Lukkopolkimet kengillä

Pystyssä poljettavassa pyörässä lukoista on vain vähän iloa. Enemmän iloa lukoista saa jos keskittyy pyörittämään polkimia kyykyssä ajettavassa pyörässä.

Aloittajalle hyviä osia olisivat:
1. sm-sh56 multirelease lukko-osat. Kun laitat nämä ja säädät polkimet löysälle niin jalat lähtee lukoista irti ihan vaan vetäsemällä napakasti tiukassa tilanteessa. Olen säästänyt yhden kaatumisen tällä.
2.pd-324 kaksipuoleiset polkimet. Näillä polkimilla voi käyttää ajokenkiä lukoilla. Voit siis vetää lukkopolkimilla lenkkiä ja käydä normaaleilla kengilla asioimassa. On minusta toimivat polkimet.
3. Kengän suojat. Saa veivattua lukoilla kylmemmälläkin ilmalla, koska nilkat/jalat kylmettyy helposti.

Liikennevaloissa pysähteleminen ja nappuloita painellessa tuollaiset polkimet aika käyttökeltottomia, suorastaan hengenvaarallisiakin:

Kun jos pyöräirijä horjahtaa tuollaisilla polkimilla suojatiellä = on kuin jalankulkija silloin, joiden päåälle ei saisi suojateillä ajella autoilla.

Yleensäkin poliisi tulee heti tutkimaan suojatieturmia; autoilijalla on ollut liian suuri tilannenopeus, ei ole pystynyt havainnoimaan liikennemerkkejä lainkaan.

Heh, itselleni joaikinen pyöräily kerta on urheilusuoritus. Urheilusuoritusta taasen ei pysty polkupyörällä tekemään hybridillä, lue leikkifillari. Lihaksistoa sekä kestävyyttäsi treenaavaan urheiluun pyöräilyn osaalueella tarvitset laadukkaan maantiepyörän sekä kunnolliset varusteet ajoon ja pyörän kunnossapitoon. Lue laatimani ohjeet aikaisemmista kommenteistani juurikin oikean pyörän ja varusteiden hankintaan, jotka pitävät ajovaruste osiossa sisällään myöskin ajokengät ja urheilupolkimet.

Vanha teräspyörä ja lantakärry persiisiin, jo tuloo harjootusta

Flättipolkimet, alle 100km:n ja 30km/h:n lenkit riittää mulle. Jos ajaisin jotain audaxeja saattaisin harkita lukkopolkimia, ehkä rasitus jakaantuisi tasaisemmin ja jaksaisi paremmin pitkiä matkoja, tiedä häntä.
Tavallinen pyöräilijä ei tarvitse lukkopolkimia, kilpapyöräilijät ovat oma lukunsa.
Pyöräilykengät ovat yleensä kovapohjaisia ja lipsuvat siten ilman lukkoja. Tästä hätäisimmät vetävät johtopäätöksen ettei ilman lukkoja polkemisesta tule mitään. Paras kenkä flättipolkimille on pehmeäpohjainen tavallinen lenkkari, se uppoaa polkiesa polkimeen ja lipsumisesta ei ole pelkoa seisaaltaan mäkiä runtatessakaan. Niillä sujuu tietysti kävelykin. Eikä tule niitä noloja pyllähdyksiä mitä lukoilla kun kenkä ei irtoa polkimesta.

Niin juu. Päätin sitten tilata ja tilasinkin tuollaiset vehkeet Bikesteristä Saksasta. Hintaa kertyi 111.90. Pitäisi saapua viimeistään maanantaina.

Kiitos kommenteista. Kun olen sotkenut niillä ensimmäisen lenkin niin tulen sitten kehumaan niitä tai vaihtoehtoisesti haukkumaan maanrakoon.

Minulla fillarissani sellaiset nuo pedaalit,että vain yhdellä puolella lukot,,tavallisilla kengillä kun lähtee,niin itsestään pyörähtävät "oikeinpäin"
Vaikka olenkin vain laiska kuntoilija,lukkopolkimet ovat etu kun oikeasti "pyörittää" kampia.

PostNord ylitti itsensä ja paketti oli tänään jo aamutuimaan lähikaupassa. Ei pöllömpi suoritus, kolmessa päivässä Saksasta Suomeen.

Täpinöissäni avasin paketin ja siellä ne olivat omissa lootissaan. Shimano PD-M 530 - lukkopolkimet ja Shimano sh-me3 - kengät. Ensimmäinen havainto oli että polkimet oli hyvässä varastorasvassa yltäpäältä. Hieno homma, ajattelin, eipähän tarvitse lisätä rasvaa kierteisiin. Mukana klossit ruuveineen. Kenkälaatikosta löytyi hyvän näköiset kengät.

Sitten askartelemaan paskartelemaan. Kuin Toukopouko. Koska olen vähän yksinkertainen kesti tovi ennen kuin ymmärsin kengän kiristysremmin toimintalogiikan. Että ylhäältä nostetaan vipusta niin remmiä voi työntää kireemmälle, ja kun painaa vipusen alapuolella olevaa namiskaa remmi vapautuu. Tosin naksuu se remmi sisään ihan työntämälläkin.

Klossien kolme liikkuvaa osaa oli ensin hankala rasti, ja ensin yritin työntää klossia ruuveineen kenkien pohjareikiin kuin tanskalainen- pallon i loran - Palle Ramstedt - pannakakkashowssa. Lopulta ymmärsin että jossain täytyy olla vastakappaleet kengän sisään mihin ruuvata klossin. Löytyihän sellaiset metallikappaleet kenkälaatikon pohjalta. Sitten katselemaan netistä löytyykö asettamisohjeita. Löytyihän sieltä vallan mainio kuvitettu iiseebloggaa - sivusto jossa oli sangen seikkaperäisesti ohjeistettu asia, jotta tyhmempikin ymmärtää. Sitten katselemaan videota polkimien asentamisesta ja siinä ohjeisti ansiokkaasti velogi- mies. Noissa Helkaman polkimissa on vain pultti avaimelle joten juuri hankkimani 15 - millin avain tuli heti tarpeeseen. Shimanoissa sen sijaan on pultin lisäksi kuuden millin kuusioavainreikä, joten pyörittely kävi joutuisaan. Sitten vielä hento kiristys viisitoistamillisellä ja polkimet on asennettu.

Sitten satula ylös, ja nyt vasta hokasin senkin asian että satula pysyy kyllä määrämitassaan jos ensin kiristääpi sen pikavivun ollessa auki kuristajan kireälle takaruuvista. Sitten vaan survotaan pikalukko tiukasti kiinni ja nyt pysyy. Sitten paanalle. Ensimmäinen havainto on että kenkiä saa lyödä polkimiin enemmän kuin kerran ennen kuin tarraa kiinni. Sitten kun loksahtaa niin pysyy kuin täi tervassa. Harjoittelin irrottamista muutaman kerran, kiertämällä nilkkaa lievästi sivuittain ja hyvin irtosi. Kun runnoin menemään ensimmäisiä kilometrejä huomasin että iiseebloggaajan ohjeet olivat varsin oikeat. Kun klossi on keskellä ja sojottaa kengän kiertosuuntaan on jalan asento silloin suora ja hyvä. Heti huomasin myös että lukkopolkimista on selvästi hyötyä kiertonopeuden pitämisessä mahdollisimman optimaalisena.

Rankoissa ylämäissä lukkopolkimet ovat selvästi elementissään. Sen lisäksi että voi runnoa voimalla polkimia, koko satakiloisen äijän voimalla alaspäin, voi samanaikaisesti antaa vauhtia vetämällä toista poljinta ylöspäin. Samoin huomasin pian että myös polkimien työntäminen onnistuu hyvin. Lukkopolkimet ei laukea kovassakaan rytkytyksessä. Repertuaari on siis paljon monipuolisempi kuin normaalipolkimissa. Ei tarvitse pelätä että jalkapohja lipsuu milloinkaan, lisäksi kenkien kova pohja siirtää reisien jerkun suoraan menovoimaksi. Kuitenkin klossit antaa pienen mutta tarpeellisen sivuttaisliikemahdollisuuden laukeamatta.

Laukeamisesta puhheenollen, vaikka kuinka tolkutin itselleni nilkkojen kiertoliikkeen tarpeellisuudesta lukkojen avaamiseksi, niin niinhän siinä taas kävi. Ensimmäisen juomatauon koittaessa, vauhdin ollessa jo pysähtymäisillään, huomasin että jalkapohjani on kuin liimaantunut polkimiin. Viime tingassa älysin tehdä tarvittavan liikkeen ja sain koipeni survaista maahan ennen kaatumista. Sen jälkeen muistin kyllä irrottaa molemmat jalat polkimista hyvissä ajoin ennen pysähdystä.

49- kilometrin sotkemisen aikana huomasin lukkopolkimista olevan sitä enemmän hyötyä mitä väsyneemmäksi polkija tulee. Vein itseni vasiten monesti niin sanotulle epämukavuusalueelle, ja siinä survomisessa on lukkopolkimista eittämättä hyötyä. Teinhän uuden reittiennätyksenkin. Kaksi tuntia viisitoista minuuttia. Mielestäni ihan hyvin viisitoistakiloisella Helkama S2 - hybridillä, mäkisellä sekamaastolla, kahdella juomatauolla ja satakiloisella ruoholla. Google mapista katsomani reitin pyöräily ajan alitin kahdellakymmenellä minuutilla. Voisinko peräti sanoa :20 alle paarin.

Voin näin ollen suositella lukkopolkimia jokaiselle joka tykkää ottaa itsestään mittaa, pyörään katsomatta, ja varsinkin jos haluaa mennä useammin sinne epämukavuusalueelle. Erittäin suositeltavaa. Kyllä kelpoo.

Yksi juttu on vielä mainintaa vailla. Sinne kengänpohjiin jää vastakappalelevyn ruuvi reikien ympärille pieni kohouma. Sitä varten on pakkauksessa ohut paperinen muotoon leikattu lappu jonka päälle lätkästään paperitarra. Asetettuani pohjalliset paikoilleen epäilin että mahtaako moiset paperit estää kulmien tekemästä merkintöjään pohjallisiin. Lenkin jälkeen huomasin että, ainakin vielä, tarra on pysynyt paikoillaan ja tehnyt tehtävänsä.

Katseltuani videon miehestä joka niin helposti naksautti tuon lukkopolkimen lukkoon tulin ajatelleeksi suuressa viisaudessani että jos vain säädän polkimien jousia niin pääsen samoihin kevyisiin nakustteloihin tuon sedän kanssa.

Ei muuta kun pyöräilykengät käteen ja liiteriin. Huomasin että tehdasasetukset oli milliä vaille niin kireät kuin mahdollista. Koska olen vähän yksinkertainen ajattelin että kun takimmaista lukkoa löysää ja etummaisen pitää ennallaan niin hyvää tulee. Aikani ähellettyäni hokasin että eihän niissä polkimissa mitään etu ja takapuolta ole. Kun polkimet pyörähtää ympäri muuttuu etupuoli takapuoleksi ja päinvastoin.

Joka tapauksessa huomasin kaiken vaivannäön turhaksi noitten klossien kohdalla. Tehdaskireys on oikeastaan ainoa oikea. Vähänkin plussaa siihen niin kenkä tipahtelloo kyydistä. Vakaa ja kireä sen olla pitää. Taitaa tuon sedän naksuttelutasolle pääseminenkin olla vain harjoituskerroista kiinni. Enemmän naksuttelua siis.

Sunnuntaipyöräilyä 59 kilometriä aikaan kaksi tuntia ja kolmekymmentä minuuttia. Kolmella juomatauolla. Ehkä ärsittyvävintä näissä syyskeleissä on jatkuva tuuli. Silloin kun se on myötäinen niin mikäs siinä, mutta kun bofoorit lyö vastaan niin sotkeminen uhkaa muuttua punnertamiseksi.

Punnertamisesta puhheenollen, niitä on hyvä harrastaa pyöräilijänkin. Tänäänkin minut pelasti rähmälleen menosta vain kädet kun tein äkkinäisen u käännöksen. Mitä oikein tapahtui? Olin jo hyvän matkaa sotkenut menemään hiekkatietä kun tuli olotila että olen hakoteillä. Siinä sitten katselin suu auki ympäristöä ja päätin tehdä äkkikäännöksen. Silloin se unohtui. Lukkopolkimet. Etupyörä luisti soralla ja paniikissa yritin kiskaista kengät polkimista. Väärin. Kuitenkin juuri ennen kaatumista vasen kenkä irtosi ja sain paiskattua kämmenet maahan. Polvet säästyi ja lonkat. Onneksi siinä kohtaa oli köyhän miehen asfalttia ja kämmenetkin säästyi ihottumalta.

Näistä kengistä sen verran että ovat kyllä hyvät siinäkin mielessä että klosseja ympäröi kohollaan oleva muovi ja kumi, jolloin kengillä pystyy liukastumatta kävelemään jonkin matkaa jopa betonilla. Muutoin olisi kyllä hyvä hankkia sellaiset klossi suojat kävelyä varten.

Nyt kahden pyöräilylenkin tuloksilla, lukkopolkimilla, voin todeta että niistä on ehdottomasti hyötyä monin tavoin. Eihän sitä muutoin tuollaisia aikoja repisikään, noilla kilometreillä. Lisäksi vaikka tottumattomalla ensimmäisen rypistyksen aikana tuli jonkinlainen suonenveto oikeaan nilkkaan aina taukopaikalla, joka tosin meni nopeasti ohi, niin nyt se kaikki oli poissa. Jalat kiittää. Ei ollenkaan niin väsyneet kuin ennen, lisäksi nilkat ei enää juurikaan rutise pyöriteltäessä, ja polvetkin on täysin kivuttomat. Jopa reisilihaksetkin tuntuvat paremmilta.

Ei siis pahaa sanaa. Ainoastaan ennakointia täytyy vielä jonkun verran harjoitella, jotta lähtee selkäytimestä. Varaudu, ennakoi ja toimi. Lisäksi lukkopolkimet yllyttää sellaiseen itserääkkiin että meinaa vallan paino pudota. Nytkin enää 97 kiloa ruhossa painoa. Täytyykin käydä kaupassa ja ostaa pizzaa, pomppoloonii, jaatelo jaatelo. Perunalastujakin, jotta pääsee taas aikuisen miehen painoihin.