Pätevätkö psykologian lait samoin kuin fysiologian lait?
Esim.
Jos kaksi työntekijää tekee 40 tunnin työviikkoa työssä joka sisältää paljon raskaita nostoja. Toisella työntekijällä on heikompi ruumiinrakenne ja hän joutuu parissa vuodessa pitkälle sairaslomalle vaurioituneen selkänsä takia, kun taas toinen tekee koko ikänsä samaa työtä ilman mitään ongelmia. Tämä lienee normaalia, jopa yleisesti hyväksyttyä.
Entä jos kaksi työntekijää tekee henkisesti kuormittavaa työtä. Työ vaatii tarkkaa kekittymistä ja rutiinia. Toisella työntekijällä on huomattavasti heikompi keskittymiskyky. Voiko hän saada burnout-oireita jo normaalissa 40 tunnin työviikossa? Jos voi, onko se yleisesti hyväksyttyä?
Oma mielipiteeni on että jälkimmäinen on tänä päivänä arkipäivää. Mutta asiaa ei hyväksytä. Kärsivä työntekijä nähdään mieluummin laiskana ja epäkelpona. Toisaalta henkilö voisi olla huipputason työntekijä esim. luovassa tuotekehitystyössä jossa taas työn dynaamisuus ja ainainen kehitys saattaisi ajaa rutiineista pitävän burnout:iin.
Luulen että asia tiedostetaan asiantuntijoiden keskuudessa, mutta ei ole vielä yleisesti hyväksytty työpaikoillamme. Jostain syystä pidämme päivänselvyytenä että jokainenhan jaksaa aina 40t aivotyötä tehdä, työn vaatimuksista riippumatta.
Esim.
Jos kaksi työntekijää tekee 40 tunnin työviikkoa työssä joka sisältää paljon raskaita nostoja. Toisella työntekijällä on heikompi ruumiinrakenne ja hän joutuu parissa vuodessa pitkälle sairaslomalle vaurioituneen selkänsä takia, kun taas toinen tekee koko ikänsä samaa työtä ilman mitään ongelmia. Tämä lienee normaalia, jopa yleisesti hyväksyttyä.
Entä jos kaksi työntekijää tekee henkisesti kuormittavaa työtä. Työ vaatii tarkkaa kekittymistä ja rutiinia. Toisella työntekijällä on huomattavasti heikompi keskittymiskyky. Voiko hän saada burnout-oireita jo normaalissa 40 tunnin työviikossa? Jos voi, onko se yleisesti hyväksyttyä?
Oma mielipiteeni on että jälkimmäinen on tänä päivänä arkipäivää. Mutta asiaa ei hyväksytä. Kärsivä työntekijä nähdään mieluummin laiskana ja epäkelpona. Toisaalta henkilö voisi olla huipputason työntekijä esim. luovassa tuotekehitystyössä jossa taas työn dynaamisuus ja ainainen kehitys saattaisi ajaa rutiineista pitävän burnout:iin.
Luulen että asia tiedostetaan asiantuntijoiden keskuudessa, mutta ei ole vielä yleisesti hyväksytty työpaikoillamme. Jostain syystä pidämme päivänselvyytenä että jokainenhan jaksaa aina 40t aivotyötä tehdä, työn vaatimuksista riippumatta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tottakai olet oikeassa, mutta
- jos ruumiillinen työ on liian raskasta niin vaihda kevyempään, tai päinvastoin
-jos henkinen työ on liian vaatiovaa, niin vaihda vähemmän vaativampaa tai päibnvastoin
Kyllä sen kaikki toteaa ja tiedostaa, että sopimaton työ väsyttää ja vituttaa.
Joo, niinhän sen luulisi olevan. Minulle on kyllä yritetty opastaa että "ammattilainen" osaa asettaa työaikaiset arvot kohdalleen ja sitten paska työ ja kohtelu maistuu... :)