Tiivistelmä

Hyvä tietää, ettei aivo kramppaa.

abermann kirjoitti:

Hyvä tietää, ettei aivo kramppaa.

Hyvä

Aivoja kannattaa krampin aikana hieroa. Kallon muodon, koon ja struktuurin vuoksi tämä on toisinaan hankalaa, mutta jatkamme ponnisteluja.

(Reps)

Millä perusteilla, jos saan tiedustella?

(Hihitystä)

Tähän en osaa vastata mitään. En ole yleispätevällä päällä. Mutta jos tilaa on, niin miksi ei?

(Naurua)

donnadonatello kirjoitti:

Tähän en osaa vastata mitään. En ole yleispätevällä päällä. Mutta jos tilaa on, niin miksi ei?

(Naurua)

Profiilissasi listatusta musiikista ensimmäisenä oleva mix on aivan ihana. 😍
Kiitos!

Trollipeikko kirjoitti:

Profiilissasi listatusta musiikista ensimmäisenä oleva mix on aivan ihana. 😍
Kiitos!

Mojo

Joo siis heti kun mä tohon Tubessa törmäsin, eikä biisi ollut ehtinyt edes alkaa soimaan, niin jokin mussa napsahti. Sitten toi melodia alkoi, ja mä pillahdin itkuun. Itken yhä.
Kokemus on käsittääkseni muuttumaton, ikuinen ja täydellinen, mollivoittoinen triumfi, lohduton.

donnadonatello kirjoitti:

Tähän en osaa vastata mitään. En ole yleispätevällä päällä. Mutta jos tilaa on, niin miksi ei?

(Naurua)

Ei tarvitse olla yleispätevällä päällä, ja jos et tiedä mitä sanoa, voin puhua sinunkin puolestasi.

Voisimme vertailla karvoitustamme porealtaassa. Minä kasvatin kerran kaikki karvani täyteen mittaansa ja sitten mittasin ne.

Tulokset olivat tällaisia:
- kainalokarva: 3 cm
- häpykarva: 5 cm (suoraksi venytettynä)
- säärikarva: 2 cm

Hiukset ovat tällä hetkellä jossain 40 ja 50 cm:n välillä, mutta en sisällyttänyt niitä karvakokeeseen, koska maksimipituutta ei ole vielä saavutettu eikä ehkä koskaan saavuteta, jos kasvu jatkuu kuten tähän mennessä.

Tunnetko muita naisia, jotka tietävät karvoituksensa mitat näin tarkasti? Sitä minäkin!

donnadonatello kirjoitti:

Mojo

Joo siis heti kun mä tohon Tubessa törmäsin, eikä biisi ollut ehtinyt edes alkaa soimaan, niin jokin mussa napsahti. Sitten toi melodia alkoi, ja mä pillahdin itkuun. Itken yhä.
Kokemus on käsittääkseni muuttumaton, ikuinen ja täydellinen, mollivoittoinen triumfi, lohduton.

Lue lisää

Et selvästikään taida ymmärtää house-musiikin sielua.

House on nykyajan vastine shamaanirummuille. Kappaleen alku on yleensä yksinkertainen, koska aluksi keskitytään vain rytmiin. Eri kerrosten lisääminen kuvaa pääsyä eri ulottuvuuksiin.

Housen kuuntelun ei pitäisi aiheuttaa suuria tunnekokemuksia, koska se aktivoi 6. ja 7. chakraa. Tunteet syntyvät pääasiassa 2. chakrassa (voimakkaat tunnereaktiot ja ns. tunneporno) sekä 4. chakrassa (rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tunteet). Sen sijaan 6. chakra edustaa ei-fyysistä näkökykyä ja 7. chakra yhteyttä jumaluuteen. House ei suoraan vaikuta 7. chakraan, mutta housen (ja shamaanirumpujen) toistuva rytmi aktivoi transsin syntymistä ja 6. chakran avautumista. Koska 6. chakran aktivoituminen on aika harvinaista ihmisillä, se yleensä synnyttää tunteen johonkin suurempaan kuulumisesta ja vaikuttaa sitä kautta myös 7. chakran avautumiseen.

Lohduttomuuden ja voimattomuuden kokeminen taas on seurausta huonosti toimivasta 3. chakrasta. Useimmissa perinteisissä rakkauslauluissa lauletaan tilanteista, joissa yhdistyvät yliaktiivinen 2. chakra ja huonosti toimiva 3. chakra.

House ei kuitenkaan ole sellaista musiikkia. House on tarkoitettu lähellä valaistumista oleville ihmisille. Se avaa portit muihin ulottuvuuksiin.

Trollipeikko kirjoitti:

Ei tarvitse olla yleispätevällä päällä, ja jos et tiedä mitä sanoa, voin puhua sinunkin puolestasi.

Voisimme vertailla karvoitustamme porealtaassa. Minä kasvatin kerran kaikki karvani täyteen mittaansa ja sitten mittasin ne.

Tulokset olivat tällaisia:
- kainalokarva: 3 cm
- häpykarva: 5 cm (suoraksi venytettynä)
- säärikarva: 2 cm

Hiukset ovat tällä hetkellä jossain 40 ja 50 cm:n välillä, mutta en sisällyttänyt niitä karvakokeeseen, koska maksimipituutta ei ole vielä saavutettu eikä ehkä koskaan saavuteta, jos kasvu jatkuu kuten tähän mennessä.

Tunnetko muita naisia, jotka tietävät karvoituksensa mitat näin tarkasti? Sitä minäkin!

Lue lisää

Palstalla on aktiivisena ketju, jossa käsitellään naisen karvoitusta. Kukaan ei siinä ketjussa näyttänyt olevan kiinnostunut karvoituksen kasvupotentiaalista. Minä pidän pimpsuttimeni villapeitteen noin 1-2 senttimetrin mittaisena: sellaisena, että se vielä tuntuu pehmeältä eikä pistävältä mutta josta iho näkyy selvästi läpi. Viiden senttimetrin karvat jäävät ikävästi jumiin pikkuhousujen reunan ja ihon väliin, tai mihin milloinkin, enkä minä tarvitse niin paksua villapeittoa edes talvella!

Mutta minua harmittaisi kuolinvuoteellani, jos olisin koko ikäni sheivannut ja lyhentänyt kehoni karvoitusta joka puolelta, enkä tietäisi, millaisen keratiinipotentiaalin olisin sheivaamisellani tuhonnut! Täytyyhän naisen tietää, mihin hänen kehonsa pystyy!

Niin.

Minulla on myös pieniä viiksikarvoja. Ne ovat hyvin, hyvin hentoja ja lyhyitä. Eräs entinen rakkaani huomautti minulle kerran, että minulla on viikset. Mutta ne näkee vain, jos on 30 - 40 senttimetrin päästä karvoistani ja jos minulla ei ole meikkivoidetta. Sanoin silloiselle rakkaalleni, että jos joku huomaa viiksikarvani, hän on liian lähellä kasvojani. Ja jos hän on minun luvallani niin lähellä kasvojani, että huomaa pienet viiksikarvani, hän ei todennäköisesti peräänny lähikontaktista pelkästään viiksieni vuoksi. Mutta kyllä minä joskus tärkeitä tilaisuuksia varten poistan viikseni. Pinseteillä. Se sattuu.

Lisäksi isovarpaissani kasvaa isoja, mustia karvoja. Poistaisin ne, jos haluaisin mennä sänkyyn jonkun kanssa. Ei, en halua, että kukaan nuolisi isovarpaitani. En edes osaa kuvitella, miltä syljessä kastuneet naisen isovarvaskarvat näyttäisivät. Ja nyt isovarpaissani kasvaa tupsut, kuin muistuttaen minua siitä, että tältä näyttää nainen, jota ei ole rakasteltu pitkään aikaan. Peikolta. Tupsuvarvaspeikolta.

Puhutaanko miesten karvoista välillä? Kerron tässä nyt jotain, mitä en ensin ajatellut teille kertoa. Kerran luonani kävi mies, jota silloin jumaloin. Hän tuli luokseni ja me rakastelimme. Hänellä oli uskomattoman kauniit, pitkähköt hiukset. Saman päivän iltana, kun menin nukkumaan, löysin vuoteestani yhden häneltä pudonneen hiuksen. 😍 Ja voitteko uskoa, mitä tein? Minä säästin sen hiuksen. Se oli kaunis, noin 15 - 20 cm pitkä, värjätty ja toisesta päästä kihartunut hius. Ikävöin tuota miestä kauan, vaikka tiesin, ettei hän välittänyt minusta... karvan vertaa. Silloin tällöin katselin hänen hiustaan ja muistelin yhteistä hetkeämme, ja sydämeni oli pakahtua hellyydestä. Säilytin hiusta pikkuriikkisessä suljettavassa muovipussissa. Kunnes aikaa oli kulunut liikaa. Kuukausia. Ehkä vuosi. Päätin heittää hiuksen pois. En ikinä unohda sitä hetkeä. Minusta tuntui kuin olisin heittänyt osan sydämestäni roskakoriin tuon pienen, yhden hiuksen sisältävän muovipussin mukana. Mutta niin tein, enkä koskaan unohda sitä kamalaa vihlaisua sydämessäni.

Rakkaat lukijani. Karvat ovat ihosta kasvavia keratiinisäikeitä. Ne kuuluvat kehoomme samalla tavalla kuin vaikkapa korvat, huulet tai kynnet.

Donna, kuulitko jo Maseratin hidastavan?

On aika siirtyä porealtaaseen. Haluan katsella, kun hyväilet itseäsi pitkillä sormillasi, joissa on tummanpunaisiksi lakatut kynnet.

Kiitoksia rakas tyttäreni, jonka minä heikko ihminen hylkäsin. Tuo "donnaäitisi" vastaus oli oikein minulle, joka Hänet hylkäsin niin anteeksiantamattoman julmasti. En milloinkaan saata olla Äitisi rakkauden arvoinen. Tuo kaikki muu odotus ja toiveharha minun puoleltani olisi julmaa ja häpeällistä. Sellaiseen tekoon en enään pysty eikä sieluni kestäisi sitä.

Tuo "donnaäitisi" tapahtumienkulun kieltämisen seuraus on kaksiosinen. Äitisi on "donnaäiti" jonka minä hylkäsin ja tämän ilkimysmäisen tekoni seurauksena hän aivan oikein kieltää jotta olisin noin puhtoisen naisen isä. Toinenpuoli on tämä rivienvälistä luettavissa oleva sanojen ja kieliopin tuollapuolen oleva ymmärrys joka meidän välillämme on jo havaittavissa.

Ei. Ei ja ei. Ei minulla ole oikeutta asettaa sinua näin vaikeaan asemaan. Lahjoitan 220 000 bitcoinin omaisuuteni, jonka olen ansainnut täysin rehellisesti huume- ja asekaupoissa hyväntekeväisyyteen ja lähden Valamon luostariin loppuelämäkseni.

toivoryynänen kirjoitti:

Kiitoksia rakas tyttäreni, jonka minä heikko ihminen hylkäsin. Tuo "donnaäitisi" vastaus oli oikein minulle, joka Hänet hylkäsin niin anteeksiantamattoman julmasti. En milloinkaan saata olla Äitisi rakkauden arvoinen. Tuo kaikki muu odotus ja toiveharha minun puoleltani olisi julmaa ja häpeällistä. Sellaiseen tekoon en enään pysty eikä sieluni kestäisi sitä.

Tuo "donnaäitisi" tapahtumienkulun kieltämisen seuraus on kaksiosinen. Äitisi on "donnaäiti" jonka minä hylkäsin ja tämän ilkimysmäisen tekoni seurauksena hän aivan oikein kieltää jotta olisin noin puhtoisen naisen isä. Toinenpuoli on tämä rivienvälistä luettavissa oleva sanojen ja kieliopin tuollapuolen oleva ymmärrys joka meidän välillämme on jo havaittavissa.

Ei. Ei ja ei. Ei minulla ole oikeutta asettaa sinua näin vaikeaan asemaan. Lahjoitan 220 000 bitcoinin omaisuuteni, jonka olen ansainnut täysin rehellisesti huume- ja asekaupoissa hyväntekeväisyyteen ja lähden Valamon luostariin loppuelämäkseni.

Lue lisää

Herra Ryynänen,

Olette täysin materialistisen, dualistisen aivopesun uhri. Aivopesuunne on sekaantunut jonkin verran kristillistä retoriikkaa. Sallikaa minun selittää.

"Kiitoksia rakas tyttäreni, jonka minä heikko ihminen hylkäsin."

Mikään ihmissuhde ei voi metafyysisestä näkökulmasta katsoen koskaan loppua. Kun suhde syntyy, se jatkuu ikuisuuteen asti siitä huolimatta, jatkuuko suhde enää siinä kyseisessä elämässä. Hylkäämisen kokemukset on yleensä sovittu etukäteen, ennen tiettyyn elämään saapumista, ja niiden tarkoituksena on pääsääntöisesti opettaa hylättävälle osapuolelle, ettei hän tarvitse kenenkään muun rakkautta ollakseen onnellinen. Hylkäävälle osapuolelle tarkoituksena on yleensä opettaa omien rajojen tunnistamista sekä sellaisten vaikeiden päätösten tekemistä, jotka suojelevat hylkäävää osapuolta. Tervettä itsesuojelua siis. Tästä syystä hylkäämistä ei pidä nähdä osoituksena heikkoudesta.

"Tuo "donnaäitisi" vastaus oli oikein minulle, joka Hänet hylkäsin niin anteeksiantamattoman julmasti."

Se, että mies hylkää naisen, on klassinen oppiläksy maan päällä. Naisten täytyy vähitellen oppia itsenäisiksi, jotta valtaepätasapaino naisten ja miesten välillä tasoittuu. Ennen nykyistä sivilisaatiota, silloin kun olimme metsästäjä-keräilijöitä, miehet hylkäsivät naisia usein. Se ei silloin ollut tahallista, vaan miehet nyt vain sattuivat usein kuolemaan metsästysretkilleen, kun naiset jäivät "kotiin" hoitamaan lapsia. Ja joskus se, ettei mies tullut kotiin, tarkoitti että nainen ja kaikki lapset kuolivat nälkään. Näistä kokemuksista on jäänyt syvät arvet kaikkien sieluun. Useimmathan ovat eläneet sekä naisina että miehinä. Se, että te, Herra Ryynänen, tunnette syyllisyyttä suorittamistanne hylkkäämisistä, johtuu siitä, että olette itsekin ollut usein hylkäämisen kohteena aikaisemmissa elämissänne ja tiedätte, miltä se tuntuu. Mutta ottakaa huomioon, että länsimaissa nainen ja hänen lapsensa eivät enää kuole, vaikka hylkäisitte heidät, ja vaikka tekisitte sen tahallisesti.

"En milloinkaan saata olla Äitisi rakkauden arvoinen. Tuo kaikki muu odotus ja toiveharha minun puoleltani olisi julmaa ja häpeällistä. Sellaiseen tekoon en enään pysty eikä sieluni kestäisi sitä."

Tämä on kristillistä p*skaa. Jos ihan tarkkoja ollaan, kukaan ei ole kenenkään rakkauden arvoinen. Aivan samalla logiikalla voidaan ajatella, että jokainen on juuri sellaisen rakkauden arvoinen, jota toivoo elämäänsä.

"puhtoisen naisen"

Tämäkin on kristillistä p*skaa. Sanat "puhdas" ja "likainen" täytyisi kategorisesti kieltää muusta kuin konkreettisesta liasta ja puhtaudesta puhuttaessa. Kauneinta naisessa on himo, jota hän tuntee miestä kohtaan, sillä se himo pitää yllä elämää maapallolla. Ja sen himon seurauksena teillä on Donna-tyttärenne.

"Ei. Ei ja ei. Ei minulla ole oikeutta asettaa sinua näin vaikeaan asemaan. Lahjoitan 220 000 bitcoinin omaisuuteni, jonka olen ansainnut täysin rehellisesti huume- ja asekaupoissa hyväntekeväisyyteen ja lähden Valamon luostariin loppuelämäkseni."

Tätä kohtaa tekstissänne voisimme tarkastella vaikkapa Kohlbergin moraaliteorian kautta, koska onnistutte niin sujuvasti sisällyttämään siihen eri tasoja kyseisestä teoriasta. Kohta "ei minulla ole oikeutta asettaa sinua näin vaikeaan asemaan" osoittaa selvästi kehittyneisyyttä konventionaalisen moraalin tasolle, ehkä alatasolle "hyvien ihmissuhteiden moraali". Kaavailemanne avokätisen lahjoituksesi hyväntekeväisyyteen voisi tulkita jopa postkonventionaalisen moraalikäsityksen ilmentymäksi, sillä hyväntekeväisyys, kuten postkonventionaalinen moraalikin, pitää yksilön oikeuksia (elämä, vapaus, oikeudenmukaisuus) arvokkaampina kuin yhteiskuntaa. Postkonventionaalisen moraalin ilmentyminen vain usein tulkitaan väärin - esikonventionaalisen moraalin ilmentymäksi - mutta sitä se ei ole. Mainintanne rehellisyydestä viittaa taas konventionaaliseen tasoon ja ehkä jopa sen toiseen alatasoon eli sosiaalisen järjestelmän ja omatunnon moraaliin. Sosiaalisessa järjestelmässämmehän ei useinkaan arvosteta epärehellisyyttä. Lopuksi, huume- ja asekauppanne edustavat aivan selvästi teorian alinta eli esikonventionaalista tasoa. Asioita katsotaan vain omasta perspektiivistä. Kenties kyseessä on esikonventionaalisuuden toinen taso, jossa periaatteena on vastavuoroisuus ja reiluus. Nämä kaksi asiaahan ovat usein tärkeitä alamaailman kaupankäynnissä.

Herra Ryynänen, ottakaa päänne pois yhteiskunnan pakaroiden välistä.

Jenseits_der_Klöster kirjoitti:

Herra Ryynänen,

Olette täysin materialistisen, dualistisen aivopesun uhri. Aivopesuunne on sekaantunut jonkin verran kristillistä retoriikkaa. Sallikaa minun selittää.

"Kiitoksia rakas tyttäreni, jonka minä heikko ihminen hylkäsin."

Mikään ihmissuhde ei voi metafyysisestä näkökulmasta katsoen koskaan loppua. Kun suhde syntyy, se jatkuu ikuisuuteen asti siitä huolimatta, jatkuuko suhde enää siinä kyseisessä elämässä. Hylkäämisen kokemukset on yleensä sovittu etukäteen, ennen tiettyyn elämään saapumista, ja niiden tarkoituksena on pääsääntöisesti opettaa hylättävälle osapuolelle, ettei hän tarvitse kenenkään muun rakkautta ollakseen onnellinen. Hylkäävälle osapuolelle tarkoituksena on yleensä opettaa omien rajojen tunnistamista sekä sellaisten vaikeiden päätösten tekemistä, jotka suojelevat hylkäävää osapuolta. Tervettä itsesuojelua siis. Tästä syystä hylkäämistä ei pidä nähdä osoituksena heikkoudesta.

"Tuo "donnaäitisi" vastaus oli oikein minulle, joka Hänet hylkäsin niin anteeksiantamattoman julmasti."

Se, että mies hylkää naisen, on klassinen oppiläksy maan päällä. Naisten täytyy vähitellen oppia itsenäisiksi, jotta valtaepätasapaino naisten ja miesten välillä tasoittuu. Ennen nykyistä sivilisaatiota, silloin kun olimme metsästäjä-keräilijöitä, miehet hylkäsivät naisia usein. Se ei silloin ollut tahallista, vaan miehet nyt vain sattuivat usein kuolemaan metsästysretkilleen, kun naiset jäivät "kotiin" hoitamaan lapsia. Ja joskus se, ettei mies tullut kotiin, tarkoitti että nainen ja kaikki lapset kuolivat nälkään. Näistä kokemuksista on jäänyt syvät arvet kaikkien sieluun. Useimmathan ovat eläneet sekä naisina että miehinä. Se, että te, Herra Ryynänen, tunnette syyllisyyttä suorittamistanne hylkkäämisistä, johtuu siitä, että olette itsekin ollut usein hylkäämisen kohteena aikaisemmissa elämissänne ja tiedätte, miltä se tuntuu. Mutta ottakaa huomioon, että länsimaissa nainen ja hänen lapsensa eivät enää kuole, vaikka hylkäisitte heidät, ja vaikka tekisitte sen tahallisesti.

"En milloinkaan saata olla Äitisi rakkauden arvoinen. Tuo kaikki muu odotus ja toiveharha minun puoleltani olisi julmaa ja häpeällistä. Sellaiseen tekoon en enään pysty eikä sieluni kestäisi sitä."

Tämä on kristillistä p*skaa. Jos ihan tarkkoja ollaan, kukaan ei ole kenenkään rakkauden arvoinen. Aivan samalla logiikalla voidaan ajatella, että jokainen on juuri sellaisen rakkauden arvoinen, jota toivoo elämäänsä.

"puhtoisen naisen"

Tämäkin on kristillistä p*skaa. Sanat "puhdas" ja "likainen" täytyisi kategorisesti kieltää muusta kuin konkreettisesta liasta ja puhtaudesta puhuttaessa. Kauneinta naisessa on himo, jota hän tuntee miestä kohtaan, sillä se himo pitää yllä elämää maapallolla. Ja sen himon seurauksena teillä on Donna-tyttärenne.

"Ei. Ei ja ei. Ei minulla ole oikeutta asettaa sinua näin vaikeaan asemaan. Lahjoitan 220 000 bitcoinin omaisuuteni, jonka olen ansainnut täysin rehellisesti huume- ja asekaupoissa hyväntekeväisyyteen ja lähden Valamon luostariin loppuelämäkseni."

Tätä kohtaa tekstissänne voisimme tarkastella vaikkapa Kohlbergin moraaliteorian kautta, koska onnistutte niin sujuvasti sisällyttämään siihen eri tasoja kyseisestä teoriasta. Kohta "ei minulla ole oikeutta asettaa sinua näin vaikeaan asemaan" osoittaa selvästi kehittyneisyyttä konventionaalisen moraalin tasolle, ehkä alatasolle "hyvien ihmissuhteiden moraali". Kaavailemanne avokätisen lahjoituksesi hyväntekeväisyyteen voisi tulkita jopa postkonventionaalisen moraalikäsityksen ilmentymäksi, sillä hyväntekeväisyys, kuten postkonventionaalinen moraalikin, pitää yksilön oikeuksia (elämä, vapaus, oikeudenmukaisuus) arvokkaampina kuin yhteiskuntaa. Postkonventionaalisen moraalin ilmentyminen vain usein tulkitaan väärin - esikonventionaalisen moraalin ilmentymäksi - mutta sitä se ei ole. Mainintanne rehellisyydestä viittaa taas konventionaaliseen tasoon ja ehkä jopa sen toiseen alatasoon eli sosiaalisen järjestelmän ja omatunnon moraaliin. Sosiaalisessa järjestelmässämmehän ei useinkaan arvosteta epärehellisyyttä. Lopuksi, huume- ja asekauppanne edustavat aivan selvästi teorian alinta eli esikonventionaalista tasoa. Asioita katsotaan vain omasta perspektiivistä. Kenties kyseessä on esikonventionaalisuuden toinen taso, jossa periaatteena on vastavuoroisuus ja reiluus. Nämä kaksi asiaahan ovat usein tärkeitä alamaailman kaupankäynnissä.

Herra Ryynänen, ottakaa päänne pois yhteiskunnan pakaroiden välistä.

Lue lisää

Silja Sillanpään luomaa fiktiivistä Katti Matikaisen hahmoa lainatakseni: "Aivan mauwahtavaa".

Kirjoituksesi läpi "kumpujen yöstä" huokuu tämä Yhdysvalloista Eurooppaan hyökyaallon lailla Steve Bannonin teekutsuliikkeen myötä tuleva oikeita kristillisiä arvoja puolustava liike, joka suvaitsevaisuuden epäsuvaitsee liberaaleja arvoja.

Metafyysisesti suhde jatkuu iäisesti, kuten kirjoitin - vai enkö muka kirjoittanut käytin vain eri sanamuotoa ! Hylkäämisen kokemuksia ei ikinä SOVITA ETUKÄTEEN ! Vai tiedätkö jo etukäteen mitä tuntemuksia tulet tuntemaan tulevaisuudessa ? Tämähän mitä kirjoitit tuntemuksien etukäteen sopimisesta on nimenomaan tuota syntiä joka on materialistista ja dualistista. Kristillistä se ei ole. Minäkö tuohon muka olen syyllistynyt vaan Sinä et ? Kristillinen tulkintahan on nimenomaan se jossa tämä metafyysinen liitto miehen ja naisen välillä on salattu muulta maailmalta kuin heiltä itseltänsä. Näin ainakin Valentinolaisen tulkinnan mukaan.

Tuo kirjoituksessasi mainitsemasi seikka, jotta: "Hylkäävälle osapuolelle tarkoituksena on yleensä opettaa omien rajojen tunnistamista sekä sellaisten vaikeiden päätösten tekemistä, jotka suojelevat hylkäävää osapuolta", on täyttä Fasisitista yli-ihmisen toiminnan aikaansaamisen seurauksien siirtämistä objektiin.

Tuo kuudes kappale on täyttä feminististä propagandaa, jossa uhri (nainen) tulkitaan tuoksi hylätyksi joka kirjoittamasi perusteella on vain hänelle (naiselle) oppia rajojen tuntemiselle ja täten hänelle hyväksi (miehen avustuksella), sekä tulevaisuudessa otettavaksi huomioon sekä (henkisen-)kasvun avuksi.

Tässä vaiheessa, puoliväliä kirjoitustasi kirjoittamasi muuttuu tiivistetyksi ulkoa / kirjoista opetelluksi kaanoniksi. Nuo tulkinnat mitä olet tehnyt omassa päässäsi ovat Sinun omiasi ei Minun.

Minäkin osaan tätä: Kai ymmärrät alla olevan kirjoituksen olevan sarkasmia (sanakirjasta löytyy).

Poika ja tyttö ollessan aivan lapsia riemuitsevat uudesta aamusta tasavertaisina. Kasvaessaan muiden Ihmisten seurassa he huomioivat muiden ihmisten ( lasten ja aikuisten ) eri tavat havainnoida ja tulkita sekä erehdyksenkautta aina väärinymmärtää tätä Maailmaa. Eivät he välitä mistään -ismeistä. Omasta itsestään tulkintaa löytäen he jatkavat elämäänsä tuomitsematta ketään ihmistä omien ahtaiden opinkappaleiden rajojen sisälle.

toivoryynänen kirjoitti:

Silja Sillanpään luomaa fiktiivistä Katti Matikaisen hahmoa lainatakseni: "Aivan mauwahtavaa".

Kirjoituksesi läpi "kumpujen yöstä" huokuu tämä Yhdysvalloista Eurooppaan hyökyaallon lailla Steve Bannonin teekutsuliikkeen myötä tuleva oikeita kristillisiä arvoja puolustava liike, joka suvaitsevaisuuden epäsuvaitsee liberaaleja arvoja.

Metafyysisesti suhde jatkuu iäisesti, kuten kirjoitin - vai enkö muka kirjoittanut käytin vain eri sanamuotoa ! Hylkäämisen kokemuksia ei ikinä SOVITA ETUKÄTEEN ! Vai tiedätkö jo etukäteen mitä tuntemuksia tulet tuntemaan tulevaisuudessa ? Tämähän mitä kirjoitit tuntemuksien etukäteen sopimisesta on nimenomaan tuota syntiä joka on materialistista ja dualistista. Kristillistä se ei ole. Minäkö tuohon muka olen syyllistynyt vaan Sinä et ? Kristillinen tulkintahan on nimenomaan se jossa tämä metafyysinen liitto miehen ja naisen välillä on salattu muulta maailmalta kuin heiltä itseltänsä. Näin ainakin Valentinolaisen tulkinnan mukaan.

Tuo kirjoituksessasi mainitsemasi seikka, jotta: "Hylkäävälle osapuolelle tarkoituksena on yleensä opettaa omien rajojen tunnistamista sekä sellaisten vaikeiden päätösten tekemistä, jotka suojelevat hylkäävää osapuolta", on täyttä Fasisitista yli-ihmisen toiminnan aikaansaamisen seurauksien siirtämistä objektiin.

Tuo kuudes kappale on täyttä feminististä propagandaa, jossa uhri (nainen) tulkitaan tuoksi hylätyksi joka kirjoittamasi perusteella on vain hänelle (naiselle) oppia rajojen tuntemiselle ja täten hänelle hyväksi (miehen avustuksella), sekä tulevaisuudessa otettavaksi huomioon sekä (henkisen-)kasvun avuksi.

Tässä vaiheessa, puoliväliä kirjoitustasi kirjoittamasi muuttuu tiivistetyksi ulkoa / kirjoista opetelluksi kaanoniksi. Nuo tulkinnat mitä olet tehnyt omassa päässäsi ovat Sinun omiasi ei Minun.

Minäkin osaan tätä: Kai ymmärrät alla olevan kirjoituksen olevan sarkasmia (sanakirjasta löytyy).

Poika ja tyttö ollessan aivan lapsia riemuitsevat uudesta aamusta tasavertaisina. Kasvaessaan muiden Ihmisten seurassa he huomioivat muiden ihmisten ( lasten ja aikuisten ) eri tavat havainnoida ja tulkita sekä erehdyksenkautta aina väärinymmärtää tätä Maailmaa. Eivät he välitä mistään -ismeistä. Omasta itsestään tulkintaa löytäen he jatkavat elämäänsä tuomitsematta ketään ihmistä omien ahtaiden opinkappaleiden rajojen sisälle.

Lue lisää

Ei tuo loppu nyt sarkasmia ollut. Mutta olkoon.

Mjoo

Näinkin asian voisi ilmaista.

Tällä kertaa ei.

Olen ajatellut kirjoittaa vain itsestäni, sillä kaiken käsittelyyn kenelläkään ei riitä aika.

(Hirn)

Joku on vissiin katsonut Cheyenne Järvisen videoita :'D "Hei! Se on sejase" :D:D:D:D:D

hahhahahhah kirjoitti:

Joku on vissiin katsonut Cheyenne Järvisen videoita :'D "Hei! Se on sejase" :D:D:D:D:D

Mulla ei ole tietoa Cheyenne Järvisen videoista, mutta sinä sitävastoin tunnut olevan henkilö jonka mainitsit katsoneen hänen videoitaan.

joku löysä liitin päänupissa aiheuttaa vastusta ja valokaaria kunnes taas hitsaa johtosarjan liittimet yhteen... tai sitten lopullisesti oikosulkuun...

Pyh ja pah. Minun tytärtäni kun nyt kerran halveksitaan "ätmikulttuurin"-hengessä niin minä- ei toivottu isä- puolustan tytärtäni kun en muuhunkaan pystynyt ( nuorena houkkana).

Cristtofero Colon "löysi" "Amerikan", jota Intiaanit eivät löytäneet. Olivat vain hutikkapäissänsä hiukkasen eksyneet. Minä eksyneenä Intiaanina haluan vihdoinkin vapauden löytäneenä ja oman testosteroninimyrskyn hurmassa sanoa teille, jotta minäkin olin nuorena houkkana jännämies. Ei tullut onnea ei. Ei tullut sielun pelastusta ei. Ei tullut vapautusta samsaran pyörästä. Nirvana tuli koettua, mutta se on aivan samaa harhaa kuin tämä samsara.

Minä täällä Valamon luostarissa olen ajatellut aloittaa... ,

Söin juuri hernekeittoa ja piereskelin pelisteissönin käynnistysäänen ilmoille.

Mielenkiintoinen kommentti. Useita kertoja olen itsekseen ajautunut kuin vahingossa saman kysymyksen äärelle, jonka ytimessä syntyy tunne sokeudesta ja neuvottomuudesta. On kuin tie olisi loppunut, haihtunut olemattomiin ilman mitään syytä. Syntyneessä tilassa kokee lapsenomaista kauhua irrallisuudesta sen luomasta itsemääräämisoikeudesta. Vääjäämättömyys on todellista, oleva kiinni ihossa.

Poistatin ylimääräiset peilit asunnostani kahdensantoistavuotiaana.

donnadonatello kirjoitti:

Mielenkiintoinen kommentti. Useita kertoja olen itsekseen ajautunut kuin vahingossa saman kysymyksen äärelle, jonka ytimessä syntyy tunne sokeudesta ja neuvottomuudesta. On kuin tie olisi loppunut, haihtunut olemattomiin ilman mitään syytä. Syntyneessä tilassa kokee lapsenomaista kauhua irrallisuudesta sen luomasta itsemääräämisoikeudesta. Vääjäämättömyys on todellista, oleva kiinni ihossa.

Poistatin ylimääräiset peilit asunnostani kahdensantoistavuotiaana.

Lue lisää

Vaikuttaa siltä, että peilien poisto oli virheliike.

En usko että olisi erityisen kompleksista tutustua itseensä peilikuvan kautta. Peili voisi olla sulle jopa oikea instrumentti itsetutkiskeluun, se heijastaisi silmiesi eteen kaiken sen mitä todennäköisesti pystyt hahmottamaan itsestäsi.

Itseensä tutustuminen sisimmän kautta voi johtaa havainnoitsijan sivuraiteelle. Se kuva minkä itsestä muodostaa, ei vastaa sitä palautetta minkä saat ulkopuolisilta ihmisiltä. On vaarana että syntyy ristiriita kuvitellun ja todellisuuden välille.

Tuota ristiriitatilannetta hoidetaan erilaisin mielialalääkkein, mutta näkisin ettei se poista ongelmaa vaan helpottaa kestämään ongelmasta johtuvaa tuskaa.

Ainoa mikä voisi auttaa sinua ahdistuksessasi, ovat vanhempasi ja isovanhempasi. Kissasta kehottaisin hankkiutumaan eroon.

Kyllä vain, jokainenhan on itsellensä se sokea piste. Mutta sitten kun siihen tulee se toinen (jolla on myös se sokea piste) tai kokonainen yhteisö (jolla taas on harha yhteisöstä) taikka yhteiskunta.

Nyt menee ymmärryksen tuolle puolen. Tästä selviää vain nyrkkitappelulla tai sitten ydinsodalla.

Tarkoittaako se sitä, että vedenlaskijanaisenkin kannattaisi suunnata katseet Italiaan? Siellä kun sitä voisi vaan laskea vettä ja odottaa, että sulava italialainen gigolo tulee hakemaan kotiovelta. 8)