Englantilainen fyysikko Arthur Eddington esitti aikoinaan vertauksen kahdesta pöydästä. Arkielämässä kyseessä yksi ja sama pöytä, mutta Eddingtonin mukaan on kaksi pöytää;
1) kiinteä, kova, värillinen, substantiaalinen pöytä
2) atomeista ym. koostuva tieteellinen pöytä
Hänen mukaansa kaikkia objekteja on kaksin kappalein.
Entäpä, jos tätä sovelletaan ihmisen aivoihin? Aivojakin on siis kaksin kappalein;
1) erilaisia kvaliteettaja omaavat substantiaaliset aivot
2) atomeista ym. koostuvat tieteelliset aivot
Mielestäni tämä on toistaiseksi kaikkein mielenkiintoisin näkökulma erilaisten kvaliteettien
sisällyttämisessä tähän maailmaan. Vai kuinka?
1) kiinteä, kova, värillinen, substantiaalinen pöytä
2) atomeista ym. koostuva tieteellinen pöytä
Hänen mukaansa kaikkia objekteja on kaksin kappalein.
Entäpä, jos tätä sovelletaan ihmisen aivoihin? Aivojakin on siis kaksin kappalein;
1) erilaisia kvaliteettaja omaavat substantiaaliset aivot
2) atomeista ym. koostuvat tieteelliset aivot
Mielestäni tämä on toistaiseksi kaikkein mielenkiintoisin näkökulma erilaisten kvaliteettien
sisällyttämisessä tähän maailmaan. Vai kuinka?
Vastaukset 9
Vanhimmat
En ymmärtänyt aivovertausta.
Pöytä on vain rypäs atomeita. Pöydän käsite yhtenä objektina sisältäen ominaisuudet kuten ”kovuus” tai ”väri” ovat aivojemme synnyttämiä abstraktioita, jotka tosin ovat realimaailmaan perustuvia.
Ilmeisesti ajatuksena on se, että on olemassa tavallinen arkielämään kuuluva pöytä ja erikseen pöytä, josta tiede kertoo. Koska kaikkia objekteja on kaksin kappalein, on myös tavalliset arkielämään kuuluvat aivot ja erikseen aivot, joista tiede kertoo. Kvaliteetit kuuluvat todellisuuden tavalliseen, suoraan havaittavaan osaan. Aivot ovat osa todellisuutta, joten aivojen ei varsinaisesti tarvitse luoda kvaliteetteja vaan ennemminkin kvaliteetit ovat aivojen käytettävissä, koska kvaliteetit kuuluvat samaan todellisuuden tavalliseen osaan kuin tavalliset aivot. Näemme värejä, koska värit kuuluvat todellisuuteen, aivomme eivät synnytä värejä.
No se on sitä kun fyysikot ja matemaatikot kotkottaa, niin sitä tulee mukamas pitää erityisen viisaana.
Jos ei pidä, ei sitten ole muka itse viisas.
Onhan noita juttuja, kuten avaruuden kaareutuminen. Ei se oikeasti ole mihinkään suuntaan kaareva.
Entäs kun sen avaruuden kaareutumisen näkee ihan kaukoputkella? Einstein väitti että Auringon läheltä kulkeva valonsäde taipuu siksi, että Aurinko kaareuttaa avaruutta lähellään. Asiaa testattiin mittaamalla lähes Auringon suunnassa olevien tähtien sijaintia auringonpimennyksen aikaan. Lopputulos oli tämä: Tähtien näennäinen paikka oli siirtynyt siksi, että avaruuden kaareutuminen sai valon taipumaan. Kun Aurinko ei Maapallon rataliikkeen vuoksi enää ollut täältä katsottuna kyseisten tähtien suunnassa näkyivät ne aiemmin tiedetyissä ja mitatuissa suunnissaan.
Tämä koe tehtiin jo 29.5.1919 eli muutamaa kuukautta vaille sata vuotta sitten. Se osoitti havaintojen avulla että avaruus kaareutuu.
Ei avaruus kaareudu vaan painovoima vaikuttaa fotoneihin.
Niin tuo alkuperäinen aloitus: jos on kaksi identtistä atomiakin vierekkäin, mikä tekee niistä erilaiset?
Tietysti se että ne ovat eri sijainneissa.
Sijaitseeko juomalasillinen vettä eri paikassa kuin kyseisessä juomalasissa sijaitseva vedyn ja hapen muodostama kemiallinen yhdiste?
Onhan tuo ihan hyvä vertaus. Siihen on vanha vastauskin. Ei auta sanoa, että se oli vain energiakimppu, kun lyö toista puukolla.
Tarkoitus oli korostaa tavallista arkielämää todellisuuden osana. Vastauksesi on kyllä hyvä, mutta ei ehkä kuulu aivan tavallisimpaan arkielämään.