Eräs ihanaakin ihanampi nainen pyörii aina vain mielessäni, mutta tiedän, etten voi koskaan saada häntä omakseni. Siksi haluaisinkin päästää hänestä irti. Luulin jo pääseeni hänestä yli, mutta tunteet eivät lakkaa vaikka kuinka yrittäisin niitä tukahduttaa. En ole koskaan kokenut, että olisin sellaista tyyppiä, jota tunteet veisivät mennessään, mutta pelkästään hänen ajatteleminenkin saa pääni pyörälle.
Miten itselleni jotakuinkin tuntematon ihminen voi sekoittaa pääni näin perusteellisesti? En voi sitä vieläkään ymmärtää.
Miten itselleni jotakuinkin tuntematon ihminen voi sekoittaa pääni näin perusteellisesti? En voi sitä vieläkään ymmärtää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Usko se että aika auttaa. Minun kaikki ihastumiset ovat unohtuneet, kai niillä joku tehtävä oli mutta en tiedä mikä.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun ajattelen samaa ihmistä. Unohdin hänet jo aiemmin, mutta tunteeni eivät näköjään kadonneet tuona aikana mihinkään. Kohtalo toi hänet jostain syystä takaisin elämääni ja huomaan nyt ajattelevani häntä enemmän kuin koskaan aiemmin.
Mulla on just sama tilanne erään miehen kanssa töissä.Ihastuminen tuli ihan puskista.
Toivottavasti sinua onnistaa enemmän kuin itseäni tai pääset yli tunteistasi. En toivo tällaista tuhoon tuomittua kaipuuta kenellekään.
Itse olen unohtanut. Uskoisi vaan🙄
Miksi et voi koskaan saada häntä?
Koska hän on jonkun toisen oma.
Minulla on lähes samankaltainen tilanne. En tunne häntä - mutta kohtaan hänet arkisin lähes päivittäin. En ymmärrä ollenkaan, kuinka tällaisia tunnereaktioita minussa syntyy. Hänen olemus, hymy, katse etc. saavat minut hämmennyksiin.
Saavuttamaton on hän silti - täytyisi vain antaa ehkä ajan kulua ja vältellä kohtaamisia.
Olen samankaltaisen toivottoman tilanteen toinen osapuoli. Tuo uskomaton mies on vallannut sydämeni ja ajatukseni, enkä taida saada häntä sieltä enää pois. Luulin ajan kulumisen auttavan, mutta tunne ei vaan helpota. Olen paljon miettinyt sitä, miksi näin piti käydä. Helppoa tämä ei ainakaan ole, mutta toisaalta tämä tunne saa kyllä elämän tuntumaan elämisen arvoiselta ja ne lyhyet keskustelut hänen kanssaan auttavat myös jaksamaan. Vaikka vaikeaa onkin, niin en edes tahdo hänestä luopua.