Noin niistä selvitään..


Kaikki joutuu kiusaamisen kohteeksi koulussa.. Ei sieltä selviä ilman kiusaamista..

Se pitää kestää..


Jos et kestä koulukiusaamista niin et kestä elämääkään.

No minulla oli koulussa sellainen iso lelukani ns. lelupäivänä. Pojat tietysti varastivat sen ja viskelivät sitä kuin jotain rukkasta. Sitä ei olisi kannattanut tehdä. Ihan liian väärän kanin veivät. En yleensä jää toimettomaksi kiperässä(kään) paikassa.

Lopulta minä olin se, joka oli jälki-istunnossa.
Aina on saanut kärsiä miesten takia.

Koulukiusaamisella on tärkeä tehtävä yhteiskunnassa. Se karsii heikot yksilöt. Se, että koulukiusattu syrjäytyy tai tekee itsemurhan, on vain hyvä asia. Heikkojen ei pidä jatkaa sukua. Hyvä, että huono aines karsiutuu jo varhaisvaiheessa. Tarvitsemme vahvoja, itsevarmoja yksilöitä emme pelkuriraukkoja.

Tulin uuteen kouluun 5 luokalla ja heti yrittivät kiusata. No olin kovassa kunnossa ja isompi kun ne nulikat. Vedin ekaa kiusaajaa turpaan ja sitten kiusaajan isä tuli jotain uhkeilemaan, oli joku rikas ytmi ja tehtaan johtaja, uhkasin hakata senkin jos sen nulikka kiusaa eikä sen jälkeen kukaan yrittänyt kiusata. Asuin tuolloin lastenkodissa ja minulla oli sellainen maine että parempi olla kiusaamatta vaikka olin oikeesti kiltti mies mutta puolustin kyllä itseäni. Sain sen maineen takia iskettyä monia tyttöjä ja olin sitten suosittu. Aloin myös juomaan keskikaljaa ja annoin myös tytöille ja niin ne ekat nais kokemukset tulikin.

Mua ei kiusattu, mä kiusasin

Mun pääni työnnettiin vessanpönttöön, jossa oli paskaa

Kait se on kiusaamista jos on puhuttu selän takana vaikken siitä ole välittänytkään. Isäukko jo ala-asteella sanoi että jos joku yrittää kiusata niin vedä turpaan, mutta eipä ole 30 vuoden aikana siihen tarvinnut alentua koska on habitus ja sana riittänyt.

Ei mua kai kiusattu, tai sit en ehkä huomannut sitä.

Olin koulussa jossa kiusattu ampui kiusaajia ja muita vittumaisia tyyppejä

Meidän luokalla oli neljän kovismimmin jengi, koko koulun kauhu. Ehkä pärjäsin sillä et olin heidän kaveri vaikken kiusannutkaan ketään. Lisäks yks noiden jengiläisten isobroidi oli mun isoveljeni kaveri.


Paljon myöhemmin juttelin yhden heistä hanssa. Hän kertoi kuuluneensa kiusaajiin, koska muuten hän itse olisi ollut kiusattu. Ihmetteli miten minä onnistuin luovimaan yläasteen läpi. No, kyllä muakin yritettiin, mut ei onnistuttu (pitkätukkainen 80-luvulla pikkukaupungissa oli aina vähän omanlainen).

Mikä näitä kullanmuruja riivaa?

Minua ei kiusattu koskaan enkä itse kiusannut ketään. Kansakoulun ykkösluokan alussa yksi poika joutui naureskelun kohteeksi polvihousujensa ja sukkanauhojensa vuoksi. Opettaja piti sen tason puhuttelun, että naureskelu poppui kuin seinään.

Joku pyrki ivaamaan toisen kaverin nenän päälle pysyvästi ilmestyneitä hikipisaroita ivaajan kaverit lopettivat sen pikaisesti-

Tuon pahempaa en nähnyt. Kyllä me pojat tapeltiin koulun takana mutta "mies miestä vastaan" ja kun toiselta tuli senkka nenästä tai hän kaatui niin otattelu loppui siihen eikä uusiutunut.

Ala-asteella kiusaaminen kesti ehkä vain viikon ja ala-asteella kavereita oli paljon. 5lk:n lopussa muutin Venäjältä Suomeen. Venäjällä suomalaisessa koulussa ei ollut käytännössä lainkaan kiusaamista. Ne olivatkin hienoja vuosia. Suomessa aloitin kutosluokan uudessa koulussa Helsingissä. Kiusaamista ei oikeastaan silloin viellä ollut. Yläasteella kiusaamista kuitenkin tapahtui, mutta uhri oli eräs poika luokaltamme. Minä en varsinaisesti kiusannut, mutta olin hiljainen hyväksyjä. 8 -luokalla kiusaaminen oli aika yleistä ja monia kiusattiin. Minulta vedettiin housuja alas liikuntatunneilla ja välillä lyötiin (ei kovaa kuitenkaan). Yksi kiusaajistani oli vuoden tai pari vanhempi ja hän välillä uhitteli ja vitsaili minusta kaikenlaista. Aloin jopa pelkäämään kyseistä kiusaajaa. Kiusaaminen oli kuitenkin aika satunnaista ja välillä vain pientä "vittuilua". Myös kaverini alkoi jossain vaiheessa nimittelmään ja haukkumaan minua. 8-luokan aikana sain kuulla varmaan jokaisena koulupäivänä sanan tyhmä tai vammainen. Yksi toinen kaverini oli kuitenkin ihan hyvä ystävä eikähän haukkunut minua ikinä tai hyvin harvoin haukkui. Kaveripiirissä olin aina se heikoin, huonoin, tyhmin jne. Kaverini joka haukkui minua "pakotti" kiusaamaan toisia. Jouduin varastamaan luokkalaisen pipoja ja tekemään kaikkea tyhmää. 8-luokalla sairastuin myös lievään tai kohtalaiseen masennukseen. Olen ainakin varma, että olin silloin masentunut. Olin silloin vuoden jokaisena päivänä vihaa täynnä. Kaverini hyväksikäytti minua 9-luokan loppuun asti. Aina piti mennä hänen mielensä mukaan. Voitte vain kuvitella millaista on ollut olla toisen orjana 2 vuotta. Lukioon päästyäni se vapauden tunne oli jotain upeaa. Itkin onnesta , koska olin vihdoinkin vapaa. Viime vuoden joulukuussa tapasimme vielä ja hän oli muuttunut paljon paremmaksi ihmiseksi. Nyt emme ole tavanneet yli puoleen vuoteen. Olen katkera siitä miten hän piti minua orjana yläasteella. Nyt olen saanut uusia kavereita lukiosta. Yläasteeltakin jäi yksi kaveri. Nyt lukiossakin olen kokenut tuijotusta, selän takana puhumista, mutta se on aika satunnaista. Toivon, että kiusaaminen ei ala uudestaan. Nykysin minulla on ainakain paljon parempia kavereita. Voimia kaikille kiusatuille!

Minua haukuttiin, hakattiin, tavaroitani vartettiin. Pahinta kuitenkin oli, että tytöt antpivat kiusaajilleni pillua. Kiusaajani olivat luokan suosituimmat pojat, jotka "kävivät läpi" lähes kaikki luokan tytöt. Silloin meni usko naissukupuoleen.

Sairasta touhua kiusta nuorempia ja joukolla. Ikäluokalleni täysin outo ilmiö!

Poikani siirryttyä yläasteelle ottivat yläasteen viimeisen luokan kolme gansterin alkua hänet kohteekseen. Tönimistä ovenpieliin yms. melkein harmitonta.
Pika puhui siitä kotona ja kun hän mainitsi, että kyseiset nilkit työntävät joidenkin päät vessapönttöön niin siihen sanoin, että turpiin vaan vaikka itsekin saisi.
Jos tarvetta ilmenee niin minä tulen koululle selittämään.

Junnuni oli aloittanut painiharjoitukset ja niiden myötä kisaamisen esikouluikäisenä ja nyrkkeilyn 11 vuotisena. painoluokitetut lajit eivät suosineet koska junnu oli ikäisekseen kookas.
Menestyi myös yleisurheilun heitoissa, kuulassa ja kiekossa.

Annoin evääksi neuvon, että jos joutuu tilanteeseen josta ei pääse asiallisesti pois niin pitää varaansa ja lyön ensin. Kun kolmen kopla tulee ahdistelemaan niin kyö kellokasta täysillä nenään tähdäten. Adjutanteilta menee sisu kaulaan.
Trion kellokas oli yrittänyt sivulta potkaista poikaani mahaan mutta junnu oli väistänyt.
Koska poikani oli painoluokkaansa lyhyt niin hän oli joutunut nyrkkeilyssä menemään lähiotteluun joten hunnu tunnusi, ettei oikea yläkoukku osunut nenään vaan poskipäähän.
Kellokas istahti ja adjutantit poistuivat.
Samana vuotena junnu voitti ensimmäisen hopeamitskun poikanyrkkeilyliiton mestruuskisoissa.

"Valvojana" toiminut liikunnan opettaja M.V. sanoi, ettei pitäisi mennä lyömään mutta se oli niille oikein. Asia ja härnääminen jäivät siihen.
Miksi helvetissä opettaja ei ollut puuttunut tuohon bandiitinalkujen törkeilyyn aikanaan?

Toinen tapaus. Tyttäremme oli saanut uudet, kalliit silmälasit samalla viikolla kun liikuntatunnilla yksi rikollisen alku, poika, heitti tytön kasvoille karkeaa soraa ja tonen linssi ja sangat menivät rikki.
Liikunnan opettava näkin tapauksen muuaman metrin päästä eikä ragoinut mitenkään. Minä otin yhteyttä opeen ja hänen ensimmäinen kommenttinsa oli "eikö teillä ole kotivakuutusta"?
Mitä elvetin tekemistä meidän vakuutuksellamme on toisen oppilaan aiheuttaman vaurion kanssa?
En tiedä kysyttiinkö bandiitin kotivakuutusta. Lopulta koulun vakuutus korvasi lasit.

Selvittelyjen aikana minulle errottiin opettajien olleen useaan otteeseen yhteydessä bandiitin yh-äitiin. Yrittäessäni keskustella ko. äipän kanssa hän näytteli hirveän hämmästynyttä väittäen, ettei koulun taholat ole oltyu kertaakaan yhteydessä.