Paistinpannu on minulla tarpeellinen väline ruuanlaitossa ja käytän sitä paljon. Lempiherkkujani ovat makkarat, joita paistan klassikkoherkun porilaisen tyyliin sämpylöiden väliin. Käytän usein Metsästäjä sipulimakkaraa, mutta ei se niin tarkkaa ole, kyllä muutkin käyvät. Ja paistetut kananmunat, niihin en kyllästy koskaan. Evääksi voileipien väliin laitan Gotler-makkaraa!
Löytyykö täältä muita makkaroiden tai paistetun ruuan ystäviä?
NYT PANNULLA
71
2733
Vastaukset
- Juu.ei
Ikävä kyllä kunnon paksut tankomakkarat ovat hävinneet, ei saa kaupoista enää kuin "jauholötkyjä" - niitä ei syö sikakaan. Lenkkiä vielä löytyy hyvääkin, mutta siitäpä ei saa makkarapihviä tehtyä.
Muutamasta isosta mrketista saa vielä tankomakkaraa, mutta huomaa kyllä menekin vähentyneen. Yhdessä vaiheessa makkara nimettiin melkein yhtä vaaralliseksi syöpäriskiluokaltaan mitä tupakka. Ei saanut meikäläsitä vähentämään käyttöä.
- Kylläsyön
PorvoonParoni kirjoitti:
Muutamasta isosta mrketista saa vielä tankomakkaraa, mutta huomaa kyllä menekin vähentyneen. Yhdessä vaiheessa makkara nimettiin melkein yhtä vaaralliseksi syöpäriskiluokaltaan mitä tupakka. Ei saanut meikäläsitä vähentämään käyttöä.
Minusta tuntuu vahvasti siltä, että melkein kaikki ihmisen käyttämät elintarvikkeet on vuoron perään julistettu terveydelle vaaralliseksi. Ensimmäinen pannaan julistettu taisi olla kananmuna ja minä tollo menin uskomaan tätä julistusta. Vuosia karttelin ja välttelin munaa ja sitten yks ja kaks...muna onkin oikea terveyspommi, tietenkin kohtuudella käytettynä.
Joten minä jatkan perinteisellä lautasmallilla ja syön kohtuudella kaikkea. Ja mikään onkaan herkullisempaa, kuin takassa paistettu lihaisa juustomakkara, sinappi ja kylmä olut. Kylläsyön kirjoitti:
Minusta tuntuu vahvasti siltä, että melkein kaikki ihmisen käyttämät elintarvikkeet on vuoron perään julistettu terveydelle vaaralliseksi. Ensimmäinen pannaan julistettu taisi olla kananmuna ja minä tollo menin uskomaan tätä julistusta. Vuosia karttelin ja välttelin munaa ja sitten yks ja kaks...muna onkin oikea terveyspommi, tietenkin kohtuudella käytettynä.
Joten minä jatkan perinteisellä lautasmallilla ja syön kohtuudella kaikkea. Ja mikään onkaan herkullisempaa, kuin takassa paistettu lihaisa juustomakkara, sinappi ja kylmä olut.Kyllä varmaan vaikuttaa enemmän se kuinka paljon syö, kuin se että mitä suuhunsa laittaa. En minä paistele jonka päivä kananmunia, enkä makkaraa vaan pitää sitä elämässä olla herkkuja. Ruokia joista ihan oikeasti tykkää.
Jospa kiittäisit ensin minua kopiostasi.
Vaikka minä en makkaroita kehukaan.
Minä kun korostan ihan toisia ominaisuuksiani.
H.- Simpsons
Tämä on ihan törkeen tyhmä mies.
- Hieman.nälkäinen
Nyt on pannulla suppiloita sipulin kera. Alan syödä niitä, tuli tänään saaliiksi vähän sieniä ja yksi tyhjä palautuskaljatölkki. Punajuuria leivitän muna-korppujauhoseoksella ja paistan öljy-voissa. Usein paistan lohta, silakoita tai muikkuja. Ja sian ulkofilettä tai niskaa ohuina viipaleina rapeiksi. Hyvin harvoin lettuja. On vähän kolesterolia, niin että ani harvoin pyttipannua, eli paistettua kananmunaa, perunoita, sipulia ja pekonia. Nam!
Hyvät ovat eväät teikäläisellä. Erityisesti kalaherkkusi saivat veden kielelleni, samoin sienet ovat herkullisia. Harvoin myös lettuja, useimmiten tulee pannukakkua laitettua uunissa.
Taitaa meidän ikäisillä olla kolestorolia joka toisella? Toisaalta hyvä, että joku rajoittaa pyttipannun yms paistetun ruuan valmistamisen. Ei ainakaan ihan päivittäin tule tehtyä, joten ei pääse se herkullinen maku katoamaan.
- 1eero
Joo, tänään tein lohilaatikon ol niii hyvvee piti santsata vaikka yritän hillitä syömistä, tietysti syön makkaraa sen tähen on jääkapissa aina paketti grilli makkaraa, sininen lenkki myös vakijuttu uunissa, nytkin hyvämaku suussa lohilaatikon jälkeen.
Samoin täällä "yritetään" hillitä syömistä, joka tuntuukin olevan helpommin sanottu kuin tehty. Sininen lenkki on jäänyt vähemmälle, ostan nykyään ennemmin Tapolan lenkkiä, jota pystyy mussuttamaan, vaikka sellaisenaan kylmänäkin naamaan. Sinappia vaan vähän nokkaan ja herkuttelu voi alkaa.
- ö-Öö
Ainahan vihannesruoka maistuu!
Mä tottapuhuen koitan vähentää makkaran syömistä, koitan syödä monipuolisemmin. Vaan, kyllä se perusmurkinaa on, herkkuakin. Tässä vaihteeksi söin sellaisen ison köntsän jotain italialaista kinkkua, kovaa, kai kuivattua. Ohuita lastuja kun viilteli, oikein hyvää....
Makkarakaan kun ei ilmaista, kokoliha useinkin halvempaa. Suosittelen aladoobia, lauantaimakkaran hinnalla tosi stygiä kurmeeherkkua.
Vaan siis makkaroista. Pakko mainita yks, jota ei enää valmisteta: punajuurikärkkäri. Sitä sai Hirvaskankaan essolta, jokin paikallinen tuote. 20% punajuurta, hyvästä lihasta tehty käristemakkara. En ole ihan varma, kun osti pari pakettia, kerkestö niitä koskaan krillaamaan, kyllä se meni paketista suoraan, eka paketti autossa... Oletan vegebuumi tuo vastaavaa tuotetta tarjolle joskus.
Kotivaran Kärkkäri. Suomen ylivoimaisesti paras grillimakkara. Siinä ohraryynejä, ei kuitenkaan ryynimakkara. Myydään kaupoissakin ja toimii paistinpannullakin. Raakana ei parhaimmillaan. Vaan, Oulusta, Höyhtyän grilliltä paperista, sinappi ja sipuli. Makkarat krillataan tunteella, ajan kanssa. Siitä ei grillimakkara jalommaksi muutu. Oikein on rasvaisia ja naksahtavat, kun puraseepi.
Kylmäsen Porokärkkäri. Noh, nimensä mukaisesti porokärkkäri. Siinä myös ryynejä. Menee kylmnä hyvin, paistinpannulla ja nuotiolla erinomainen, hyvin on maukas. Myydään sielläsun täällä, ite ostan kulkiissani tehtaanmyyymälästä.
Muissa makkaroissa ei erikoissuosikkeja ole. Leikkeleissä kai pippurimeetwustit ja just gouter, sipulimakkara. Lenkeistä mieluiten alle euron tarjouslenkki. Lenkki ei mun mielestä saa olla liian lihaisaa. Tässä tosin mainittava Kylmäsen porolenkki. Mun mielestä ne jotenkin muuttaneet reseptiä, vähemmän poronmurua ja rasvaa, enenpi jauhoa. Mutta ihan syötävää edelleen.
En tiedä, miksi kutsutaan. Diggasin itänaapurin läskimakkaraa. Suunnalleen meetwurstia kai, mutta hiton suuria rasvapalloja ja hyvät mausteet. Lidlistä saa vähän samanlaista, mutta suomessa sellaista kai kukaan ei valmista.
Noh, pian joulu, kauppoihin voi tulla pippurirullaadia. Ei ehkä varsinaisesti makkara, mutta maapallon paras leivänpäällynen. Siis siankylki leikataan levyksi, rutkasti pippuria ja suolaa jne. Rullalle, narulla kiinni ja uuniin. Ois helppo tehdä itekkin, vaan, se sen verran stydiä kamaa, ei sitä montaa kiloa kukaan jaksa syödä :D
Päätän makkarapoliittisen kommenttini tähän.
=DW=- ö-Öö
Äsh
Unohdin mustanmakkaran. Joopa, Laukontorilta puol metriä ja rutkasti puolukkahilloa, aijaijai. Se muuten toimii paketista kylmänä hyvin, mä jotenkin aina kypsennän sen jotenkinkin liian kuivaksi.
=DW= ö-Öö kirjoitti:
Äsh
Unohdin mustanmakkaran. Joopa, Laukontorilta puol metriä ja rutkasti puolukkahilloa, aijaijai. Se muuten toimii paketista kylmänä hyvin, mä jotenkin aina kypsennän sen jotenkinkin liian kuivaksi.
=DW=Hyvä että tarkensit vielä makkarapoliittisen kommenttisi jälkeen. En tunnistanut noita kärkkäreitä. Taitaa olla maakunnittain erillaisia mieltymyksiä, mutta mustanmakkaran kyllä tiedän ja hyvinkin. Eivät nämä markettien lämpöuunien mustamakkarat vedä vertoja aidolle manselaiselle, juuri sieltä Laukontorilta ostetulta. Elämän suuria nautintoja istua torilla Tampereella ja syödä mustaamakkaraa ja juoda kahvia päälle!
- hytinäx1
Paistinpannu, sitä ilman en tule toimeen. Minulla on kolme paistinpannua, yksi pienempi ja toinen suurempi teflon pohjainen ja yksi valurautainen pikkulättypannu. Tällä viikolla olen paistanut jauhelihaa eri muodoissa . Yksi satsi jauhelihakastiketta varten, kilon satsi lihapullina pakasteeseen, puolenkilon satsi pannupihveinä valmiiksi pakasteeseen . Teen mielellään valmiiksi jauheliharuoat kun mielestäni siitä pakastetusta ja sulatetusta jauhelihasta ei tule niin hyvää.
Pitkästä aikaa paistoin myös 73% lihaa sisältävää falumakkaraa perunamuusin kanssa lounaalle. Harvoin tulee ostettua ja paistettua makkaraa.
Useimmin sitten teen kananrintafileestä suikaleita ja paistan niitä wokki vihanneksien kanssa. Kun kunnolla maustaa niin on tosi hyvää. Joskus kaadan sekaan kookosmaitoa niin riittää useammalle päivälle.
Niin ja omeletit lounaalle tai aamiaiseksi tulee pikku hetkessä paistinpannulla.
Melkein aina on paistorasvana voi. Ja sitä on runsaasti pannulla kun paistan silakoita.Juu, minulla on kanssa valurautapannu, ainakin 40 vuotta vanha. Sain sen kotoa lähtiessäni mukaani, eikä ole mennyt miksikään. Taitaa olla ikuinen?
Nuo wokki jutut ovat yllättävän hyviä, vasta viime kesänä ostin oman wokki-pannun ja teen siinä useammankin kerran viikossa sapuskaa. Joskus jopa ihan ilman lihaakin.
Jauheliha erilaisissa muodoissa on korvaamaton raaka-aine. Sitä voi laittaa myös sinne munakkaidenkin kaveriksi ja myös perunamunakasta olen joskus tehnyt.
Paistorasvana voi on ykkönen, olen kokeillut oliviöljujä yms. mutta oalaan aina takasiin voihin. Kaupasta ostetut pinaattiletut eivät juurikaan ole minkään makuisia, mutta kun ne paistaa paistinpannullavoissa, niin niistäkin tulee ihan syötävää sapuskaa.- ö-Öö
Pinnoitepannut saatanasta
Käytännössä kokonaan siirtynyt valurautapannuihin. Toki, pinnoitepannuissa hyviä puolia, uutena ja jos ei tarvi kuumaa. Mutta valurauta ylivoimainen, kestääkin isältä pojalle. Sitä en yritäkkään muistella, montako pinnoitepannua ollut, kalliitakin, pilalle ne kaikki on menneet. Pinnoiteet pilalla, halvimmat niin mutkaisia, eivät liedellä pysy. Kalliin pinnoitepannun hinnalla saa kaks kunnollista valurautapannua, sekin vielä.
Sen harhaluulon haluan oikaista, ei valurauta ole hankala hoitaa. Kunnolla sisäänajettu pannu ei pesua kaipaa. Serlalla pyyhkäsee puhtaaksi. Joskus kandee käytön jälkeen kaataa pikkasen kuumaa vettä ja kiehauttaa, jo on puhdas, vain sipaisu rasvaa ja taas mentiin. Tärkeintä on, ei liota, ei kovia pesuaineita. Varsinaista rasvapolttoa ei vaadi useinkaan, lähinnä, jos ite käyttänyt pannua huolimattomasti.
Yhden valurautapannun eläissäni olen pilannut. Lakarana tulin koulusta ja aloin paistaan kananmunia. Keskiviikko, Aku Ankka-päivä. Hellalle pannu, lämmöt päälle ja lukeen lehteä. Kun alkoi haiseen... Noh, otin patalappuja, kiikutin pannun räystään olevaan vesisaaviin. Noh, pannu säpäleiksi. Hirveet haukut tietenkin vielä sain, vaikka pelastin talon tulipalolta. >;/ Yks keino rikkoa valurautapannu on tietenkin käyttää sitä vasarana. Mutta jos pannussa ei lohkeamia, melkoisen kurjankin näköisestä euron kirppispannusta saa kerrassaan loistavan keittiötyökalun, perinnöksikin annettavaksi. Pienellä vaivalla.
Hiiliteräspannua en ole hankkinut, yks rosterinen olemassa, en kokeillut. Net vaatii käsittääkseni enenpi sinniä, ennenkuin saatu poltetuksi tarttumaton pinta. Jotkut ammattikokit suosittelee, mulla ei niin hirveesti kuitenkaan pannuille käyttöä, en ole alkanut perehtymään.
No on juu pinnoitepannut, mökillä ja tsadissa. Kyllä mä niitä joskus käytän, just munakkaisiin, joihinkin kastikkeisiin, kaikenlaiseen, missä ei tarvita kuumaa pannua. Mutta onnistuu nekin valurautapannulla, oikeinkin hyvin, saa väriäkin. Pikkasen tarkempi pitää olla lämpöjen kans, mutta paistettu ruoka eri asia, kuin kypsennetty ruoka. suunnalleen sama ero, kuin leivinuunilla ja mikroaaltouunilla.
Tunge pinnoitepannusi lastenlasten hiellalaatikoille leikkikaluiksi ja hanki asiallisia valurautapannuja.
Hö, siinäpä paistinpannupoliittinen kommenttini.
=DW= - Anonyymi
28" alumiinipannu, valkoinen sisustus, Saksalaiskaupasta 14,80. Viikon ollut käytössä, ikinä ei ole näin hyvää pannua ollut.
Paistinpannu on suurin inhokki ruuanlaitossa. Ainoa, mikä minlta satavarmasti onnistuu, on letut, ja se ei ole paljon.
Viime viikolla ostin naudanpihvejä, valmiiksi suolattuina. Joku olisi saanut pannulla niistä hyviä.
Niin oli tarkoitus mullakin, mutta kuitenkin tuntui viisaammalle pistää ne uuniin. Kyllä niitä sittenkin söi.
Lämpimät voileivät tulee parempia uunissa.
Sen, minkä makkaroita syön, niiden lämmittämiseen on helpompiakin keinoja, mikro ja saunanuuni.
Kaloja olen sinnikkäästi yrittänyt paistella, ne onnistuu, miten onnistuu, useimmiten ei. Rima on tosin aika korkealla, Seurustelin joskus ammattikokin kanssa, ja hän sai paistinkaloista taivaallisenmakuisia.
Vein ainakin viisi teflonpannua romunkeräykseen, kun oli pinta mennyt huonoksi, se on lämpökin niin tarkka.On siellä kaupoissa uusia. On minulla kaksi valurautapannua, mutta niiden suhteen olen luopunut jo toivosta, että niillä syötävää saisi.
Sitten on uusi muurinpohjapannu, tai ei se uusi ole, liki kymmenen vuotta, se on vielä paketissa.
Minusta tuntuu, että sen on viisainta antaa ollakin paketissa.- Bengalitikku
Käytän teflonpannua. Valurautaiset olen antanut jälkipolville.
Tahtoi juuttua jotkut jutut pannuun. Pesin tietenkin astianpesuaineella, mitä ei saisi tehdä, tai ainakin olisi pitänyt pyyhkäistä silavalla jälkeenpäin.
Vähän ottaa pannuun, kun väärinkäytin sitä.
No, paistelen ja lämmittelen pannulla.
Joitakin viikkoja sitten ostin Sinisen ja mussuttelin raakana ilman lisäaineita.
Järkyttävää, mutta se oli nam. Eihän se kerennyt pannulle ollenkaan, vaan korvasi sen toisen Sinisen telkkua katsellessa. Todella toistakymmentä vuotta viimeisestä kerrasta.
Ja, kappas, ostin tänään kielimakkaraa leikkeeksi, sitäkin pitkästä aikaa.
Muutoin ostan harvoin makkaraa.
Minisalamit olivat jossain vaiheessa viikottainen pakko.
Kana, kala, possu, lehmä. Noita vaihtelen ja yritän kiltisti muistaa kalan arvot.
Parasta on kuha. No matikka kävis myös. Bengalitikku kirjoitti:
Käytän teflonpannua. Valurautaiset olen antanut jälkipolville.
Tahtoi juuttua jotkut jutut pannuun. Pesin tietenkin astianpesuaineella, mitä ei saisi tehdä, tai ainakin olisi pitänyt pyyhkäistä silavalla jälkeenpäin.
Vähän ottaa pannuun, kun väärinkäytin sitä.
No, paistelen ja lämmittelen pannulla.
Joitakin viikkoja sitten ostin Sinisen ja mussuttelin raakana ilman lisäaineita.
Järkyttävää, mutta se oli nam. Eihän se kerennyt pannulle ollenkaan, vaan korvasi sen toisen Sinisen telkkua katsellessa. Todella toistakymmentä vuotta viimeisestä kerrasta.
Ja, kappas, ostin tänään kielimakkaraa leikkeeksi, sitäkin pitkästä aikaa.
Muutoin ostan harvoin makkaraa.
Minisalamit olivat jossain vaiheessa viikottainen pakko.
Kana, kala, possu, lehmä. Noita vaihtelen ja yritän kiltisti muistaa kalan arvot.
Parasta on kuha. No matikka kävis myös.Minä saan kuhaa talvella liiankin kanssa, minsta mauton kala, haukikin on parempi. Kyllä iso ahven on paras järvikala, luonno lohia ei täällä ole.
On mulla semmonen ruostumaton teräspannukin, siihen vaan kaikki tarttuu kiinni ja tiukasti.
Kyllä minä sillälailla teoriassa näm paistojutut osaan. Ensin kuumemmalla lämmöllä paistetaan pinta kaloihin ja lihaan, sitten miedolla kypsytetään, mutta ei se aina onnistu.Kyllä kunnon paistinpannulla onnistuu melkein mikä vaan, itse paistan pihvit ensin panulla, jonka jäölkeen vielä uuniin. Ja silakka- ja muikkupihvit voissa paistettuna, niitä söisi vaikka kuinka ja paljon.
Hyvää teflonpannua en ole vielä löytänyt, vaan paistan ikivanhalla valurautaisella. Varmaan taitolaji tuo pannulla paistaminen, enkä tosiaan pidä itseäni minään mestarina. Itseäni viehättää nopeus kuinka äkkiä se on valmis tekemään minulle esim kunnon englantilaisen aamiaisen.Bengalitikku kirjoitti:
Käytän teflonpannua. Valurautaiset olen antanut jälkipolville.
Tahtoi juuttua jotkut jutut pannuun. Pesin tietenkin astianpesuaineella, mitä ei saisi tehdä, tai ainakin olisi pitänyt pyyhkäistä silavalla jälkeenpäin.
Vähän ottaa pannuun, kun väärinkäytin sitä.
No, paistelen ja lämmittelen pannulla.
Joitakin viikkoja sitten ostin Sinisen ja mussuttelin raakana ilman lisäaineita.
Järkyttävää, mutta se oli nam. Eihän se kerennyt pannulle ollenkaan, vaan korvasi sen toisen Sinisen telkkua katsellessa. Todella toistakymmentä vuotta viimeisestä kerrasta.
Ja, kappas, ostin tänään kielimakkaraa leikkeeksi, sitäkin pitkästä aikaa.
Muutoin ostan harvoin makkaraa.
Minisalamit olivat jossain vaiheessa viikottainen pakko.
Kana, kala, possu, lehmä. Noita vaihtelen ja yritän kiltisti muistaa kalan arvot.
Parasta on kuha. No matikka kävis myös.Bengalitikku
Myönnetään että valurautapannun puhtaana pitäminen on hieman ongelmallista, mutta tosiaan vaan vedellä ja paperilla pyyhkimällä.
Melko harvinaista naiselle sortua noin brutaalin toimenpiteeseen kuin syödä Sininen raakana tuosta vaan. Pidin sitä jotenkin miesmäisenä alkukantaisuutena.
Kalaruoka on ihan varmasti lihaa terveellisempää, pari kertaa viikossa tulee nautittua. Enimmäkseen sitä liharuokaa ja silloin, kun herkutellaan niin makkaraa, hehee.
Makkaraa en käytä oikeastaan ollenkaan, paitsi siskonmakkaraa, mutta kalaa, broileria, kalkkunaa ja lihapullia paistan kyllä usein. Tykkään myös wokkivihanneksista ja niitä laitan paistinpannulla, siihen en mitään wok-pannua tarvitse. Lapuudesta muistan nuo paksut tankomakkarat ja miten hyvältä ne maistuivat, mutta joko makkarat tai suuni on muuttunut vuosien saatossa enkä niistä enää välitä.
Aluksi minä tein wokkia paistinpannulla, mutta harrastuksen lisääntymisen myötä annoskoot kasvoivat, joten ostin wokki-pannun jonne mahtuu paljon enemmän. Vihannekset menevät kuitenkin melkoisesti kasaan ja on aluksi mukavampaa käännellä niitä, kun eivät putoa kyydistä eli pannulta. Ei tahreennu hellan ympäristö.
Ruokamaku muuttuu ihan varmasti iän myötä ja on joitakin asioita, joista en enää tykkää, yksi on aladoobi, ei vaan enää maistu. Ei olisi lainkaan huono, vaikka makkaranhimo hellittäisi vähän. Tiedän ettei se ole mitään terveellistä, ei mikään hyvältä maistuva ole.
- e.lä.mä
Tehdäänkö yleensä hyviä paistin pannuja valuraudasta luulen ei. Siis elävää materiaalia ei ole.
- ö-Öö
Elävä paistinpannu?
=DW= Hyvät paistinpannut tehdään valuraudasta, eikä niiden tarvitse joustaa, jos sitä meinaat. Mitä jämäkämpi, sitä parempi pannu.
Hyvä paistinpannu on tärkeä. Myös paistokasari jossa voi ruskistaa ja hauduttaa..
Pitää tunnustaa että en makkaraa ole aikoihin syönyt.
Tällä viikolla kaupassa käydessäni silmäni osuivat lauantaimakkara pakettiin. Se oli lapsena niin hyvää. Suhtauduin epäillen mutta kuinka ollakaan, tykkäsin. Ostan toistekin.
Pitänee kokeilla vielä jahti tai metsästäjän makkaraa pitkästä aikaa, nekin kuuluivat suosikkeihini aikoinaan.
Olen suosinut kokolihaleikkeleitä tai maksamakkaraa juuston lisäksi.Kyllä, ehdottomasti pitää olla kunnon työvälineet ja paistinpannu on yksi niistä. Vaikka en olekaan mikään kokki-kolmonen, niin silloin kun tekee, niin se ei jää välineistä kiinni.
Itselleni lauantaimakkara ei enää uppoa, olisinko vaan syönyt maun pois siitä. Kokolihaleikkeistä ihmettelin valikoimaa mitä kaikkea kaupasta oikein löytyykään, itse valitsin viimeksi rosvopaistia.
Kokeile ihmeessä metsästäjänmakkaraa ja tietysti palana paistat paisinpannulla. Sitten sämpylän väliin ja sinappia, ketsuppia ja kurkkusalaattia, näin sinulla on valmis porilainen.
- ö-Öö
Maalaismaksamakkara.
Mä pidän maksasta, myös maksamakkarasta. Ihan tavallinenkin hyvää, joskus. Tykästynyt tomaattimaksamakkraan. Tekijä kai Snelmann. Oikein on maukasta. Nytkin muuten jääkaapissa. Maksapasteijat hittiä, joulunseuduissa kaupoissa, vahvemman makuisia, oikein maukkaita monet.
Sellainen kiintoisa muisto hittiä pohjanmaalla, Berliininmakkara. Sitä saa jopa usein grillikioskeilta porilaisen väliin. Siis sellaista paksua, missä lie suolessa, rasvaista jauhomakkarantyyppistä. Ostan joskus siivutettuna kaupasta. >Se niin hiton voimakkkaan rasvaista ja makuisaa, ei sitä oikein muuten syö, kuin just porilaisessa, tai siipaleina leivän päällä. Mutta hyvää juu, varmasti terveellistä....
Makkarat kiintoisia. Erittäin ikävää, itse en ole sen tekemiseen perehtynyt. Hommana ihan järkeenkäypää, ei vaikeaa. Jotain lihatyyppistä massaa pakattuna kuoreen ja jotenkin kypsennettynä.
Vaan kun meet isoon markettiin ja puoli kilometriä edessä erilaisia makkaroita, idea jotenkin alkaa tuntumaan tarpeettomalta. Asia erikseen, minkälaista makkaraa sitten sieltä hyllystä satut kärryysi laittamaan. Vaihtoehtoja niin paljon.
Noh, enenpi kuitenkin koitan sotkeentua oikeisiin lihavalmisteisiin. Pala naudanpaistia uunissa, viipaleina leivän päälle, oivoi. Eikä loppupeleissä maksa aivan hirveesti. Makkara kakspiippuinen juttu. Herkkuleikkeet ja tarjouslenkki vähän eri asioita kuitenkin.
Muuten, makuaisti muuttuu, muuttuu myös reseptit. Lapsuuden yökki voikin olla herkkua, myös lapsuudenherkku maistua yökiltä. se nyt riippuu noista kahdesta ylempänä mainitsemastani asiasta.
Yleisesti ottaen, mä fanitan makkaroita. Kunnollista vihannesta kasvavalle nuorelle miehelle :>D Kokeiles berliinin makkaraa, se muuten mun mielestä on oikeesti hyvää, sopivasti nautittuna.
=DW=Yritin painaa että tykkään,tämä tabletti ei aina tottele tulikin punainen peukku alaspäin. Tarkoitus oli ilmaista että myös berliinimakkaraa tykkäsin aikoinaan syödä leivän päällä.
Niin tykkään minäkin maksamakkarasta, berliininmakkarasta en ole kovin varma, kun en saa makua nyt mieleeni. Harvoin tulee syötä.
Maksamakkararoista parhaimpia ovat sellaiset sileäpintaiset, hyvin veitsellä leikattavat pikkutuottajilta tulevat. Nämä atrian ja HK:n ovat vähän liian löysiä ja jotkut liian mausteisia, kun sisällä on jotain kokkareita tjn...
Samoin täällä, fanitan makkaroita ja olen ehdottomasti lihansyöjä en edes tiedä monennessako polvessa.- Bengalitikku
Maksa kaikissa muodoissaan on nam. Paitsi raakana, eikä laatikkona, koska kouluaikoina kiintiö tuli täyteen rusinoineen. Valmislaatikot joutuivat boikottiin 80-luvun lopulla a-vitamiinin takia ja arvatkaapa syöttikö perhepäivähoitaja sitä, kun hinta aleni? Syötti. Kunnallinen. Käveli lasten kanssa kauppaan sitä hakemaan päivällä. Sitä myös on syötetty anemiasta kärsivilleen juurikin r a a k a n a.
Bengalitikku kirjoitti:
Maksa kaikissa muodoissaan on nam. Paitsi raakana, eikä laatikkona, koska kouluaikoina kiintiö tuli täyteen rusinoineen. Valmislaatikot joutuivat boikottiin 80-luvun lopulla a-vitamiinin takia ja arvatkaapa syöttikö perhepäivähoitaja sitä, kun hinta aleni? Syötti. Kunnallinen. Käveli lasten kanssa kauppaan sitä hakemaan päivällä. Sitä myös on syötetty anemiasta kärsivilleen juurikin r a a k a n a.
Kyllä tänne uppoaa perinteinen maksalaatikko rusinoineen. Mutta kaalikeitto ei mene, se on niitä ainoita ruokalajeja, joita en pysty syömään. Tuli ihan kammo kansakouluaikana, kun väkipakolla syötettiin, yöks!
- ö-Öö
Bengalitikku kirjoitti:
Maksa kaikissa muodoissaan on nam. Paitsi raakana, eikä laatikkona, koska kouluaikoina kiintiö tuli täyteen rusinoineen. Valmislaatikot joutuivat boikottiin 80-luvun lopulla a-vitamiinin takia ja arvatkaapa syöttikö perhepäivähoitaja sitä, kun hinta aleni? Syötti. Kunnallinen. Käveli lasten kanssa kauppaan sitä hakemaan päivällä. Sitä myös on syötetty anemiasta kärsivilleen juurikin r a a k a n a.
Maksa ok, myös laatikkona.
En muistanutkaan tota vitamiiniskandaalia enää. Raakaa maksaa ei ehkä ensimmäisenä tekis mieli, ehkä hyvääkin. Turhan harvoin tulee maksaa ostettua, siitä voi tehdä kaikenlaista risotosta alkaen. Yleensä menee kyllä paistinpannulle.
Pitkään haahuillut tehdä itse maksalaatikkoa. Kakarana se oli suurta herkkua, kaupan maksis tuntui alkuun melko vitsiltä. Noh, koulussa keittiössä tekivät kans sen ite, hyvää oli. Eineslaatikoita tulee syötyä, halpaa ja kelvollista, mutta, mutta...
Aloituksen teemaan, eineslaatikko parhaimmillaan voin kans paistinpannulla pikkasen kärtsättynä.
Niin, ehdottomasti rusinoita maksalaatikkoon :D
=DW= - blondiamaksista
PorvoonParoni kirjoitti:
Niin tykkään minäkin maksamakkarasta, berliininmakkarasta en ole kovin varma, kun en saa makua nyt mieleeni. Harvoin tulee syötä.
Maksamakkararoista parhaimpia ovat sellaiset sileäpintaiset, hyvin veitsellä leikattavat pikkutuottajilta tulevat. Nämä atrian ja HK:n ovat vähän liian löysiä ja jotkut liian mausteisia, kun sisällä on jotain kokkareita tjn...
Samoin täällä, fanitan makkaroita ja olen ehdottomasti lihansyöjä en edes tiedä monennessako polvessa.entisvanhaan oli lihatiskissä luonnonsuolessa semmosta vaaleaa maksamakkaraa, se vasta oli hyvää, näin jälkeenpäin nyt ihmettelen miten kummassa ne oli saanut siitä maksasta niin vaaleaa, olivatkohan imeneet veret pois :O
- Possunmaksasta
blondiamaksista kirjoitti:
entisvanhaan oli lihatiskissä luonnonsuolessa semmosta vaaleaa maksamakkaraa, se vasta oli hyvää, näin jälkeenpäin nyt ihmettelen miten kummassa ne oli saanut siitä maksasta niin vaaleaa, olivatkohan imeneet veret pois :O
En tiedä saako mistä valmiina, mutta tässä hyvä ohje kotikeitiöön.
- Maailmanparas
En todellakaan löydä parempia kuin ovat suomalaiset lenkkimakkarat.Niitä moititaan ja haukutaan,että eivät ole muka edes lihatuotteita.Kyllä saa tahkoa vääntää ja parempaa herkkua ei löydy kuin koivupuu nuotiossa mustaksi kärvennetty lenkin pätkä ,siihen sinappia ja juomaksi mitä itsekukin valitsee.Näin ovat todenneet ulkomaiset ohikulkijat myös.Syököön herrat ja matamit krapuja ja etanoita.
- Juurinäinse
Suomi on nostettu nykyisin maailman kolmanneksi rikkaimmaksi maaksi Lauantai ja lenkkimakkara eväillä,lisänä Koskenlaskija juustot ja työmatkat tehtiin ensin Mossella ja sitten kun rikastuttiin niin Lada autoilla.En muista että kukaan sen kummempia eväitä pöytään iski kuin Airamin pullon ja lenkkimakkaraa 100mm voileivät joiden päällä oli Lauantaimakkaraa ehkä vielä Koskenlaskija juustoa.Työläisten kunto oli rautaa,ei koko talvina mitään sairauksia vaikka lumessa kahlattiin kainaloita myöten.Lääkäreitä ei tarvittu eikä niitä ollutkaan.
- ö-Öö
Pyörykät
Muistui mieleen taannoin markkinoille tulleet halpis lihapyörykät. En muista valmistajaa, jokin k- menu tms oli tuote. Piti vaihtaa nimi lihapyöryköistä pyöryköiksi, kun ei ollut laisinkaan lihaa :D
Lenkki on kyllä hyvää. Paljoakaan lihan kanssa niillä ei ole tekemistä, suurin osa kai perunajauhoa. Mä siis en syö perunoita, mutta makkaran mukana tulee paljon piiloperunaa. En tiedä, mikä on lenkin määritelmä, perustunee kokoon ja ulkonäköön. Mutta on niissä joskus lihaakin. Kandee tsekata mitä normilenkissä on, voip yllättää ainakin broilerinjätösten osalta:
Atria Kunnon Arki lenkkimakkara
Ainesosat: vesi, koneellisesti eroteltu siipikarjan- ja viljaporsaanliha, perunatärkkelys, naudanliha, kamara, silava, siipikarjanrasva, naudan sidekudosproteiini, broilerinliha, jodioitu suola, stabilointiaine E 450, sokeri, dekstroosi, mausteet (mm. valkopippuri, korianteri, muskottipähkinä, paprika), hapettumisenestoaine E 301, maltodekstriini, aromit, säilöntäaine natriumnitriitti. Sian-, naudan- ja broilerinlihan alkuperämaa Suomi
Että joopajoo, hyvää ze silti on.
=DW= Ne lenkkimakkarat ovat myös käteviä kuljettaa reissuilla ja metsissä. Ruoka on heti valmista nautittavaksi, jos ei kerkiä lämmittämään. Leipää ja makkaraa, ei tosiaankaan tarvitse muuta.
- mimmimum-..mi
Minulla on neljä paistinpannua....yksi rautapannu...pieni teflonpinnoitettu ja vähän isompi ...ja wokkipannu aika korkeareunainen....sitä tulee harvemmin käytettyä yhdenhengen taloudessa..
Yhtään reilunkokoista paistokasaria en omista...siinä voisi valmistaa liedellä vaikka ....Paroonin Pataa.....uunissa olen tehnyt ..se on aikaa vievää...hauduttaa pitää ainakin yli kaksi tuntia...mutta tosi maukas.No voihan kyrsä, nyt tempasit sellaisen sanaparin, jota en ole kuullutkaan: Paronin Pata! Kylläpä kuullostaa herkulliselta, täytyy kaivaa resepti jostain esiin ja valmistaa silkasta uteliaisuudesta.
Valmistelen välillä yksikseni wokkia enemmänkin ja laitan ihan vaan jääkaappiin, josta lämmittelen mikrossa, kun nälkä iskee. Se korkeareunaisuus tekee siitä todella kätevän käyttää, ei roisku ympäriinsä.
- MummonOma
Minun valurautainen paistinpannuni on ostettu Sortavalasta huutokaupasta käytettynä 1900-luvun alusta. Miten vanha liekin? Ärsyttävin osa siinä on ontto "kahva" , josta saa sitä pestessä usein kuuman veden hihaansa.
Nykyään kun on muotia huutokauppatouhut, niin älä vaan mene myymään valurautapannuasi. Käsissäsi on aarre jonkalaisia ei enää valmisteta.
- MummonOma
Ei mitään uutta auringon alla. :)
- Anonyymi
PorvoonParoni kirjoitti:
Nykyään kun on muotia huutokauppatouhut, niin älä vaan mene myymään valurautapannuasi. Käsissäsi on aarre jonkalaisia ei enää valmisteta.
Hirvaskankaan aloituspannuksi: Valurautapannu, nimmareilla 150€.
Valurautapannuja on varmaan 4-5 kpl huushollissa, teflonpannuja, grillipannu ahkerassa käytössä ja joskus aikoinaan lidlistä ostettu keraaminen pannusarja, suomalainen lettupannu (iso ja pieni)...ja kyllä niissä on makkaroitakin käristetty, vaikka olenkin vähentänyt makkaransyömistä siten että en tee makkararuokaa kuin ehkä kerta-pari viikossa, joko brunssille tai pääruoaksi. Minulla oli joskus takavuosina varsinainen makkarapakkomielle että jos näki kaupoissa esim. suomalaista makkaraa niin käsi meni vähän kuin pakolla tarttumaan pakettiin. Se on nyt poissa ja suomalaisen makkaran kiintiö näyttää olevan täynnä. Pakastimessa taitaa olla nytkin joku suomalaismakkarapaketti hätävarana jos sattuu tarvitsemaan pikaruokaa.
Monenlaiset makkarat ovat käristyneet minun pannuissani: suomalaiset ja ulkomaalaiset. Chorizo (lausutaan T suhuässä o -r-i-s (tai lispaava th) o) kaikki muu on väärin :)), kabanos, keski ja itäeurooppalaiset makkarat, salchicciat ja niin edelleen mutta nyt on todellakin ollut paussia makkaransyönnissä.Työpaikallani tarjotaan Chorizo makkaraa, eikä ole minun herkkuani. Jotenkin vaan liian mausteista minun makuuni. Välimereltä olen etsinyt kunnon makkaraa sitä löytämättä. ehkä olen vaan niin kangistunut tähän tuttuun kotimaiseen.
Ihan oikeasti toivon minunkin makkarakiintiöni joskus täyttyvän, ei varmaan ihan lähiaikoina näköpiirissä, kun nyt jo odottaa uutta kesää, että pääsisis grillaamaan. Kerkesin siivoamaan pois kesätarvikkeet reilu viikko sitten, vaikka tälläkin viikolla olisi vielä ollut lämpimiä ilmoja. Taitaa olla meikäläisellä nyt se makkarapakkomielle päällä, hehee.PorvoonParoni kirjoitti:
Työpaikallani tarjotaan Chorizo makkaraa, eikä ole minun herkkuani. Jotenkin vaan liian mausteista minun makuuni. Välimereltä olen etsinyt kunnon makkaraa sitä löytämättä. ehkä olen vaan niin kangistunut tähän tuttuun kotimaiseen.
Ihan oikeasti toivon minunkin makkarakiintiöni joskus täyttyvän, ei varmaan ihan lähiaikoina näköpiirissä, kun nyt jo odottaa uutta kesää, että pääsisis grillaamaan. Kerkesin siivoamaan pois kesätarvikkeet reilu viikko sitten, vaikka tälläkin viikolla olisi vielä ollut lämpimiä ilmoja. Taitaa olla meikäläisellä nyt se makkarapakkomielle päällä, hehee.Italialaiset salchicciat ovat usein miedommin maustettuja ja sopivat esim. perunasalaatin tai pastan kanssa tarjottaviksi. Minä vierastan myös vahvasti paprikan ja valkosipulin makuisia chorizoja. Etelä-Amerikassa tehdään mietoja sianlihamakkaroita, chorizoja, ilman sitä päälletunkevaa espanjalaista tai meksikkolaista maustehyökkäystä. Mustamakkara, joka on poikani suurta herkkua, on mielestäni suorastaan vastenmielistä, vaikka kuinka lämmittäisi ja puolukkahilloa kokoaisi vuoreksi päälle. Nakit, joista ennen tykkäsin niin että napsin niitä jääkaapista suoraan suuhun, ovat nyt mielestäni liian suolaisia tai jotenkin tunkkaisen makuisia.
Mutta kolumbialaista hodaria ei voita mikään. Makkara siinä on tavanomainen jenkkifrankfurteri , mutta ne kolme eri kastiketta, perunachipsin murut, viiriäisen munat jne ovat nameja.
https://www.mycolombianrecipes.com/colombian-hot-dogs-perro-caliente-colombiano
- Korkein-Totuus
Suomalainen makkara on hyvää ja terveellistä ja siitä tulee riski olo.
No nyt tuli kunnon ylistys suomalaisuudelle ja makkaralle. Pakko yhtyä mielipiteeseesi.
- Bengalitikku
Mielestäni nykyisin on paljon tarjontaa. Monessa paikassa on myynnissä paikallisten savustamoiden spesiaalia. Lampaanlihastakin.
Toisaalta leikkeleissä on broileri- ja kalkkunaleikkeitä.
Kyllähän kuluttajia hemmotellaan. Verrataanpa 50-, 60- ja 70- luvulle.
Sininen lenkki on vähän jo kuriositeetti, mutta siellä se hyllyllä sinnittelee.
Niin ja tosiaan, kyllä makkararuokia muissakin maissa syödään.
- Persu
missä on nämä kadonneet makkaraherkut..pohjola makkara,kyröläinen..jne...?
kysyntää varmaan olisi..- ö-Öö
Pohjolan makkarasta ei tieoa.
Mutta Kyrölaista saa, valikoiduista kaupoista. Samoissa kaupoissa muuten myydään berliinin makkaraakin. Pienenpiä kauppoja, ei isoja ketjuja. KVG.
Pohjolan makkarasta muistui mieleen tarina. Yks mimmi ei tykännyt kakarana pohjolanmakkarasta, Yökkiä. Noo fatsi toi seuraavalla kerralla kaupasta etelän makkaraa, oli kuulemma maistunut herkulta :D
Kun kysyntää, on tarjontaakin. Nämät mainitut makkarat ei ole hittiä, mutta kun olemassa ostajia, aina sen verran valmistetaankin, jos ostajia kannatavuuden ylittävä määrä. Siis pikku tehtaita, kauppoina pikkukaupat. Isot ketjut kyllä laajoja valikoimiltaan, mutta niillä niinkuin menisi hylytila hukkaan, myydessään kamaa, millä vain pieni ostajakunta.
Tollasilla tuotteilla oma markkinarakonsa. Kuin vaikka sahdilla. Sillä kannattajansa, mutta menekki sen verran vähäistä, ei sitä joka kioskissa myydä. Mä ostan sahtia yleensä Joutsan viinakaupasta, muihinkin saa kyllä tilaamalla.
=DW= Epäilen makkarakysynnän vähenevän, kunhan meidän ikäluokkamme pienenevät. Nykynuorisolla taitaa on tärkeämpää hiilijalanjäljen pienentäminen ja vegetuotteiden lisääminen ruokavaliossa.
- yökötti
Taitaa nuo makkarat sisältää enimmäkseen "utareleikkuuta" nahkaa ja muita yäk aineita. Parasta kun tekee ne itse jauhelihasta.
- Allright
Minusta makkara on hyvää: jahti, gouda ja sipulitee ovat lisäksi usein tarjouksessa.
- Mie.tien
Makulihan Salarakas on parasta mitä makkaralle on tapahtunut. Koskaan. Ikinä. Missään.
"Makulihan Salarakas
Tomaattia, mozzarellajuustoa ja raikkaita yrttejä sisältävä A-luokan grilliherkku. Lihapitoisuus keskim. 74%. Tuote on gluteeniton ja vähälaktoosinen. Luonnonsuolessa." - Anonyymi
Vedet silmissä luin näitä ihania juttuja. Makkara henkilöt ei toisilleen vinoile. Otin pari tuntie ennen valmistamista pöydälle. Juuston myös. R
- Anonyymi
Sulla on ihana energia, paljon tunnetta, sielukkuutta, aito rakkaus makkaraan.
Muista laittaa makkaran ympärille pekonisiivu, silloin tulet nauttimaan tuplasti enemmän. - Anonyymi
Pekonia ja kananmunia paistinpannulle. Pärjää hyvin iltapäivään asti janaistuu hyvälle. Iltasella makkaraa grilliin. Kyllä lähtee
- Anonyymi
Perniön hevoslenkistä ja Kyrömakkarasta nään joskus unia.
Ja Wahlroosin käyrästä.- Anonyymi
Minä näen myös usein unia Kenialaisesta mustasta ja käyräisestä makkarasta, harvemmin Wahlroosin käyrästä. T. Lissu.
- Anonyymi
Pannulle laitan paljon voita, siinä paistan makkaroita.
Joskus syön pullia, jotka kasvattaa kull.......itseluottamusta. - Anonyymi
Heh,taloudesta löytyy myös sellainen onttokahvainen valurautapannu, meillä 40 vuotta käytössä ollut, muijan aikoinaan kotoansa "kähveltämä" nyt tarvis ehken käyttää nuotion hiilloksella ja poltella ulkopinnoilta karstat pois, silavaa tuubista ja taas mentiin..On myös uudenpia pinnoitettuja, kruununjalokivenä sveitsiläinen "Diamond" pannu, nyt osapuilleen 5 vuotta käytössä ollut "helppo ja hyvä" työkalu.
- Anonyymi
Minulla on paistinpannuja kolmea eri kokoa. Yleensä paistan pienimmällä itselleni, mutta joskus innostun laittamaan isomman annoksen vaikka pariksi kerraksi itselleni tai sitten kun tulee ruokavieraita vielä enemmän, siksi pannuja on oltava useampaa kokoa.
- Anonyymi
Makkaraa en juurikaan pannullani paista, mutta broileria ja kalkkunaa usein, kalaa kohtuullisen usein ja jauhelihaa silloin tällöin, harvemmin possua tai nautaa kokolihana.
- Anonyymi
Paha kyllä, ketjun lukeminen aiheutti lähikauppaan reissun,,fillarila, kuusi olutta ja kaksimpakettia grillimakkaraa..
Heikko luonne? - Anonyymi
Ketjussa esiintynyt berliininmakkara oli kaikista paras kun teki makkarakuppeja,,silloinhan kuori tulee jättää paikalleen, viipaleiksi vaan ja paisto yhdeltä puolelta..täytteeksi sipulia yms.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 3263644
- 2233156
Nyt sitten ulos ihmiset!
Älkää jumittako täällä. Menkää, näkykää ja hankkikaa kokemuksia. Ei teitä kukaan edes bongaile, jos önötätte täällä.1462613Onnea Solatie !
On sit valittu uusi kaupunginjohtaja.No ei menny Nivala-Harju- Tapio -Pikkarainen juntan mukkaan.202122- 1092105
- 161947
Sarvisalon kesätori
Onpa kiva paikka. Mutta torikahvila oli suorastaan naurettavan alkeellinen ja ne voileivät,olivat kuin pienen lapsen tek171755Minun pitää tehdä jotain
En tiedä meneekö siihen viikko vai kuukausi. Mutta jos voit odottaa, niin löydän sinut sen jälkeen kun on homma hoidett441732Hindulijat raivoavat täällä, ettei kristinuskossa
ole itsessään mitään aitoa! No miksi sitten hyökkäilette "nollaa vastaan"? Eikö hnduilijan vaan kannattaisi pieht2921458- 1231362