Minkä ikäisinä tajusitte että teidän markkina arvo on jo pakkasen puolella eli ette saa niitä
Miehiä joita halusitte ja olitte muuttuneet näkymättömiksi ?? Kauan se kesti tajuta ja mihin havahduitte? Ja miltä se tuntuu?
Miehiä joita halusitte ja olitte muuttuneet näkymättömiksi ?? Kauan se kesti tajuta ja mihin havahduitte? Ja miltä se tuntuu?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Enpä ole pahemmin pohtinut koko asiaa. Hyvältä tuntuu olla näkymätön.
Samat sanat täältä, mukavaa olla näkymätön vaikka en ikäloppu ole vielä!
Mutta mitä sinuun aloittaja tulee:
Unohtuiko ihmisarvo ja naisten kunnioitus ikään katsomatta?
Nuoruudessani yliholhoava äiti piti huolen, että markkina-arvoni on nolla aina. Onneksi realistinen, järkevä isä puuttui asiaan ja antoi uusia toimintaohjeita, joilla etsiä miestä. Markkina-arvoni nousi huomattavasti tämän ansiosta eikä ole vielä laskenut nollaan.
Turvalliselta tuntuu näin matuaikana olla näkymätön.
Samat sanat!
En ole tuota noin miettinyt, kun aina on mies löytynyt. Kaikkia en tietenkään ole saanut, mihin olen ihastua voinut muttei se ole koskaan tyystin lannistanut mua.
Meressä riittää kaloja ajatuksin on löytynyt uusi kohde loppujen lopuksi. Ja nyt tuolla kelpaamisella ei ole ollut vuosiin enää mitään väliä. Kelpaan omalleni ja jos lakkaan kelpaamasta, kelpaan edelleen itselleni. Joten elämä jatkuu.😃
Ei tässä iässä, näillä parisuhteilla mitä on eletty ole enää maailmanloppu, jos kukaan ei ihastuisi minuun, taikka miestä löytyisi...tiedän jo mitä suhteet on pahimmillaan ja parhaimmillaan. Ja tiedän senkin, että pystyn luomaan uusia suhteitakin halutessani...
En ole kedon kaunein kukkanen, en myöskään kauhein...ei ole mitään hätää. Tuo tieto riittää.😋
Markkina-arvoni on huipussaan. Saan miehen helposti ja komean miehen ja rikkaat miehet pyytävät treffeille ja haluavat viedä etelään omalle maksavat kaiken.
Aloittaja, miltä tuntuu olla jätettä syntymästä kuolemaan?
En ole koskaan huomannut/tajunnut mikä on mun markkina-arvo. Noh, lienee epäoleellista, kun olen puolet eliniästäni hengannut saman hepun kanssa. Varmaan häntä ennen oli tyyppejä, joista olin kiinnostunut, mutten silti heitä saanut. Aina olen sen kääntänyt niin päin, ettei se sitten ollut mulle oikea, jos en saanut vastakaikua tunteilleni.
Jos nyt jäisin jostain syystä sinkuksi, en edelleenkään olisi kiinnostunut markkina-arvostani, koska tuskin kaipaisin uuteen suhteeseen. Yksinelo ei ole ollenkaan mikään peikko itselle, päinvastoin. Sitä joskus kieltämättä kaipaa.
Se joka tuotteistaa ihmisen markkina-arvoksi on hiukka yhteiskunnan uhri ja huonon itsetunnon omaava. Mitä vanhempi nainen tai mies sitä enemmän elämänkokemusta ja sitä kautta ymmärrystä jokaisen ihmisen arvosta. Voihan sitä saada kenet tahansa, mutta onko se jotain kilpailua?
Lähes kaikki naiset tuotteistaa miehet.
Ikä ei itsessään lisää elämänkokemusta. Oma markkina-arvo on tipahtanut ulkoisten seikkojen myötä. Tosin juurikin elämänkokemus on koulinut minusta mahdollisesti hyvänkin puolison. Sitä taas ei tiedä ennen kuin joku mies päättää sen. En lähde miehille itseäni tyrkyttämään. Edellisten vastaajien tavoin.
Olen näkymätön ja tyytyväinen siihen.
Ei se ole romahtanut. Päinvastoin, se on noussut kokoajan, jos nyt tarkoitat markkina-arvolla sitä miten paljon ottajia olisi.
Nyt 45 ja paremmassa kuosissa kuin suurin osa kakskymppisiä. Laajalla ikäjakaumalla saisi kivannäköistä miestä 30-60, mutta kun ei kelpaa kuin yksi.
Opittu on jo lapsena että naiset on roskaa. Ei se iästä ole kiinni.
Itseni kunnioittamiseen se ei vaikuta mutta sinkkuilu jatkuu..
Joku fiksuksi itseään luuleva kehitti joskus aikoinaan parisuhdepeli käytännön elämään. Niillä taidetaan mennä Rollaattori ikään.
Palstan naisilla ei ole arvoa. Täällä ne ätmien kanssa keikkuvat samassa veneessä. Kukaan ei teitä kaipaa eikä teillä ole kavereita olette ihan yksin.
Olen prinsessa, ne eivät mene koskaan pakkaselle. Tunnen, kuinka arvo nousee kohisten. Se on sidottu johonkin indeksiin.
Kiitos kysymästä. Hyvältä tuntuu ja markkina-arvo on edelleen kohdillaan. Täällä kartanon länsisiivessä olen edelleen oman elämäni kuningatar. Myös mies on kuulemma tyytyväinen. :)
20-vuotiaana minulla ei ollut mitään arvoa miesten silmissä. 30-vuotiaana oli suosituimmillani, miehiä pörräsi ympärillä ja lähes sen sain kenet halusin. noin 45-vuotiaana miehet eivät enää niin huomioi, tulin kai sitten ns. näkymättömäksi eli palasin tuohon samaan tilaan kuin 20-vuotiaana.
Aika kova pakkanen on tässä parina päivänä ollut. Muistan kyllä, että myös 80-luvulla oli kovia pakkasia, ja silloin palellutin mm. pääni monta kertaa.
Ja mä olen kyllä opiskellut kaupallista alaa mutta ei siellä puhuttu naisen markkina-arvosta mitään. Sen kyllä muistan, että eräs opettaja ohjeisti, että "älkää myykö itseänne liian halvalla" 🤔. En ole tajunnut kyllä ottaa tuosta neuvosta vaaria, koska olen ollut aina melko halpa.
Outo kysymys. Naisten markkina-arvo on aina korkea. Mihillä ei ole koskaan markkina-arvoa. Miehet ovat turhia. Miltä tuntuu rypeä maskuliinisuuden kriisissä? Tarvitsemme enemmän raikasta feminististä näkökulmaa asioihin. Spermaakin saa nykyisin pankista.