Ihminen on olemassa tietoisuudesta riippumatta

Ruumista ei kutsuta silti ihmiseksi, vaan ruumiiksi.

Kuollut ei tiedä olevansa kuollut, tyhmä ei tiedä olevansa tyhmä.

Tietoisuus on aistillisuutta eli viidestä eri aistista saatujen signaalien käsittelyä. Tietoisuuteen vaikuttaa myös hormonit? Naissukupuolihormoni eli estrogeeni luo tietoisuudesta aivan erilaisen kuin testosteroni. Intialainen filosofia on tutkinut tietoisuutta enemmän kuin länsimainen, vaikka muistaakseni noin 100 vuotta sitten esim. Bertnard Russell sitä jonkin verran sivusi.

Tietoisuuden eli hormonien ja aistimiskyvyn tuhoutuminen ja itsen mahdollinen sammuminen eivät siis merkitse olemassaolon välitöntä päättymistä. Ruumis alkaa hitaasti tuhoutua ja vain luuranko jää. Se on merkki siitä, että sielu ei milloinkaan tuhoudu kokonaan. Tämä maailma osoittaa luurangon ihmisestä jättämällä sen , että sielu on kuolematon. Mikäli ihminen kaikkineen katoaisi kuollessa ei hänestä jäisi myöskään luurankoa. Olisi järjetöntä, että luuranko jää olemaan, jos luurangon omaaja ei olisi tarkoitettu elämään ikuisesti.

Ihmisen pitkä olemassaolo luurankona kuoleman jälkeen viittaa siihen, että tietoisuus tms. ei lopullisesti katoa myöskään koskaan?

(Sori nää mun tän päivän juttuni. Oon paastonnut viikon tai pari ja ajatus on ihan jäässä. Kirjoitan vain, jotta en nukahtaisi seisaalleni ja jotta en koko ajan ajattelisi broilerin koipea.)

Jos ihmisen määritelmään sisältyy pelkkä ruumis ilman tietoisuutta, niin silloin määritelmällisesti ihmisyyteen ei tarvita tietoisuutta. Jos taas ihmisen määritelmään sisällytetään myös tietoisuus, niin silloin ihmisyyteen tarvitaan tietoisuus.

Itse todellisuus ei pohjimmiltaan muutu määritelmistä miksikään.

Joihinkin yhteiskunnallisiin ja laajemminkin planetaarisiin ilmiöihin esim. eläinten kohdalla ihmisten luomat määritelmät kyllä vaikuttavat.