sekakäyt pääsi lääkitykseen - parisuhde katkolle+?

Ymmärrän paremmin kuin hyvin aloituksessa mainittujen ihmisten tilanteen.
En ole koskaan ollut alkoholin tai lääkkeiden sekakäyttäjä. Olen jo pienestä pitäen koheltamisen ammattilainen. Olin se kömpelö itsensäsatuttaja-lapsi. Ajoin fillarilla tuhatta ja sataa ja hyppäsin sen selästä 10m syvään rotkoon kun se oli minusta kivaa (4v). Tein kaikkea tyhmää, sellaista missä normaalin lapsen itsesuojeluvaisto sanoisi että ei. Teini-ikäisenä siirryin extreme lajien pariin ja niistä saataviin kikseihin ja kun oli kättä ja jalkaa, päätä kipsissä, niin sairaalakäyntihistorian perusteella lääkärit ehdottivat lääkitystä liikaan spontaanisuuteen.

Ilman lääkitystä olin iloinen ja spontaani, itkin sekä ilosta että surusta, nauroin ja iloitsin sata lasissa omista, ystävien ja kavereiden onnenhetkistä, olin myötätuntoinen, sosiaalinen, mutta hyvin levoton, keskittymiskyvytön ihminen.

Ensimmäinen lapseni syntyi silloin kun en ollut vielä lääkityksellä. Se oli elämäni paras hetki, itkin ja nauroin ilosta. Lapsen syntymän jälkeen aloitin lääkityksen voidakseni elää perhe-elämää, olla normaali. Olen ollut lääkityksellä yli 10 vuotta. Elämässäni ei ole iloa, ei surua, ei myötätuntoa, ei seksuaalista mielihyvää. Lapseni sairastui vakavasti, en tuntenut mitään, olin sairaalassa päivät ja yöt suoritin konemaisesti hoitotoimet, pidin häntä sylissäni tuntematta mitään. Lapseni tervehtyi, mitätön helpotus siitä kun pääsin lopulta kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan. Tässä kohtaa kävin pitkään keskustelua lääkäreiden kanssa siitä mikä olisi minulle hyväksi. Muutettiin lääkitystä, tuli maanisdepressiivinen vaihe, itsetuhoisuutta. Palattiin takaisin vanhaan lääkitykseen.
Toinen lapseni syntyi, katsoin tuossa se vauva on, muistin miten itkin ensimmäisen syntyessä, nuorimmaisen kohdalla tunnetasolla ei läikähtänyt mitään eikä ole vieläkään tuntunut siltä miltä pitäisi tuntua. Olen kuin pystyyn kuollut kuiva puu, jähmeä, aina asiallinen-tyyppi joka on vain hyvin pienellä osalla sydäntään mukana lasten ja perheen asioissa. Rakastan miestäni, tiedostan ja tiedän sen, mutta rakkaus ei tule tunnetasolle saakka. En ole kokenut yhtään orgasmia lääkityksen aloittamisen jälkeen. Seksi ei tunnu miltään. En itke koskaan, en naura spontaanisti koskaan.

Asiasta on puhuttu lääkäreiden kanssa vuosittain, kultaista keskitietä ei ole löytynyt, vanhalla lääkityksellä mennään koko ajan, mitään muutakaan ei uskalleta kokeilla. Olen kysellyt pääsisikö geenitutkimuksiin, löytyiskö apua sieltä suunnalta, mutta tutkimukset ovat kalliita, eivätkä he tiedä mitä sitten jos sieltä löytyy jotain.

Aloittajalle: Oletko sitä mieltä, että Mintun logiikka ontuu, vai miksi tämä on naisen logiikka osiossa?

No voi Sampo raukkaa. Raitistunut tyypillistä alkoholistin uhoa tää on niin nähty.
Mut hei niistä tulee tylsiä kun lopettavat.
Just joo uhkaa lopettaa sometilinsä. Ja kuinkahan vanha tää sampo taas olikaan???
Lapsellista ja muija vielä yksinkertaisempi kun kattelee tota sekoilua

Kuka tämä Sampo Kauluanen on?? Hän näkyy jokaisessa Seiskan lööpissä ja on mukana jokaisessa tyrkky-ohjelmassa? Mistä hän on tuonne julkkisten Ö-luokkaan kivunnut?

Sampo Tenox kaulanen, tämä surullinen ilmestys. Näin miehen rimpuilevan ja kähisevän konsertissa ja sitten tuli paljon oksennusta. Törkeää!! Lapseni eivät aivan ymmärtäneet. Ei kai hänellä vaan ole omia lapsia. Hyh hyh