Onko yksin pitkään eläneelle 60v, emotionaalisesta yksinäisyydestä kärsivälle leskimieshenkilölle hyväksi hakeutua yksin kahviloihin, elokuviin etsimään voimia?
Kyse ekstrovertista henkilöstä jonka sosiaaliset kanssakäymiset ovat jo vuosien ajan rajoittuneet vain työn yhteydessä tapahtuviin ihmiskontakteihin eli työasioihin.
Todennäköisyys että kohtaisi uuden kontaktin bussissa...kahvilassa...elokuvissa tmv on etenkin miehen kohdalla häviävän pieni. Sen sijaan kyseisissä tilanteissa kokee herkästi kasvavaa yksinäisyyttä kun näkee muiden liikkuvan kumppaneiden kera.
Kyse ekstrovertista henkilöstä jonka sosiaaliset kanssakäymiset ovat jo vuosien ajan rajoittuneet vain työn yhteydessä tapahtuviin ihmiskontakteihin eli työasioihin.
Todennäköisyys että kohtaisi uuden kontaktin bussissa...kahvilassa...elokuvissa tmv on etenkin miehen kohdalla häviävän pieni. Sen sijaan kyseisissä tilanteissa kokee herkästi kasvavaa yksinäisyyttä kun näkee muiden liikkuvan kumppaneiden kera.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä vuosikausia yksin eläneenä naisena käyn lähes joka viikko jossain kahvilla tai syömässä ja teatterissakin joskus yksin eikä kukaan ole seuraani tuppautunut, ihan rauhassa olen saanut istua.....kai se tuo ulkonäkö suojelee kun melko lailla "naama paljaana" kuljen
Kun seuraavan kerran menet kahvilaan tai jos käyt lenkillä niin katso ympärillesi ja jos näet ikäisesi naisen niin moikkaa. Eihän sitä tiedä jos siitä vaikka syntyisi juttelua teidän kesken.
Täällä on samassa tilanteessa ikäisesi leskinainen varsinais-suomesta.