Kaikki se "tieto" millä perustellaan maailmankaikkeuden laajenemista perustuu vanhentuneeseen tietoon.
Jos joku sivilisaatio tutkisi tällä hetkellä maapalloamme ( jollain ihmekonstilla) 2 miljardin valovuoden etäisyydeltä meistä, he totaisivat että maapallo ja aurinkokunta nuori tähti kuumine planetoineen olisi kaikenlaiselle elämälle mahdoton paikka.
Sama meillä kun tutkimme miljardien valovuosien etäisyydellä olevia galakseja ja tutkimme niiden punasiirtymää, saamme tietoa miljardeja vuosia sitten tapahtuneesta laajenemisesta, galaksien nykytilantewesta emme tiedä mitään , emme tiedä onko kyseistä galaksia enää edes olemassa, avaruuden nykyisestälaajenemisesta/supistumisesta puhumattakaan.
Jos joku sivilisaatio tutkisi tällä hetkellä maapalloamme ( jollain ihmekonstilla) 2 miljardin valovuoden etäisyydeltä meistä, he totaisivat että maapallo ja aurinkokunta nuori tähti kuumine planetoineen olisi kaikenlaiselle elämälle mahdoton paikka.
Sama meillä kun tutkimme miljardien valovuosien etäisyydellä olevia galakseja ja tutkimme niiden punasiirtymää, saamme tietoa miljardeja vuosia sitten tapahtuneesta laajenemisesta, galaksien nykytilantewesta emme tiedä mitään , emme tiedä onko kyseistä galaksia enää edes olemassa, avaruuden nykyisestälaajenemisesta/supistumisesta puhumattakaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Menee tieteenteon alkeiden toisteluun tämä vastaus , mutta vastaanpa kuitenkin selvyyden vuoksi.
Tieto tutkituista kohteista on luonnollisesti historiaa, tapahtunutta asiaa.
Ei aurinkotutkijan tutkimusdata mene piloille sen vuoksi että se saapuu maahan 8 min viiveellä.
Samaa voidaan sanoa kaukaisten tähtien ja galaksien antamaasta tiedosta. Kokonaisuus koostuu monesta osatekijästä jonka loppupäätelmä on laajeneva avaruus aikojen alusta nykypäivään.
Näemme Auringostakin vain sen valon, joka sieltä tuli 8 minuuttia sitten. Emmekö voi siis tietää, että Aurinko on siellä tälläkin hetkellä? Sehän on vanhentunutta tietoa!
Periaattessa on totta, että kun mennään todella kauas, niin näemme tavallaan menneisyyttä ja näkemämme galaksit ovat ehtineet muuttua tai jopa kadota. Mutta katsoisin, että tälläinen menneisyyteen näkeminen tuo meille enemmän tietoa kuin se, että näkisimme vain sen millainen universumi on tällä hetkellä.
Niinpä, tuovathan fossiilitkin tietoa nykypäivän eliöiden kehityksestä vaikka tieto on satojenkin miljoonien vuosien "vanhaa" tietoa.
Toisaalta kosmologilta puuttuvat sedimentit ja lustot joiden kautta voidaan rakentaa ainakin maapallon mittakaavassa aikajanoja menneisyyteen.
Katsomalla ympärillemme näemme eri kehitysvaiheessa olevia galakseja ja tähtiä. Katsoisin, että tämä tuo kosmologeille jopa etulyöntiaseman niihin, jotka joutuvat penkomaan maata löytääkseen harvinaisia fossiileja.
Myös sedimentteihin kerääntyy avaruuden hiukkasia ym, eli niiltä osin tietoa myös avaruuden tutkijoille.
Aikajana jää vain turhan lyhyeksi kosmologin kannalta katsottuna
"Maailmankaikkeuden laajenemisteoria huteralla pohjalla "
Syksy Räsäsen mielestä laajeneminen on jo järjellisen epäilyn ulkopuolella.
Maailmankaikkeus on musta aukko ihmisjärjelle, menneisyys ei kerro tulevaisuutta.......kosmologiassakaan.