Suomen susikannan koko

Otetaan esimerkkiä Ruotsista: susikannan maksimikooksi oli 2012 määrätty 210 yksilöä. Nyt en löytänyt suoraa viitettä Ruotsin susikannan tavoitemäärästä, mutta löytämieni tietojen perusteella se on 300 vuoden 2018 lopussa
Vuosittain metsästetään maksimikannan ylittävä osa susikannasta. Lailliseti saadaan metsästää 22 yksilöä ja arvioidusti salakaadetaan 35

Viimeisten tietojen mukaan kannanhoidollisia suurpetomääriä ollaan määrittämässä vuoden 2019 aikana. Suomessa ei ole petoeläimien kannoille ylärajaa tai jos on niin puhutaan epämääräisiä tuhansista. Esim.susikanta saa lisääntyä rajattomasti. Hyötyeläimille on asetettu suurimmat sallitut määrät. Ylimenevät kannat poistetaan lain määräämällä tavalla. Miksi lainsäätäjät yhä pyllistelevät maaseudun suuntaan?

Yläraja voidaan määrätä tavoitekantana suurimmille eläinlajeille lailla tai asetuksella. Tämä olisi reilumpaa kuin nykyinen kasvun maksatus maaseudun asukkaiden pussista.

Toinen tapa määritellä tarvitun suojelun taso olisi asettaa petovahinkokorvaustili erikseen kullekin suojellulle petoeläimelle. Valtio budjetoisi tietyn summan, kuten nykyään ja sen lisäksi suojelua kannattavat voisivat maksaa tilille suojelurahaa tai hankkia sitä EU:lta. Vahingon kärsijät saisivat tililtä korvauksen, niin kauan kuin tilillä olisi rahaa. Rahojen loputtua alkaisi kunkin eläimen metsästyskausi, joka päättyisi vuoden lopussa tai sitten kun kantaa on verotettu 60%. Tilin tyhjentymisen jälkeen kerätyt varat menisivät aina seuraavan vuoden tilille.

Nykyinen käytäntö korvausmenettelyssä suorastaan yllyttää salametsästykseen, se on väärin. Suomessa lopetetaan vuosittain alle 10 sutta suuren byrokratian jälkeen viranomaismääräyksillä. Suomessa on todellisuudessa saman tasoinen määrä susia kuin Ruotsissa eli tarvetta olisi susien lailliseen metsästämiseen. Susia olisi kannanhoidollisesti poistettava nykytasolla vuosittain n. 50 yksilöä, mitä kokeiltiin vuonna 2016. Petovahinkokorvausten saamisen viive ja epävarmuus on ongelma. Ymmärrän helposti miksi kansalaiset ovat turhautuneet tilanteeseen.

Korvausmääräraha on, mutta et voi tietää saatko korvausta vai jäätkö kärsijän asemaan. Tämä johtuu siitä, että suurten vahinkojen sattuessa vahingon kärsineet jakavat potin, jolloin kunkin saamaa korvausta leikataan. Kuvitteellinen esimerkki: Vuosi1: määräraha 1000, kolme vahinkoa à 300 Korvausta 3x300=900. Käyttämätön 100 palautuu valton kassaan. 
Vuosi2: määräraha 1000, neljä vahinkoa 4x300=1200... ei voida maksaa korvausta koska määräraha ei riitä. Sen sijaan maksetaan potin jako-osa 1000/4=250. Tällöin jokainen vahingon kärsijä kärsii osan vahingosta.

Herrat voi nostaa omia palkkojaan vaikka valtion kassa hupenee ennen aikojaan. Miten on mahdollista, että he saavat aina vain suurempaa palkkaa vaikka valtion kassa olisikin vajaa? Ottakaa herrat lainaa niin kuin kreikkalaiset aikanaan, jos korvausrahat ei riitä tai leikatkaa suojelu asialliselle tasolle. Nykymenettelyllä suomalaiset opetetaan siihen, että se oma etu on kaikkein tärkein ja lait on rikollisia varten.

Oiskohan se tosiaankin mahdollista, että aitoja susia on vain nuo 165-190 yksilöä ja sen ylittävä määrä on koirasusia. Vaikka kuolleita susia on toimitettu riistantutkimuslaitokselle, ja kun niistä tutkituista susista ei ole tullut mitään informaatiota julkisuuteen, niin se just herättää epäilyksen siitä, että olisikohan suurin osa ollut tosiaankin koirasusia, jotka halutaan salata, ettei metsästäjät ryhdy oma-alotteisesti poistamaan tuota kansallista vieraslajia. Koska vieraslajit ovat yleensäskin lainsuojattomia, niin samaan listaan kuuluvat myös koirasudet.

Vai että pelkurimetsästäjät eivät uskalla liikkua metsässä ilman pyssyä. Kyllä uskaltavat. Ja liikkuvatkin. Käyvät emäntiensä kanssa marjoja ja sieniä keräilemässä. Istuvat emäntiensä kanssa metsänsiimeksissä romantillisissa illanvietoissaan tulilla.
Ja olen meinaan itsekin kulkenut metsissä susialueilla ilman asetta, vaikka olisi laillinen riistan metsästysaika. Eikä mikään ole pelottanut siellä niin, että sen vuoksi olisi kannettava haulikkoa tai kivääriä mukana.
Kalareissuille mennään yleensä hyvinkin usein metsän halki, eikä ole kuin onkivehkeet ja kirves repussa mukana. Luokittelevatko kaltaisesi irvileuat kirveenkin aseeksi. Ja kun puukko on vyöllä tai repun taskussa, niin joko siitäkin tulee sinulle tarvetta ladella syytöksiäsi aseistautumisesta.
Vaan juttu on nyt tosiasiassa kuitenkin niin, että liikkuvatpa metsästäjät metsissä, kuka milläkin asialla tahansa, niin heidän ei tarvitse tehdä liikkumisistaan sinun kaltaisillesi räkänokille mitään tiliä, samoinkuin sinunkaan kaltaistesi räkänokkien ei tarvitse ketään metsästäjää tai luonnossa liikkujaa millään tavalla ohjeistaa aseistuksen suhteen.