Lapsensa hyljännyt ihminen. Mitä mietteitä semmoinen herättää? Epäilyttäisi kaikki asiat semmoisessa ihmisessä. Tunteeton? Ongelmallinen?
Epäilyttävä ihmisenä
Ihmejakumma
19<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
No jos kyse on miehestä niin ei välttämättä puhuta hylkäämisestä vaan eronneesta, jolta huoltajuus on otettu pois. Noi hommat kun ei tasa-arvoisesti mene.
Jos kyse naisesta niin äärimmäisen vastenmielinen henkilö kyseessä
Normaali ihminen kyllä haluaa jakaa osallisuutensa lastensa huoltamiseen , täytyy olla painavat syyt jos menettää huoltajuuden. En seurustelisi edes semmoisen kanssa.
Eikai siihen nykyään tarvita kummoisiakaan syitä, että isä sen voi menettää. Vain äidin halu ja jonkun lapsiasia valtuutetun puolta niin sillä selvä. Onhan näitä tapauksia iltalehdissä ollut, missä isät menettäneet huoltajuuden vaikka ois miten asiat kunnossa. Äidithän saa yksinhuoltajuuden vaikka eläisivät KELAn rahoilla eli eivät kykene edes itsestään huolehtimaan.
Edelleenkin asia on noin yksioikoinen, mikäli kyse äidistä
Eikö erotilanteissa vanhemmat voi sopia keskenään tai jonkun sosiaalityöntekijän kanssa miten huoltajuus toimii? Eihän ne lapset automaattisesti jää äidille....
Vähintään yhtä paljon on niitä isiä, jotka ihan omasta tahdostaan hykäävät lapsensa. Niitäkin on paljon, jotka kaikin keinoin pyrkivät kieltämään isyytensä. Näille miehille oma lapsi ei merkitse yhtään mitään.
Naiset voivat halutessaan saada savustettua isät pois kokonaan kuviosta. Riittää kun ei luovuta lapsia isälleen. Aika yllättävän yleistä. Itsellekkin lähes kävi näin.
Kukaan näistä lasten isän ulos laittaneista ei myönnä tekoaan, vaan virallinen selitys kaikille on: "isä hylkäsi meidät".
Näin se vaan menee.
Kyllä. Ja alotukseen vielä, että olisi helpompi tähän vastata, kun tietäisi onko kyse äidistä vai isästä
Äidillä on voimakas biologinen yhteys lapseen kehonsa kautta, isillä vain joskus jää siihen nopeaan suhautukseen. Synnytys varmasti tuntuu kehossa pidempään kuin miehillä alulle laitto? Ehkäpä äidit siksi omivat, koska se nyytti on kivulla heistä putkahtanut...
Isiä ei silti pidä väheksyä, mutta äidit ovat tunnesiteiltään täten aika voimakkaita.
Omaa lasta ei jätetä.
Niin se vaan on.
Ei siihen pysty.
Helppo sanoa jos ei ole omaa.
Helppo sanoa, kun niitä omia on!
No ai hylkäisitkö? :0
Minulla ei ole, mutta en ikimaailmassa pystyisi. :(
Ketä jaksaa styylaa eläkkeettömän kaa? Aattelin sit ku vanhaks joutus ja huonoo asentoo ei kandee fiksaa.
PILLU SE ON SARVIPÖLLÖLÄKIN!!Huudahti kainailoita myöten lumeen juuttunut mummo.
Hehheehheee
Lintulautabongaus-päivä meni jo...
Palstalaiset on epäilyttäviä. Miksi eivät kelpaa toiselle ihmiselle. Mikä vika teissä on, oletteko piilo hulluja narsisteja?
Epäilyttävä kysymyksenasettelu.
Miksi joku olisi kiinnostunut (tai edes heittäisi ilmoille kysymystä) siitä, mitä muut ajattelevat lapsen hylkäämisestä ilman, että koko kysymyksessä hiiskuttaisiin mitään lapsen näkökulmasta? Ensimmäisenä tulee mieleen, että lapset ovat kysyjälle vain näyttelyesine, joiden hankkiminen tai erinäinen hallinnointi (kuten hylkääminen) olisivat vain keinoja muuttaa omaa statusta.
Toinen ongelma: mitä tarkoitetaan lapsen hylkäämisellä? Osa on sitä mieltä, että jos vanhemmat pyytävät yli 25-vuotiasta lasta poistumaan lapsuudenkodistaan, kyseessä on hylkääminen. Jotkut taas ajattelevat, ettei toistuva fyysinen tai henkinen väkivalta ole lapsen hylkäämistä, jos lapsi asuu kotonaan ja hänen fyysisistä perustarpeistaan huolehditaan.
Osa uskonnollisista yhteisöistä ajattelee, että lapsi kuuluukin hylätä ja kaikki siteet häneen katkaista, jos hän tekee asioita, joita Jumala ei hyväksy. Nämä hylkääjät ovat vakuuttuneita siitä, että he toimivat oikein. Toisaalta, jos tällaisessa uskonnollisessa ympäristössä kasvanut lapsi on koko ikänsä kokenut väkivaltaa, omien vanhempien hylkäämäksi joutuminen voi olla parasta, mitä lapselle on tapahtunut. Jos siis lapsi löytää rakkautta muualta.
Hylkääminen on valtavan monitulkintainen asia. Jos otan huomioon myös tuon muulla tavoin oudon kysymyksenasettelun eli kysyjän huolestuneisuuden omasta sosiaalisesta asemastaan, en mielelläni lähtisi vastaamaan tuolla tavoin asetettuun kysymykseen.
Lähinnä joskus ihmettelen, miten joku thaimaalainen pystyy esimerkiksi jättämään lapsensa kotimaahansa ja pakkaamaan kassinsa muuttaakseen yksin tänne suomeen miehen kanssa elämään, kun muksut jää sinne thaimaaseen. Miten pystyy? Tiedän näitä ihmisiä, aivan todellista.
Samaa ihmettelen miten joku hylkää lapsensa mistään syystä vapaaehtoisesti, ellei jokin syy ole sellainen että lapsien henki tai terveys, elämä olisi uhattuna jos jäät heidän luokseen. Heidän kanssaan. Mutta muuten en mitenkään pysty ymmärtämään, en edes sitä että omiin lapsiin voi väsyä niin paljon ettei halua enää pitää tykönään, vaikka oikein hyvin tiedän mitä on suuttua ja polttaa joskus kääminsä muksujen kanssa. Käy joskus työstä olla joka väännössä esimerkillinen ja hoitaa fiksusti kaikki kotiin...ei kyllä mä joskus karjaisen ja sanon pahemmin kun edes pitäis...
Kukaan ei ole väittänytkään elämän helppoa olevan lasten kanssa, mutta että hylkää...
Ihan normaali ja looginen kapitalismin periaatteita noudattava ihminen. Jos sijoitus ei enää tuota, eikä tuotto-odotus ole lähitulevaisuudessa kääntymässä positiiviseksi, kannattaa sijoituksesta luopua. Ihan järkeenkäypää ajattelua.