Olen tapaillut ikäistäni eli 50 viehättävää naista, josta pidän kovasti. Koska asumme eri paikkakunnilla ja olemme tunteneet vasta pari kuukautta, tapaamiskertoja on vain 6-7, mutta jokainen niistä on kestänyt monta tuntia. Olemme tehneet kävelylenkkejä ja keskustelleet kahvilassa. Myös sähköinen viestittely kännyköillä saattoi kestää tunteja, esim. viikonloppuisin aamukolmeen. Myös hän kirjoitti olevansa minusta aidosti kiinnostunut. Nyt kuitenkin tunnen, että jokin on muuttunut. Pelkään, että menin itse mokaamaan jutun olemalla liian innokas - menin ehkä kirjoittamaan vakavista tunteistani liian aikaisin, hän myös ehkä hieman säikähti kun menin myös kertomaan omasta elämässäni asioita, joita ei yleensä kerrota kuin puolisolle tai erittäin hyvälle ystävälle. Joka tapauksessa hän vastasi, ettei hänellä ole romanttisia tunteita ketään kohtaan ja hän voi tarjota minulle vain ystävyyttä. Kuitenkin hän ilmoitti samalla mielellänsä jatkavansa kanssani tapaamisia kävelyn ja kahvittelun merkeissä entiseen malliin, ystävänä. Tuo hänen ilmoituksensa romanttisten tunteiden puuttumisesta ketään kohtaan on niin selkeästi ristiriidassa hänen aikaisemmin kertomansa kanssa, että varmaan hän itsekin sen tietää. Nyt en vain tiedä mitä teen. Ilman muuta jatkan tapaamisia hönen kanssaan tässä uudessakin tilanteessa, koska kerta kaikkiaan pidän hänestä todella paljon. En uskalla ottaa tilannetta hönen kanssaan puheeksi, koska pelkään mokaavani kaiken peruuttamattomasti. Pallo on täysin hänellä. Mitä naiset voivat tällaisessa tilanteessa ajatella? Onko kyseessä eräänlainen aikalisä, haluaako hän tarkkailla minua selvittääkseen voisiko hän sittenkin jatkaa kanssani muunakin kuin pelkkänä ystävänä? Vai onko asia juuri kuten hän kertoo, eli tässä todellakin on kyseessä vain ystävyys, vaikka aikaisemmin jo muutaman kerran halasimme ja suutelimme? Olenko siis vapaa etsimään jotain muuta naista, tai olisinko, sillä tosiasiassa en tällä hetkellä pysty ajattelemaan ketään muuta. En usko että hän olisi löytänyt jonkun muun vakavimpia tunteitansa varten, ei hän silloin minua tapailisi ja kyseessä on mitä rehellisin ja suoraselkäisin ihminen. Jatkanko siis vain tapaamisia hänen ehdoillaan ja toivon sydämessäni salaa, että hänen mielensä vielä muuttuisi?
Ystävyyttä vai jotain vakavampaa siltikin?
Naistenajatukset
7237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos se haluu vaan kirsikat kakusta. Sun kanssa on vaan nii kiva jutskata. Sit on erikseen fuckbuddy.
Näin naisena tuli mieleen, että hän saattoi vähän säikähtää, jos olit vähän liian innokas. Mitäpä jos ottaisit asian puheeksi ja kysyisit, onko näin.
Jos ollaan kavereita, mun mielestä molemmat on vapaita etsimään sitä seuraa romanttisessa mielessä. Sitä vaan ihmettelen, että hän haluaa olla ystävä, mutta olette suudelleet. Sitä vaan meinaan, että mulla on ollut kaverimiehiä, joiden kanssa ei ole ollut mitään romanttisia viboja, ja ei niiden kanssa kyllä suukotella. Halata voi, kun nähdään, vähän kuin voin halata lapsiani tai ystävättäriä....mutta kavereita ei pussaillla :) Tietty mieli voi aina muuttua.
Eli, jospa kysyt suoraan, onko hän säikähtänyt puheitasi? Oma kokemus on, että puhuminen sitten kumminkin auttaa.
Tai sitten olet todella surkea suutelija....
Teit oikein kun kerroit hänelle elämäsi sellaisista puolista joista hän ei tiennyt. Samalla hönen käsityksensä ja mielikuvassa sinusta muuttui, hän näki todellisen minäsi. Minusta on selvä ettei hön ole valmis hyväksymään sinua kokonaisuutena kaikkine hyvine ja huonoine puolinesi. Jos olisi niin hön olisi sen kyllä jo kertonut. Mahdollisesti hön pelkää jotakin, ehkä ihan syystäkin riippuen siitä miten synkkiä ne kertomasi salaisuudet omasta elämästäsi ovat. Jatka hönen kanssaan ystävänä jos se tuntuu hyvältä sinusta ja se kerran hänellekin sopii. Mutta kai ymmärrät että olet tässä tilanteessa vapaa etsimään sellaista naista joka hyväksyisi sinut ehdoitta. Ei kaverille ole mitään velvollisuutta kertoa omista juoksuista, ei hänkään ehkä kerro sinulle. Älä jää roikkumaan häneen haaveillen että asiat muuttuu vielä. Minun kokemusteni mukaan ne ei tuollaisessa tilanteessa muutu ja jos kuvittelet muuta teet vain hallaa itsellesi.
Jos todella ystävyys kantaa niin uskallat nämä kysymykset tehdä suoraan naiselle.
Oon ketjun aloittaja. Kiitos niistä asiallisista vastauksista. Asiat on selkiytyneet, mutta eipä niistä sen enempää.
Minulle kävi vähän vastaava tilanne täällä pohjoisessa. Kavereita ollaan ja satunnaisesti tavataan. Kumpikin tietää että molemmat tahoillamme etsimme jo aktiivisesti uutta seuraa, olen nähnyt hänet sittemmin Tinderissä joten hänkin on nähnyt siellä minut. Ei ne puhuta asiasta, se on tabu, jutellaan vaan niitä näitä arkisia juttuja huumorilla. Kurja juttu kun sitä oikeaa ei löydy. Löysin kyllä naisen vielä 1000 kertaa kauempaa kuin tämä ihastukseni joka oli vain naapurikaupungissa. Hönen kanssaan on hyvää seksiä mikä toki on myös tärkeää, muttei sitten mitään muuta. En voisi mitenkään kuvitella yhteistä tulevaisuutta. Lohduttaudun ajattelemalla, että tämä suuri ihastukseni olisi luultavasti ollut päinvastainen tapaus, mahtavan hieno ihminen jolla mun kanssa yhteisiä juttuja, mutta varmaan sitten ei olisikaan seksi sujunut.