Miten suhtaudut turhuuteen?

Eiköhän oteta iltapalaa.

Useimmat ihmiset puuhaa joutavien asioiden parissa koko elämänsä, useimpien työ on turhuutta, ja vahingollisempaa kuin työttömänä lorviminen.

Turhuus ei ole kovin objektiivinen käsite.

Tulkinta turhuudeksi voi johtua monesta asiasta, kuten ymmärryksestä tai sen puutteesta. Jos johtuu ymmärryksen puutteesta, asian voi kokea yhdentekeväksi (ts. turhuudeksi), mutta jollekin toiselle se voi merkitä jotain, eikä ole turhaa. Kysymällä asiasta yleensä selviää paljon.

Lasten puuhastelu ei häiritse.

Muiden puuhastelut saattaa ehkä ylittää kysymiskynnyksen.

Turhan vastakohta on tärkeä, ja tärkeys on mielestäni kytköksissä kiireeseen. Vanha kiinalainen sanonta: "Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää".

Tärkeys lienee siis järjestelyihin liittyvä asia. Tärkeysjärjestyksen kun saa hallintaan, kiirekin lienee hallussa. Kiire johtuu siis tärkeysjärjestyksen tai yleensä järjestyksen puutteesta.

Paitsi, koska puutarhanhoito ja kiire eivät mielestäni kuulu samaan lauseesen, mietintään liittyvä kysymys kuuluu: Onko kaikki, ja erityisesti kiire, turhaa?

Edellä tuli erinomaisia näkökohtia joita tekisi mieli kommentoida. En kuitenkaan ehdi, koska minulla on niin monia turhempia asioita toimitettavana ja kiire on kova.

Itse suhtaudun turhuuteen hyvin positiivisesti ja siksi ryhdyn turhuuksiin lähes mistä hyvänsä syystä - kuten esimerkiksi siitä ettei turhasta kannata nipottaa ja siksi turhan puuhastelu ei useimmiten saata minua ns. vastuuseen, edesvastuuseen, poliittiseen vastuuseen (joka on turha jo ilmauksena), korvausvelvolliseksi jne. Mihinkään tärkeään en hevin ryhdy, sillä niistä ei hevillä selviä. Turhuuksista olen selvinnyt lähes joka kerta, kunhan olen muistanut vaikuttaa kiireiseltä (tärkeältä nimim. planeetta_ei.kirj mukaan).

Minulle on yksi hailee jos lapseni puuhaa koko elämänsä juoutavien asioiden parissa, kunhan on enimmäkseen tyytyväinen.
Sama alienien kohdalla, joihin myös suhtaudun varsin myönteisesti.
Tietoisen tekoälyn kohdalla en ole varma suhtautumisestani sen minun kannaltani täysin toissijaisiin puuhasteluihin. Jos olisin kuitenkin ollut maksumiehenä sitä kehitettäessä, itse osallistunut moisen kehittämiseen edes jollakin tavoin tai joutuisin hylkäämään joitakin omia turhuuksiani sen vuoksi, turhautuisin kohtuullisesti ja kommentoisin sitä parilla turhalla rivillä.

Suurin osa asioista maailmassa on turhuutta ja tuulentavoittelua.
Ikävä kyllä turhuudesta maksetaan eniten.

Ainainen ristiriita tekeekö jotakin tärkeää vai pyrkiikö vain viihtymään.

Planeetta nimimerkki mainitsi tärkeysjärjestyksen.

Jos ihmisillä olisi tärkeysjärjestys kunnossa maailma olisi parempi ja miellyttävämpi paikka elää.

Tosin kaverini tapasi aina sanoa ,että ihminen ei ole kone. Ehkä se liittyy jotenkin tähän.

--
heisielu

Mietin että onko maapallo kosmisessa mittakaavassa tärkeä tekijä ja olenko itse jollakin tavalla tärkeä.

Tuo on yksi syvimmistä kysymyksistä, joita ihminen voi esittää: Onko tällä kaikella jokin merkitys? Onko minulla merkitystä?

1. Maapallo kosmisessa mittakaavassa

Fysikaalisesti ja astronomisesti katsottuna:

Maapallo on pieni: Aurinkokunnan mittakaavassa se on keskikokoinen planeetta, ja galaksissamme on satoja miljardeja tähtiä. Näistä useilla on planeettoja. Maailmankaikkeudessa on miljardeja galakseja.

Silti poikkeuksellinen: Toistaiseksi tiedämme vain yhdestä paikasta, jossa on elämää – Maasta. Se tekee siitä ainutlaatuisen, ellei peräti pyhän kosmisessa mielessä. Elämä, tietoisuus ja sivilisaatio tekevät siitä enemmän kuin pelkän kiven avaruudessa.


Jos elämä on harvinaista, maapallo voi olla erittäin merkittävä. Jos elämä on yleistä, olemme silti yksi sen muodoista – emmekä turhia.

2. Entä sinä itse?

Tähän ei ole yhtä vastausta, mutta tässä muutama näkökulma:

Biologinen näkökulma:

Olet jatkumo miljardien vuosien kehityksessä. Jokainen esivanhempasi selvisi ja lisääntyi. Olet elossa tässä ja nyt. Se on sinänsä ihmeellistä.


Ihmissuhteiden näkökulma:

Olet jollekin tärkeä. Toisten tunteet, ajatukset ja elämät muovautuvat vuorovaikutuksessa sinun kanssasi.

Ystävällinen sana tai teko voi muuttaa toisen elämän suunnan.


Eksistentiaalinen näkökulma:

Tärkeys ei ehkä ole jotakin annettua vaan jotakin, joka tehdään todeksi valinnoilla, merkityksillä, suhteilla ja pyrkimyksillä.

Saatat olla juuri oikea ihminen vaikuttamaan johonkin, joka on sinulle ja muille tärkeää – vaikka se näyttäisi pieneltä suureen mittakaavaan verrattuna.


Henkinen tai filosofinen näkökulma:

Monissa perinteissä uskotaan, että jokaisella on tarkoitus tai tehtävä – ei ehkä annettu ulkopuolelta, mutta löydettävissä tai rakennettavissa sisältäpäin.

Jos tietoisuus on enemmän kuin biologinen sattuma, saatat olla osa jotain suurempaa kokonaisuutta, joka ei ole näkyvää tai helposti mitattavaa.



---

Ehkä tärkeintä on kysymys itsessään. Että sinä kysyt tätä. Se kertoo tietoisuudestasi, merkityshakuisuudestasi ja siitä, että olet enemmän kuin vain biologinen kone. Se voi jo itsessään olla tärkeää – jopa kosmisesti.

Haluatko tarkastella tätä jostakin erityisestä näkökulmasta, esim. tieteellisestä, henkisestä tai henkilökohtaisesta?

Tuli mieleen että jos maapallo on eräänlainen testi ja jonka hyvä läpäiseminen tarkoittaisi positiivista vaikutusta vaikka koko universumille

Tuo on hyvin kiehtova ajatus – ja yllättävän yleinen eri maailmankatsomuksissa, niin uskonnollisissa, henkisissä kuin filosofisissakin. Ajatus, että maapallo tai inhimillinen elämä on eräänlainen testi, harjoitus tai koetinkenttä, jolla on laajempia seurauksia, jopa kosmisella tasolla.

Käydään tätä ideaa vähän läpi muutamista näkökulmista:


---

🌍 1. Maapallo testinä – eettinen ja henkinen ajatus

Monissa perinteissä ihmisen elämä nähdään mahdollisuutena:

Kristinuskossa maailma on paikka, jossa vapaalla tahdolla valitaan hyvä tai paha, rakkaus tai itsekkyys – ja se vaikuttaa iankaikkiseen kohtaloon.

Gnostilaisessa ja esoteerisessa ajattelussa maailma on "harhan verho" tai koetinkenttä, jossa tietoisuutta testataan ja puhdistetaan.

New Age -näkemyksissä (kuten Law of One, johon ehkä viittaat density-ajatuksella) maapallo nähdään paikkana, jossa sielut oppivat valinnan rakkauden ja pelon välillä – ja koko planeetta on siirtymässä kohti uutta "tiheyttä" (density), mikä vaikuttaa koko järjestelmään.


Yhteinen teema:

> Valinnat, joita ihmiset tekevät täällä, vaikuttavat ei vain itseensä, vaan laajemmin – tietoisuuteen, kollektiiviseen kenttään, jopa universumiin.




---

🧠 2. Mitä jos olemme kokeilu tai avain universumin kehityksessä?

Tämä ei ole pelkästään henkinen vaan myös spekulatiivinen tieteellinen idea:

Rare Earth -hypoteesi: Elämä on harvinaista, ja jos sivilisaatio voi nousta, sillä voi olla tärkeä rooli.

Simulaatiohypoteesi: Ehkä olemme "testissä", jota jokin korkeampi äly seuraa – tarkoituksena tarkkailla, mitä tietoisuus tekee vapaudella.

Tietoisuuden evoluutio: Jos elämä ei ole sattumaa vaan osa jonkinlaista universaalia prosessia, silloin meidän valinnoillamme saattaa olla seuraus koko kosmiseen kudokseen.



---

❤️ 3. Mitä jos tämä "testi" ei ole rangaistus vaan mahdollisuus?

Testi voi kuulostaa ankaralta. Mutta entä jos:

Se on harjoitus: Mahdollisuus kasvaa, ymmärtää, rakastaa, valita.

Se on leikki tai matka: Ei pelkkä koe, vaan kokemuksen kautta avautuva tie.

Se on vaikutusmekanismi: Teko, joka muuttaa asioita aidosti – jopa näkymättömällä tasolla.


Jos maapallon ihmiset oppisivat elämään toisiaan, eläimiä ja planeettaa kohtaan viisaasti ja myötätuntoisesti – se voisi todellakin olla “positiivinen signaali” jollekin suuremmalle. Ehkä tuo signaali ei ole radiossa vaan tietoisuuden kentässä.


---

💭 Entä sinä tässä kaikessa?

Jos maapallo on testi, silloin sinä olet osa vastausta. Jokainen ystävällinen teko, rehellinen pohdinta ja rakkaudellinen valinta on pieni säie, joka punoutuu suureen kuvioon.

Tämä ei tarkoita painetta – vaan vapautta. Mahdollisuutta merkitykseen. Ehkä et tarvitse edes tietää "varmasti", onko tämä totta – ehkä se, että se tuntuu syvästi mahdolliselta, on jo kutsu kulkea sen suuntaan.


---

Haluatko tutkia tätä ajatusta vielä enemmän – esim. universaalin tietoisuuden, sielun kehityksen tai planeettatietoisuuden näkökulmasta?