minkä näistä haluaisit kumppaniksesi

Samma.

pitkätukka-68 kirjoitti:

Samma.

Riippuu tietenkin paljon asiasta josta on tarkoitus päättää. Jos on kyse vaikkapa verhojen tai muun kodintekstiilin ostosta, niin annan naisen sanoa viimeisen sanan. Jos taas vaikka jostain tietotekniikkaan liittyvästä hankinnasta, niin luultavasti asiasta paremmintietävänä sanon viimeisen sanan.

(Tai jos kupittelusta, niin minä päätän ainakin omasta puolestani.)

Sulla on ihan hieno ajattelutapa, mutta ihan liian idealistinen eli ei tuu helposti toimimaan. Tuo, että kumpikin toimii toista ajatellen, mutta että asioista ei puhuta vaatii kummaltakin kykyä huomioida toista ja toisaalta johtaa herkästi oletuksiin, joka ei tuu toimiin. Lisäksi, jos ootte yhdessä, niin vaikka teillä omisi vanhan elämän palasia niin tuollanen jaottelu sun elämä, mun elämä ja palanen meidän elämää on haaste. Olettamus, että kumpikin puhuu asioista on myös herkästi hsrhas, monet miehet ei omista asioistaan mitään puhu ja ite oon siinä mielessä samanlainen, että en alkais millään hohtimulla toisesta ihmisestä asioita kaivaa eli ei mulle ainakaan puhumattomua miehiä, kutsukoot itseään sitten ujoiksi, nössöiksi, juroiksi rai mitä vaan niin ei sellasta eikä mitään diipadaapan puhujaa.

pikkasenidealistista kirjoitti:

Sulla on ihan hieno ajattelutapa, mutta ihan liian idealistinen eli ei tuu helposti toimimaan. Tuo, että kumpikin toimii toista ajatellen, mutta että asioista ei puhuta vaatii kummaltakin kykyä huomioida toista ja toisaalta johtaa herkästi oletuksiin, joka ei tuu toimiin. Lisäksi, jos ootte yhdessä, niin vaikka teillä omisi vanhan elämän palasia niin tuollanen jaottelu sun elämä, mun elämä ja palanen meidän elämää on haaste. Olettamus, että kumpikin puhuu asioista on myös herkästi hsrhas, monet miehet ei omista asioistaan mitään puhu ja ite oon siinä mielessä samanlainen, että en alkais millään hohtimulla toisesta ihmisestä asioita kaivaa eli ei mulle ainakaan puhumattomua miehiä, kutsukoot itseään sitten ujoiksi, nössöiksi, juroiksi rai mitä vaan niin ei sellasta eikä mitään diipadaapan puhujaa.

Lue lisää

Minulla tuo mainitsemani on kyllä toiminut. Ja siis tottakai asioista puhutaan - tarkoitinkin sitä, että kun kerran suhteessa ollaan ja puhutaan yleensäkin kaikenlaista, ja varsinkin mitä pitempään ollaan yhdessä, sitä paremmin oppii toisen tuntemaan, niin silloin tietää, mistä toinen tykkää ja mistä ei. Ainahan voi tulla huteja ja joskus luulee toisen tykkäävän jostain verhoista, mutta sitten tämä ei tykkääkään - toisaalta mitä sitten, ne ovat vain verhot. Ja ainahan voi soittaa kaupasta ja sanoa, että "hei, täällä olis nyt tällaiset-ja-tällaiset, minusta nämä on aika kivat, luuletko että tykkäät - eli ostanko?" jne.

Niin, kaikki eivät tosiaan puhu omista asioistaan, mutta sehän ei olisikaan se, mitä itse haluan kumppaniksi. Tässähän kysyttiin, mikä itselle on ihannekumppani. Ja minulle ihannekumppani on sellainen, joka puhuu ja keskustelee ja päästää lähelleen - eli jonka oppii oikeasti tuntemaan, ja joka myös haluaa oppia tuntemaan minut. Ei minulle riitä vain joku mykkä hahmo samassa huoneessa, jos kärjistetysti asian ilmaisen. Mutta tottakai tajuan, että joku muu voi kokea häiritseväksi sen, mikä minusta on ihanteellista, ja hänellä olkoon siihen oikeus - hänelle ehkä löytyy sitten joku toinen kumppani, joku toisentyyppinen ihminen kuin mitä vaikka itse olen. Toimiva suhde syntyy kahden samantyyppisen ihmisen välillä.

Ei kai se oman elämän, toisen elämän ja yhteisen elämän erottelu nyt niin vaikeaa ole. Esimerkkejä: Omaa elämää on vaikka se, miten itse haluaa pukeutua, mitä haluaa tehdä työkseen, mitä harrastaa, keitä haluaa ystävikseen, milloin tapaa omia ystäviään ja mitä heidän kanssaan tekee, milloin menee tapaamaan sukulaisiaan, mitä haluaa syödä, mitä ostaa omilla rahoillaan, ketä äänestää, oma maailmankatsomus, jne jne.
Yhteistä elämää: Yhteinen koti ja talous, hankitaanko lapsia ja jos niin milloin, mitä tykätään tehdä yhdessä, yhteinen seksielämä - mitä, milloin, missä, jne - ja muut parisuhteen asiat, mikäli osa rahoista on yhteisiä, sovitaan yhdessä mihin niitä käytetään ja miten... ja sitä rataa. Eli vaikka kodin sisustuksen voi sopia yhdessä, mutta ei kyllä kannata jumittua joka ikiseen pikku esineeseen ja punnita, saako se olla huoneessa - jos toinen siitä tykkää, voi sen antaa olla siellä vaikka vain siksi, jos se tuottaa kumppanille iloa.