Pojista tyttömäisiä

Erittäin asiallinen artikkeli.

Olen aikaisemminkin täällä puhunut tästä tulehtuneesta mieskulttuurista, joka kannustaa joko suoremmin tai epäsuoremmin väkivaltaan.

Lisäksi tasa-arvo ongelma tuokin, että naisille poikamaisuus on sallitumpaa kuin miehelle tyttömäisyys.

Et sun mielestäs jollei ole maskuliininen ja väkivaltainen Äijä , on sit ilman muuta hintti?

(Eli jollei ole Tom of Finland, niin on homo. Haha.)

Miksi nämä asiat nähdään muottiin pakottamisena, kun totuus on päinvastoin?

"Poikuuteen ja miehisyyteen katsotaan yleisesti kuuluvan tietynlaiset asiat. Poikien odotetaan olevan maskuliinisia, rationaalisia, urheilullisia, kovia ja uhkarohkeitakin. Väkivaltakin on poikien juttu."

Näin feminiinisenä (tai ainakin epämaskuliinisena), epäurheilullisena, pehmeänä, pelokkaana ja väkivallattomana poikana ja sittemmin miehenä olen ollut miltei aina ja kaikkialla miesseurassa ulkopuolinen. Silti olen tuntenut itseni miespuoliseksi heteroksi, en naiseksi tai homoksi.

Nyt tutkijat yms alkavat sanomaan, että ehkä tällaisten epämiehekkäiden poikienkin olisi syytä antaa kasvaa itsenään. Ja sitten jotkut minkkilaukut sanovat, että se on huono asia?

Ehkä minkkilaukku haluaakin, että pojista tehdään poikia hakkaamalla, pakottamalla urheilemaan jne. Näin onkin tehty vuosikymmeniä, ellei satoja. Ja hyvää tulosta sillä onkin saatu aikaan, sillä nuorten miesten itsemurhaluvut ovat korkeat.

Terveisiä sukupuoltenvälisestä sodasta.

Koska miehet eivät vieläkään tottele kiltisti naisia, niin poikien oman tahdon murtaminen, anteeksi, toksisen maskuliinisuuden purkaminen ja naiseuden haltuunotto, täytyy aloittaa jo ihan pienestä.

Uuden miehuuden miehet on itkuisia tunteissaan pyöriviä lampaita.

No kasvaapahan ainakin ätmien määrä ja sitten voitte märistä naisten pahuudesta ja siitä että miltä minusta nyt tuntuu.

Kyllähän se on tärkeää yrittää välttää sukupuolimuottiin painaminen. Siinä voi syntyä kieroonkasvamista henkisesti, jos joutuu tukahduttamaan itseään. Esim, miehiä varmasti jättää hakematta "nais"aloille ja naisia "mies"aloille, vain, koska kokee sen jotenkin hävettäväksi, pelkää ulkoisia reaktioita valintaansa kohtaan. Ja vaikka hakisikin, niin siltikin voi alan sukupuolivaltaisuus aiheuttaa murskaavaa tunnetta, jos siellä ajatellaankin sukupuolimuottia. Mutta ongelma ei siis ole vain yhdensukupuolen.

Artikkelista sai mielestäni kuvan jossa pytrittiin petaamaan alustaa naisille "päästä" työelämässä johtaviin asemiin.

Johtaviin asemiin päädytään yleensä sen kautta, että on tuoda jotakin konkreettista etua yritykselle sillä, että on johtajana siellä.

Muistan kun joitain vuosia sitten istuin Wärtsilän yhtiökokouksessa, ja joku nainen ehdotti, että hallitukseen otettaisi "nainen", ja että hallitukseen pitäisi ottaa myös naisia.

Ehnrooth vastasi naiselle, että hallitukseen otetaan henkilöitä joilla on yritykselle jotain annettavaa sen sijaan, että paikkoja täytettäisiin joidenkin "kiintiöiden" perustein.

Wärtsilän silloisen tilanteen mukaan laivanrakentamista edistävät ja avustavat kyvyt ja suhteet olivat tärkeintä. Ei se oliko joku toimia periaatteen vuoksi nainen.

Kyllä siinä oltaisi todella hukassa jos naisia otettaisi johtavaan asemaan ihan vain siksi että voidaan laskea kiintiöpohjalta että "naisiakin on nyt mukana" ja niin ja niin paljon.

Kyllä se asemansa on ansaittava. Naisilla on aivan itselläkin mahdollisuus perustaa yritys ja alkaa kantaa vastuuta.

Johtava asema ei ole mikään lahja jota ollaan saamassa. Johtajuus pitää ansaita.

Jokaisen palkansaajankin tulisi ymmärtää että olisi palkkansa ansainnut, ja tehnyt yritykselle jotain tuottavaa, jolla yritys on työntekijänsä kautta saanut ne rahat joilla yhteiskuntamaksut työntekijänsä puolesta joutuu tekijän puolesta tekijän palkan lisäksi myös maksaa yhteiskunnalle.

Suomessa liian moni on "saamassa" palkkaa (Ei ansaitsemassa).

Nytkö jo johtavia asemiakin pitäisi alkaa "saamaan"?

"Tunteista voi puhua ilman että pippeli putoaa."