Juuh elikkäs tässä reipas vuosi oltu yhdessä, ja moisen diagnoosin sai pari viikkoa sitten.
Selittää kyllä paljon parisuhteemme ongelmia ja muutaman jutun tajuaa itsekkin paremmin nyt.
Mutta mutta, en ole varma kauanko tätä jaksaa.
Ongelmia tuottaa juurkin muijan "tunnettomuus" ja kun omat välittämisestä kertomisetkaan eivät ole kuin tasoa tykkään susta tms. niin et saa niihinkään välttämättä mitään vastausta tai tyyliin voi vastata ok. Koska tunteista puhuminen muijan mielestä turhaa liibalaabaa.
Lisäksi juurikin kaikki tapaamiset kun emme asu yhdessä niin ovat minun harteilla ja nekin muija voi vaan ignoorata sanomalla ettei jaksa, ei tiedä vielä nähdäänkö tänään (jonka jälkeen ei kuule yleensä mitään kokopäivänä).
Ei siis niinkuin mitään hajua tytyllä miltä voi tuollainen tuntua varsinkin pidemmän päälle.
Ja seksi alussahan sitä oli ihan sillai kuin normaalissa parisuhteessa muuten pari kertaa viikkoon mitään kanivaihetta missään vaiheessa ollut. Nyt tilanne että kahdessa kuukaudessa kaksi kertaa seksi. (ei vaan aina jaksa ja en ole pelkkä pillu) vastaus kun koitat puhua asiasta. Sama oikeastaan kaikissa asioissa jos koitat puhua jostain omasta mielestä ongelmista. "Turhaa jaarittelua, ei nyt jaksa puhua, jos teen/haluan niin se on niin."
En sitten tiedä onko tytyllä tuohon lisäksi jotain masennusta kun oikeasti arkena lukittautuu kotiinsa töiden jälkeen. Viikolla ei ole nähty kuukausiin ja vkloppunäkemisetkin olleet muutaman kuukauden pari kertaa kuussa. Kun olen itsekkin alkanut väsymään tähän ja kun muija ei voi ikinä mitään ehdottaa. Mikään ei naurata, ei kiinnosta mikää kaikki paskaa koitat ehdottaa mitä tahansa.
Sitten tytyllä tulee välillä näitä "mielen kirkastumisia" pyytelee anteeksi että ollut poissaoleva ja olo ollut että onko oikeasti edes olemassa. Tällöin homma taas hyvin sen pari viikkoa ja voi niistä aiemmin mainituista ongelmistakin puhua niin että nainen kuuntelee,ja jopa tajuaa.sitten palaa tuohon "masennusburgeri moodiin" ja katoaa välillä aivan täysin.
Alussahan ajattelin että kerrankin nainen joka "erilainen" ja sanoo asiat niinkuin ne on ja ei ole mikään takertuja. Mutta näin jälkeenpäin ajatellen nyt kun itse oikeasti rakastunut ensi kertaa melkeen kolmekymppisenä. Niin välillä mietin että olisi kannattanut vaan jättää väliin. Pidemmän päälle helvetin rakasta kun et saa vaan toisesta mitään irti enkä nyt edes tarkoita mitään 24/7 rakkauden tunnustuksia. Mutta vähän useammin omaaloitteisesti tytyltä kuin tyyliin kerran kolmeen kuukauteen.
Semmosta tähän väliin. Muilla kokemuksia?
Selittää kyllä paljon parisuhteemme ongelmia ja muutaman jutun tajuaa itsekkin paremmin nyt.
Mutta mutta, en ole varma kauanko tätä jaksaa.
Ongelmia tuottaa juurkin muijan "tunnettomuus" ja kun omat välittämisestä kertomisetkaan eivät ole kuin tasoa tykkään susta tms. niin et saa niihinkään välttämättä mitään vastausta tai tyyliin voi vastata ok. Koska tunteista puhuminen muijan mielestä turhaa liibalaabaa.
Lisäksi juurikin kaikki tapaamiset kun emme asu yhdessä niin ovat minun harteilla ja nekin muija voi vaan ignoorata sanomalla ettei jaksa, ei tiedä vielä nähdäänkö tänään (jonka jälkeen ei kuule yleensä mitään kokopäivänä).
Ei siis niinkuin mitään hajua tytyllä miltä voi tuollainen tuntua varsinkin pidemmän päälle.
Ja seksi alussahan sitä oli ihan sillai kuin normaalissa parisuhteessa muuten pari kertaa viikkoon mitään kanivaihetta missään vaiheessa ollut. Nyt tilanne että kahdessa kuukaudessa kaksi kertaa seksi. (ei vaan aina jaksa ja en ole pelkkä pillu) vastaus kun koitat puhua asiasta. Sama oikeastaan kaikissa asioissa jos koitat puhua jostain omasta mielestä ongelmista. "Turhaa jaarittelua, ei nyt jaksa puhua, jos teen/haluan niin se on niin."
En sitten tiedä onko tytyllä tuohon lisäksi jotain masennusta kun oikeasti arkena lukittautuu kotiinsa töiden jälkeen. Viikolla ei ole nähty kuukausiin ja vkloppunäkemisetkin olleet muutaman kuukauden pari kertaa kuussa. Kun olen itsekkin alkanut väsymään tähän ja kun muija ei voi ikinä mitään ehdottaa. Mikään ei naurata, ei kiinnosta mikää kaikki paskaa koitat ehdottaa mitä tahansa.
Sitten tytyllä tulee välillä näitä "mielen kirkastumisia" pyytelee anteeksi että ollut poissaoleva ja olo ollut että onko oikeasti edes olemassa. Tällöin homma taas hyvin sen pari viikkoa ja voi niistä aiemmin mainituista ongelmistakin puhua niin että nainen kuuntelee,ja jopa tajuaa.sitten palaa tuohon "masennusburgeri moodiin" ja katoaa välillä aivan täysin.
Alussahan ajattelin että kerrankin nainen joka "erilainen" ja sanoo asiat niinkuin ne on ja ei ole mikään takertuja. Mutta näin jälkeenpäin ajatellen nyt kun itse oikeasti rakastunut ensi kertaa melkeen kolmekymppisenä. Niin välillä mietin että olisi kannattanut vaan jättää väliin. Pidemmän päälle helvetin rakasta kun et saa vaan toisesta mitään irti enkä nyt edes tarkoita mitään 24/7 rakkauden tunnustuksia. Mutta vähän useammin omaaloitteisesti tytyltä kuin tyyliin kerran kolmeen kuukauteen.
Semmosta tähän väliin. Muilla kokemuksia?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.