Identiteettiongelmia
Olen käynyt liian tarkkaavaiseksi kirjoituksieni suhteen. Sellainen on ahdistavaa. Sido hevoselta etujalat yhteen, niin tämä seisoo paikallaan kunnes kaatuu henkitoreissaan maahan. Ainoa poikkeus tässä on Pegasos.
- Nanna, suljitko haan aamulla?
- Suljin. Onko se nyt sitten auki?
Äiti ja tytär saapastelivat peräkanaa hevoshaalle, ja jäivät lukitun pariportin eteen seisomaan. Portit olivat metallia, huojumattomilla saranoilla ja jykevää tekoa, lukitussalpa idioottivarma. Yksikään hevonen ei sitä pystyisi omin neuvoin avaamaan. Tällainen oli yksinkertaisesti mahdotonta, ja juuri siksi portti oli lukossa, mutta hevonen haasta kateissa.
Haka sijaitsi luonnonkauniilla paikalla loivamuotoisessa notkelmassa, jonka halki virtasi koivikossa puro. Kaikkialle hakaan saattoi nähdä mistä tahansa kulmasta katsottuna. Minkäänlaista piilopaikkaa ei hevosen kokoiselle eläimelle sieltä löytynyt. Hevonen oli kateissa ja itse aita ehjä; naiset kahdessa polvessa totesivat, ja jäivät puron solinaan seisomaan neuvottomina kädet toppaliivipuuskassa.
- Miksi annoit sille tuollaisen nimen, tytär kysäisi äkkiä äidiltään.
(Hihitystä)
Olen käynyt liian tarkkaavaiseksi kirjoituksieni suhteen. Sellainen on ahdistavaa. Sido hevoselta etujalat yhteen, niin tämä seisoo paikallaan kunnes kaatuu henkitoreissaan maahan. Ainoa poikkeus tässä on Pegasos.
- Nanna, suljitko haan aamulla?
- Suljin. Onko se nyt sitten auki?
Äiti ja tytär saapastelivat peräkanaa hevoshaalle, ja jäivät lukitun pariportin eteen seisomaan. Portit olivat metallia, huojumattomilla saranoilla ja jykevää tekoa, lukitussalpa idioottivarma. Yksikään hevonen ei sitä pystyisi omin neuvoin avaamaan. Tällainen oli yksinkertaisesti mahdotonta, ja juuri siksi portti oli lukossa, mutta hevonen haasta kateissa.
Haka sijaitsi luonnonkauniilla paikalla loivamuotoisessa notkelmassa, jonka halki virtasi koivikossa puro. Kaikkialle hakaan saattoi nähdä mistä tahansa kulmasta katsottuna. Minkäänlaista piilopaikkaa ei hevosen kokoiselle eläimelle sieltä löytynyt. Hevonen oli kateissa ja itse aita ehjä; naiset kahdessa polvessa totesivat, ja jäivät puron solinaan seisomaan neuvottomina kädet toppaliivipuuskassa.
- Miksi annoit sille tuollaisen nimen, tytär kysäisi äkkiä äidiltään.
(Hihitystä)
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Kirjailijaijattaren"
(Hihitystä)
Mjoo
Ihana pastoraali ja eeppinen maalaismaisema avautuu yhdellä silmäyksellä. Kuulen jo askeleet eteisessä, naisten kinastelun syistä ja seurauksista. Sitä taivastelun määrää.
En muista kirjoittaneeni vuodenaikaa ylös. Kirjoituksessa on vain tarkasti kuvailtu portti ja äänenä veden solina. Tekstissä ei ole edes hevosta.
(Naurua)
Hevosen kommentti
Tänään muutuin näkymättömäksi.
Vaikka tyttärellä on herkemmät aistit ja äidillä petäjänvakaa katse, niin silti he eivät huomaa minua, vaikka molemmat seisovat minussa. Ensin he kävelivät lävitseni, sitten kiersivät aitauksen, ja lopulta palasivat minuun.
Kukkuu, olen hevonen
(Hirn)
Heinillä hevosten
Olen yhden kerran käynyt varsinaisella hevostilalla, ja olin silloin noin kuudentoista. Kuusitoistavuotias on käytännöllisesti katsoen ämpäri päässä kävelevä itsekeskeinen pentu, joka juuri ja juuri kykenee kävelemään hiekkatiellä sortumatta ojaan. Maailmassa on aivan liikaa outoja asioita hänelle, sen vuoksi yleensä poimitaan ne tärkeimmät agendalle, eli ihmiset. Eläimet tulevat kaukana perässä, ja vielä kauempana perässä tulevat maisemat ja niiden yksityiskohdat, olemus.
Tyttöystäväni harrasti ratsastusta, ja hän kävi tällä kyseisellä tilalla säännöllisesti. Hänellä oli mopo. Ajelin omallani perässä, sillä en tuntenut reittiä. Koko matkan sain haistella kammottavaa pakokaasunkäryä ja katsella hänen takapuoltaan. Palmikko putosi alas kypärästä kuin punosköysi. Minulle tuli siitä mieleen hevonen. Hevonen taas ei tarkoittanut mopoilijalle mitään. Minulle aivan yhdentekevä olento; vähän kuin lehmä. Lehmästä sai sentään maitoa, mutta hevosesta ei mitään.
Kaarsimme tilalle johtavalle hiekkatielle, ja uskaltauduin ajamaan tyttöystäväni vierellä. Hän oli tiukka pimu ja aivan järjetön saalis, onnenpotku. Muistan vieläkin ne silmät ja pehmeän, alastoman ihon kesäyössä, kun painauduimme vasten toisiamme etsien vastauksia itsellemme. Kaikki se nauru, löytämisen ilo ja käsitys onnellisuuden synnystä ja sen tarkoituksesta, kuljetti minut hevosten maailmaan, joka avasi silmäni nähdä luomakunnan kauneus, ja kauheus. En rakastunut vain häneen, rakastuin elämään.
(Hihitystä)
Hevonen ja haukka
Ensimmäinen asia tilanpihalla, joka kiinnitti huomioni, oli moottoripyörä. Se oli iso Suzuki, samuraisukua, Hayabusa. En uskaltanut koskea siihen. Se näytti olevan toisessa ulottuvuudessa ja minä niistä kauimmaisessa. Se oli jättimäinen, ja tiesin sen nopeammaksi kuin tuuli. En edes kuvitellut käyväni sen päälle, saati että olisi ajanut sellaisella. Ajatus tällaisesta syntyi vasta myöhemmin. Kiersin laitetta unohtaneena kaiken muun maailmassa. Koin valtavaa ja pakonomaista tarvetta kasvaa suuremmaksi ja vahvemmaksi, taitavammaksi ja kokeneemmaksi. Minussa paloi sana ”ehkä.” Oli siisnä ja siinä, että uskalsin laskea käteni edes pyörän satulalle. En tohtinut.
Kadonneena jonnekin mekaanisiin haaveisiini, en rekisteröinyt tyttöystäväni keskustelua toisen osapuolen kanssa. Havahduin vasta nimeäni huudettaessa. Edessäni oli kaksi naista ja kissa, joka pyöri näistä toisen jaloissa ja tuijotti minua kuin vihollista. Nielaisin.
Ymmärsin yhdellä hetkellä monta päällekkäistä asiaa. Ensinnäkin olisin kohta aivan kusessa. Toiseksi ymmärsin sen, että kuvassa oli myös hevonen, jota nainen riimusta piteli. En käsittänyt kuin niin suuri olento oli voinut jäädä minulta näkemättä. Se oli kiiltävänmusta, järjettömän kokoinen otus, joka sekin tuijotti minua kuin jokin ennennäkemätön eläinjumala.
Tunsin oikeastaan sillä hetkellä vain kauhua. En voinut paeta minnekään, enkä osannut sanoa mitään. Hevosen silmät olivat valtavat. Ja se tuijotti minua toisella niistä niin, että ymmärsin ensimmäisen kerran mitä näkeminen todellisuudessa tarkoittaa. Se näki. Voi luoja se näki kaiken.
Riimusta kiinnipitelevä nainen oli eräänlainen valoilmiö, jota oli vaikea edes nähdä. En saanut hahmotettua häntä, sillä nainen oli kuin kumisaappaissa seisova enkeli. Vaikka valo tuntui paistavan taivaalta, niin silti se paistoi tästä enkelistä. Ilmiö oli hämmentävä. Kättelin ilmiötä hikisellä kädelläni ja vain vilkaisin silmiin, ja se oli täysin riittävä annos yhdelle päivälle. Halusin käydä makuulle ja nukahtaa. Olin ylirasittunut. Yliannostettu.
(Naurua)
Mietteitä
Pihamaa näyttää tyhjältä, mutta se ei ole sitä. Elämä näyttää harmaalta, mutta se ei ole sitäkään. Kaikki paitsi tulen ääni on hiljaa. On vain äänettä. Tämä saattaa vaikuttaa yksinäiseltä, mutta se ei ole sitä.
Työnsin tuolin pois pöytäkoneen ääreltä. Sen renkaat paukkuivat pitkin leveitä lattialankkuja. Sisällä on lämmin, ulkona kylmä. Menen ulos. Pidän maisemista, enkä juuri tunne kylmää. Liekit palavat minussa pimeimmälläkin hetkillä.
(Hihitystä)
Mjaa
No ehkä sittenkin hetkellä eikä hetkillä.
No mitä väliä.
(Naurua)
Nämä ovat aika agraarisia tekstejä.
En tiedä mitä ajatella.
Toisaalta, agraari-ihmiset olivat viimeisiä, jotka vielä arvostivat tonttuja. Tontut ovat peikkojen serkkuja. Myös välitilaolentoja.
En nyt haluaisi loukata sinua, mutta tämänpäiväisissä teksteissäsi oli häivähdys erotiikkaa. Ehkä hieman freudilaisittain. Mitä Freud sanoisi? Että suuri, tuijottava eläin edustaa seksuaalisuuden läpitunkevuutta ja voimaa elämässä? 😂
Entäs nuo ajoneuvoasiat? Plussaa siitä, että tyttö ajoi mopoa. Mutta moottoripyörän selässä olisi voinut olla nainen.
Klo 9:13 ja 9:44 postattujen tarinoiden kertojista ei oikein saa selvää, ovatko he tyttöjä vai poikia. Mutta onko tuolla nyt niin väliä.
Mjoo
Ei sillä nyt niin väliä olekaan.
Suuntautuneisuudestani johtuen kokemukseni peniksistä ovat olemattomia. On kuitenkin yksi poikkeus, ja se on hevonen. En tässä tarkoita että olisin harrastanut seksiä hevosen kanssa, vaan olen sattunut olemaan paikalla, kun tällainen eläin lorauttaa aamupissat laitumelle.
En ole toipunut näkemästäni vieläkään.
(Naurua)
Suuntautumisista riippumatta yksi asia pysyy: pissaavat pojat ovat suloisia. 😍 Lajista riippumatta.
Pissaavat pojat?
Manneken Pis on musta jotenkin...
vitun sairas patsas huumorintajultaan.
Muut pissaliisat kuseksivat tuohon puistoon tossa.
(Naurua)
No sitä patsasta en minäkään ymmärrä. Mutta patsaat eivät vastaa, kun niille juttelee. Niissä on jotenkin... jämähtänyttä energiaa.
Taidan lähteä tästä pissalle.