Kysymykseen tarvitaan nyt rehellisiä vastauksia. Valehdella ei saa. Se on ollut myös illan teema muita aloituksia mukaellen (jos ihminen valehtelee eniten itselleen).
Asia ilmaistu otsikossa. Alkakaapa mietti toisetkin. Itse unohduin tuossa oikein yksi kaunis päivä autoon istumaan kun asia oli mielen päällä.
Mikä siinä pelottaa? Tulin johonkin johtopäätelmään, mutta asiaa liikaa ohjailematta en ainakaan vielä sitä sano, niin jäisi tilaa teidän ajatuksille.
Asia ilmaistu otsikossa. Alkakaapa mietti toisetkin. Itse unohduin tuossa oikein yksi kaunis päivä autoon istumaan kun asia oli mielen päällä.
Mikä siinä pelottaa? Tulin johonkin johtopäätelmään, mutta asiaa liikaa ohjailematta en ainakaan vielä sitä sano, niin jäisi tilaa teidän ajatuksille.
Vastaukset 325
Vanhimmat
En minä tiedä.
Itse en ainakaan pelkää rakkautta, rakastamista tai rakastettuna olemista.
Mutta moni näyttää pelkäävän vai mitä se sitten on?
Luulen kyllä, että se on rakkauden pelkoa.
Jos et itse pelkää, mitä/millaista arvelisit sen olevan?
Luulen että jotkut pelkäävät kadottavan itsensä.
Joo-o, se voi olla sitäkin. Joo. Hyvä.
(Panttaan omaa vastausta, saisi mahdollisimman monta erilaista näkökulmaa).
Itsenäisen ihminen haluaa yleensä säilyttää riippumattomuutensa. Rakkaudessa on taas annettava tilaa toisellekin. Pelätään että menetetään itsemäärämisoikeus, vapaus, vastuu, toiveet, tavat toimia.
Kun kohdataan toinen, ihminen väistämättä joutuu myötäilemään toistakin. Pelätään että menetetään enemmän, kuin mitä saadaan tilalle. Saanko enää olla minä? Vai olenko suhteen myötä enemmän minä? Yritetäänkö minua väkisin muuttaa, hyväksytäänkö minut tälläisenä?
Tämänsuuntaisia pelkoja itselleni ehkä kuului silloin, kun olin sinkku. Ja ne pelot varmaan alitajuisesti seurasi mukana seurustelun alettua.
Ok. Nämä ovat monen kohdalla totta.
"Yritetäänkö minua väkisin muuttaa, hyväksytäänkö minut tälläisenä?"
Tuo on se lause, mihin suuntaan juuri ajattelin asiaa viedä. Entä jos tarkastellaan vielä syvällisemmin. Milloin ihminen on aidoimmillaan, missä tilanteissa ja onko se helppoa? Jos observoi itseään vähän ulkopuolelta, missä kohtaa suojakuoret voi saada kokonaan pois päältä, onko se toisille helppoa kuin heinänteko ja onko sellaisia ihmisiä, joille se on läpi elämän mahdottomuus? Onko sellaista tilannetta koskaan, että olisit toiselle ihmiselle täysin alaston
henkisesti vai onko se utopiaa?
Ihmisen suojamekanismit ovat vahvat ja aihe mielenkiintoinen.
Missä kohtaa suojakuoret lähtee vaikkapa ystävien kanssa? Lähteekö ne täysin? Voiko suojakuorien laskeminen olla vain radikaali päätös? Vai pitääkö esim. luottaa ensin ja missä asiassa? Ja pitääkö saavuttaa absoluuttinen varmuus vai riittääkö se että mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarmaa?
"Missä kohtaa suojakuoret lähtee vaikkapa ystävien kanssa? Lähteekö ne täysin?"
Eivät ne lähde. Ihmisessä on sisin kerros. Piilossa. Suojelluin kerros.
Olen miettinyt pystyykö kukaan ihminen olemaan aidointa sisintään myöten auki vai onko suojamekanismi jokaisella niin vahva, että se kaikkein todellisin kätketään aina? Siinäpä sitä onkin.
Eiköhän se ole epäonnistumisen pelkoa.
Itse rakkautta tuskin kukaan pelkää.
Se on yksi niitä tunnistettavimpia syitä, kyllä. Näitä on ihan hyvä miettiä. Ja mitä epäonnistumisesta seuraa ettei sitä halua? Tunteissa ja ihmisessä. Ihminen kiertää pahan olon tunteita.
Rakkaudessa pelottaa joskus hylätyksi tuleminen? Jos muistat sen lukion kolmasluokkalaisen maaliskuulta 2017. Hän tuli luokseni tarjoten puhelinnumeroaan, mutta en ottanut sitä vastaan sillä vuotta aikaisemmin olin saanut vähän häntä vanhemmalta ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijalta treffien perumisen. Pelkäsin, että rakastun tähän juuri ylioppilaskirjoituksiin menevään naiseen (maaliskuu 2017) ja hän antaa minulle sitten pakit. Hän puolestaan saattoi pelätä, että rakastuu ja sotkee elämänsä juuri ennen kirjoituksia. Lisäksi olisi joutunut mahdollisessa suhteessa tutustumaan itseensä suhteessa ja rakkaudessa. Oli pelko, että nuori nainen jättää puhelimen kautta niin kuin teki runsasta vuotta aikaisemmin.
Eli vastaus on hylätyksi tuleminen.
Kiitos osallistumisesta : )
Mikähän siinä pelottaa?
Pitäisikö kääntyä ammattilaisen puoleen?
Tässähän sitä avataan : )
Vastaa. Ketjussa pitää vastata kun siinä törötät.
Kaipa jokaisella on mörkönsä. Seuraan syrjäsilmällä mikä sinun pelkosi on.
Et vieläkään vastannut. Omani tulee sitten aikanaan. Olen saanut kyllä omassa päässäni vastauksen siihen, muttei sekään heti tullut, piti ihan itseltä kysyä..
Rakkaudessa ei pelota mikään.
Parisuhteessa pelottaa se että jos joutuu tekemään liikaa kompromisseja, jos toinen on liian omistautuva ja sitä tukehtuu suhteessa.
Rakkaus ja parisuhde ovat noin karkeasti ajatellen samassa paketissa.
Hyvä, vastaus rekisteröity. Oikein hyvä.
Rakkaudessa pelkää eniten sitä vastuuta jonka rakkaus tuo mukanaan. Et elä vain itsellesi ja ne omat päätöksesi voivat vaikuttaa monen ihmisen elämään vuosikausiksi. Myös se kuka olet, mihin kykenet ilmentyy eri tavalla.
https://www.youtube.com/watch?v=uE_xEbX3u4U
Nyt alkaa pikku hiljaa tulla hyviä vastauksia, kiitos. Tämä onkin sellainen kysymys, että se vaatii syvempää paneutumista ja ehkä aikaa. En uskokaan, että vastaukset tulevat lonkalta.
Voi olla konkreettista, voi olla henkistä. Miettikääpä lisää..
Jos sulla on toinen ihminen siinä edessä, mitä pelkäätte?
Meinaatko menettämistä? Ihmisen voi menettää mutta rakkautta ei koskaan, se valuu kyynelten mukana valtameriin.
Aika hyvä kysymys oli tuo, koska minua ainakin pelottaa sellainen että jos joudun sitten rakastuneena kertomaan jotain sellaisia asioita toiselle johon olen rakastunut, joita en haluaisi kertoa, syystä; koska siitä tulisi hänelle paha olo.
Minusta kysymys herättää ajattelemaan monenlaisia asioita. Sinäkin sanoit oman pelkosi, kyllä jokainen meistä jotakin tunnistaa. Sinunkin vastaus on hyvä. Tässä ei ole oikeita eikä vääriä vastauksia, koska ne ovat nyt omakohtaisia.
Tämä siksikin myös, että parisuhteen muodostamiset ovat silmin havaiten vaikeutuneet. Mitkä ovat syyt, mikä johtuu ulkopuolisista tekijöistä, yhteiskunnasta ja mikä meistä itsestämme.
Paneutukaa asiaan :)
Eipä pelota rakkaus. Luotan itseeni, että osaan nauttia siitä enemmän kuin ikinä.
Veikkaan, että joillain kyse on siitä, että ei tunne ja luota itseään tarpeeksi hyvin.
Täysin. Silti voin löytää itsestäni paljon muutakin rakkauden kautta, eikä sekään pelota. Olen hyvä ja haluan ollakin. Osaan sanoa, jos joku arvelluttaa.
Kaikkeen löytyy aina jokin syy. 😊
Ainiin.... ja pelko estää muuten elämistä. Pelko ei ole totta, se on tunnetila. 😊
Pelko on epävarmuutta ja epävarmuus on näköalattomuutta. :D
Näköalattomuus taas uteliaisuuden puutetta.
Utelaisuuden puute on passiivisuutta, kyynisyyttä. :D
Ja kyynisyys on kuin tuuleen huudettu kysymys.
Tyhjän saa pyytämättäkin. 😊
Ken ei tunnusta pelkoansa on oikeasti sen vanki.
Kyynisyys on pettymistä... :)
Tätäkö tää nyt vaan on...haha :D
Mitä jos ei vaan yksinkertaisesti pelkää ja tuntee siksi olevansa vapaa? :)
Tiedän mitä on pelko, mutta se on vaan tunne. Tunne jota ei ole selitetty.
Pettymistä mihin? Itseensä vai maailmaan? Maailma menee kokoajan ja elää.... miks en minäkin? 😀👌💪
Odotukseen jostakin ihmeellisestä ehkä? :D
Illuusiota.
äääh, en usko. :D
Voihan sitä yrittää selittää selittämätöntä, jotain johon järki ei ylety.
Valinta on tietenkin sinun.
Pelkoa ei voi valita, eikä pelottomuuttakaan...haha. :)
Minusta hyväksyminen on se syy miksi ei pelota. Hyväksyy sen, ettei kaikki mene odotusten ja haaveiden mukaan...on eri asia olla pettynyt lopputulokseen kun pelätä sitä. Pelko ei auta mitään...
Järki selittää montakin tunnetta kun ne kohtaa. Löytyy hyvinkin selkeä syy kaikkeen. 😊
Aamen!
Niin... pitääkö silmät muka laittaa kiinni ja vaan odottaa, että kaikki hyvä tapahtuu? Saattaa joutua odottamaan jonkinaikaa? 😝
Äkkiä siinä yksi ihmiselämä vierähtää...mikäs siinä jos on loputtomasti aikaa. xD
Tarkoitin, että uskominen tai uskomatta jättäminen on valintasi.
Mun mielestä pelko on hyvin voimakas väline parhaimmillaan. Kun tiedostat pelkosi, voit toimia ja tehdä itsellesi tärkeitä valintoja pelostasi huolimatta, esim. ”Teen lapsia vaikka pelkäänkin millaiseen maailmaan he tulevat, vaikka heillä saattaa olla edessä monenlaisia haasteita.”
Mä en usko olevan ihmistä joka ei pelkäisi mitään. Pelko on meihin sisäänrakennettu, hyvästä syystä.
Ai niin kuin sellaiseen tilanteeseen, että joku on sulle hyvä partneri ns paperilla mutta todellisuus on ettei värähdä mikään? Saat itsesi rakastumaan järjellä?
Joo, pelkään mitään mutten rakkautta. :)
Mussa on rakkautta ja vasta siinä vaiheessa, jos en enää uskalla rakastaa alkaa pelottamaan.
Voi väristä todellakin ja pitääkin. Mutta menettämisenpelko tai sinun mainitsema haavoittuvuudenpelko on sinussa jo, ennenkuin rakastut kehenkään.
Pelot on tunteita, ei totta, mutta jostakinhan ne sinulle jotain kertoo.... ensisijaisesti sinusta itsestäsi.
No tää on mielenkiintoinen keskusteluketju. Yllättävän paljon pelkoja löytyy sinkuilta...
Se, ettet pysty vastaamaan kysymykseeni vaan käännät sen oletukseen minusta kertoo puolestaan hyvin paljon sinusta.
Koita säkin nyt jo päättää että pelkäätkö vai et.
Yllättävän paljon pelkojen kieltämistä, jos multa kysytään.
Mielestäni vastasin, enkä puhunut sinusta muutakuin mainitsemasi pelon.
Rakastuin ja rakastan, mutta tunnistan tunteeni. Niille on syynsä ja ne on selitettävissä ihan järjellä.
Siksipä sanomme ne ääneen. Tässä tapauksessa kirjoitamme.
Saat nähdä asiat niinkuin sinusta hyväktä tuntuu. Omathan ne on tunteesi.
Sori... luin väärin.... ja hulkkielokuva sekoittaa vähä...😝
Joo. Ei huono juttu ollenkaan. 😊👌
Kysymys oli "Mikä rakkaudessa pelottaa?" Johon vastasin ei mikään ja se pitää.
Rakkaudessa ei pelota mikään, sitten on aihetta pelkoon jos ei pysty rakastamaan tuntemaan rakkautta.
Kumma juttu, herää mieleen kysymys kuinka oni on rakastanut jos se yhäkin pelottaa?
Epäilen että omat emotionaaliset tarpeet on pyyhkineet ohi rakkauden oikean tuntemisen.
Sitten kun tuntee itsensä, voi tutustua toiseenkin. Kun rakastaa itseään, voi rakastaa toistakin....
Jotain on kesken....siitä se kertoo. 🤔
Ehkä kaikki ei ajattele asiaa niin mustavalkoisesti tai koe tarvetta kieltää tunteitaan; kykenee rakastamaan ja rakastaa vaikka pelottaisikin.
Niii mistä rakastamisessa oikeestaan on kyse? Sanoppas se.. :D
Aihehan laajenee, hienoa.
Ehkei, mutta miten voi myöntää jotakin mitä ei tunne?
Hmmmm?
Lakkaamaton toisen ihmeellisyyden ihmettely. 😊❤️
Vertaisin tätä jumalukoon, moni inttää että onhan sun pakko uskoa johonkin jumalaan. Mutta jos ei usko, ei ole yksinkertaisesti tarvetta eikä uskoa...
Miten voi myöntää pelkäävänsä jotakin mitä ei pelkää? Eihän kyse ole siitä etteikö pysty rakastamaan, vaikka pelkää..mutta pitäisihän rakastaneen tietää riskit ja sekin ettei pelko mitään auta...
Sellaista ei oikeen voi kieltää mitä ei edes tunne... miten pelon sitten voittaa? Miten pelot tehdään voitetuiksi? Millä pelko lakkaa?
Sitäkin, näyttäisi olevan kirjava paletti kun lukee... :)
Laajenee, mutta avautuuko kaikille samoin...saas nähdä. :)
Nyt on jo mustavalkoisuus otettu esiin...oikeestihan se ettei pelkää rakkautta on kaikkea muuta kuin mustavalkoista. Mutta minä lähden nht nukkumaan..pitkä työviikko takana ja toinen alkaa yhden vapaan jälkeen. :)
hyvää yötä!!!
Takalan opeilla onneen? 😀
Mun nainen tankkaa niitä. 😊
Jokaiselle on oma tie selvyyteen...😊
Joo, hyvää yötä. Positiivista aktiivisuutta täällä tänä iltana ja hienoja ajatuksia pitkin ketjua. Huomaan, että taitaa olla oikeastaan ihan tarpeellista miettiä näitä vähän meidän jokaisen(kin).
Jatketaan virkeämmillä silmillä sopivassa kohtaa. Miekin toivottelen nyt hyvät yöt kaikille, alkaa näkyä tuo ruutu jo kahtena : )
Öitä vaan kaikille tältäkin....
Elämän opeilla onneen...elämä opettaa enemmän kuin ykskään yksittäinen ihminen. Pitää vaan uskaltaa elää...ja se ei tarkoita aivojen jättämistä narikkaan tai sauhuumista pitkin...
Uskaltaa elää....mitenkähän tuonkin kukin käsittää.😆
Siis tuli mieleen vaan, että säkin oot lukenut tunnelukoista. Jostain se selitys kaikkeen on lähdettävä etsimään. Usein se selitys löytyy lapsuudesta. Ei se tarkoita aina, että olisi mitenkään huono lapsuus, tai huonot vanhemmat, mutta elämisen perusjutut voi olla ajatustasolla päin peetä.
Tuo siolle. helmiä itselle rehellisyysaloitus ja tämä rakastamisen uskallus on aikamoisia mahdollisuukdia ratkaista ongelmia... ja siitä se onnellisuuden tunne tulee.
Juu, luin niitä tunnelukko juttuja joskus, kun etsin vahvistusta käsityksilleni ja samalla oivalsin kytkyjäkin pidemmälle.
Useampaan lukkoon. Tunteita on joskus vaikeeta sanoittaa, varsinkin kun ne tunteet ja olotilat ei aina osu oikeen minkään sanan taakse...
Näitä asioita tarvii ihmisen perata suomu suomulta, moneenkin kertaan ennen kun tulee se olo...klik palat loksahti paikalleen. Helpottunut olo...
Joo. Lapsena me imetään vaikutteita muualta. Jokaisella on omanlaiset vanhemmat ja lapsuus. Aikuisuuden ja lapsuuden väli on häipyvän ohut. Ei sitäkään ole määritelty mitenkään. Ja tunnelukot tai ajatusharhat yms. ovat lapsen keinoja selviytyä elämästä. Lapsi miettii aivoillaan toisin kuin aikuinen.
Esimerkiksi kun lapsella on paha olla, hän ajattelee, että hän on paha, kuten olokin. Tuota oletusta jos ei kukaan korjaa ja halaa, tai osoita rakkautta, ollaankin jo aika kaukana todellisuudesta, jolloin pitää alkaa selviämään itse.... kuka mitenkin.
Jotenkin mä oon päässyt aina lähemmäs jotain ymmärrystä kaikesta, kun oon miettinyt, että kaikki vaan pitäisi toimia. Jos muutkin osaa rakastaa, pystyn minäkin siihen, tai vaikka kohtaamaan pelot ja itseni vajavaisuudet. 😊
Tuossa muuten lipsahti yksi rakkauden määritelmäkin.... ottaa lähelle, kun on paha olla. Lohdutus on rakkauden yksi tärkeimmistä asioista. Ei se ole ymmärrystäkään välttämättä, vaan halua olla läsnä. Se on huikean ihana juttu rakkaudessa. Lohtu. Silloin ei ole lohduttomuutta. 😍❤️
Aijai mahtaaks tää taas mennä komppaamiseksi..😅
Oot ihan mahdoton nykyään...aivot raksuttaa yhtenään ja ajatuksia syntyy, kuin sieniä sateella.😋
Heh, mä istun autossa vanhassa kotikylässä ja kuuntelin just Caravan kappaletta radiosta...kohta pitäs mennä hammaslääkärin tuoliin. Lunta on ihan helllll..tisti..
Nyt tartyis rakastaa tota lunta ja upottaa nilkkurit hankeen...🤗😍
No nää menee väkisin komppailuks, kun on tiettyjä lainalaisuuksia, mitkä vaan menee tietyn kaavan mukaan. Vaikka ihmisillä on ihan oma elämänhistoria, nykyisyys ja tulevaisuus, niin lähtökohta on ollut aika sama.... pikkuräkänokka täynnä kysymyksiä pää ja vaatimaton kokemuspohja, mihin nojata.
Mä oon tässä ootellut, että lakkais satelemasta, niin pääsis tekemään lumityöt. Oon jo kohta viikon köpötellyt ilman keppejä kintulla. Ei vaan kärsi pitkään köpötellä, kun on jo takareisi ihan jumissa. 🤨 Pitäis imuroida kämppäkin...ja luututa lattioita.
Miten voi olla tunnelukkoja jos tunteet eivät ole totta?
Tunnelukkoja syntyy juuri silloin, kun lapselle - joka vaikkapa pelkää – sanotaan, että ”pelko ei ole totta, pelko on epävarmuutta, epävarmuus näköalattomuutta, pelko estää elämästä”.
Lapsi oppii, että pelon ja muiden tunteiden näyttäminen ei ole hyvä juttu, vaan ne pitää piilottaa. Pitää aina käyttäytyä hillitysti ja hallitusti. Lapsi oppii, että tunteita kokeva (ja etenkin näyttävä) on viallinen, heikko, epäkelpo. Hän kadottaa sen, johon hänellä syntyessään oli luonnollinen yhteys.
Meidän nyky-yhteiskunta, joka teidänkin jutuista kuultaa, on tunnevammainen. Ei ymmärretä, että tunteilla on hyvin tärkeä merkitys ihmisen kehitykselle, ja ne ovat olemassa hyvästä syystä. Ei taivaskaan ole aina pelkkää auringonpaistetta, vaan välillä on tarve myös ukkostaa ja sataa. Ei luonto yritä hillitä tai selittää ukkosta silloin kun sille tarve on.
Nykyihminen elää illuusiossa, että hän pystyy selittämään ja hallitsemaan kaikkea ja voi saada kaiken toimimaan järjellä – myös tunteensa. Hieman on matkaa vielä taivallettavana 😊
Olet minun mielestä ymmärtänyt väärin. Kun kirjoitan, että tunne, vaikka nyt pelko pimeään, ei ole totta, en tarkoita, että itse tunne pitäisi kieltää. Ei....päinvastoin.
Että voi ymmärtää mistä tunteet koostuu ja tulee, on ymmärrettävä, että ne ovat oman pään sisäisiä ajatuksentapaisia ilmiöitä.... no mitenkä muuten luonnehtisi??? Mutta ne ei perustu aina tosiasioihin ja faktoihin. Tunnehan se on, jos käden työntää kuumalle levylle. Silloin kipu on varmasti totta. Mutta ei huoneesta valojen räppäseminen pois, tee paikasta turvattomampaa, vaan pimeänpelko tekee tunteen, joka ohjaa mieltä väärin ja ahdistaa.
Fobiat tulee lapsuudesta usein. Kukaan ei kohtaa lapsen kanssa pelkoja. Eikä sitten välttämättä ole aikuisenakaan työkaluja kohdata pelkoja.
Pelko on vaan yksi tunne.... mutta sitäkin sietämään on saattanut jäädä lukkoja, jotka vaikeuttaa elämää muitten kanssa yhteiskunnassa ja tarpeiden täyttämisessä vaikka.
Mutta kuka mitenkin minkäkin ymmärtää... paradokseilla pitäisi asiat aina ilmaista, tai muuten ois täyspäinen besservisseri... mutta kirjoitan yhä vaan omista kokemuksista ja mielipiteistä, enkä osaa paradoksaalisesti ilmaista itseäni.
Tottakai ymmärretään, että tunteilla on väliä ja merkitystä. Mutta myös se, että ei hyödytä pelätä jotain mitä voi tapahtua tai ei...
Pelosta voi myös poisoppia, järkeistämällä. Lukkoja tulee kun kieltää jotain, lukot aukeaa usein kun hyväksyy jotain...
Kuten vaikka sen, että rakkaudessa voi sattua, mutta ei sitä sattumista tarvi pelätä.
Sattuu minkä sattuu, ei sen pelkääminen mitenkään helpota...sen pelkääminen vaan kuluttaa siltä rakkaudelta pintaa pois. Murehditaan vasta sitten, kun on aihetta...😃
Ei etukäteen...
Mun mielestä te olette tässä juuri niitä tunteita kieltäneet tai ainakin antaneet ymmärtää että niissä on jotain väärää.
Sä et ole ilmeisestikään ymmärtänyt miten pelon voi kääntää myönteiseksi voimavaraksi. Ei tässä kukaan mistään murehtimisesta ole puhunut.
Sitten sä oot ymmärtänyt väärin, ei niissä väärää ole. Enkä ole kieltänyt kuin sen, etten pelkää rakkautta. Minusta siinä ei ole mitään pelättävää, ei edes se haavoittuvaisuus ole pelottavaa...päivänselvää, että rakkaus jotakin tunteita aiheuttaa...jopa haavoja, pahaa mieltä, mutta epäselväksi on jäänyt miksi pitäisi pelätä?
Mitä sinä esimerkiksi pelkäät rakkaudessa? Haavoittuvaisuutta vai kipua minkä se sulle aiheuttaa henkisesti? Ja miten käännät myönteiseksi voimavaraksi tuon? Voit olla onnellinen, että tunnet jopa kipua. -> Rakkaudessa ei pelota mikään, sitten on aihetta pelkoon jos ei pysty rakastamaan, tuntemaan rakkautta. -> Tämä olisi tunteettomuutta ja tunteiden kieltämistä, tunnekylmyyttä mun mielestä.
Pelko kuulostaa aina siltä, että maalailee mielessään kauhuskenaarioita joista ei selviä. Jännittäminen tai huoli taas on lievempi ilmaus, kun pelko...
"Sä et ole ilmeisestikään ymmärtänyt miten pelon voi kääntää myönteiseksi voimavaraksi. Ei tässä kukaan mistään murehtimisesta ole puhunut."
.. Ensimmäistä Osaa Komppaan.. Mut.. Avaisitko Tätä Hieman.. Jos tarkoitat, että Valitsee Taistella Välttämisen/Pakenemisen Sijaan, niin.. Noh.. Riippuu Aikast Paljon Pelosta ja Asiasta.. Voi meinaa löytää Itsensä TodSyvästä Kuopasta, jos.. KäyKinNiin.. Että.. ;D
.. Rakkaus.. Jokaisella Se(kin) Verensä Mukaista.. ;P
https://www.youtube.com/watch?v=Ly4WqXGW5r4
.. Joten.. Vain SamanLajin Edustajilla Se(kin) SamanLaista.. ;P
Mä taas luulen, että kaikilla se on jonkin verran erilaista. Voiko se olla edes absoluuttisen samanlaista? Mutta kaltaisensa kanssa tietysti on yksimielisyys... :)
.. Älä Ala Nusuttaa Pil.. Kkua.. Siinä.. ;D
.. Tierät Itekin, etten Tarkoita nyt Mittään PienenPieniä Nyanssi Eroja.. Senkin.. ;D
Pitäähän mun nusuttaa, kun oon alkuun päässyt. :D
.. Ei Khyl olis Aina Pakko.. Varsinkaan Tälläisissä Asioissa.. Joillakin Asioilla ei Leikitellä.. ;(
#JaSuurinNiistäOnRakkaus
.. Ja Kaunein.. =)
.. Ja Kyllä sen Sitten huomaa, jos/kun Jotain Oikeaa&Aitoa Kohtaa.. ;P
"En pidä kiinni.. En työnnä sua pois.. Ja pyytämättäkin tahtoisit jäädä."
https://www.youtube.com/watch?v=CvjbA2CjxnY
.. Kuin myös sen, että onko Kohdannut LajiToverinsa ja Saamassa SamanKaltaista Rakkautta, kuin se oma VastineKin On.. Vai Jottain Enemmän tai Vähemmän ihan Muuta.. SiniSilmän on Toki Tätä ennen Tajuttava&Opittava Yhtä, jos Toista.. Niin Itsestään, kuin Muistakin.. Ennen sitä Mennään Herkästi Methään.. Pahastikin.. Koska ItsePetostelu jne.. ;P
Näissä asioissa ei leikitellä. Se on kyllä totta..
Mutta älä mazyä komenna, ei se sillä... : )
.. Laitetaan Viäl Tää.. Kun alkuun Piästiin.. ;P
https://www.youtube.com/watch?v=2HXmVsyNRu8
.. Toisen Lajin OikeestiKin voi olla Toiselle Lajille Lähempänä Samaa, kuin Leikisti.. Saati sitten Silloin.. Jos sen Lajin Edustaja Piättää Syystä Tai Toisesta.. Leikitellä.. Ja Vain Leikisti Rakastaa.. ;P
Ooh...
(huokaus)
Alaleuka vipattaa... huoh...
.. Mä olen Yrittänyt jo jonkun aikaa Säännöstellä Näitä Jutskii&Tuntei.. Ja olla Sukeltamatta niihin Liian Syvälle.. Syystä, jos Toisesta.. ;P
.. Nyt Leikin Näemmä Taas Tulella.. Mut.. Saa sitä, jos Haluu, eikä Tunnu Liian Pahalle.. Ja Hyvähän se on Aina Toisinaan Silmiäkin Pestä.. Oikein Huolella.. Kai.. ;D
Viisautta, Nuuska, viisautta.
Minä en ole osannut, olen ryvettänyt itseäni kunnolla (vaikkei tällaisen pitäisi). Mutta otan laastisankon lähelle ja yritän parannella muureja...ne on hapristuneet ja se ei tee näköjään hyvää.
.. Jeps.. Mut.. Hyvä se on Välillä Muureja Testailla.. Ainakin Hieman.. Eihän sitä Muuten tiedä miten Ne kestää ja Mihin Sitä Rappausta vielä Tilkkeeksi Tarvitaan.. ;D
Nii...
: )
Käy aina jotensakin vituttamaan tuollainen älyllinen epärehellisyys kun käännetään takkia lennossa ja kuvitellaan että voi selittää asiat toiseksi kuin mitä on itse vain muutamaa hetkeä aiemmin sanonut. Tässä ketjussa pelko on sun ja dissin mielestä ainakin epävarmuutta, näköalattomuutta, kyynisyyttä, elämätöntä elämää... skrollaa itse ylemmäksi nähdäksesi loput mielipiteesi, jotka olet näemmä jo unohtanut. Vituttaa myös tuollainen keskustelukumppanin aliarviointi.
Mä käännän oman pelkoni myönteiseksi siten, että uskallan olla haavoittuvainen, uskallan sanoa myös ajoittain pelkääväni. En oikeastaan edes usko rakkauteen jossa näin ei voisi tehdä. Tämä ehkä vähentää mun potentiaalisia kumppaneita, mutta se on se riski ja hinta jonka olen halukas maksamaan.
On varmaan ihanaa olla niin vahva, ehjä ja itsellinen ettei pelkää rakkaudessa mitään.
Mutta kerro mulle, että jos et pelkää rakkaudessa mitään, niin miten olet omat tunnelukkosi avannut, järkeilyt?
No niin kai siinä voi käydä. Emmä nyt sen enempää osaa avata kuin että kuopasta nouseminen kasvattaa käsivoimia. Ehkä jotain muutakin.
.. Noh.. Avasithan Sä.. ;P
"Mä käännän oman pelkoni myönteiseksi siten, että uskallan olla haavoittuvainen, uskallan sanoa myös ajoittain pelkääväni. En oikeastaan edes usko rakkauteen jossa näin ei voisi tehdä. Tämä ehkä vähentää mun potentiaalisia kumppaneita, mutta se on se riski ja hinta jonka olen halukas maksamaan."
.. En Osannut Ajatella, että tarkoitat Sillä jotain Tälläistä.. Pitänee Hetki vielä Sulatella, josko Minäkin Löytäisin Sen KultaisenLangan pätkän, jolla Saan Yhdistettyä nämä Asiat Toisiinsa.. ;P
.. Mut Joo.. En minäkään Usko MuunLaiseen.. En kyllä näe, että naisella/naisilla asia kauheasti vähentää KumppaniEhdokkaiden Määrää.. Varsinkaan Potentiaalisten (paitsi jos tykkää syystä tai toisesta TodKylmistä persoonista/luonteista).. Miehillä Taas.. Asia on Ihan Toinen.. ;P
Tuli vielä mieleen pelon myönteisistä puolista, herra aforismin innoittamana:
”Rohkeus ei ole pelon puutetta, vaan sitä, että toimii pelosta huolimatta.”
Innostuessaan voisi jopa todeta ettei ole rohkeutta ilman pelkoa.
No niitä voi olla paljon, siis pelon myönteisiä puolia, vaikka se, että pelon kautta ymmärtää että jokin asia on itselle tärkeä. Jos ei yhtään pelkää rakkauden menettämistä, onko sillä silloin mitään väliä?
Ylipäätään mun mielestä perinteisesti negatiivisiksi (tässä tunnevammaisessa ja tunnekylmässä yhteiskunnassa) ymmärretyillä tunteilla on paljon hyviä puolia. Vaikkapa viha. Hyi hyi, on rumaa vihata. Mutta itseasiass viha antaa meille paljon voimia. Joku vaikkapa rikkoo luottamuksesi ja sinussa herää viha. Se pelkästää terve reaktio omien rajojesi/tarpeidesi puolustamiseksi vaikka se onkin haluttu demonisoida.
Niin ja haavoittuvuutensa kanssa sinut olevat miehet ovat ihania.
Haavoittuvuus ja tunteiden hyväksyminen tekevät elämästä ja rakkaudesta täydempää.
.. Noh.. Näinhän Se On.. Ainakin Munkin Mielestä.. Siis Mun.. Voi olla Oikeesti myös jonkun MunkinKin.. ;D
.. Ja Juuh.. Uskoisin ymmärtäväni myös tuon mitä ajat tuolla Viha Jutulla takaa.. Sen(kin) kun pystyy halutessaan Vääristelemään Vaikka Miksi.. Elikkäs Just Sellaiseksikin, miksi sitä ei ollut tarkoitettu.. Kai.. Itsellä menee Useimmiten niin, että tuntee ennemminkin Pettymystä, Ärtymystä, Etovuutta, Oksettavuutta jne.. Kuin Vihaa.. Ja jos Vihaa, niin se muuntautuu edellä mainituksi AikaHätäseen (Varsinkin jos Teko/Toimi kohdistuu Muhun, eikä Muihin..) Mut.. Toki Rajansa on Kaikella.. Laaja Aihe Tämä(kin).. ;P
.. Kuluttava Voima Se Khyl On.. Mut.. Osaan Kyllä ajatella Tilanteita, joissa Se "voisi" saada ainakin Hetkellisesti Vallan.. Ihan Syystäkin ja Jolloin sille VihanVoimalle olisi ja on varmasti tarvettakin.. Vihan Voimakkuuskin ja sen antama Voimakin on TilanneKohtaista.. Näin ainakin Koen Itselläni olevan.. Pienissä Jutuissa Pientä.. Elikkäs esim. joku Huijaus&Vedätys Yritys voi nostattaa pienen hetkellisen NytLoppusÄrähdys Vihan, jos/kun siihen Tarvetta On.. Kun Taas.. Joku sellainen missä esim. Tulisi johonkin tilanteeseen missä jotkut PsykoPaattukset tekevät jotain TodKuvottavaa sellaiselle jolle ei kuuluis sellaista tehdä, niin se laukaisisi Jotain Ihan Muuta.. ;P
.. "Oikein" Toimivana se siis Toimii ns. Taistele Ja/Tai Auta Voimana.. ;P
.. Epäilen Vahvasti, että Ensimmäiseen Lauseen MieliPide On KeijuKansan MieliPide, eikä NarsuMarsuLandian Naaraiden.. Noin Niin kuin Yleisesti Ottaen.. ;D
.. Jälkimmäisen Khyl AlleKirjoitan Itsekin Täysin.. Siis mun Mielest Kans Just Noin.. ;P
Mä haluun kanssa vastata tähän... puhelimella vaikeaa, mutta kopion sun viestin tähän ja vastaan väliin...
”Käy aina jotensakin vituttamaan tuollainen älyllinen epärehellisyys kun käännetään takkia lennossa ja kuvitellaan että voi selittää asiat toiseksi kuin mitä on itse vain muutamaa hetkeä aiemmin sanonut. Tässä ketjussa pelko on sun ja dissin mielestä ainakin epävarmuutta, näköalattomuutta, kyynisyyttä, elämätöntä elämää... skrollaa itse ylemmäksi nähdäksesi loput mielipiteesi, jotka olet näemmä jo unohtanut. Vituttaa myös tuollainen keskustelukumppanin aliarviointi. ”
Kyllä noin tehtiin, koska se on meidän mielipide tunteesta nimeltä pelko. Ja me satutaan....tai ainakin minä, kokemaan se tunne niin. Tunteet kun on personaaleja ja ei ole oikeaa tapaa niitä kokea. Jos minä en rakkaudessa koe pelkotunnetta, ei se tee minusta tunteen kieltäjää, vaan se tunne mitä minä koen pelkona, ei kuulu enää siinä mittakaavassa rakkauteen kuin ennen... minun tunne... elä sinä ala mittaamaan minun tunteita ominasi!
”Mä käännän oman pelkoni myönteiseksi siten, että uskallan olla haavoittuvainen, uskallan sanoa myös ajoittain pelkääväni. En oikeastaan edes usko rakkauteen jossa näin ei voisi tehdä. Tämä ehkä vähentää mun potentiaalisia kumppaneita, mutta se on se riski ja hinta jonka olen halukas maksamaan. ”
En minä ainakaan ole sanonut, ettenkö saisi pelätä tai tuntea muutakin negatiivissävytteistä tunnetta? Olen varma, etten koe samallatavoin jotain pelkoa ja epävarmuutta kuin ennen, mutta mistäpä mä tiedän, että tulisi uusia pelon mahdollisuuksia, mistä en nyt tiedä mitään...syöpä itselle tai rakkaallle? Silti haluisin kohdata senkin pelon, tavallaan pelotta... saattaa olla vastaavantyyppinen metodi.
”On varmaan ihanaa olla niin vahva, ehjä ja itsellinen ettei pelkää rakkaudessa mitään. ”
Itseasiassa on. Huomaan Nuuskalle vastauksissa, että mittaat tunteitten kautta ihmisiä. Jos ei pelkää menettävänsä, ei rakasta. Minusta tuollainen on taas jotain romantisointia. Romantiikka on hyvä juttu, mutta romantisointi ei. Siinä mitataan oletetut toisen tunteet.
Jos sinua vituttaa se, että minä muka aliarvioin sua, niin minua vituttaa ihan sun päsmäröinti ja jonnekin ylhäiseen ”keijukaisluokkaan” itsesi nosto. Opettelisit ymmärtämään, että jokaisella on omat tunteet ja jokainen kokee ne omalla tavallaan. Ja jos olet omassa keijukaiskodissasi ja haluat pysyä suojassa kaikelta maailman kauheuksilta, eikö kannattais sitten pysyä siellä? Mitäs tuut tänne rahvaan sekaan vittuilemaan ”köyhille”?
Sulle peilinä toimiminen on aina yhtä huvittavaa, olet niin ennalta-arvattava. (Eipä sillä että kukaan olisi sua pyytänyt tähän peiliin katsomaan)
Millaisia tunteita heräsi kun luit viestini? Miten hyvin hallitsit tunteesi, vastasit järkiperusteisesti ja totuudenmukaisesti etkä posottanut tunteiden johdattamana? Miten meni noin omasta mielestäsi?
Sulla on siis oikeus kritisoida muiden tapaa kokea tunteita, mutta muilla ei vastaavaa oikeutta ole? Sun tapasi on se ainoa oikea, et kykene keskustelemaan muiden tavasta hahmottaa asia. Näinhän se näyttää monessa keskustelussa kanssasi olevan.
Toi ”vahva, ehjä, itsellinen” oli sarkasmia, jota et yllättäen tajunnut. Mutta vastauksesi kertoo taas juuri siitä, kuka oikeasti mittaa asioita tai asettaa itsensä muiden yläpuolelle. Vaikkapa täysin tuulesta temmatuilla tulkinnoilla muista keskustelijoista kun ei muuta keksitä.
Mun puolestani tänne mahtuu bonobot, keijukaiset (joista muuten mä en ole tätä aiemmin maininnut) ja moni muukin. Myös sun ja mazyn komppikerho. Jos mun eriävät mielipiteet ei kiinnosta, niin ne on helppo ohittaa ja pysyä omassa komppikerhossa.
Hauska nimimerkki muuten sulla, ehditkö lukea helmiä.siollen postaamaa Bukowskin runoa?
Peilinähän täällä keskustelusivuilla olijat onkin?? Vai onks tää joku toritapahtuma?
Kopsaan taas jotain...
”Millaisia tunteita heräsi kun luit viestini? Miten hyvin hallitsit tunteesi, vastasit järkiperusteisesti ja totuudenmukaisesti etkä posottanut tunteiden johdattamana? Miten meni noin omasta mielestäsi? ”
Väärinymmärrettynä olemisen tunne. Järkeä yritin käyttää. Kertoa, että kyse on minun omista mielipiteistä, tuntemuksista ja kokemuksista, eikä pätkääkään mikään ainoa oikea ratkaisu, mitä kuuluisi noudattaa. Sen revit omista tunteistasi. Sille en voi mitään, se on sun vastuusi. Ihan hyvin meni muuten...
”Sulla on siis oikeus kritisoida muiden tapaa kokea tunteita, mutta muilla ei vastaavaa oikeutta ole? Sun tapasi on se ainoa oikea, et kykene keskustelemaan muiden tavasta hahmottaa asia. Näinhän se näyttää monessa keskustelussa kanssasi olevan. ”
Miksi muilla ei olisi oikeutta kritisoida? Mutta keksiä omia tulkintoja selvästi kirjoitetusta asiasta on minusta myös oikeus korjata kritiikistä. Enhän minä ole kritisoinut edes sun tapaa käsitellä tunteitasi, ennen edellistä viestiä. Peilasin taas sua....
”Toi ”vahva, ehjä, itsellinen” oli sarkasmia, jota et yllättäen tajunnut. ”
Miten en tajunnut? Minusta omista tunteistaan pitää osata ottaa vastuu ja kyllä siinä parhaillaan kokee noin...
Ja tuosta mittaamisesta kirjoitit tuolla aikasemmin jossain? ” jos ei ole pelkoa menettämisestä, mitä rakkautta se on?” Ja kirjoitat myös, että ”maailmalla on paljon opittavaa, ettei tunteita voi säädellä ja muutella”. Niin... ei munkaan ole tarvis niitä muokkailla. Ihan ne tulee kun on tullakseen. Mutta ne muokkaantuu kyllä, kun tietää mistä ne johtuu.
Kyllä mä arvostan sua kirjoittajana ja mielellään sun kanssa kirjoittelen. Ei tämä ole riitaa tai toraa.... ihan ok olo.
Ja nikki tulee tekstin mukaan.... ja aika saarnahan toi oli...😀
.. Jeps.. Mä Mainitsin.. Eikä ne Mitään TaruOlentoja ole.. Vuan.. VertausKuvia, jotka Perustuvat Myös Tieteellisesti Tutkittuihin Faktoihin..
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15371620/valkoisten-heteromiesten-syrjimisen-on-loputtava!#comment-94662474
.. Eikä Vain Ja Ainoastaan Omiin EmpiirisiinTutkimuksiin.. ;P
Kaikesta se sinäkin suutut! Saa vituttaa, mua taas vituttaa tuollaien jankutus pelosta. Jos mua ei pelota rakkaus ja rakastaminen, niin onko se sulta jotenkin pois? Ei ole.
Saa pelätä, sitä ei ole kukaan kieltänyt mutta ihmettelen vaan miksi pelätä asioita mihin pelolla ei mitään voi vaikuttaa. Ja jos joskus olet rakastanut sun pitäisi myös se jo tietää. Et sä pelolla mitään voita...
Mä en näe pelkäämisessä mitään voimakasta tai vahvistavaa. Vain läjäpäin ennakkoluuloja tulevaa kohtaan ja vaikka tunteita ei voi täysin hallita, niitä voi järkeistää...onko pelko tarpeellinen tunne ja jos niin miksi?
Jos nyt meet ihmisen kanssa yhteen, niin pelossako oot yhdessä? Jos vaikka jotakin kamalaa tapahtuu?
Tunnelukkoja saa auki järkeistämällä syitä ja seurauksia. Olemalla rehellinen kipeissäkin asioissa...
Mun mielestä ei ole mitään eplättävää rakkaudessa, jos pystyy luottamaan ihmiseen. Jos ei luota pelkää...pelkää heittäytyä tunteelle.
Sit voisi kysyä miksi ei luota ja pelosn sijasta tehdä jotakin asian eteen, että luottamus joko syntyy tai vaihataa seuraan missä ei tarvi pelätä rakastamista.
Jos mietin kaikkia mahdollisia skenaarioita mitä omassa shuteessa voi käydä, mies vaikka pettäisi tai jättäisi, hylkäisi tms. En osaa silti niitä pelätä, vaikka tiedän että ne on aina mahdollisia...miksi en pelkää? No miksi pelkäisin etukäteen? Ja miksi pelkäisin sittenkään, vaikka niin kävisi?
Ei semmoinen ihminen ole mun arvoinen, joka kohtelee huonosti, pettää, jättää, hylkää...
Jos jankkaaminen vituttaa, se kannattaa lopettaa.
Pelottavinta+on+se,+että+nainen+ei+koskaan+rakasta+miestä+samalla+tavalla+kuin+mies+naista.+Nainen+voi+rakastaa+vain+miehen+tarjoamia+resursseja+ja+lapsiaan,+muttei+miestä+itsessään.
Olet ihan täysin väärässä.
En lähde dissaamaan. Se on sinun tuntema pelkosi ja ajatuksesi. Kiva, että vastasit.
Monelle voi tulla yllätyksenä se jos nainen ei sano että rakastaa ja ole aina yhdyntähalukas. Kun kysyt "kulta rakastatko sinä minua", saa hyvän vastauksen. "Olet sokea jos et näe sitä"!
Hehe, mahdollisesti noin. :)
Ja olet puuduksissa, jos et tunne sitä....
Noinhan tuo menee. Miehet voivat rakastaa täysin pyyteettömästi ja naisia kiinnostaa lähinnä tasa-arvo (=hyötyminen miehestä). Pitkässä suhteessa mies kuuluu naisen mielestä lähinnä kalustoon ja mies edelleen on valmis hakemaan vaikka kuun taivaalta naisen vuoksi ;)
Hirmuisen pelottavaa olla naisen kanssa, joka ajattelee kuin nainen ;) Ehkä kiltti ja kokematon olisi hyvä kun sellaista on helpompi hallita?
No ei rakkautta voi syntyä tilanteessa, jossa toisella on tarve hallintaan ja kontrolliin. Eikö rakkaus perustu kuitenkin vapaaehtoisuuteen? Ja olen sitä mieltä, että ihminen voi olla parisuhteessa pitkäänkin, mutta kyse ei ole ollenkaan rakkaudesta. Vaan siitä, että yritetään täyttää oma sisäinen tyhjiö toisella ihmisellä. Ja pitkissä suhteissa syntynyt riippuvuus pitää yhdessä. Kaikenlainen riippuvuus ei ole vääränlaista, mutta sen kaltainen, mikä estää omannäköisen elämän elämisen ja omat päätökset, on sitä.
Ei turhaan puhuta siitä, että pitäisi tutustua itseensä ennen, kuin lähtee perustamaan parisuhdetta. Ja puhun ihan omasta kokemuksestani. En näe mahdollisena enää sitä itsekusetusta, mihin nuorempana kykenin, ollessani parisuhteissa.
Itsenäisyys ja vapaus on kaiken a&o. Enkä puhu nyt mistään vapaasta suhteesta, vaan uskollisuus kahden itsenäisen ihmisen välillä kertoo omasta halusta sitoutua toiseen. Kaikenlainen kontrolli ja hallinta estää oikean rakkauden syntymisen.
Myös rakastumisesta siirtyminen rakkauteen vaatii heittäytymistä näkyväksi ja herkkää korvaa toisen kuuntelemiseen. Ilman rehellisyyttä ja puhumista koko homma kaatuu tai kuivuu kasaan.
Alkuperäisen kysymykseen en tässä ehkä suoraan vastannut. No se ainakin estää heittäytymisen, ettei tunne ja tiedä toisen aikomuksia tarpeeksi. Eli herättää epäilyä ja pelkoa siitä, mitä itsestä haluaa.
Ja kun on jo rakastunut, seuraavaan vaiheeseen siirtymiseen voi estää hylätyksi tulemisen pelko, jos on aiempia huonoja kokemuksia siitä. Ja yleensä juontaa jo varhempaan hylkäämiseen, mikä on lapsuudessa tapahtunut yleensä itsen kanssa saman sukupuolen vanhemman tekemä emotionaalinen hylkääminen. Keskustelu on se tärkein asia, jos siihen ei kykene, mahdollisuudet mihinkään kunnolliseen pienenee olennaisesti.
Jaa....ehkäpä mahdollinen liian suuri elämänmuutos
joo-o. Muutos elämässä, toimintatavat niin kuin tuolla Ellu taisi jotain sanoa...
Entä se ihminen, kun kohtaat sen ihmisen? Pelottaako henkisesti mikään muu kuin arkielämän rytmin muuttuminen?
Vaikea sanoa, tää on muutenkin liian lälly aihe minulle
Niin tietysti, metsien miehelle : )
Ei rakkaudessa pelota mikään, ei enää nykyään. Se tulee eteen mikä tulee ja se katotaan sitten asia kerrallaan...
Mikä sen sijaan pelottaa joskus, se että ihmiset ei halua tai uskalla rakastaa...tai osaa.
Viimeinen lause oikein hyvä. Se on sanoiksi puettu pelko.
naiset on täälläkin sanoneet että korkeastikoulutetut tinderimiehet osaa rakastaa ja antaa aitoa rakkautta samoin arabimiehet mutta ammattikoululaiset duunarit ei osaa rakastaa ja heidän rakkautensa ei ole aitoa ja eivätkä anna naiselle mitään eli huonompaa miestä ei ole kuin duunari ja se pelottaa naisia
Se tulee siitä miten paljon näkee ihmisien juurikin pelkävän rakastamista. Tuo viimeinen lause. Mitä ei voi täysin hallita, niin on hassua sitä oikeestaan pelätäkään...menee niin kun menee. :)
Jos toisen menettää, on ainakin joskus saanut häntä rakastaa...se on jo paljon.
Mä en jaottelisi noin ryhmittäen, kuka osaa rakastaa ja kuka ei, sen näkee kyllä ketä pelottaa rakastaa....se tulee ilmi puheissa, teoissa, eleissä monessa asiassa sen voi huomata.
Mitä enemmän ihminen haluaa hallita ja ohjailla, sitä varmemmin hän pelkää jotakin...vaikkapa rakastaa esimerkiksi...mun mielestä.
Kun ei pelota, ei ole tarvetta ohjailla ja hallitakaan silleen...
hallitsetko ja ohjailetko miestäsi eli esim miehen ei tarvi joka päivä käydä suihkussa kun viereesi tulee tai menee lyhkäsillä alkkareilla sohvalle löhöämään tai polttaa tupakin elokuvaa katsellessa
Tunnemaailman puolelta vähän asiaa haenkin...
Ei mun tuu ees meileen käskeä iso miestä suihkuun tai sanoa mimmosia vaatteita hän kulloinkin käyttää. Ihan itse hän päättää koska tekee mitäkin. Jos jotakin teen, niin pyydän joskus että voisitko sinä katsoa hetken vaikkapa muksuja, kun minä haluan tehdä hetken xxx...muuta...
Tai voitko sinä täyttää tiskikoneen, mä tyhjennän sen sitten...voitko sinä ..mä yleensä pyydän jos olen jotakin vailla.
Hän ei polta tupakkaa, ei ole koskaan polttanut.
pelkääkö aloittaja jos kutsuu arabimiehiä kotiinsa ja ratsastaa ja rakastuukin heihin kaikkiin ja jokainen mies häneen kun piti vain seksiä olla niin etkö voi tavata yhtä ja rakastua yhteen eli omaan arabimieheen niin mikä aloittajaa pelottaa kun arabimiehen yhteyden oton jälkeen on rakkaus jutut kivoja
Heh... Enää ei mikään. Joskus nuorempana pelotti menettää.
Ok. Monella on menettämisen pelko, sen käsittää hyvin. Mutta nyt et tunnista enää yhtään mitään pelkoa? Ei pienintäkään?
En. Rakkaudessa ei ole mitään pelottavaa. Tiedän mitä se on ja miten siinä käy tai voi käydä. Olen käynyt ne kuviot muutaman kerran läpi ja selvinnyt hengissä niistä. En tietoisesti ole hakemassa sitä samaa kuviota uudestaan, mutta jos näin sattuisi käymään, en pelkäisi hypätä siihen mukaan. Koska rikottua ei voi enää rikkoa... :)
Hmmm...no noin kun se nyt sanot ja ilmaiset...joo, ehkä sulla on sitten tarttunut mukaan arvokasta tietoa. Rakkausrintamilta.
Hienoa muuten kuin eri näkökantoja ihmisillä on.
Tiedätkö mitä?
Rakkauden suurin lahja on saada tuntea rakkautta. Ei olla rakastettu. Kun ymmärtää sen, on sen rakkauden sisällä ja tuntee sen puhtaimmillaan. Ei siinä ole ehtoja. Eikä sitä voi tavoitella. Rakkaus tulee sellaisen luo joka on sen arvoinen ja tarvitsee sitä. Ei sellaisen luo, joka tavoittelee ja halua sitä... :)
Joo, mut jos ei uskalla tavoitellakaan. Jos kaiken ylianalysoi puhki. Muuten kai se olisi huikeaa, se sen tunteminen. Mutta sitä ennen voi olla kieltäminen ja miksi, siitä kysymyskin, mikä rakkaudessa pelottaa.
Minä voin kertoa mikä siinä suurinta osaa pelottaa. Se on voimattomuus. Se pelottaa, ettei sitä voi millään tavalla hallita. Ja se mitä ei voi hallita, sen pelätään satuttavan,..
Siinä syy, miksi suurin osa ihmisistä tärvelee rakkauden, juoksee pakoon sitä, ei uskalla heittäytyä siihen...
Hallinnan puute...
(mietiskelee)
Minusta helmiä sioille on oikeassa... :)
Kyllä se tuokin on aito pelko.
Minusta sinäkin teit hyvän aloituksen, vaikka pönttö oletkin... :)
Et osaa edes kuvitella kuin paljon tämä kertoo kaikista tänne vastanneista... :)
Ai sinä silleen luet tätä. Kertoohan meidän vastaukset aina paljon itsestämme. Odota vaan kauhulla kuin itse vastaan lopuksi, jossain vaiheessa :D
Hassu mies...no kertoo se sustakin, ja ihan kiva niin! : )
No montakin asiaa varmaan mutta näin 2000-luvulla varmaan sen epävarmuus, se että siihen ei voi luottaa. Lähestulkoon varmasti se mitä lähtisit rakentamaan murskattaisiin muutaman vuoden päästä hetkessä kun naiselle tulisi tylsää ja tarve lähteä löytämään itsensä. Siitä seuraisi liikaa hässäkkää, kaikenlaista omaisuus- ja asuntojärjestelyä niin ettei kovin mielellään sitten alunperinkään halua lähteä mihinkään isoihin muutoksiin elämässä, sitä voisi kai sitten kutsua peloksi mutta se on aiheellinen pelko.
Hyvä. Se on myös tuota mitä suuremmissa määrin. Mä ymmärrän, että miehet ajattelevat sen käytännönläheisesti, monesti ja eipä sillä, kuluneella viikolla sain ystävättäreltäni kuulla, että hän jättää monen vuoden jälkeen kihlattunsa, "koska haluaa vielä kokeilla muita miehiä". Miehelle tieto tuli täysin puskista, myös minulle ystävänä, ja lähinnä itsellekin shokkireaktio. "Ihana mies, mutta tylsää ja halutaan kokeilla toista..."
Et sinä väärässä ole. Elämä on raadollista, näköjään.
Harvemmin siitä mitään tollasta seuraa, jos ei suinpäin sukella suohon. :)
Opettelee ensin ihmistä tuntemaan ja tekee isoja siirtoja, kun voi luottaa...pessimisti ei tietysti pety..
Mun ystäväni oli lyönyt miehensä kanssa suuria suunnitelmia & lupauksia lukkoon ja kuusi vuotta yhdessä. Että sitä myöten minullekin uutinen oli melkoinen pommi.. Siinäkään ei suinpäin sukellettu, mutta mikä naiselle tuli...Kuka tietää.
Fakta, neljä viidestä avioerohakemuskesta jättää nainen. Ja joo, nainen varmaan helpommin haluaa lähteä hakemaan vielä kerran suurta elämänmuutosta siinä vaiheessa kun asiat rullaa hyvin, kumpikin on tottunut toisiinsa. Miehelle se on elämän helppoutta, naiselle tylsyyttä ja koska kuitenkin naisen markkinat ja nainen tietää helposti löytävänsä uuden miehen, ei se todellisuus sitten välttämättä vastaa kuvitelmia, ne uudet miehet voi olla paljon huonompia mutta nainen ei usko ennen kuin näkee asian itse.
ystäväsi on tavannut arabimiehen ja kikkelii tekee mieli ja juhlintaa niin se ei oo tylsää juhlia ja sekstailla eikä tee mieli töitä arki elämää tylsää mutta juhlia miehiä se on elämää
ja lähde ystävättäresi mukaan saat miehiä ja hyvää seksiä ja oman miehenkin jos enään vielä haluat eli nyt tytö lähtee juhlimaan ja mihiä metsästämään
Olen järkyttynyt ystäväni toimista. Kaikki oli taloudellisesti ja muutenkin kohdallaan, mies tavallinen, mutta kunnollinen, komeakin. Tämä ystäväni tapaus ei nyt varsinaisesti liittynyt tähän, mutta kun otit esiin tuon näkökulman, niin sillä vaan..
Menin nyt itse sivuraiteille. Tämä tapaus ei tähän kysymykseeni liittynyt. Toki surullinen ystävättäreni päätöksestä. Järjenvastaista.
Noin on, mutta naiset eivät yllättäen solmi uusia avioliittoja enää 35 ikävuoden jälkeen joten kyllä tyttärillä tulee myös se seinä kelloineen vastaan:)
Se on miehen helpompi solmia ne liitot kun naisen mahdollisuudet heikkenevät. Ihme juttu mutta tänään luin tilastoja ja juuri noin siinä käy. Naiset jyrää 35 saakka ja miehet ottavat viestikapulan ja kirivät poikamaisuuttaan etsien yli 50 vuotiaiksi. Paljon puhutaan miehen 50 villityksestä.
On omakotitalot, lapset maailmalla ja sama vaimo. Tarttee ostaa Käyrätanko mopo, jengiläisen liivit päälle ja matta kyrpärä(kypärä). Siinä sitten on mukava kaahata vähän ylimääräistä kaasua käyttäen torin parkkiin ja mennä torikahvioon viettämään sitä uutta vaarallisempaa ja jännittävämpää elämää kahvin merkeissä:)
mutta oikeasti nyt sait kaverin miehen etsintään ja juhlimaan eli nyt menet hänen mukaansa miehiin niin saat oman miehesi tai mitä etsitkään niin eikö ole kiva kun voitte yhdessä mennä eikä yksin tarvi lähteä ja oikeasti onnea sen oikean löytämiseen niin oikeasti toivon että löydät sen oikean ja rakkauden hyvästä miehestä
Joo, vika olikin siinä kun mies tavallinen & kunnollinen, varmaan kilttikin niin ei ollut tarpeeksi "haastetta". seuraavaksi varmaan tuo ystäväsi haalii itselleen jokun jännemmän, semmoisen joka välillä mättää vähän turpaankin niin sitten on kivaa, saat kuunnella sen itkuja sitten sovintojen välillä.
Sun ystävälle ois ihan oikein jos sä nyt kaappaisit sen miehen itsellesi kun on "vapaa":D, saattais kytllä ystävyys sitten olla koetteella tai ainakin katkolla vähän aikaa. Tosin voisit ehkä pelastaa tilanteen kun alkaisit "kiinnostumaan" siitä miehestä, kyselisit että saatko sinä viedä sen nyt? saattais ystäväs pyörtääkin vielä päätöksensä jos mahdollista kun ois muitakin ottajia sille.
Juu, erosinhan minäkin vaikken ikinä olisi uskonut eroavani. :)
Ja 7 vuotta ehdittiin yhdessä olla aika onnellisiakin suurin osa ajasta. En ikinä kuvitellut voivan olla niin onnellinen, kun olin exäni kanssa. Ja kumminkin erosimme...
Luulen, että kysymys on pääasiassa vaan siitä, että elämästä "puuttuu" jotakin...ei niinkään se että kuvittelee saavansa miehiä helposti tai löytävänsä edes paremman...
niin voisi se olla hienoa jos olis joku sinkkunainen ystävänäni ja sen kanssa voisi lähteä juhlimaan niin varmasti keksisi uusia paikkoja jossa en ole käynyt niin tietysti rakastuisiko häneen jos hänen kanssaan viihtyy mutta mietinnän tasolla se voisi olla piristävää ja ainakin tietäis missä sinkkunaisia käy tai sit luultais että olisimme pari ja olisin joku pettäjä mies
No olihan nyt neuvo hyvä herra! :0
(tuhahtaa) vielä minä siihen sotkeentumaan.
Tosin, olit oikeassa. Hän haluaa jännemmän miehen. Voi mennä välit kyllä ystävään ihan ilmankin, että "kaappaisin" hänen miestään... :(
Sanosinko nyt...joo, hänellä on se varalle jo katseltuna. Oma mies ihan rikki erosta. Minua etoo. En haluaisi olla kaveriini tällä hetkellä yhteyksissä mitenkään. :(
Joo, no eipä yhtään kyllä yllätä tuo tieto. Niinhän ne moni eroava tekee että uusi on jo katsottuna ja sitten vanhalle pommi niskaan. No on sekin ehkä reilumpaa kuin että pettäisi sen uuden kanssa mutta anyway sille toiselle tosi p..ka homma kuitenkin kun tulee ihan puskista.
Joo, viisainta varmaan sun pysyä erossa koko asiasta, jos soittaa ja yrittää tuosta puhua niin koeta olla ottamatta isommin kantaa kun varmaan tietää jo sen. Sotkekoon kaverisi ihmissuhdesotkunsa ihan itse omilla päätöksillään.
Niin mä ajattelin tehdä. P.ska juttu kaikkinensa. En pysty sanomaan ystävälle mitään. Kun en käsitä hänen idiotismiaan. Toisaalta, saattoi olla nyt ei-niin-nätisti-sanottuna, lottovoitto hänen miehelleen. Mutta se kuva, minkä ystäväni minulle suhteestaan antoi, oli v.ttumainen, niin kuin ei olisi arvostanut koko ollutta, kuuden vuoden, suhdettaan. Uutta kehui. Hän ei tajua mitään. Mä vielä kysyin, miten miehensä voi, vähän aikaa malttoi olla vakavana, mutta kohta jo uusista kuvioistaan virnuili. Helv.etti, kyllä on meissä naisissakin stnanmoista riivinrautaa ja nautaa, nyt on pakko sanoa niin!
onko se mies joku tuttu vai tuntematon ja tiedätkö missä tapasivat ja oliko hänen kihlattunsa paljon pois kotoa tai väkivaltainen ja onko ystäväsi työtön ja miehen ollessa töissä niin silloin petti niin miten tapaili miestä eikö kihlattu aavistanut että menee huonosti ja ehkä ystäväsi käytös muuttui niin mitä itse veikkaat eron syyksi
Vaikuttaa että se on onnensa kukkuloilla, niin tohkeissaan että virnuiluttaa ihan pakosta. No palajstunee ne onnen varjopuoletkin varmaan vielä ja voi muuttua virne murheeksi. Juu, viisainta kun pysyt erossa vaan.
Mulla on jo varma tuntuma ettei sen uuden kanssa tule mitään. Hän ei vaan sitä "huuruissa" näe. Uudelle tyypille se on leikkikalu.
Mies on jonkun verran vanhempi, nainen aika nuori. Mies halusi vakiintua, tehdä kodin, mennä naimisiin. Ystäväni "haluaa kokeilla muita miehiä". Mies ei halunnut enää kokeilla muita naisia. Naisella enemmän vapaa-aikaa, mies enemmän töissä. Ei väkivaltaa. Suhde oli kuulemma sisaruksellisen tylsä. Se riitti syyksi. Hän sanoi ettei tunne mitään intohimoa mieheensä.
Uusi mies on baarituttu.
Eron takana ovat miehen omat pelot.
Elä ainakaan yritä väittää ittees dissiks...
Miehen tulee nyt katsoa peiliin, tunnustaa vikansa ja opetella tuntemaan itsensä. paraneminen voi alkaa vasta sitten kun myöntää itselleen ja muille olevansa täysi p..ka ja että nainen on ihan oikeassa, miehen vika kaikki. Ehkä voi hyvittää rikoksensa naista kohtaan menemällä hirteen.
En väitä mitään, sanon vain että tutki itseäsi ja tunteitasi.
niin siksi kyselen että täytyy tietää oikea syy etei ole että menee miehen puolelle ja sit selviääkin että mies on pettänyt mutta jos näin ei ole niin onko ystäväsi ennen pettänyt tai onko tinderiläinen mutta jos ei niin miksi ei puhunut miehensä kanssa että rakkaus on kadonnut tai intohimo ja yrittäneet korjata tilannetta ja jos rakkaus on loppunut niin eronnut ja etsinyt sitten vasta uuden niin minusta ystäväsi petti niin tietysti jos rakkaus kuolee tai sitä ei ole niin väkisin se ei tule ja sitten erotaan niin kai mieskin sen on havainnut ettei ole intohimoa tai rakkautta tai seksiä niin nyt en tarkoita sairaudesta johtuvaa esim seisokki ongelmaa tai naisella jokin niin ei rakkaus siihen kuole ja onko huomattava ikä ero niin pettämistä en ymmärrä lainkaan niin jos itse olisin noin että en rakasta enään tai viihdy hänen luonaan niin en pettäisi ehkä antaisin tai katsottaisiin uuden mahdollisuuden vähäksi aikaa niin ei jää koskaan harmittamaan tai tulisi selväksi että rakkaus on kuollut
En minä tiedä tarkkaan, näennäisesti niillä meni hyvin ja niin isot (taloudellisesti) suunnitelmat oli puolivalmiina jo kunnes BUMMM! Ystäväni on tyyliltään hieman eläväisempi kuin rauhallinen miehensä. Ehkä mies halusi sitten liikaa möhnöttää vain kotona, ja toinen oli meno päällä. No v.ttumainen juttu. En jaksa edes ajatella.
onko nainen ennen käynyt baareissa yksin suhteen aikana tai kävikö kumpikin niin jos nainen yhtäkkiä on ruvennut baareissa käymään niin vähän vaikuttaa että on pettäjä nainen niin sinuna vähentäisin hänen kanssaan hengailua ja pikku hiljaa unohtaa niin tietysti olis helpompaa kun sinulla olisi oma mies niin aina voi sanoa että teette yhdessä miehesi kanssa jotain tai vastaava syy niin ei ystäväsi voi mitään ja ymmärtää kyllä mutta sinkkuna vähän hankalampi yhtäkkiä lopettaa ja toinen ihmettelee miksi lopetit ystävyyden mutta älä pettäjien kanssa ole
Mjaa. Kukaan ei halua katsoa toisen itse aiheutettuja typeriä säätöjä liian läheltä. Minulla on konstini pysyä kauempana.
"näennäisesti niillä meni hyvin ja niin isot (taloudellisesti) suunnitelmat oli puolivalmiina jo kunnes BUMMM! "
On tuossa ehkä vähn sitäkin että sitä ystäävsi alkoi pelottamaan noiden suunnitelmien lopulllisuus. Tähän asti on voinut seurustella huoletta kun ei ole ollut isoja sitoumuksia mutta noisen suunnitelmien toteutuminen olisi paaluttanut loppuelämäksi tai siltä se on ehkä tuntunut, ysätäväsi kunniaksi on kuitenkin todettava se että onneksi peruutti sitten nyt eikä myöhemmin, Niitäkin tapauksia kun on että on jo talo melkein valmiina ja siinä vaiheessa toinen päättää lähteä, rahat loppuu, puolivalmiille talolle etsitään epätoivoisesti ostajaa tai on pakkohuutoakaupassa kun ei ole varaa saattaa valmiiksi.
niin kaksi kotihiirtä tulee toimeen ja kaksi juhlijaa mutta kotihiiri ja juhlija niin kai se veri vetää juhlimaan no ikäviä juttuja niin mutta nainen ei ole sanonut todellista syytä niin joko menojalkaa vipattaa tai rakkaus on kuollut pois tai onko jokin muu syy esim mies pettänyt tai oliko kaikki kulissia niin voihan mieskin olla ikävä kotona esim vit.uilee tai ei kunnioita naista lainkaan ja ivaa niin mikä on sitten syy
No joo, voi olla sitäkin. Hän on minuakin jonkun verran nuorempi. Tuli vissiin halu elää. Vaimo-jutut saattoi pelottaa vaikka kihlasormus oli kuin kaunis kädessä. Noh mies voi ottaa vielä kaiken omiin nimiinsä, helpompi heidän on nyt jakaa systeemit, totta, ei mennyt niin pitkälle.
onhan se ikävää katseltavaa ja kuunneltavaa mutta kaikki loppuis toivon että löytäisit iki oman miehesi sitä toivon ja että olisitte onnellisia
Nih noh, kiitos nyt... :D
Mutta ei sitä siltikään ystävilleen mahda mitään vaiks oma mies olisikin :D
oletteko ystäväsi kanssa samanlaisia niin notkuisiko ystäväsi teidän kotona jos sinulla olisi mies tai sinä kaverisi kanssa baarissa vai mitä tarkoitat
Ei olla kun mie en notku missään, tarkoitan sitä, että minkäs muille ihmisille mahtaa. Itselleen sitä mahtaa, mutta toista ei voi komentaa. Öitä nyt sullekin.
ja hyvää yötä sinulle
moni pelkää että kun rakastuu niin tindereilyt loppuu ja loppuu huippu seksin saanti ja mietityttää pystyykö olemaan ilman tinderiä ja olla pettämättä
Ehkä se voi nykyajan ihmisillä ilmetä tuolleenkin, tiedä sitten? Tuohon en ole perehtynyt.
Savustuspönttöä taitaa nyt pelottaa se ettei ole toisen mielestä tarpeeksi hyvä puolisoksi, pelkää jotenkin torjutuksi tulemista;(
Ei kai kukaan itseään pelkää, pelätään yleensä sellaista mitä itse ei voi hallita.
Noh, ei ole tullut itseasiassa sitä vastausta -vielä- mitä ajattelin : )
Niin, saan kai minäkin pelätä...
(nyt muuten alkoi Tuntematon sotilas, yritän seurata sitä tässä samalla..)
eipä enää mikään,kun on semmoinen kohde. harmi vaan ettei ole mitään vastakaikua.
Eli olisit suinpäin valmis siirtoon itseäsi ajattelematta? Rohkeaa..
Onko tämä sun kohde tietoinen tästä rakkaudestasi?
on se, laitoin watappissa viestin kesällä. ei vastannu mitään. nähdään välillä kun meillä on yhteinen lapsi ja ollaan niiku ei ois mitää viestiä ollutkaan. tai no, jotain pientä havainnu.
me ei ihmeemmin puhuta keskenään, käyn hengaa lapsen kanssa ja huomio menee lapseen ja en käy kattoo äitiä tosiaankaan. Toi on tollanen tuppisuu ja eipä se häiritse, pidän tuosta puolesta kun ei ole semmoinen hölösuu kuten aiemmat naiset. Siis eihän toi ole ollutkaan miun nainen, olisipa :D mä olen aina ollut sitoutumiskammoinen, lähinnä kun ei ole kukaan tarpeeksi kolahtanut.
Mutta eipä vaikuta tunteisiin, vaikka en saakaan kaikua ja mitään ei tapahdu. Yleensä on ennen ollut vihan tunteita sitten. Nyt lähinnä olen tyytyväinen siitäkin et ylipäätään kelvannut lapsen tekoon ,sehän tässä oli alunperin molemmilla tarkoituskin :)
Olen toki miettinyt ettei meidän suhteesta käytännössä varmaan tulisi mitään pidemmän päälle. Menee näinkin ja viihdyn itsekseen. Niin tuokin tarvii omaa tilaa.
Mua tosiaan vähän huvittaakin tämä tilanne kaikin osin.Ja. Että menin ja tykästyin lapseni äitiin ja fantasioin hänestä. Miksipä en,kun on niin kauniskin vielä.
No ehkä sullekin riittää se, että sä tunnet vaikket saisikaan vastakaikua? Tiedostat ettei suhde ehkä kestäisi...
Niin hullulta kun voi kuulostaakin,oot voiton puolella jo tossa kohtaa ajattelussa.😃
Kaikki lähes järkevät tunnepitoiset syyt on käsitelty joten kohta jää enää jäljelle se mersun jakaminen...etkä anna toisen ajaa kun tykkäät siitä enemmän kuin miehestä!? Heh heh.
Älä naurata nyt, vakavassa aiheessa yritän olla (kerrankin) : )
Ainakin lopullisuuden pelko. Jos rakkauden ajattelee hetken huumana, niin sitten se tuskin pelottaa juuri ketään. Aika moni taitaa ajatella sen kuitenkin lopullisena olotilana. "Rakastan sinua lopun elämääni" tarkoittaa sitä että loppu on jo ajatuksissa, rakkauden ja elämän suhteen. Se on valmis, ylläpidettävä tila joka ei tarjoa enää kovin paljoa liikkumavaraa.
Kiitos kommentista, on hyvä avata asiaa. Täällähän on tosi paljon mielipiteitä ko. asiasta.
Mua nimenomaan pelottaa intohimo, se hetken huuma, joka kun oikein kunnolla iskee, niin laittaa pään sekaisin, tekee riippuvaiseksi ja tekemään juttuja jotka sellaisesta syvästä sisäisestä rakkaudesta käsin katsottuna eivät olisi hyväksi.
Mitään loppuelämän rakastamista en halua kenellekään luvata, koska haluan että on molemmilla tilaa kasvaa ja joskus (usein) se kasvu menee eri tahdissa ja suuntaan.
Eli vastaus on intohimo ja sen seuraukset.
Kivaa, näitä tulee siis vielä lisää, kiitos.
Mulle rakkaus ja intohimo on eri asioita jotka voi kyllä joskus mennä päällekkäin, mutta myös viedä eri suuntaan. Eli kun intohimo pelottaa, niin siinä pelottaa se, miten se voi viedä pois mun mielestä aidosta, viisaasta rakkaudesta.
Jokaisellahan on vähän oma käsityksensä mitä rakkaus on ja miten se liittyy muihin asioihin elämässä.
Kiitos hyvän keskustelun aloituksesta.
Muutos, jos viekin ojasta allikkoon? Pettymys itseensä suhteessa tai toinen ei olekaan sellainen kuin oletti, menettää rakkauden tunteen, toisen huonojen puolien tullessa julki? Joutuu vastuuseen asioista, joihin ei voinut vaikuttaa, kun rakkaus tekee sokeaksi ja tekee hölmöjä asioita toisen puolesta? Viedään pois oikeuksia mm. päätäntä vapaudesta, jota aiemmin ei tarvinnut miettiä. Onko toisen huomioiminen tekemisissä, kuinka helppoa ottaa käyttöön?
Haluan uskoa kuitenkin itse, että rakkaus antaa enemmän kuin se ottaa, varsinkin silloin kun sen oikean valitun löytää, jonka kanssa ajatukset kohtaa jonka kanssa elämänarvot yhteneväisiä.
Pelot on hyvä 'sanoittaa'. Eikös niin. Se on vähän samalla matka itseen ja aitoihin ajatuksiin.
Ja kun on tuon kaiken jo kokenut jäljelle jää vaan hyväksyntä, noin voi käydä. :)
Eikä sitä osaa enää pelätä...vaikkei sitä toivokaan.
Rakkaudessa pelkään sen kaksisuuntaisuutta johon et voi itse kaikilta osin vaikuttaa. Minulle rakkaus on rakkauden antamista ja saamista mutta et voi vaikuttaa siihen kuin osittain. Sinä voit rakastaa ja yrittää tehdä itsesi toisen rakkauden arvoiseksi, mutta loppupeleissä olet kuitenkin sen toisen armoilla.
Vähän sama kuin liikenteessä, voit ajaa omalla kaistalla turvallisesti ja sääntöjen mukaan mutta olet aika aseeton jos vastaan tulee auto joka ajaa sinua vastaan.
Tämä lisättynä siihen että rakkaus kiihdyttää nopeutta ja massaa, alussa jos törmätään se on sama kuin kävellessä törmättäisiin eli siinä ei juuri tapahdu mitään mutta jos vuosien rakkauden jälkeen toinen haluaa kolarin niin se on sama kuin rekat törmäisi kovassa vauhdissa. Siinä jo hetken keräilee osia penkalta.
Tuo nyt silleen sisältää sitä asiaa, mikä osin kävi mielen päällä. Siinä kun on aika paljon rikottavaa/rikkoontuvaa jos niin on käydäkseen. Haavoittuvuus.
Hyvin kuvailtu. Tutkailen tässä ihmisten persoonallisuutta ja ominaisuuksia. Mitä missäkin kohtaa kukakin painottaa.
Tosi hyviä vastauksia tullut. Aihe jalostuu.
Parisuhderakkaus: se ei kestä, se on harhaa. En usko siihen. En luota.
Mikä siinä sinusta tuntuu pahimmalta?
Se on surullista. Nuorena naisena kun uskoi vielä unelmiin ja kaikkeen, mutta kun vain hakkaa päätänsä seinään niin pakostihan sitä on jo oppinut, että se ei ole totta.
Eli surun tunne on vastaus.
Ihmisillä on tarve tulla rakastetuksi...ja pelko siitä ettei ole sen (rakkauden) arvoinen.
Eli tunne.
Tietoisuus siitä että oma "elämä" on toisen käsissä.
Rakkaudessa ja sen tuntemuksissa pitää miettiä itseä. Sitä kautta löytyvät oikeat pelot. Joskus saattaa löytyä sitten yksi ainoa ihminen, joka ymmärtää (jos hyvin käy).
Niinpä tietenkin, kuinkas muuten.
Tutki itseäsi.
Haavoittuvuus.
Sinä hipsit nyt omia ajatuksiani aika lähellä, mutta siihen on vielä yksi syvyyspykälä lisää. Tämä on kyllä vahvasti sitä ja sillä kantilla, mitä yritän kuulostella. Ehkä se on jopa niin yksinkertainen asia, ettei moni tule niin simppeliä ajatelleeksi.
Niin, no minä ainakin olenajatellut esim. että suhde minuun rajoittaisi toista liikaa, voisi vaikuttaa liian paljon elämän valintoihin ja sitoisi liikaa paikkaan, tavallaan kahlitsisi tulevaisuuden suhteen niin parempi etten ole siinä sotkemassa.
Niin että luovuttaa heti kerralla, niinhän meille monelle käy. Että ajattelenpa nyt toista, kenties hänen parastaan ja en tee tätä.
Se on sitten toinen juttu, onko se oikein.
Niin, väittäisin että josku se on oikein. Joskus tasas väärin kun se olisi ollut sille toisellekin ehkä sitten loppupelissä parempi mutta eihän sitä etukäteen voi tietää.
Rakkaus on kuin ympyrä, aina ei erota alkua eikä loppua
-minä-
Mielenkiintoisempaa olisi tietää että miksi se oksettaa, lähinnä naisia sellaisen miehen tunteet kuka ei heitä itseä kiinnosta/kiihota.
Ainakin se pelottaa että muna ei seiso kauniin naisen kanssa ja sitten ei voi rakastaa kun ei seiso. Olisi noloakin jos nainen haluaa seksiä eikä muna osoita elonmerkkejä.
Rakastaminen ja seksi on kaksineri asiaa! Mä ymmärsin, että tämä einole seksikeskustelu?
Ei ole seksikeskustelu. Tämä on lähtökohtaisesti rakkauskeskustelu. Aivan oikein. Toki joillakin rakkauspelot voi liittyä aiheeseen tuota kautta, että siinä mielessä.
Huono lohtu: jokaiselle miehelle tulee kerta, että.ei seiso, ennemmin tai myöhemmin. Ehkä kannattaa olla realisti jo etukäteen ja yrittää ottaa huumorilla. Eka kerta naisellekin kun miehellä ei pelitä on todella vaikea. Mutta ei se ole niin vakavaa, siihenki tottuu ja oppii, että einse ole vakavaa. Ja hetken päästä sitten pelittää taas! Tai huomenna. :)
Realistisen hauska kommentti : )
Ai kenen? https://youtu.be/pWn7PYm-W90
Pitäisi olla rohkea ja uskaltaa elää ...
Muistakaa lapset suhde, lyhytkin suhde on arvokas.
Ne ei kestä välttämättä lopunelämää. ... Ero ei ole epäonnistumista.
Jokainen kohtaaminen ja kohdattu ihminen (missä tahansa) on arvokas. Ja sillä on merkitystä.
Tuskan välttely on kuulemma syy ettei halua rakastua.
Kerro nyt, kohta pitää mennä maate. Onhan tässä jo odotettu vastausta yhden esileikin verran:)
Jääkö saamatta:(
Ai sori sitäkö sinä odotat. Mee nukkumaan. En aio vielä sanoa. : )
Hitto, olette te naiset sitten ihmeellisiä. Eihän mies saa unta. Siinä sitten yrität nukkua ja pyöriä. Aamulla väsyttää kun on odottanut niin kovasti koko illan tuloksetta:)
Öitä!
Phöh-höh :D tätä ei voi esileikkeihin verrata, herra on hyvä vaan ja kumahtaa tyynyllensä.
(hämmästynyttä naurua)
Oli sulla vertaus.
Tottakai se toiseen tutustuminen ja aikaa myöten ihastuminen, että tykkääkö tuo toinen nyt musta. Toinen on kumminkin rohkeampi. Kun kahden ihmisen välille syntyy todellinen rakkaus ja luottamus, se tuntuu sydämessä asti. Minäkin haluaisin tuon tunteen joskus kokea..
Kauniisi ilmaistu. Siinä otetaan silloin se asia huomioon, mikä minuakin pelottaa.
Miksi naiset antavat miehille keitä eivät rakasta muttei miehille ketkä rakastavat heitä? Eikä tarvitse edes puhua seksistä vaan mistä tahansa läheisyydestä.
Rakkaus ja ihastuminen eivät minua pelota, sillä koen sellaista päivittäin useita kertoja. Nimittäin Ihastelen ja ihastun useimpiin näkemiini ihmisnaisiin ja olen useita kertoja ollut niin sekä keskustelu- kuin tapaamisyhteydessäkin sellaisten kanssa. Ongelmaksi muodostuu aina sitoutuminen. Olen patologisen kyvytön muodostamaan tietoisesti mitään sitovaa suhdetta.
Kaikki tähänastiset suhteeni ovat olleet ikäänkuin valhesuhteita, missä olen tietoisesti hakeutunut suhteeseen, mikä ei mitenkään voi jatkua. En ole ikinä halunnut loukata suhteen toista osapuolta, mutta jollain merkillisellä tavalla valikoimalla olen aina onnistunut muodostamaan suhteen sellaisen henkilön kanssa, mikä tulee vääjäämättä päättymään.
Mikä rakkaudessa pelottaa on selkeästi minun kohdallani peruuttamattomuus, sitoutuminen, vapauden ja riippumattomuuden menetys.
Toisaalta olen myös tavannut naisia, joiden kanssa olisin ollut valmis jakamaan elämäni aina hautaan asti, mutta ilmeisesti myös niissä tapauksissa noudatin sisäistä oppiani. Toiveistani huolimatta edes niissäkään tapauksissa ei ollut aineksia juurevaan parisuhteeseen.
Jahas. Tuo loukkaa juuri sitä aluetta, missä minulle kävisi ihmisenä huonosti. Teidän vastauksilla pystyy kyllä hyvin reflektoimaan itseään. Upeaa osallistumista, kiitos kommentista. Erittäin hyvin kirjoitettu, uskon, että aidosti.
Tämä ei ole ehkä haluamasi vastaus.
Kuulin sen eräässä sairaalassa nuorena poikana ja se on jäänyt mieleen.
Oli muuan vanha "ukko", joka poti keuhkokuumetta tai vastaavaa, mutta oli jo lähes toipunut.
Hänellä oli lääkintävoimistelija, nuori neiti sellainen. Ukko huomasi hänen sormessaan uuden sormuksen ja kysyi ollaanko menossa pian naimisiin?
Siihen neito vastasi myöntävästi hieman kainostellen.
No rakkaudestako sitä mennään naimisiin? kysyi ukko, johon neito vastasi hieman hämillään jälleen myöntävästi.
Minäpä tässä vanhempana ja kokeneempana voin sanoa, ettei rakkaut olt olemassakaant, se on vain se lihanhimo, joka sellaisia temppui tiettää, totesi ukko lopuksi.
Kyllä lihanhimo ja rakkauden tunne pitäisi opetella erottamaan. Toisessa on sitoutumista, toisessa, no jaa, vain panemista. Ainakin paperilla se kuulostaa hyvin yksioikoisen helpolta? Eli rehellisyys.
Kunpa nyt edes ihastuisi johonkin naiseen, tällai nelikymppisenä tuppaa olemaan aika kiven alla nuo ihastukset.
Pääasia ettet pelkää.
Eikö naisia pelota että se komea mies onkin jännämies kun olette muuttaneet yhteen ja sormukset ostettu niin mies alkaakin näyttämään väkivallan merkkejä
Naisia pelottaa moni asia, joo, fyysinen ja henkinen. Tässä on oikeastaan hyvä nähdä, eroavatko miesten ja naisten pelot toisistaan ja miten paljon.
Ilta on osoittanut, että pelkoja on.
No se, kun voi tulla Medad, eikä Bagdad.
Palstan naisia pelottaa se etteivät edes saa rakkautta kuten me ätmit emme saa. Onko kivaa elää yksin, kohta olette vanhoja mummoja eikä kukaan auta teitä kun ette jaksa enää kauppakassia kantaa. Olis kannattanut vaan kelpuuttaa kunnollinen ätmi niin vanhuuden päiviä ei tarttis viettää yksin palstalla.
3'
Pelkäätkö todellista rakkautta?
Meillä on ihmissuhteita, jotka kestävät yön, muutaman tunnin, päivän tai kuukauden. Niissä meidän ei tarvitse sitoutua mihinkään, eikä kyse ole mistään halua suuremmasta, mistään, joka pitäisi sisällään rakkautta, tunteita, arkuutta tai hellyyttä. Pelkäämme todellista rakkautta?
Keksimme kaikenlaisia tekosyitä suojellaksemme itseämme. Minulla ei ole aikaa, rakastan vapauttani, haluan olla sinkku, en halua sitoutua, en halua etäännyttää itseäni ystävistäni. Todellisuudessa olemme kuitenkin vain peloissamme.
Tutki, mitä todellinen rakkaus on
Psykologi Walter Rison mukaan meidän tulisi erottaa hyvä rakkaus (terve, johdonmukainen ja rakentava) ja huono rakkaus (epäterveellinen, epäjohdonmukainen ja tuhoisa) toisistaan. Todellisella rakkaudella on aina kolme elementtiä, ja jos yksikin niistä uupuu, suhde kärsii.
Rakkauden kolme elementtiä ovat kreikaksi Éros, Philia ja Agápe. Eros on seksuaalinen halu, joka ilmenee omistushaluna, hurmoksena ja intohimona. Tämä on rakkauden itsekkäämpi lähtökohta. Philia on suhteen sisäistä ystävyyttä, joka sallii kummankin henkilön ylittää egonsa ja jakaa kaiken toisen kanssa. Agápe on rakkauden epäitsekäs, lempeä ja herkkä osa.
Suhteessa yksi elementti voi nousta ylitse muiden, mutta kaikkien kolmen tulee olla silti läsnä. New Yorkin Stony Brook -yliopiston tutkijat ovat havainneet, että rakkaus voi todellakin kestää aikaa.
pariskunta ajattelee sydäntä
Tutkijat tutkivat useiden eri pariskuntien aivoja, jotka olivat olleet yhdessä vähintään 20 vuoden ajan, ja toisia, jotka olivat vasta suhteensa alussa. He vertailivat tuloksia ja huomasivat, että joka kymmenes kypsästä pariskunnasta osoitti saman kemiallisen reaktion aivoissa kuin uudet parit. Tämä osoittaa, että on mahdollista säilyttää sama rakkaus myös vuosien kuluessa.
Syyt, miksi me pelkäämme todellista rakkautta
Estämme itseämme tutkimasta todellista rakkautta olemalla haluttomia uusien asioiden suhteen, jotka saattavat altistaa meidät kärsimykselle. On selvää, että jotkut suhteet toimivat ja toiset eivät, ja että riski on aina olemassa.
Yhteiskunnassamme kaikki on niin kiireistä. Emme pääse tutustumaan ihmisiin, ja menemme suhteesta toiseen antamatta itsemme nauttia suhteen opetuksista tai itse tunteista. Tämä johtuu useista syistä, joihin lukeutuvat seuraavat:
Haavoittuvaisuus
Uuden suhteen aloittaminen saa meidät tuntemaan epävarmuutta ja haavoittuvaisuutta, sillä meidän täytyy avata itsemme toiselle ihmiselle. Joskus on helpompaa avata kehomme kuin sielumme. Tunnemme kontrollin puutetta mahdollisten tulevaisuuden tapahtumien suhteen, ja se pelottaa meitä.
Emme vielä tunne toista ihmistä, mikä voi johtaa siihen, ettemme luota häneen. Mutta uuden suhteen aloittaminen ja toiseen tutustuminen pitää aina sisällään riskin. On tärkeää puhua tunteistasi ja ilmaista halujasi, jotta todellisen rakkauden side pääsisi kehittymään.
Satutetuksi tulemisen pelko
Jokainen on käynyt läpi eroja ja monimutkaisia tilanteita, mutta sydän paranee ajan mittaan. Uuden henkilön tullessa elämäämme voimme tietyllä tavalla elää uudelleen kipumme ja pelätä satuttamista.
Tämä matkatavara voi estää sinua olemasta oma itsesi sen henkilön kanssa, johon nyt olet tutustumassa. Kun näytät hänelle vain osan itsestäsi, estät häntä huomaamasta todellisia tunteitasi.
Rakkaus pitää sisällään kärsimystä
Monet ihmiset määrittelevät rakkauden kärsimyksen kautta, joten he eivät halua aloittaa uutta suhdetta. Kun joku osoittaa kiinnostusta heitä kohtaan, he juoksevat pois. Sinun tulee minimoida rajoittavat uskomukset päästäsi, jotka saattavat häiritä todellisuuttasi ja pitää sinut poissa todellisen rakkauden luota.
Pelko toisen ihmisen menettämisestä on este terveelle suhteelle, sillä se voi johtaa haluun omistaa toinen ihminen rakastamisen sijaan. Omistushalu voi tuoda mukanaan epäilyjä, syrjäyttää sinut kumppanistasi ja heikentää suhdettasi.
Vähemmän aikaa ystäville ja perheelle
Monet ihmiset eivät halua olla parisuhteessa, sillä he ajattelevat sen etäännyttävän heidät ystävistään. Mutta tasapaino parisuhteen ja ystävien välillä ei tarvitse olla monimutkainen. Nämä kaksi elämänaluetta voivat täydentää toisiaan luomatta ainuttakaan konfliktia.
Sama pätee myös perheeseen. Monet ihmiset ajattelevat uuden suhteen rikkovan siteitä oman perheen kanssa, mikä saa heidän juoksemaan pakoon sitoumuksia. Tämän virheellisen uskomuksen voittaminen ja kaikkien tärkeiden ihmisten yhdistäminen elämään voi saa sinut tuntemaan itsesi kokonaiseksi ja onnelliseksi.
Tähän pitää kyllä vielä vastata. Siinäpä oli painavaa asiaa kaikille luettavaksi.
Huomasin, että mm. omassa agápe-osastossa on ongelmaa eli häikkää ja seuraava lause pitää niin paikkansa:" Joskus on helpompaa avata kehomme kuin sielumme."
Kiitos tekstillisestä vaivannäöstä : )
Tässäpä ne asiat tuli ja oli purettu auki hyvin mitä itsekin pyörittelin. Ei mitenkään mustavalkoista, mutta selkeetä...
Pitää hyväksyä riskit uskaltaakseen ottaa niitä.
Tämä on erinomainen huomio "antamatta itsemme nauttia suhteen opetuksista tai itse tunteista."
Kontrollin tarve peittoaa nämä...älä kontrolloi antaudu. Siitä se lähtee...
Nyt oivalsin, rakkaudessa pelottaa se ettei saa vastausta, luppailee vain.
Helekkarin pihtari:)
Kuka ei saa vastausta ja mihin?😃
Sinä vai aloittaja?
Kuka se hoppuaa täällä. Elä sie hättäile, istu mättäälle :D
Vapaapäivän+kunniaksi+tulee+oma+vastaus+(ja+kiitos+teille+hurjan+moninaisista+vastauksistanne,+ilo+seurata).
Allekirjoitan kaiken kirjoittamasi, herkkyyttä on myös siinä, jos toisen samanlaisen kohtaa, ei häntä halua loukata, eikä pahoittaa toisen mieltä. Haluaisi vain hyvää toiselle, mut...? Onko aika puolellaan, synnytääkö se jonkinlaista luottamusta toiseen, kun jää taustalle odottamaan, josko aika tilanteen muuttaisi enemmän mieleisekseen ja siten tapahtuisi lähentymisten kahden ihmisen välillä? Toivoa hyvä olla, uskoa kans, mut epäonnistuakin voi?
"onko se niin sisäänrakennettua"
.. Herkkyys on SynnynNäinen Ominaisuus/Piirre.. Joten.. =)
.. Ja Vain Herkät voivat Ymmärtää Oikeasti ja Luontaisesti Toista Vastaavaa.. ;P
.. Nim.Merk. KokeMustaOn.. Paljonkin.. ;D
.. Siinä yhden Keijun.. ;P
https://www.youtube.com/watch?v=1PvBsUWryCY
.. Laulelua KysAiheesta.. ;P
Jooo, onhan tuossa tuttuakin. Herkkyys...mä olen oppinut elämään herkkyyteni kanssa niin, että se on mun vallassani. Ei muiden, mä oon myös se kapteeni joka sitä käsittelee.
Muut toimii miten toimii, mun murheekseni jää kestää oman herkkyyteni ja pärjätä sen kanssa. Eli se ei ole edes kumppanini murhe...se on vain ja ainoastaan mun hallussani.
Annan ittestäni tavallani ja toinen vastaanottaa omalla tavallaan..
Tunnistan entistä minua paljonkin.
Tuo, että kukaan ei täysin ymmärrä ja se onkin oikeastaan totta. Ei voi ymmärtääkään. Nimittäin mun tunteita. Ei niitä ymmärrä kukaan muu kuin korkeintaan minä itse ja se on ainoa mahdollisuus löytää elämästä järkeä.
Sinä ja minä.... me jokaikinen ollaan ihan uniikkeja omia yksilöitä, mitä ei ole toista missään.
Siinä on järkeäkin.... muuten tämä maapallo olisi yksinäisiä toisenmoisen etsijöitä täynnä. On helpompi miettiä tutkailevansa itseään, kuin alkaa perkaamaan maailmasta sopivaa ympärilleen.... ja mahdotonta se onkin. Eikä itseä tarvitse muuttaa.... muutat vaan korkeintaan tapaa ajatella ja kokea itsesi toisin maailmassa. Mutta sitäkin pitää haluta ja haluta jotain muuta mitä on nyt.
Niin. Sinä.
Joo. Mites nyt en heti.
Sinä se hämäät kans ihmisiä jopa anonyymisti hienosti palstalla vaikka tiedät kyseisestä asiasta kohtuullisen paljon, lähinnä sun kirjoitus hämää, mutta asiaan vihkiytymisen huomaa. Annat vähän itsestä, mutta tulkitset paljon. Et vastaa kun kysytään, mutta osoitat suurta mielenkiintoa.
Muuri. Tarkoituksella.
Mietin tuossa, että mitähän (tämä ei ole iskuryritys:) sellaisesta suhteesta tulee kun kaksi samanlaista kohtaa samalla herkkyystasolla? Ei siinä ainakaan ihan helposti toiselle pahaa tehdä, mutta pystyykö sellainen herkkyys toimimaan tukehtumatta? Kun kumpikin vaistoaa liikaa?
Mulle tämä on niin mielenkiintoinen aihe kokonaisuudessaan, että tästä voisi vääntää jonkin sortin tutkielman. Kuulkaapa professorit siellä.
Seurasin teidän keskustelua. Herkkyyttä on erotettavissa moneen osaan. On tietynlaista tilanneherkkyyttä ja normaalia empatiaa/tunnekokemusta, mutta sitten niin kuin Nuuska tuossa sanoi, on olemassa juurikin se synnynnäinen piirre, mitä ei pysty kovertamaan pois.
Jos esim. tuntematon ihminen seisoo ovella, hän ei puhu mitään, mutta on, hänestä on luettavissa ja vaistottavissa ennakkoon paljon asioita. Sama kun palstalla kirjoitetaan; se, mitä ei kirjoiteta, huutaa herkälle kaikkein koviten (ihan pyytämättä). Herkkyys vie äkkiä toisen ajatusmaailman sisälle halusi tai ei, ja se jos mikä voi olla raskasta ja muuttaa koetut tunteet miljoona kertaa suuremmiksi.
Siksi rakkaus(kin) voi olla suuri möykky.
Mietin vaan, että jos toinen osapuoli ei tunnista herkkyyttä...
Voi tehdä aika paljon pahaa. Tahallisestikin.
Mazy antoikin hyvät ohjeet. Löydät keinot olla herkkyytesi isäntä...tai siis emäntä, mutta sä käytät sitä, herkkyys ei sua. Sehän on vaan hyvä asia, kuten tuli. 😊
Kyllä sä löydät keinot... 😊
Pelkään pahoin, että se on tässä.
.. Herkkyyttä on MonenMoista ja Herkkyyden Voimakkuudet(kin) Vaihtelee YksiLöittäin.. Jollakin voi olla joitakin Herkkyyden Piirteitä aika Heikkona.. Toisella taas Vaikka Kaikki Piirteet TodVahvana.. Ja Kolmannella taas Jotakin Siltä Väliltä.. ;P
.. Persoonan/Luonteen Piirteetkin Vaihtelee.. Eli Jokainen Herkkä(kin) on ihan Omanlaisensa Yksilö.. Voi Olla esim. Emppis, NarsuMarsu jne.. ;P
.. Elikkäs Kyllä myös Herkistäkin Omat MöröKöllit&SusiHukkaset jne. Löytyy.. ;P
"sellaisesta suhteesta tulee kun kaksi samanlaista kohtaa samalla herkkyystasolla? Ei siinä ainakaan ihan helposti toiselle pahaa tehdä, mutta pystyykö sellainen herkkyys toimimaan tukehtumatta?"
.. Eli riippuu ihan KysHerkkien Persoonasta/Luonteesta, miten esim. noi Satuttamiset&PahanTekemiset menee.. Mitä Lähempänä on LämpiMämpää&Empaattisempaa ÄäriPäätä, niin sitä Vähemmän ja mitä Lähempänä sitä Toista, niin sitä Enemmän.. ;P
.. Ja vastaus Tuohon Toiseen Mietteeseen on, että Jos JousenLuonteiset Herkkikset Toisensa Kohtaavat, niin.. Kyllä siinä Sillon ollaan.. Tiedät Kyllä Missä.. Tilassa.. ;D
Hyvää Uutta Vuotta sullekin!
No pessimisti ei ainakaan pety. 😀
Kyllä kannattaa hypätä itse ohjaksiin kuitenkin jos meinaa, että jotain rakkausasioita meinaa vielä.
Ja Mazy on kyllä naisena hyvä esimerkki. Herkkä kun mikä, mutta selkeesti se on itse suitsien päässä. Innostuu ja masentuu muitten mukana, mutta tekee itse peliliikkeet sen mukaan mikä on mieli. Mutta silti sitä on kiva välillä kutkuttaa kaulan alta tai ällyyttää mukaan johonkin pelleilyyn.
Motivaatio löytää elämästä jotain uutta tulee kun sitä ei etsi. Ottaa rennosti vaan. 😊
"Erityisherkkyydellä tarkoitetaan synnynnäistä, hermostollista ominaisuutta."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Erityisherkkyys
.. Netistä löytyy Paljon tietoa NykyPäivänä Näistäkin asioista.. Joskus itsekin jonkun verran luin, mutta en kovinkaan paljon.. Enemmänkin tehnyt TäsmäTutkimusta itse Tutkittavaan Kohteeseen.. ;D
Kunpa ihmiset lukisivat tarkkaan nuo sinunkin juttusi. Sulla on faktaa, mutta piiloilmaisua. Mulla on tunne, että käsitit, mitä tarkoitin.
Ketju itsessään oli hyvä, tässä saadaan nähdä, mitä & millaista (rakkaus)pelko (voimakas tunne) voi kenellekin olla. Ja miten erilaista. Siksipä se elämä niin moninaista onkin.
Hyvä kun toit kantasi esiin, kiitos. On se havaittu, että sinulla on tietyllä saralla todella tarkka sihti elikäs siivilä..
Joo, olen minä joskus lukenut, mutta samoin, on tullut enemmän tutkittua maailmaa empiirisesti ja koettua siitä seuranneet reaktiot ennen ja jälkeen. Ikä alkaa tuomaan ymmärrystä...helpottavaa.
"Ottaa rennosti vaan. 😊"
Niin minä otankin ja ladon lisää tiiliä muurin päälle, tapa se näyttää olevan sekin : )
.. Jeps.. Ja mitä Kauempana Se toinen On Itseä Herkkyydeltään ja Persoonaltaan/Luoteeltaan, niin sitä EpäTasaPainoisempi Suhde.. Monella Tasolla.. ;P
.. Ja Tärkeintä TutkimusKohdetta.. Elikkäs Itseä.. ;D
.. "Hei kuka Sä Oikeasti Oot.. Onpas Hauska Tutustua.. Vihdoinkin.. ".. =)
Pahin siinä on kun tulee vastakohta, täydellinen. Kun tuolla menee ja liikkuu, ihmisiä on hyvä katsoa tosi tarkkaan, toimintaa ja kaikkea. Oon kiinnittänyt huomiota itseeni, kuinka mä tiedostamatta seuraan, keskityn jossain näkyvään tilanteeseen vaikkei se minua liikuttaisi enkä olisi osallisena. Todennäköisesti sinä teet sitä samaa.
Esim. ihmisten kanssakäymisissä, ryhmässä tai jossain, näen heti kuka pahoittaa mielensä vaikkei sanoja tajua toimintaansa. Sitten mä jo kärsin sen loukatun puolesta, ja ne kaikki tunteet on tosi vahvoja vaikkei tilanne minua koskisi. Siitäpä syystä sitä oppii omat vahvat tunteet kiertämään ja jättämään vain itselleen.
Niin. Onhan sitä muutakin rakkautta elämässä. 😊
Ei sen kaiken tarvii tulla ulkoapäin. 😊
On on, mutta ei kai ihan itserakkaus ole hyvästä? :D
No nyt vihdoin päästiin aiheeseen. Rakkautta on niin monenlaista, samalla sanalla voi tarkoittaa vaikka mitä.
Mulle rakkaus on se sisältä tuleva voima, asenne, halu tehdä hyvää. Siihen liittyy se, että näen toisten ja oman rajallisuuteni monessakin mielessä. Ja että hyväksyn sen. Että rakkaus on jotain, mikä on peruselinvoima minussa, kun vaan avaudun sille. Se on muutakin kuin mielihyvää, sen avulla voi ylittää mielihyvän halun ja suunnata siihen minkä tietää olevan hyväksi. Ei siihen tarvita toista ihmistä kohteeksi, sen kohteena voi olla ja silloin kun se on, niin itse ja kaikki ympärillä. Maailman kauneus.
Rakkaudessa, tämmöisessä sisältä päin tulevassa, on pelottavinta, että se tekee rohkeaksi. Katkoo vanhoja kahleita ja mahdollistaa muutoksen. Herkälle ihmiselle varsinkin tarpeellinen voima.
Siitä on hyvä lähteä liikenteeseen oikeastaan. 😀👍
Kun rakastaa itseään, on vahvempi ja valmiimpi rakastamaan muitakin. Kun rakastaa itseään, on rakkauden taajuudella, jolloin on helpompaa ottaa vastaan rakkautta myös toisilta ja sivuuttaa se mikä ei ole itselle hyväksi.
.. Jeps.. SiniSilmäisempänä ja Typerämpänä Erillaisten Persoonien/Luonteiden jne. OleMassaOlosta (ja Varsinkin siitä, kuinka moni on Oikeasti enemmän tai vähemmän jotain aivan muuta, kuin Ajatteli&Uskoi) sitä oli TodHämillään TodUsein TodMonien IhmisApinoiden Toimista/Teoista/Jutuista.. Koska Typeryksenä sitä katseli Maailmaa ja Muita Sen oman Persoonan/Luonteen (ja piirteiden) läpi, niin.. Vääristymä ja Sitä Myötä ItsePetostelu oli Khyl TodSuuri.. ;P
.. Mut joo.. Nykyään sitä Näkee TotuuDelliSemmin&Selvemmin.. Näky Sais Khyl olla monesti Kauniimpi.. Mut Sitä Se On.. Mitä Se Oikeasti On.. Tiäl.. NarsuMarsuLandias.. ;D
Sulle toivon kans pehmeämpää elämää. Ei enää tuollasia töyssyjä. Ei niitä yletöntä määrää jaksa. Menee niin kauan ennen kuin..
.. Noh.. En Mä Enää Khyl Kauhian Helposti SusiHukkien Kuoppiin Lankea.. Ainakaan Kovin Pahasti.. Ja.. Koska Elämä On ValintojaKin, niin MonenMoiset Jutskat Voi Kiertää jne.. Monesti NiilläKin on Khyl Hintansa, mut.. Niin myös VaihtoEhdoillakin.. Ja Monet VaihtoEhdot ovat vielä lähinnä Vain "VaihtoEhtoja", eli Oikeasti ei ole kuin Yksi VaihtoEhto, niin.. ;D
Niin, yksi harvinainen vaihtoehto.
.. Juu.. Tarkoitin monia Muitakin Juttuja.. Mut.. Varsinkin Ketjun Aihetta Koskevassa Jutussa.. Se on Prikulleen Just Noin.. Kuin Sanoit.. =)
"Mikä rakkaudessa pelottaa?"
Ihan yhtä hyvin olisi voinut kysyä "miksei kannata heittäytyä parisuhteeseen?"
Vastaukset olisi todennäköisesti olleet samoja.
Miksi se olisi pitänyt kysyä eri tavalla? Miksei voi kysyä suoraan noin, koska rakkaudesta tässä oli kysymys? Rakastuminen tulee ensin. Sitten parisuhde (jos tullakseen). Tämänkaltainen ihminen kysyy sen tässä järjestyksessä.
Heittäytyminen kuulostaa enemmän yhden illan jutulta? Rakkauteen tullaan kahdella varjolla plus varavarjolla.
No. Mikä on oma vastauksesi? Et ole vielä ehkä vastannut. Vastaus saa olla mitä vain..
Ei ole oikeaa tai väärää.
En jaksanut alkaa lukemaan ketjua, mutta todennäköisesti sinkulat veti "jännämiehet-panee-kaikki-naiset, k&k-miesten ei kannata vaivautua-jutut.
Tuo vastaus sopii molempiin kysymyksiin. Sinun vastaustasi en jaksanut etsiä, jos nyt sellaista annoitkaan.
Ai mikä rakkaudessa pelottaa?
Ikävä tuottaa pettymys, mutta en näe siinä mitään pelottavaa. Rakkaus on aika positiivinen juttu.
Ei minun vastaukseni ollutkaan tässä se pääasia vaan ketjun sisällöllinen kokonaisanti. Ja minusta tässä pysyttiin hurjan upeasti aiheessa! Ei ollut asiattomuuksia vaan fiksua keskustelua. Että niin, kyllä täällä osataan jos vaan halutaan : )
Rakkaus on universaali aihe, se näet koskettaa meitä kaikkia jollain lailla.
Jokaisella on mielipide, kokemus ja tuntuma siitä. Ja itsestä.
Miksi se olisi pettymys? Se on sinun subjektiivinen kokemuksesi. Eihän siihen toiset puutu. Lähinnä vastaus on mielenkiintoinen. Kun kysytään peloista ja kun vastataan ettei pelota, se kertoo tosi paljon. Osaa on pelottanut.
Tämänhän voisi kiteyttää niin, että minun vastaukseni on minun subjektiivinen kokemukseni, ja lässynlässyn-rakkausromantikkojen vastaukset ovat absoluuttinen fakta.
Palstan sinkulapoikien vastaukset on trollausta.
Ehkä sinun vastauksesi ei ollut pääasia, mutta se olisi kiinnostanut.
Saanen ilmoittaa, että olet ensimmäinen joka meinaa rienaantua asiaketjussa. Ja vieläpä uhallasi. Älä hauku kanssakeskustelijoita.
Miksi et pidä aiheesta?
Etsi. En minä kaikkea työtä valmiiksi tee.
Sorry, aihe on hyvä.
Kuitenkin nielen mieluummin ongenkoukkuja kuin keskustelen trollipalstalla rakkaudesta.
Olet siis vastannut kysymyjseesi?
Hienoa jos noin on. Täytyy jossain vaiheessa kahlata ketju läpi.
Totta kai.
Minusta täällä oli oikeita ajatuksia ja vastauksia. Harmi, että väheksyt toisia.
Tappio on taatusti minun.
Kuulen sarkasmia.
Se on sinun subjektiivinen kokemuksesi.
Joten olen oikeassa.
Jotta jankutus loppuisi, niin olkoon menneeksi. Olet oikeassa.
En jankuttanut...
Joojoo, olet suloinen.
Pelottaa? Olisko vähän kuin Coca-Cola, että alkuun niin hapokasta ettei voi pidä ahmia tai muuten tursuaa nenästä. Mutta aika nopeasti pitää imaista loppuun, ennen kuin väljähtyy. Ja loppujen lopuksi tiedät että se vain pilaa hampaasi ja on pelkkiä tyhjiä kaloreita.
Lopussa ilmaantuivat humoristit? :D
Onneksi aihe on käsitelty aikalailla loppuun...
Lopussa kun kaikki on sanottu ja tehty, aina helvetin paljon enemmän on sanottu kuin tehty.
Rakkaus on mielenhäiriö. Ehkä kaikki, jopa suurin osa, ei koskaan tajua tuota. En tiedä kumpi sitten on siunaus vai kirous.
Viime kesänä seurasin hetken aikaa palstaa, kun eräs heppu kirjoitteli sivusta katsoen aivan höhliä (väärinymmärryksiään), ja siinä ohessa häntä komppaili nikki, muistaakseni lempeä-herätys. Tuli mieleen, kun vaikutat vastauksestasi päätellen hänen sielunkumppaniltaan.
Mielestään erityislaatuinen herkkyysominaisuutensa (käsittääkseni) pilasi hänen siihen astiset parisuhdeyrityksensä. Hän ei osannut mitenkään vakuuttautua siitä, että (ns.normi-)mies ylipäätään pystyy käsittämään rakkaus-termin sisällön niin kuin hän haluaa, etsii ja hakee (ja tottahan hän tämän palstan otannan perusteella lähes täysin oikeassa onkin ;)
Eli hänen mielestään miesten "rakkaus" on puhtaasti seksi- ja putkiaivolähtöistä (kliinistä ja kalseaa) eikä herkkäviritteinen henkisyyslähtöinen tie (meditaatio, mantra, tantra,..) onnellisuuden saavuttamiseen, ja tuo liika seksipainotus ja -rajoitteisuus ainoana heiveröisenä siteenä ei siten anna riittävää takuuta parisuhteen kestolle.
Toinen kohta mihin kiinnitin huomiota herkkyysnäkökulmasta, hänellä oli halu kompata aika ajoin empaattisuuttaan ja kohteliaisuuttaan alussa mainitun kirjoittajan tekstejä (tunsi kirjoittajan taustoja), vaikka niiden *asia*sisältö oli höttöä, vihaisenoloista tajunnanvirtaa ja "iteteorioita" eniten. Toki niin voi tehdä, mutta ei palvele mitenkään uskottavan asiapalautteen saamisessa, etenkään tämän palstan puitteissa. Ylimäärä katteeton empatia miellyttää varmaan hetkellisesti, mutta reaalimaailma on kohdattava.
Vakipalstalaiset voivat kumota tai vahvistaa, käsittääkseni hänkin (lempeäherätys) on parisuhteen sittemmin saanut (saattaa lueskellakin näitä joskus), vaikka ns.perusmiehen näkökulmasta noinkin "vaikea" tapaus on ollut ;)
palsta ei ole lähellekään koko maailman kuva
Kyllähän se kimppaelo aikamoista kompromissia voi olla, jos ei satu samanhenkinen kumppani; tässä tuli mieleen yo.esimerkki, siltä osin kun palstaa olen silmäillyt, eli ei ehkä parane heittää kirvestä kaivoon sitten kuitenkaan... se kompromissimäärän sietokyky, tietääkö sen kukin kohdaltaan ennalta vai ei.. ?
Kevennys: on täällä näköjään heitäkin kun perustelevat itselleen hyvin tarkkaan ja aukottomasti, että... "pitäkää tunkkinne!", olikohan harmaa ritari yksi sen suuntainen ainakin ;)
En ole seurannut tällaista keskustelua, tätä on vaikea kommentoida.
Heh... tuosta loppuvirkkeestä tulee mieleen nämä ikisinkkutyypit tosiaan. Mitä ne kirjoittavat edes näistä rakkaus ja parisuhdeasioista, jos haluavat olla ikisinkkuja. 😝
Hmm.. herkkyys.
Harvinaista jos ihminen pelkää jotain noin jaloa ominaisuutta itsessään, sääli jos tuollainen olisi este rakkaudelle.
Itteä pelottaa että satutan itteni, tarkemmin ku mietin niin pelkään että satutan sitä johon rakastun. Mulla on muutaman vuoden takaa alla pitkän suhteen kipeä ero jossa koen että mua vietiin lopulta ku pässiä narussa, vaikkei meidän ero tohon lopun kusettamiseen kaatunutkaan niin se jätti jäljet enkä tiedä miten siitä pääsisi eroon. Suhteita mulla eron jälkeen on ollut lyhyitä ja vähän pitempiä mut ei ne vakavia ole koska en päästä ketään oikeasti lähelleni. Nyt tän sooloilun jälkee oon miettiny et mun pitäs varmaa olla oikeasti itekseen jotta ehkä joskus uskaltaisin taas laskea suojausta ja päästää jonkun lähelle.
Olis mahtava juttu olla korvia myöten rakastunut johonki jolta sais myös vastarakkautta, ei varmaan enää tässä elämässä.
Eli vastaus oli satuttamisen pelko, puolin ja toisin.
Kyllä yksin kannattaa vähän aikaa ollakin, se on oikeasti tosi fiksusti ajateltu. Siinä ehtii moni juttu selkeytyä, itsestä ja ympäristöstä. Kuulostelet, kuka olet. Kiitos mielipiteestä!
Miestä kohtaan on eri kuin lapsia kohtaan.
Minä pelkää menettää, se ketä rakastan,se että en ole riittävä ja se että olen korvattavissa , se että minun tunteita ei arvosteta se että se on valehdeltu parisuhde onnellisuudesta, että se olisi valhetta.
En haluasi kokea uutta parisuhdetta minut hajotettu niin paljon valmiiksi palasiksi, juoksin piiloon ja käpertyisin rullalle.
Puhutteko rakkaudesta vaikka ette sitä saa koskaan. Täällä palstalla olette jumissa meidän rumien ätmien kanssa se on niin ettei rumat saa rakkautta.