En uskalla tavata ihmisiä

RajoittaaElämää

Olen yrittänyt kieltää ongelmaani monta vuotta. Nyt myönnän, että minua pelottaa suunnattomasti tavata ihmisiä kahden kesken joiden kanssa olen tutustunut. Pelkään, etten tiedä mistä pitäisi puhua, että puheenaiheet vain loppuvat ja toinen pitää minua tylsänä. Viestittely sujuu vaivatta, enkä ole siis ujo ihminen muuten, tutustun myös helposti ihmisiin. Jos kuitenkin minulle ehdotetaan tapaamista, en uskalla lähteä. Tällä tavoin olen menettänyt monta potentiaalista ystävyyttä. En ymmärrä mikä ongelmani on. Onko kohtalotovereita?

26

1007

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • gsdgdsgsdsdgs

      Kyllähän se jännittää etukäteen joka kerta mutta ei auta muu kuin uskaltaa.
      Siinä jää vain yksin jos ei tapaa ketään.

    • tarkkaanottaen

      Sinulta puuttuu varmaankin itseluottamusta. Jos kerran kirjoittelu kuitenkin sujuu sinulta hyvin niin siirrä se sieltä toisen seurassa ääneen ajatteluun.

      • RajoittaaElämää

        Tämä on hyvä neuvo teoriassa, mutta käytännössä pääni lyö tyhjää kun tapaan ihmiset kasvotusten tai ainakin luulen niin. En ole vuosiin tavannut uusia tuttavuuksia kahden kesken.
        Ap


    • Oletko mies vai nainen?
      Mun mielestä ei ole oleellista kaikenaikaa höpöttää suu vaahdossa...Kyllä sitä pitää osata välillä olla hiljaakin. Ei kaikki ihmiset pidä sitä niin vaivaannuttavana vaikkei paljo puhukkaan. Itse en pitäisi.
      Siinä kannattaa miettiä hiukan, että millaisia treffejä lähtee järjestämään.
      Minulla on hakusessa naispuoleinen kaveri, kenen kanssa vois harrastaa leffassa käyntiä ja vähän muutakin.

      • RajoittaaElämää

        Hei! Kiitos vastauksesta ja rohkaisusta. Olen nainen, ja siis esimerkiksi jos tuttu jonka olen vaikkapa tavannut jossakin uudessa harrastuksessa, pyytää kahville, minua ahdistaa ajatus niin paljon, että en lähde vaikka kuinka kiinnostava ihminen olisi kyseessä ja haluaisin ystävystyä. Pelkään hylkäämistä sen perusteella että olen tylsä jos en keksi puhuttavaa tai ainakaan mielenkiintoista puhuttavaa. En kehtaa myöntää tätä ongelmaa kenellekään, en edes läheisimmille ihmisille, koska haluan näyttää vahvemmalta kuin olen, ja sehän ei auta asiaa yhtään.
        Ap


      • Minkä ikäinen olet, jos saa kysyä?


    • Ihmiskuvia

      Pettyneenä voi arkuus kasvaa ja luottamus häviää on tullut koettua.

      • RajoittaaElämää

        Mitä tarkoitat tarkalleen ottaen tuolla pettyneellä? Itselläni oli traumaattinen ihmissuhde monta vuotta, voiko se laukaista tällaisen?
        Ap


    • RajoittaaElämää

      Nosto!
      Kiitos vastauksesta, lisää kokemuksia!?
      Tämä on pahentunut iän myötä todella rajoittavaksi enkä ymmärrä miksi.
      Ap

      • RajoittaaElämää

        Oho, tänne olikin tullut enemmän vastauksia, näin vasta kun kirjoitin itse uudelleen.
        Ap


      • tarkkaanottaen

        Traumaattinen kokemuksesi pitäisi käsitellä, työstää painamasta mieltäsi.
        Luota itseesi, jossain asioissa sinä olet hyvä, panosta niihin, tai hanki uusia harrastuksia joista puhua.


    • Ccvhh

      Voi olla et ole kiinnostunut ystävistä?

      • RajoittaaElämää

        Meinasin jo heti kirjoittaa että tietysti olen.. no, ei se ihan niinkään mene. Olen todella valikoiva ihmisten suhteen, eli tuo toisaalta pitää paikkansa ja toisaalta ei. En ole itse asiassa ikinä elämässänj tavannut ihmistä, joka ihan toden teolla herättäisi mielenkiintoni niin että haluaisin sen perusteella ystävystyä..mikä on mielestäni melko surullista. Mutta ongelmani kuitenkin luultavasti olisi edelleen olemassa, vaikka näkisinkin ihmiset erittäin kiinnostavina.
        Ap


    • Gjjjjjjj

      Miksi et ole kiinnostunut?

    • keskustelija

      Pelkosi kykenemättä puhelemaan ihmisten kanssa on aiheellista. Etkä suinkaan ole yksin sen kanssa!

      Minulla auttoi valtavasti kun selailin päivän uutisia ennen tapaamista (tuosta uutisten lukemisesta/kuuntelusta aamuisin on sittemmin tullut jokapäiväinen tapa). Silloin aina oli asioita purtavana jotka kiinnostivat lähes kaikkia.
      Maailmalla tapahtuu niin valtavasti joka hetki että jos vain itsellä on mielenkiintoa seurata yhtään mitään, tarinoimista on vaikka viikoksi, non-stop!

      Yksityisasiasi saat aivan rauhassa pitää ominasi, niistä voit sitten myöhemmin pikkuhiljaa kertoilla jos haluat. Kysele, kysele, kyselee juttukaverisi mielipiteitä eri asioista. (ei yksityisiä) Se viestittää että sinä haluat ja olet kiinnostunut kuulemaan toisenkin mielipiteitä ja katsantokantoja! Kuuntele huolellisesti vastauksia.
      Suunnittele yleisiä kysymyksiä jo edeltäpäin. Sekin helpottaa keskustelun alkuunsaamista.

    • Koivupuu

      Ota yhteys asiantuntijaan,esim psykologin netin kautta.Lääkärin avulla saat nopeiten testattua mikä toiminta pitäisi tarkistaa,että ajatuksesi menisivät erinomaiseen järjestykseen. Kysy ihan psykologia lähimmältä lääkäriasemalta.

    • hjelp

      Hei ap,

      mulla on samankaltainen ongelma. Ystäviä/kavereita on ollut, mutta melkein kaikki suhteet päättyneet jostakin syystä, mikä on jäänyt itseäni usein harmittamaan. Luulen että olen liian passiivinen ottamaan yhteyttä, koska pelkään olevani todella tylsää seuraa, ja ajattelen, ettei minulla ole mitään annettavaa kenellekään. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten ystävyyssuhteissa pitäisi olla että saisi ne kestämään. Olen omasta mielestäni ennakkoluuloton, enkä helposti tuomitse muita.

      • RajoittaaElämää

        Hei hjelp! ymmärrän erittäin hyvin mistä puhut, itselläni täysin samanlainen olo. Mistäpäin suomea olet?


      • voisikoavuksi

        Ensinnäkin, nyky-maailma vaatii kaikkien olevan "aina sosiaalisia". Onko se totuus??
        Ei välttämättä. Kaikki ei ole luonteeltaan kovin sosiaalisia, syitä tähän on paljon, suuremmalti osin vaikuttaa kokemukset ja oma uniikki persoonallisuutemme. Olen huomannut että juurikin hiljaisemmat, ehkä herkemmät kaikelle ylimääräisille ärsykkeille, ovat hyvin uniikkeja persoonia. Täällä vaan muu ympäristö pakottaa liikaa, paineistaa pusertumaan samaan muottiin. Toki ihmiskontaktit ovat kaikille tärkeitä.
        Mutta, näihin erilaisiin ja erikoisiin persoonallisuuksiin liittyen, mikä voisi osaltaan selittää ulkopuolisuuden tunnetta (koska todella on eri tavalla reagoivia, suhtautuvia, eri näkökulmista asioita katsovia henkilöitä)..
        Suosittelen kovasti, kokeilla tekemään persoonallisuustestin, 16Personalities -sivustolla. Se on psykologiassa tunnustettu, yksi, huikean hyvin persoonaamme yllättävän hyvin kuvaava testi. Sen avulla oman persoonallisuuden lisäksi voi oppia näkemään myös muita persoonallisuuksia erikoisine piirteineen, joita itsessämme ja muissa ihmisissä usein törmäämme ja ihmettelemme.
        Persoonallisuustestejä on maailmalla muutakin, mutta omasta henk.koht. kokemuksesta suosittelen erityisesti tätä!


      • hjelp
        RajoittaaElämää kirjoitti:

        Hei hjelp! ymmärrän erittäin hyvin mistä puhut, itselläni täysin samanlainen olo. Mistäpäin suomea olet?

        Hei ap,

        unohdin tämän ketjun olemassaolon. Pirkanmaalla siis asun, jos satut tämän viestin näkemään.


    • Anonyymi

      Niin se vaan menee että me kaikki olemme yksilöitä eikä kaikki voikaan tulla kaikkien kanssa "toimeen" toisinsanoen kemiat ei vaan kohtaa eikä kommunikointi silloin onnistu jos ei löydy jotakin yhteistä puheen aihetta taikka ole vaikka yhteistä harrastusta. Itsellä ainakin vaikeata saada uusia ihmiskontakteja arkuuteni takia.

    • Hyvin samanlainen olen kanssa.
      Työharjoittelun puolesta saan pidettyä sosiaalista elämää pystyssä mutta muuten sitä ei juurikaan ole koska en vain uskalla tavata ketään.
      Yritin tutustua muutamaan ihmiseen jotka vaikutti suht samanlaisilta...mutta sekin kaatui.
      Olisi kyl hienoa oppia tuntemaan ihmisiä mutta se on hankalaa :)

    • Anonyymi

      Kirjoittamisessa voi tarkistaa tekstit ja korjata virheet, mutta tapaamistilanteissa ei voi perua mitään tehtyä. Itselläni ei ole ollut yli 20 vuoteen ystävää, jolle asioitani olisin puhunut. Lääkärillekin vain lääkäriaiheisiin liittyviä juttuja. Ainut verkosto, johon olen toisinaan yhteydessä on ns. neutraaliverkosto netissä. Satunnaisia tekstejä satunnaisin vastauksin koskaan sen kummemmin kehenkään tutustumatta.
      Ei voi sanoa, että netissäkään olisi yhtään ystävää. Kukaan ei edes tiedä, kenen kirjoittama tämäkin teksti on.

      Niinpä kirjoittelen itselleni rivejä, ajatuksia, jo jotain pari miljoonaa riviä ja tapaan sitten itseni niitä lukiessani. Joudun kuitenkin itse vastaamaan itselleni, mikäli yritän netissä jotain kirjoitella. Ja jos vastauksia joutuu odottelemaan nettipalstoilla kuukausia tai vuosia, voi yhtä hyvin vain lukea ja kirjoitella itselleen.

      Olet säästynyt monelta mielipahalta, kun se "kaverisi" valitseekin muiden seuraa, kun itse olisit halunnut esim. mennä vaikkapa jonnekin tapahtumaan kanssaan. On hyvin tavallista, että ihmiset ovat koko ajan varattuja.

      Tapaamisiin kannattaisi ottaa mukaan esim. pinon kirjoja tai lehtiä tai PC:n tai mobiilisivustosetit, joilla voisi aiheissa edetä.
      On kuitenkin vaikea päättää, haluaako joku muu oikeasti juuri kyseisistä aiheista juttua. Useinkin näkee lähinnä muita, jotka korkeintaa haluaisivat toiselta autokyydin, ostokset, vippiä, drinkkejä tai veneen lainaksi tai hyvän sijoitusvihjeen.. Onkohan sekään niin kovin kivaa pidemmän päälle.

      Yksi tapa tavata muita on tarjoutua maksua vastaan esim. kokoamaan esitysmateriaaleja, pohtia terapiavaihtoehtoja ja valikoimaa, esitellä aihekohtaisia tuotteita, kartoittaa toisen elämään erilaisia parannuksia jne. Tällainen palvelujen myynti on hyvin valmistautuneella samalla lisätuloa arkisten aherteiden oheen.

      Tai sitten voi pyytää esim. konsultointia jonkin esityksen, kirjan, artikkelin, dokumentin tai vain työaiheiden suhteen, siihen pääosin rajoittuen. Siinä on kuitenkin esillä aiheita ja asioita, joissa itse voi olla hyödyksikin itselle sopivilla tavoilla.

      Samoin voi esim. soittaa ja kysellä muiden työtehtäviin kuuluvia asiantuntemusta vaativia aiheita joskus myös tapaamisiin valmistautuen.

      Oma-aloitteisuuden lisäksi oikeastaan tässä pitäisi olla joku tapaamisiin valmistava strategia, aiheistosuunnitelmasetti. Ja eihän aina voi koko ajan osua täysin oikein, esimerkiksi kuin tikanheitossa pelkät täydet pisteet. Mielenkiintoa siinä luokin juuri se, että voi suhtautua tikanheittoon sopivilla tavoilla eikä niinkään pelkkiä tuloksia tavoitellen.

      Tässä voi toivottaa tsemppiä. Ja muistaa, että kukin on lopultakin vain yksi yksilö, joka myöskään ei voi tavoittaa mitä vain.

      Hyvä, että joku tuo aiheen esille, on ilmeisesti aika paljon ihmistuntemusta vaativaa juttua puolin ja toisin.

      Kiitos siis aiheen aloittajalle ja aloittajille. Hyvätkin asiat vievät aikaa ja vaativat sopivaa suhtautumista onnistuakseen.

    • Anonyymi

      Sinähän se sanoit. Pelko. Mistä pelkosi juontaa juurensa? Itse olen myös "normaali" viestittelemään, mutta en mielelläni puhu videopuheluita. En oikein itsekään tiedä mitä siinä pelkään. Ehkä sitä, että toinen pettyy tai näytän rumalta. En myöskään ota edes ystäviä omaan kotiini. Johtunee siitä, että lapsuuden kotini oli ihan ok, mutta ei mielestäni niin hienoa kuin kavereilla. Olin myös yh- perheestä. Häpesin sitä.
      Pystyn kyllä keskustelemaan kasvotusten, mutta miesten suhteen olen jotenkin kipsissä. Nuorempana en kyennyt puhumaan ollenkaan pojille.
      Seurasta ei ole ollut puutetta, päin vastoin. Jään vaan yleensä tyhjäksi sisältä kohdatessa miespuolisia.
      En myöskään kykene syömään vieraiden ihmisten seurassa tai mennä kahville.
      Kaipa se jotain häpeää on ja lapsuudesta johtuvaa huonommuuden tunnetta. Harva on kyennyt koskettamaan minua niin, että kokoaisin voivani olla hyväksytty omana itsenäni.
      Ongelman kieltäminen pahentaa asiaa. Olen lukenut henkisen kasvun kirjallisuutta ja opetellut käsittelemään tunteitani. Rakastanut ja tarjonnut sisäiselle lapselleni sitä hyväksyntää, tukea ja rakkautta mitä vaille koen jääneeni.
      Koita oppia rakastamaan itseäsi. Hyväksymään itsesi ja sanomaan itselleni, että olet ihan tosi hyvä tyyppi.
      Aikuisena olen ajautunut vääriin ihmissuhteisiin, joissa olen voinut huonosti. Kukaan toinen ihminen ei minua kokonaiseksi tee, vain minä itse. Olen myös ollut ns. liian kiltti ja antanut ihmisten, myös kaverisuhteessa, käyttää hyväksi. Olen kuitenkin oppinut jättämään taakse kaikki ihmissuhteet, joissa voin huonosti tai toinen vaan vie energiaa minusta.
      Ei kaikkien tarvitse olla kimaltamassa joka paikassa ja pyrkimässä jalustalle, että huomatkaa minut keinolla millä tahansa.
      Olen tavannut muutamia ihmisiä, joiden kanssa on ns. helppo olla.
      Tämä minun pään sisäinen elämä on ristiriidassa sen kanssa, että seuraa kyllä olisi ja halukkaita. Haluan kuitenkin että minut huomattaisiin sen perusteella kuka ja mitä minä olen, en ulkoisten puitteiden takia.

    • Anonyymi

      Sinähän se sanoit. Pelko. Mistä pelkosi juontaa juurensa? Itse olen myös "normaali" viestittelemään, mutta en mielelläni puhu videopuheluita. En oikein itsekään tiedä mitä siinä pelkään. Ehkä sitä, että toinen pettyy tai näytän rumalta. En myöskään ota edes ystäviä omaan kotiini. Johtunee siitä, että lapsuuden kotini oli ihan ok, mutta ei mielestäni niin hienoa kuin kavereilla. Olin myös yh- perheestä. Häpesin sitä.
      Pystyn kyllä keskustelemaan kasvotusten, mutta miesten suhteen olen jotenkin kipsissä. Nuorempana en kyennyt puhumaan ollenkaan pojille.
      Seurasta ei ole ollut puutetta, päin vastoin. Jään vaan yleensä tyhjäksi sisältä kohdatessa miespuolisia.
      En myöskään kykene syömään vieraiden ihmisten seurassa tai mennä kahville.
      Kaipa se jotain häpeää on ja lapsuudesta johtuvaa huonommuuden tunnetta. Harva on kyennyt koskettamaan minua niin, että kokoaisin voivani olla hyväksytty omana itsenäni.
      Ongelman kieltäminen pahentaa asiaa. Olen lukenut henkisen kasvun kirjallisuutta ja opetellut käsittelemään tunteitani. Rakastanut ja tarjonnut sisäiselle lapselleni sitä hyväksyntää, tukea ja rakkautta mitä vaille koen jääneeni.
      Koita oppia rakastamaan itseäsi. Hyväksymään itsesi ja sanomaan itselleni, että olet ihan tosi hyvä tyyppi.
      Aikuisena olen ajautunut vääriin ihmissuhteisiin, joissa olen voinut huonosti. Kukaan toinen ihminen ei minua kokonaiseksi tee, vain minä itse. Olen myös ollut ns. liian kiltti ja antanut ihmisten, myös kaverisuhteessa, käyttää hyväksi. Olen kuitenkin oppinut jättämään taakse kaikki ihmissuhteet, joissa voin huonosti tai toinen vaan vie energiaa minusta.
      Ei kaikkien tarvitse olla kimaltamassa joka paikassa ja pyrkimässä jalustalle, että huomatkaa minut keinolla millä tahansa.
      Olen tavannut muutamia ihmisiä, joiden kanssa on ns. helppo olla.
      Tämä minun pään sisäinen elämä on ristiriidassa sen kanssa, että seuraa kyllä olisi ja halukkaita. Haluan kuitenkin että minut huomattaisiin sen perusteella kuka ja mitä minä olen, en ulkoisten puitteiden takia.

    • Anonyymi

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      57
      5810
    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      26
      3687
    3. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      229
      1948
    4. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      28
      1782
    5. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      94
      1232
    6. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      30
      1187
    7. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      289
      957
    8. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      51
      951
    9. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      76
      889
    10. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      35
      848
    Aihe