Oli tuo äskeinen aloitus, joka näemmä otti ritolat ja poistui eetteristä. Niin, kumpiko se on teidän mielestä sitten sitä pahempaa plaatua pettäminen, se henkinen vaiko se fyysinen ja minkä vuoksi niin?
Ja miksi pitää pettää ylipäänsä? Miksei vaan eroa, jos suhde on ihan persiistä tai miksei vaan reilusti kerro, että on sorttia tyyppi joka kaipaa muitakin kun yhtä suhteeseen?
Ja miksi pitää pettää ylipäänsä? Miksei vaan eroa, jos suhde on ihan persiistä tai miksei vaan reilusti kerro, että on sorttia tyyppi joka kaipaa muitakin kun yhtä suhteeseen?
Vastaukset 136
Vanhimmat
Mitä tarkoittaa henkinen pettäminen?
Mjaa, jos olen oikein ymmärtänyt muiden kirjoituksista niin se on henkisesti ja tunnetasolla johonkin muuhun kuin kumppaniinsa hullaantumista? Joku muu siis pyörii päässä, niin kuin sen kumppanin kuuluisi pyöriä? Eli ne tunteet, jotka kaiketi kuuluisi kumppanille ja kohdistaa kumppaniin, kohdistetaan johonkin toiseen.
Näin mä olen sen tulkannut.
Mutta sillehän ei tavallaan voi mitään. Sille taas voi mitä tekee asian suhteen..hullaantumiset kun tuppaa kyllä menemään ohi.
Nii, sitä juuri mietin. Meneekö se ohi ja miksi se ylipäänsä tapahtui? Voiko se kaataa suhteen ja jos voi, niin onko vika siinä mitä tehtiin vai siinä mitä tekemättä jätettiin? :)
Sipuli kuorineen...
Hullaantumista toiseen tapahtuu parisuhteissa monestikin. Vaikeaksi se menee jos kohde on myös ihastunut ja ei päästä irti tästä varatusta vaikkei hän mitään vakavampaa haluakaan. Ihastus menee kyllä ohi jos ei ole tekemisissä ihastuksen kanssa.
Puolison on hirveää katsoa kun toinen liitelee pilvissä ja puhuu vain ihastuksensa jutuista.;)
Niin tapahtuu, mutta miksi sitä tapahtuu niinkin usein? Tai ylipäänsä..
Ihastus menee joo joskus ohi, kun ei ole tekemisissä mutta kokemuksesta tiedän senkin, ettei se aina mene ohi, vaikka ei olisi tekemisissäkään. Jos on itse itsepintainen ihastuja. :)
Sepä se , jos on puoliso tai kumppani, niin tuota juuri mietin. Että oisko se reilua nostaa katti karvoineen pöydälle ja kertoa päänsä tyhjäksi, puolin ja toisin miltä tuntuu. Vai pitääkö kumppanin vaan katsella tuskissaan toisen liihottelua? Minusta ei.
"Mitä tarkoittaa henkinen pettäminen?"
Jollekulle ihan sitä että jaetaan yksityisiä asioita vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Sellaisia, mitä saisi puhua vain ammattilaiselle, puolisolle tai erittäin hyvälle samaa sukupuolta olevalle ystävälle.
Mä olen kyllä sitä mieltä ettei tosiaan pidä mistään ihastuksistaan puolisolle kertoa. Ellei sitten ole aikeissa siirtyä seuraavaan steppiin ihastumisensa suhteen, eli johonkin fyysiseen tekoon..
Jaa? 🤨
Okei, en olisi arvannut tuota pettämiseksi. Riippuu tietysti mitä asiat koskee. Jos toiselle puidaan oman parisuhteen asioita, se menee kyllä jo tohon pettämiseen jollain asteikolla...joskin ystäväkin voi olla eri sukupuolta ja ystäville monesti puhutaan ne paskat jutut, mitä kumppani ei edes halua kuunnella.
Juu, ei aiheuteta turhaan mielipahaa. Samaa mieltä. Eri asia, jos ja kun ollaan nostamassa kytkintä, että tää meidän suhde loppuu ja joku muu alkaa.
Silloin, kun vanha suhde on tullut tiensä päähän on turhaa antaa toisen myös elätellä toiveita muusta.
Eräälle sukulaismiehelleni tuli esim. aviokriisi siitä, kun kävi ilmi että oli purkanut naispuoliselle työkaverilleen aviohuoliaan, kun miniä-anoppisuhde aiheutti kipuilua.
Ja omasta ympäristöstäkin olen huomannut, että aika monen mielestä naimisissa oleva mies (tai nainen) ei voi olla ystävä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, korkeintaan työkaveri tai muu hyvän päivän tuttu.
Mitä mahdoit kysymykselläsi "Jaa" tarkoittaa?
Eli siis sinäkin olet sitä mieltä, että jos parisuhde (joka lienee merkittävä osa elämää, voisi sanoa jopa puolet siitä) kipuilee, niin siitä ei todellakaan sitten saa puhua muulle kun ammattilaiselle tai sille samansukupuoliselle kaverille? Vai eikö sille kaverillekaan saa kertoa?
Kun en oikein ole samaa mieltä ja jäin sitä kelaamaan. Mutta voihan sitä sopia puolisonsa kanssa säännöt miten mennään, mikä sopii ja mikä ei. Selänteen pariskuntahan esim ei suvaitse toisilleen ystäviä vastakkaisesta sukupuolesta, mikä mun mielestä on outoa.
Mä en kyllä tykkäis siitä että mun ukko alkais jotain meidän henk.kohtasista asioista räpättämään yhtään kellekään, mutta en mä sitä pettämisenä pitäisi.
Ehkä tässä nyt tarkoitetaan sitä et jos molemmat tuntee tämän kaverin, niin se olis kai aika noloa toiselle osapuolelle jos yksityisasioita kerrottaisiin. Sitten nämä eri sukupuolta olevat salakaverit joita puolisolle ei kerrota eivät luottamusta paljoa herätä. Tällaista ei kai pitäisi edes olla olemassa parisuhteessa.
Avoimuus on luottamuksen perusta.
En ole samaa mieltä, mutta ymmärrän näkemyksen miksi tuo voi olla jonkin asteista pettämistä. Riippuu niin asioista joita siinä jaetaan ja millä motiivilla.
Minusta ystävälle saa kertoa sen mitä kokee pakolliseksi. Jos mietin henk.koht, että mun ies puhuisi minusta jollekin naispuoliselle ystävälle asioita, niin en minä sitä pettämisenä pitäisi. Ehkä muuten vaan epämukavana, miksi sille miksei mulle..mutta kaikkien kumppanit onpa he miehiä tai anisia ei halua edes kuunnella mitä toisella on sydämellään ja silloin tajuan että se joku muu voi olla se kelle avautuu.
Tavallaan on pakko jakaa ja kaikki ei halua mitään ammattiauttajia mukaan. Ystävä voi olla mukavempi ihminen avautua.
No mutta eikö se ole ihan itsestään selvä asia, että vaikka sinä et sitä sellaisena pitäisikään, niin moni muu voi pitää? Ei pitäisi tulla yllätyksenä, että näissä asioissa olisi suuria näkemyseroja. Toisen rajoittamistahan se on, mutta niinhän melkein kaikki parisuhteet jollain tavalla kuitenkin ovat.
Sori kirjoitusvirheet...nopeesti kirjoittaessa käypi noin. :)
No minusta pettäminen on oire jostain suhteessa... en tiedä kumpiko on pahempi, henkinen vai fyysinen, kun se on väkivaltaa kuitenkin.
Henkilö joka pettää, on menettänyt jotain itsestään. Itsekunnioituksen tms. Ymmärrettävää, mutta käytöksenä pettäminen ei minusta ole hyväksyttävää.
Itsekin olen henkisesti pettänyt tavallaan, sekä ollut toisena osapuolena, että kokemusta ikäväkyllä on. Mutta osaankin kokemuksesta sanoa, että on sitä niin heikko ollut.
Periaatteen vuoksi ei kannata olla luotettava, vaan kyllä kumppania on arvostettava ja kunnioitettava ihan muuten, että ei petä. Siinä on minusta hyvä peruste olla pettämättä ja jos ei suhde voi hyvin, tai siinä on paha olla, niin sen voi katkaista, ennenkuin edes katselee toisiin pöytiin. Oikeastaan en näe edes, että miten sinne voisi katsella, jos oma suhde voisi huonosti? Eikö sitä omaa suhdetta katselisi ensin?
Dissi on kyllä niin oikeassa. Kysymyshän onkin siitä, et tämä pettävä osapuoli ei myönnä puolisolleen mitään eikä myöskään halua monesti erota. Poimii ns. rusinat pullista. Mieluummin pelaa kuin kokee raastavan eron. Pettämisen myötä erosta voi tulla vaikea molemmille tai vain toiselle. Olet jopa kymmeniä vuosia yhdessä ja sitten ero. Se kuulemma on pieni kuolema jos vielä niitä tunteitakin on.
Oire se minustakin on. Selkeä oire. Ihminen on kumminkin aika itsekäs persereikä, loppujen lopuksi ja jos on jotain vailla se koittaa täyttää sen tyhjiön jollain ja jos ei sitä kotoa saa...saattaa tulla mieleen kokeilla saisiko muualta.
Inhimillistä, joskaan ei kumppanille kiva juttu.
Juu, on mullakin kokemusta ihastumisesta toiseen mieheen, vaikka parisuhteessa olinkin. Tosin näin on käynyt vain yhden kerran koko elämäni aikana. Mutta kumminkin.
Entäs jos katselematta toisiin pöytiin näkee vaan jonkun, joka mitenkään yrittämättä kolahtaa ja ei sen jälkeen enää unohdu mielestä millään?
Mikä siinä sitten on, ettei pettävä osapuoli voi päästää irti kummastakaan?
Kyllä minusta on selkee homma, että jos en tykkää tästä vaan tosta, niin se kanssa olen josta tykkään, vaikka se sitten tarkoittaa eroakin. Jostain pitää luopua saadakseen jotakin muuta periaattein...
Pettäminenkään ei aina itse pettäjästä ole niin yksinkertaista, vaikka onhan se. Kaksi vaihtoehtoa aina. Pettää tai olla pettämättä.
Itse olin tosi kytätyssä sihteessa aikoinaan ja sotkeuduin kirjoittelemaan erään naisen kanssa. Tämä nainen sai mut näkemään itsessäni jotain mukavaa ja antoi syyn lähteä pois huonosta suhteesta. Ihastuin naiseen jo, ennenkuin erottiin. Siinä kai tuli se henkinen pettäminen...
Kun erosin, petin taas tämän naisen kanssa hänen miestään fyysisesti. Ehkä mua käytettiin hyväkseen, mutta sainpahan oppia, että varattuihin ei itsensä ksnnalta sinkkuna kannata sotkeentua.
Mutta periaatteen vuoksi en ole pettämättä jatkossa. Siihen pitää olla arvostukseen ja kunnioitukseen perustuva vastavuoroisuus kumppaneiden kesken. Se kun toimii, ei siihen väliin mahdu ketään.
Mun aiemmasta suhteesta puuttui arvostus puolin ja toisin, sekä tästä naisen suhteesta. Se on ehkä se avainkysymys? 🤔
Entä jos se pettäjäpuoliso on puolison taholtaan jo peloteltu sellaiseen tilaan ettei se uskalla ottaa eroa vaikka haluaisi?
Mistäs mä just luin, että pettäjä ( tässä tapauksessa mies, pätee kaiketi naisiinkin) ei kuitenkaan halua ottaa eroa, kun menettää oman statuksensa aviomiehenä hienoine taloineen, veneineen ja kesämökkeineen. Ei nuo halua erota ja muuttaa jonnekin kerrostalokaksioon, vaikka suhde olisikin kuollut. Sitten on tietysti vielä lapset..
Mä tuossa pähkin, että se pettäminen pälkähtää päähän edes ajatuksen tasollakin, jos ei ole suhteessa sellaista arvostusta ja toisen kunnioitusta.
Jos jotenkin tuntee olevansa suhteessa kaltoinkohdeltu, sitä voi katsella mitä muuta maailmassa on. 🤔
Joo. Minusta tälläinen jutska on kyllä pettämisissä päällimmäisiä syitä. Mutta jokainenhan kokee itse sen arvottomuuden tunteensa, että vaikea sitä on kenenkään ennustaa toisesta ehkä? 🤔
Tuossahan se tuli, joku muu saa sut näkemään jotain itsessäsi tai elämässäsi, mitä et siinä olemassa olevassa suhteessasi ehkä näe lainkaan.
Joku avaa silmät, luo toivoa, ymmärtää, kuuntelee, valaa rohkeutta jättää taakse jotain mihin ei meinaa rohjeta, koska on ehkä niin alistunut tilanteeseensa. Tämä on tätä hamaan loppuun asti, eikä muuksi ikinä muutu ja se pitää vaan niellä.
Varattuihin ei kannata sotkeentua, samaa mieltä. Ellei meinaa ottaa sitä omakseen. :)
Pelottelukin on muuten yksi vakava syy pettämisiin, mutta järkevä ihminen hakisi sitä apua muualta.... nykyään on lähestymiskieltoja ja turvakoteja onneksi.... mutta hyvin tiedän, että peloittelu ja uhkailu on suhteissa yleistä. Oma exäkin käytti lapsia aseenaan kylmästi ennen eroakin...
Nuo on varsin realistisia ja todellisia syitä. Itse henkilökohtaisesti ymmärrän noista vain lapset syyksi. Ei halua viedä heiltä perhettä erilleen. Kaikki muu on mulle henkilökohtaisesti syitä, miksi itse en kyllä jättäisi lähtemättä jos sellainen tilanne olisi, että haluisin lähteä.
Mutta aika moensti omaisuus ja elämänlaatu taitaa vaikuttaa...elämänlaatu lähinnä omaisuuden ja rahan kautta.
Minusta pelottelua ei pidä sietää, apua hakemaan. Ketään ei saa kiristää olemaan suhteessa!!!
Vähän vaikeaa on hakeutua turvakotiin, jos se uhkailu ei kohdistu omaan terveyteen, vaan esim. uhkailijan omaan, tai on vähän hienovaraisempaa, kuten syyllistämistä.
Ja mitä taas niihin järkeviin ihmisiin tulee, niin niitä on yllättävän vähän kun puhutaan niin intiimistä asiasta kuin parisuhteesta.
Sinun mielipiteelläsi ei vaan ole mitään merkitystä sille kiristäjäpuolisolle. Eikä juuri kenekään muunkaan mielipiteellä, esim. mielenterveysalan ammattilaisen näkemyksellä. Siitä huolimatta siitä puolisosta voi tuntea olevansa jollain tasolla vastuussa. Elämässä kun on muutakin kuin itsekkyyteen pohjautuvia valintoja.
Mulla on muistikuva, että koulutetuimpien ihmisten avioliitot on kestävimpiä..
No olisikohan tuo isompi omaisuus juurikin syynä?
Hmm, miksi taipua kiristykseen? Ymmärrän, että puolisosta haluaa huolehtia ja olla vastuussakin, mutta jos kiristetään niin miksi semmoiseen pitäisi taipua?
Se voi olla, että rahan takia liitot pidetään näennäisesti yllä...kulissit. Mutta onko sitten miten moni avioliitto oikeasti happy, niin kuka tietää.
Kuinka kukakin arvottaa... näin perseaukisena en jäisi rahankaan takia ihmisen kanssa kimppaan, vaikka olisin köyhä kuin kirkonrotta. Rakkaus on ainoa syy olla yhdessä...vaikka se rakkaus olisi sitten yksipuolistakin, mutta jos se riittää itselle.
Joku sitten tykkää rahasta ja mahasta...
No kaikkeen löytyy kyllä konstit. Sitä vaan usein näkee tuollaisissa tilanteissa tosi suppeasti tilanteensa.
Enkä väitä, että mikään olisi helppoa... tiedän omasta kokemuksesta. Mua vainottiin pitkään eronkin jälkeen ja kiusattiin. Mutta enpä kadu mitään. Lapsetkin on iloisempia nykyään ja heistäkin ero oli lopulta hyvä juttu.
Ei sitten puhuta kiristämisestä, puhutaan painostamisesta ja syyllistämisestä. Vannottamisesta. Vähän harmaammista keinoista. Jos omatunto soimaa muutenkin helposti, nuo ovat hyviä keinoja vaikuttaa.
Ja mitä taas tuosta taipumisesta puhutaan, niin vertailukohteena voidaan käyttää sitä että kuinka moni suvaitsee parisuhteessaan fyysistäkin väkivaltaa. Jos siihenkin taipuu, niin miksei sitten noihin pehmeämpiin vallankäytön keinoihin?
Mun mielestä kumpaankaan ei pitäisi suostua. Ei pehmeämpiin eikä kovempiinkaan vallankäyttöihin. Taino minä en taipuisi...ehkäpä siksi vänkäänkin. :)
Semmonen kumppani joka jotenkin painostaa ja syyllistää, kiristää...se on niin kuin pohjaton kaivo, sinne ei kannata kantaa mitään.
Mitä minua on suhteissani kiristetty tai väkivallalla kohdeltu, uhkailtu tms. niin ne suhteet on aina tuleet päätökseen, minun toimesta. Hyvin pian.
Jos pitää turvautua kiristämiseen, uhkailuun tai taivutteluun, niin eihän se homma ole mikään me tiimi henkinen suhde. Se on alistaja valtias kokoonpano...
Suhteessa on kumminkin kaksi, joiden pitäisi kyetä jakamaan asioita jopa ne toisen kipukohdat. Jos ne toiselle on pelkkää paskaa, niin eihän se oikeasti ole kiinnostunut sinun hyvinvoinnistasi?
Jotkuthan on ns. kostopettäjiä. Kostaa suhteensa "kaltoinkohtelut"...
Luulen, että pettämiseen on yhtä paljon syitä, kun on syyllistyjiäkin. Kuka haluaa lohtua, hyväksyntää kuka mitäkin...joku ei ees mieti pettävänsä, kunhan vaan oikeuttaa itelleen kaiken sekoilun. Ihan kun olis jotkun eri oikeudet...
Aika ehdoton näkemys. Onko me-tiimi ja valtias/alistettu (tätä varmaan tarkotit?) sitten ehdottoman vastakkaisia ja toisensa poissulkevia asioita, ettei nämä voi mennä esim. fifty-sixty? Tuo esittämäsi mustavalkoisuus kun ei tarkoita ettei suhteissa voisi olla sekä sitä me-henkeä jossain asioissa, että jossain toisissa asioissa sitten taas sitä pomotusta.
...jatkoksi+edelliseen+että+aika+harva+suhde+on+100%+kultaa+tai+100%+paskaa,+ja+lienee+henkilöstä+itsestään+kiinni+paljonko+kulta/paska-suhdetta+sietää.+Jos+paskaa+on+esim.+60%+niin+onko+suhde+sitten+aina+niin+huono+että+se+pitää+lopettaa?
Ehkä se on aika ehdoton ja mustavalkea näkemys, mutta minä vaan en tykkää minkäänlaisesta toisen ahdistelusta. Tai ihmisen pursottamisesta johonkin tilaan, millään verukkeella... koska kumppani niin nyt päättää.
Toki jos ihminen on itse taipuvainen olemaan alisteisessa asemassa ja tykkää olla vähän "nyrkin ja hellan " välissä...ottaa tuota pomottelua vastaan, niin saapihan ihminen olla.
Kait sitä me-henkeä voi olla, jos juurikin sietää sitä, että toinen syyllistää ja vetoaa herkkään omaantuntoon. Mikä siellä omallatunnolla sitten painaa, että pitää hyvitellä jotain?
Loukkasinko+minä+sua?++Tuli+tunne,+että+loukkasin...
Voihan asia olla niinkin, että lähtijä vain pelkää riitaisaa eroa ja pelkää sitä et jätetty suuttuessaan avaa muillekin sitä mitä se avioliitto on ollut. Häpeä siitä miten on toista osapuolta kohdellut avioliiton aikana on niin kova ettei uskalla erota. NS. naama palaa!
Erossa käydään läpi kaikki vaikeat tunteet, ainakin se rakastava osapuoli. Harva eronnut sanoo tyynesti et me kasvettiin erilleen, se on kulunut fraasi. Kyllä asioita käsitellään vuosiakin.
Tota mä arvelin tuon olevan. Kysyessäni, Mikä siellä omallatunnolla sitten painaa, että pitää hyvitellä jotain?
Pelko siis on se todellinen syy ja huono omatunto. Noh, voisi kysyä sitten, että tuleeko suhde paremmaksi olemalla ikuisesti velkaa toiselle tai pelkäämällä mitä muut ajattelee?
Ei,+et+loukannut.+Halusin+vaan+täsmentää+että+nuo+asiat+on+niin+paljon+henkilöstä+kiinni,+ja+itsensä+mittapuuna+käyttäminen+on+melko+hyödytöntä.+Alkaen+siitä,+että+mitä+kukin+laskee+paskaksi,+kullaksi+tai+samantekeväksi.+Ja+oman+kokemuksen+ja+sivusta+seuraamisen+perusteella+harva+suhde+on+oikeasti+niin+hyvä,+että+sen+voi+luokitella+edes+tuohon+sinun+90-10+kategoriaasi,+ja+tosiasia+nyt+vaan+on+että+se+on+henkilöstä+itsestään+kiinni+kuinka+paljon+ikäviä+juttuja+siltä+hyväksyy.+Toisen+rajoittaminen+on+enemmän+sääntö+kun+poikkeus+niissä+suhteissa+mistä+yhtään+enempää+tiedän.+
Onhan se tavallaan helpompi erota, jos asutaan vuokralla, eikä mitään mainittavaa yhteistä omaisuutta ole. Kimpsut ja kampsut kasaan vaan ja morjens.
Tiedä sitten kuinka moni elää kulissiliittoa, mun vanhemmat ainakin eli.
Miten olis esim. se, että eron myötä tietäisi puolison syöksyvän taloudellisella mielessä keskiluokkaisuudesta köyhyyteen?
Ehkäpä+se+90%+on+tosiaan+huuhaata.+Mutta++olotila,+että++suhde+ei+ahdista+on+minusta+tärkee.+:)
Niin. Ymmärtäminen ja hyväksyminen onkin eri asia.
Pettämistä joissain olosuhteissa vois ymmärtää, mutta en mä sitä hyväksy milloinkaan... en edes ja varsinkin itseltäni.
Kuitenkin kaksihan siinä suhteessa on. Kommunikaatio ois kova juttu pettämisiäkin vastaan...
Nii, en tiedä onko helpompaa. Voi se olla, jos se omaisuus merkkaa, on vaikka joku ihana paikka missä haluaa olla, eikä henno luopua.
Jos on sellainen asioihin ja paikkoihin kiintyjä vaikkapa, niin ehkä se sillon on...tai miettii tappiota rahallisesti.
Vaikee tavallaan samaistua, mutta ymmärtää voin nuo syyt.
Yks elämä vaan, miksi elää kulissiliitossa? Mä kysyin tuota itseltäni ennen eroa...ja vastasin myös itselleni, ei miksikään. :)
Juu,+en+minäkään+mielellään+hyväksy,+mutta....
Pöh inhimillisiä...en ossoo. :)
Lopultahan mun vanhemmat sitten eroskin ja kumpikin muuttivat tahoilleen omiin kerrostalokaksioihin.
No kyllä mä sellaisen sopuisan kulissiliiton vielä ymmärrän, mutten vihaista ja riitaisaa kulissiliittoa
Kai sille voi antaa rahaa erotessaan? Jos on isosti mammonaa, sen voi laittaa jakoon...
Nojuu, jos ollaan kuin kämppikset hyvässä hengessä saman katonalla. Kyllä sen jotenkin ymmärtää, ainoa ongelma voi olla sitten mahdolliset uudet suhteet. Ja kumppanit, mitä he haluaa.
Mun vanhemmatkin oli muutamat kerrat ihan eron partaalla, en ole varma oliko jo ero paperitkin vetämässä...ainakin ne puhu, että tää liitto loppuu. Oli uusia suunnitelmia. Isällä oli toinen nainen, ootti lastakin sille...mut sit ne suunnitelmat kumminkin vielä muuttui.
Ei eronneet, päätti kulkee yhdessä ja korjailla minkä korjailla voi...ja edelleen ne on yhdessä, mun vanhemmat. Ja silminnähden rakastaa toisiaan eli kyllä noistakin yli voi päästä.
Kyllähän mäkin mietin ennen avioeroa pitkään, että jos vaan olis kuin kämppikset ja kai sitä tottus siihinkin. Että ei oo yhteisiä intressejä, ei parisuhdetoimintaa...ts. seksiä, eikä läheisyyttä tms. asioista puhutaan vaan pinnallisesti, kuin hyvänpäivän tuttavat...
Mutta sitten mä mietin, että ei...oon lapseton, suht nuori vielä...yksi elämä...en halua jäädä leikkimään mitään kotia, otan kissat ja muutan pois. En aikonut olla kenenkään kanssa...mutta mieli muuttui.
Niin. Ehkä se ehdottomuus on helppoa nyt, mutta tilanteen sattuessa voisi tilanne ollakin toinen? 🤔
Jotenkin mä vaan sitten koen, että itsellä ois myös jotain mikä ei jotenkin kestä päivänvaloa. 🤔 Syyllisyyttä huomiattomuudesta, kurjasta käyttäytymisestä kumppania kohtaan jne...🧐
Mä en vaan pystyis elämään itseni kanssa pettämisen jälkeen suhteessa. En olis sama tyyppi enää...
Niihän se on, mä olen ollut suhteessa jossa mua petettiin ja päättänyt antaa anteeksi, jatkaa suhdetta sen jälkeenkin vielä. Mutta se pettäminen vaan äityi pahemmaksi ja useamman kanssa, joten kun mies oli ammattipettäjä, niin se ei enää mennyt mihinkään inhimilliseen ups mä mokasin tämän kerran piikkiin.
Ja varsin hyvin tutkin omankin osuuteni siihin asiaan..ja en kyllä laiminlyönyt mitään, en edes seksiä sen kanssa...joten pistin menemään.
Syyllisyyshän se just painaa, jos joku painaa. Tiiän tunteen. Se osaa painaa, vaikka olis eronnutkin jo henkisesti ja fyysisesti toisesta ja toinenkin luovuttanut sinusta...mutta se painaa, kun menettelee jotenkin miten ei oman moraalin mukaan pitäisi menetellä.
Nii, en mäkään. Ajattelen etten ole enää toisen arvoinen, jos petän. Se ansaitsee jotakin mua parempaa. Ja mä ansaitsen kurjan oloni.
No mä koitan kanssa ajatella pettämistä jotenkin pehmeesti, en mörkönä. Jos niin kävisi, mä vaan kantaisin itseni pois hiljaa, enkä kuuntelis selityksiä. Niitä ei ole, on vaan tyhjä kuori siitä missä ennen oli rakkaus... slurp! Se on kerralla tyhjennetty, eikä sitä enää mikään täytä...
Joskus mietittiin Wuppiksen kanssa, että voisko jompikumpi vaikka kerran panns jotakuta, jos saisi vaikka 2 miljoonaa siitä. Minusta siinäkin menis toi sisältö... ei lämmittäis sitä rahat...😳
Tähän vielä nopsaan...
Tyhjäksi juotu maitopurkki kuulostaa sopivalta.
Minusta toi ittensä myyminen on kans arvelluttavaa...toisaalta tajuan miten helpolla siinä rahan saa. Mutta emmä kyllä ryhtyisi...olen mielummin perseaukinen ja vailla seksinmyynti kokemusta. :)
Nyt morjens!!!
Tuossa funtsailin yhessä aloituksessa tulleita tunnelukkojuttujakin. Niistäkin muuten löytynee juupelisti selityksiä pettämisiin... kun tuossa jossain sanoit, että osa pitää ihan oikeutettuna pettää esimerkiksi, niin sehän voi olla, että toinen kärsii jostain lapsuudessa tulleesta tunnelukosta ja kokee toisen olevan inhottava häntä kohtaan... eli se arvostus saattaa kolahtaa pohjiin normaalistakin elämisestä, mitä tunnelukkoinen ei itse ymmärrä....
Päässä sitä vaan on ihan hirmuinen mylläkkä, että tunteet on vaikeita tunnistaa oikein. 😳
Totta, aika moni asia tulee sieltä lapsuudesta saakka. Oikeestaan aikalailla kaikki perusta on siellä lapsuudessa.
Uhmakkaat ihmiset on moensti muutenkin niitä, jotka tuntee joskus jääneensä paitsi jostain. :)
Geeniperimä ja kokemusperäiset jutut, ajattelu ja tulkinta vaikuttaa kaikkeen.
Hyljätyksi tulemisen kokemukset saattaas esimerkiksi aiheuttaa hyväksynnän hakua ja vaikkapa juuri moninaisia suhteita, missä hakee sitä hyväksyntää? Ja joku saattaa haluta hylätä, ennen kun tulee itse hylätyksi. Hylkääminen, tunteiden vastakaiuttomuus yms. Ei siitä turhaan puhuta, että lapset tarvii vanhempiensa hyväksyntää ja rakkautta, hellyyttä ja esimerkkiä kuinka toiselle tunteita osoitetaan...
Mä esimerkiksi olen itse halaaja ihminen, mikään ei maailmassa ole niin ihanaa kun rakkaiden halaaminen ja paijaaminen, silittely... kehuminen ja tunteista kertominen. Se siirtyy mun lapsiinkin mun kautta. Huomaan, että vaikka toinen lapsista on vähemmän lähellä kiehnaava ja hakeutuva..niin hänkin osoittaa nykyään jo tunteitaan helposti halaamalla, sanomalla toiselle myönteisiä asioita. Toinen taas on ihan halinalle luonnoltaan ja kauheen tunteikas muutenkin, niin hyvässä kun pahassakin. Näitäkin voi siis oppia.
Mä olen asiasta mielissäni, koska pidän kauhean tärkeänä kyetä sanoittamaan ja osoittamaan tunteita toiselle. :)
Joo. Näitä kun on niin monenmoisia juttuja. 😳
Musta välillä ihmetyttää, että miks ei ihmiset usko tälläsiin, vaan taotaan päätä seinään vuosia ja vuosikymmeniä! 😳
Tälläiset kun koetaan viaksi. Noh. Siihen viereen on vaikea tietty saada oikeasti rakastavaa ihmistä, jos oireet on pettämistä, väkivaltaa tai vst. 🤔
Ja nyt kun mietin, niin tulee mieleen toi toksinen maskuliinisuus taas myös. ”Pojat on poikia”....😳 Poikien tunnetilat jätetään monesti huomioitta. Kiukkuilu ja koiruuksien teko on vaan ”normaalia pojanelämää!”, vaikka siellä pieni ihminen opettelee tuntemaan....🙁 Ja mitä saattaa olla lopputulos? 😳
Näläkä! Nyt syömään. Kävin lämmäyttämässä mökkiä ja kävin pakosarjankin raapaisemassa kelkasta irti. Viikonloppuna vähän hommantynkää touhuilemaan! 😁👌💪
Kaikki ei välitä miettiä henkisiä solmuja. :)
Tai aatella, että niitä vois jotenkin aukoa, ne vaan on ja antaa olla.
Joo ja joskus se oikeesti rakastava ihminenkin häädetään pois, kun ei osata ottaa vastaankaan sitä rakkautta...luulenpa ma.
Oon käyttänyt tyhjä työkalupakki vertausta, kun se on monesti osuva..milläs otat kalupakista mitään työkalua mitä siellä ei ole...
Touhuuhan sinä, mä vielä parantelen suoliani! :D
Fyysinen tietysti, koska ajatuksilleen ei aina voi mitään mutta teoilleen kyllä voi.
Nii ajatukset voi karata joskus...
itse olen luonteeltani sellainen että jos nanen mustis ja vaatii etten ole muiden naisten kanssa niin minulle se sopii ja jos huonosti menee ja rakkaus kuollut ja löydän ystävän niin silloin rakastun ja jättäisin entisen eli minusta mies ja nainen ei voi olla ystäviä ilman seksuaalista vetoa eli jos mies viihtyy naisen kanssa niin silloin mies on rakastunut ja haluaa seksiä naisen kanssa ja jos nainen antaa seksiä niin mies rakastuu naiseen ja jos ei rakastu niin miksi kuluttaa aikaa ja miksi olla naisen kanssa jos ei saa vastakaikua niin jos on ns naisystävän kanssa 24/7 ja oman naisen kanssa 1 tunti kuukaudessa ja sekin inhoten toisiaan niin ero tulisi tai toisin päin oman naisen kanssa viihtyy niin miksi täytyy olla toisen naisen kanssa vaikka olisikin ns ystävä ja väkisin olla hänen kanssaan niin senkin ajan haluaa olla oman naisensa kanssa
Ihmiset on erilaisia, joillekin vastakkainen sukupuolikin on ihminen, enemmän kun mahdollinen partneri . Kyllä mä ainakin voi olla ystävä miehen kanssa ilman seksuaalista vetoa...siinä missä naisenkin kanssa. Helposti.
totta kai ja pian olet raskaana ystävämiehelle ja pian sanot miehellesi hups no siinä kävi nyt näin ja rakastuit toiseen ja eroatte ja muutat ystävä miehen luokse ja turha väittää muuta niin ihminen sinäkin olet ja tuskin epämiellyttävän miehen kanssa olisit ja pian huomaat että viihdyt ystävämiehen kanssa no ehkä kuvittelet että että katsot eka ystävänä uskallatko ottaa eron ja jos mies ei miellytäkkään niin palaat oman miehesi luokse ja se ystävyys loppuu ja etsit taas uuden ystävän kunnes löytyy se oikea niin miksi et naapurin naisen kanssa ole ystävää no se ei anna kikkelii ja siihen ei rakastuta
No mulla ei ole tällä hetkellä ystävämiehiä, joita tapaisin. :)
Ja niin lutkana kun mua lennossa miehen vaihatmisen vuoksi joku pitääkin, niin en kumminkaan ole. Emmä rakastu enää kehenkään...mun rakkauskiintiö on täynnä. :)
Ja mä en puhele tässä omasta suhteestani vaan mietin yleisellä tasolla...korkeintaan menneistä ohimennen saatan kirjoittaa. En ole eroamassa miehestäni, eikä hän minusta. Justiinsa kirjoiteltiin rakastan sua ja pusukuvia kännykällä...<3
En mä palaa koskaan kenenkään luokse, josta mä olen eronnut. :)
niin en sinua tarkoittanut henkilökohtaisesti vaan otin esimerkiksi ja kun mieteit oman suhteesi kautta niin huomasit oikean laidan ja niin ei sinua syytetty vaan puhuttiin yleensä ja esimerkkinä oli suhteesi eli jos noin olisi niin kolmaspyörä ei tuo koskaan hyvää vaan avioeron se tuo ja sama jos miehesi löytää ystävän toisesta naisesta niin antaisitko luvan siihen
Kyllä mä antaisin luvan, mutta ottaisin samalla ehkäpä luvan olla mun mies pois. :)
nyt en tajunnut mitä tarkoitit ottaisit samalla ja mikä lupa olla mies ja pois
Niin, hänellä ei ehkä olisi enää mun lupaa olla mun mies, jos toisen naisen kanssa tahtois lähteä vehtaamaan. :)
Mutta tottakai, hän on vapaa lähtemään jos haluaa lähteä, koska vaan. Mä en pidä ketään väkisin. Se pitää tulla oamsta tahdosta ja tunteesta, ei toisen vaatimuksesta.
Ja juu mä saan tuon kuullostamaan helpolta. Koska järkeistän sen. Tottakai muhun sattuisi, jos mun rakastamani ihminen kääntäs mulle selän tai halusi jonkun toisen ihmisen kumppanikseen, kun minut. Se sattuisi ihan hirveesti...kamalasti ja kauheesti.
Mutta ja mutta...se riski on aina olemassa, kun puhutaan rakkaudesta. Että voi sattuakin. Sitten vaan pitää hyväksyä tosiasiat. Ihan sama miten ne sattuu...
eli et antaisi lupaa ja mies saisi tehdä valinnan eli joko sinä tai se toinen nainen ja mies tekee sitten päätöksen ja vaikka valitsisi sinut niin jokin siinä suhteessa kuolisi pois ja sinun ei kuulu antaa lupaa ja vaikka lähtisi toisen matkaan niin lupaa sinulta ei saanut ja tekee itse valintansa lopullisen oikein nainen
niin sille ei voi mitään mutta lupaa ei saanut pettää tai paneskella muita naisia eli sinä olet aina miehellesi nainen numero 1 ja jos niin ei ole niin saa lähteä lätkimään ja äkkiä lähteekin
No kukapa haluaisi kuulla olevansa vasta se toisiksi paras, kun rakkaudesta puhutaan? En minä ainakaan. :)
Vaikka mun järki sanookin, että ihan hyvin mahdollista olla vasta sadanneskin. ;P
Nii, jos se nyt tulis sanomaan kuule päliskä olen ihastunut toiseen ja niin kovasti halusin olla vähän senkin kulta...niin ehkäpä mä sanosin, että annappa mennä vaan. Mutta elähän oleta, että kun tulet takaisin olen sinua täällä enää oottelemassa....
Tottakai se suhde ei olis enää ennallaan. Mutta ei se tarkoita, että rakkaus kuolee kuin seinään...
No mä olen yksiavioinen tytteli luonnoltani. Mä en halua kolmansia enkä muita muutenkaan suhteeseen. On se minä ja hän. Tai sitten meitä ei ole...
Jos haluttas paneskella pitkin ja pikin, en kai mä suhteessa oliskaan..olisin ikisinkku ja toteuttaisin vaan mielihalujani sängyn puolella. Mutta kun se ei oo mun luontoni...
oikein ja jos kaikki hänen tavaransa ei mahdu mukaan niin loput löytää ulkoa tai roskiksesta ja 1 minuutti aikaa poistua ja lähteä sen toisen luokse
samanlainen olen minäkin ja minulle riittää yksi rakastelu kumppani ja itsekkin etsin sitä neiti oikeaa ja vaikka olen sinkku niin ei vaihtuvat kumppanit minulle onnea tuo mutta setuleva vaimoni kyllä tuo onnen ja pystyisin hänet tyydyttämään ja tekemään onnelliseksi niin löytyiskin se neiti oikea
Heh, meillä se olisin minä joka häipyy. Miehen talo. :)
Ei voi heittää miestä talostaan pihalle. :D
Mutta en ole koskaan pitänyt minkäänlaisena ongelmana etsiä uutta kotia, rahoittaa itse elämääni sinkkuna tai jättää omaisuutta taakseni. Ne on sivuseikkoja...muut asiat painaa enemmän.
Toivottavasti se neiti oikea sullekin löytyy. :D
Rakkaus on kaunis asia, sitä pitää vaalia..ilman rakkautta ihmiskunta lakkaa toimimasta.
mutta silloin mies lähtee joko hyvällä tai pahalla mutta lähtee ja päläpälä lähtee sitten kun päläpälä lähtee eli koska päläpälä päättää lähteä ja oikeassa olet niin ei omaisuus ole syy suhteeseen
Heh, en varmaan kauheeta mekkalaa pitäisi. Meillä on kumminkin lapsia, joten pientä harkintaa pitää olla kuinka toimii ja käyttäytyy. Ei ole vaan minä ja mies, on ne meidän yhteiset lapset..jotka hekin kokevat vanhempien suhteen mutkat...
Joskus ennen kun olin äiti edellisissä suhteissa siis...olen pistänyt ukon pihalle liukkaasti. Kaikenlaista on tullut sanottua ja tehtyä...aika pirukin osaan olla. >:)
Mutta nyt tarttisi olla aikuinen isolla aalla. :)
Mutta vaikka näitä spekuloidaan, niin toivotaan ettei koskaan tarvitse tosissaan näihin ryhtyä ja miettiä. :)
Nyt ne lapset...menen niiden kanssa touhottamaan. :)
https://youtu.be/00-8HY6Q56U
Mielen piristys musaa...rokkia ja räminää. :D palataan taas!!! Kiitos kaikille osallistuneille, oli mukavaa keskustella näistä kaikkien kanssa. :)
siinä vaiheessa ei mietitä ollaanko aikuisia vai ei ja kyllä lapsetkin tietää että isä on satuttanut äitiä pahasti ja tehnyt anteeksi antamatonta äidille mutta toivotaan ettei koskaan niin kävisi niin kaiken tai melkein kaiken muun pystyy sopimaan mutta pettämistä ei voi eikä väkivaltaa tai henkistä väkivaltaa eikä pettämistä missään asiassa ja anteeksi kun kirjoitin sen espania jutun oli tarkoitus vaan provosoida ja kuulla kantasi eli tarkoitin sen leikkimieliseksi puoli pilaksi ja saada siitä jutun tynkää kanssasi aikaiseksi
kiitos samoin ja moikka
Tarkoitin, että riehuminen ei auta mitään. Pelottaa vaan lapset, jos alkaa riehumaan kiukkupäissään. :(
Kyllä mä jo tähän ikään mennessä tiedän riskit mitkä rakkaudessa piilee. Kun ne tietää osaa järjenkin ottaa käteen ja työntää tunteita sivuun selviytyäkseen. Luulen muutenkin, että riehumisen sijaan mä menisin hiljaiseksi. Ei olis paljon sanottavaa. Pettymys olis mykistävä. :)
Ja järki rupeis oitis raksuttamaan, mites tästä eteenpäin...mä alan aina miettimään kriisin edessä järjellä miten etenen ja ratkaisen asian, miten etenen eteenpäin...
Mä en halvaannu, se halvaus tulee vasta myöhemmin. Mä toimin aina silloin järjellä ja paan asiat kondikseen. Suren ja säälin itseäni sitten myöhemmin, jos on tarpeen.
Se henkinen pettäminenkin riippuu miten se vaikuttaa, jos toinen fantasioi jostain muusta kaiket päivät ja ottaa sen takia etäisyyttä kumppaniinsa niin kyllä se aika perseestä on. Mutta jos on jokin väliaikainen ihastus mitä ei edes yritä tai halua toteuttaa niin voihan se tuoda potkua parisuhteeseenkin jos on iloisempi.
Kyllä. Jos se on toiselta jotenkin konkreettisesti pois, se on perseestä. Ja eihän ihminen sokeeksi tule, vaikka pariutuukin. Ympärilläkin näkee kaikenlaisia ihmisiä, mitkä ihastuttaa...
Ihastella saa, mutta ei ehkä kannata sen pidemmälle mennä. :)
Täytyykin kysyä onko mun mies kauhean pettynyt, kun ihastelen Morten Harketia. ;D
Tai juttelen palstalla muiden miesten kanssa.
Enemmän varmastikin someleskeys aiheuttaa harmia ja kitkaa parisuhteessa kuin jokin pikku ihastus.
Riippuu ihmisistä, kuka mitäkin odottaa..kuinka paljon yhteistä aikaa. Jos kummallakin on muuta mielekästä tekemistä ja sen toisilleen sallii, niin mikäpä kenenkään muun muotti on muuta sanomaan.
Mutta joo älyaika on varmasti aika vierottavaa...
Onhan se joskus itse kustakin toinen liikaa omissa jutuissaan ja tulee sanottua. Mutta mikään ongelma se ei ole, jos se menee perille ja sen asian voi korjata.
Ja juu mun ihastumiset johonkin on ihan huuhaata. :)
En laskisi tosiaan mitään painoarvoa niille. Mä olen työleski..mies on aina töissä ja myöhään. Mutta onneksi te ootte olemassa. ;)
Minusta ihastuminen ja vieraasta fantasiointi ei ole henkistä pettämistä. Henkistä pettämistä on se jos ollaan vieraan kanssa parisuhteenomaisessa tilassa, mutta siihen ei vaan kuulu seksiä.
Henkisen pettämisen yli pääsisin helpommin. Fyysistä pettämistä en varmaan pystyisi käsittelemään mitenkään järkevästi ja suhde loppuisi siihen.
Monille toi henkinen pettäminen on arempi paikka.
Onhan se vaikee paikka...tavallaan sitä haluaa kai olla se ainoa johon ne intiimit jutut yhdistyy.
Minusta taas tuntuu että henkisen puolen voi aina korjata. Mutta fyysistä pettämistä ei voi peruuttaa. Siinä on jo altistunut jonkun vieraan tyypin bakteeri- ja viruskannalle. Puhumattakaan ultimaalisesta nöyryytyksestä.
Nojoo, ymmärrän pointin. Tottahan tuokin on. Luulen, että joku ei ehkä pidä sitä fyysisyyttä niin hallitsevana tai tärkeenä, kun että on henkisesti sitoutunut kumppaniin...
Joskus kun näitä kelailee, ajattelee että kas kun ylipäänsä kukaan on ryhtynyt tulella leikkimään ja mennyt kehenkään rakastumaan. :D
Eräänlaisia hulluja ollaan...
Minua taas tuo henkinen puoli ei juuri häiritse. Naisten ja miesten eroja? Ehkä se on miehen painajainen kasvattaa tietämättään toisen lasta.
Jaa ettei se häiritsisi jos muija innoissaan pynttää itsensä ylitöihin tms. jonkun ihastuksensa kanssa vaikkei se ihastus välttämättä edes tajuaisi asiaa?
Tottakai se loukkaisi, mutta siitä ei voi puhua samana päivänä fyysisen pettämisen kanssa.
Ehkä hedonistinen ihminen ei koe asiaa samoin, seksiä tai henkistä säätöä toisen kanssa pettämiseksi? Maailma on vapaa temmellyskenttä missä kaikille hedonistisille haluilleen saa antaa vallan..kaikki mikä tähtää yksilön mielihyvään on sallittua?
Ihminen pelaa ns. omilla säännöillään, viis toisen säännöistä tai haluista...tunteista.
Onhan siinä ihastumisessakin eronsa, aivan eri asia sanoa olevansa ihastunut johonkin julkkikseen ketä ei ole edes tavannut kuin vaikkapa työkaveriin jonka kanssa on päivittäin.
Totta. :)
Heh, en mä mieti sellaisia.
Pettäminen, oli sitten kumpaa laatua tahansa, on vähän sellainen juttu, että jos sellaista harrastaa ja pystyy elämään sen ja ainaisten selittelyjen kanssa niin siitä vaan. Harvempi vaan pystyy... :)
Se pettäminen näyttäisi muutenkin olevan, ainakin minun kokemukseni mukaan, pahin ongelma pettämään taipuvaisille. Ne tekevät siitä aina helvetin ison numeron, puhuvat siitä eniten, uhriutuvat jne. Minulle nämä asiat ei ole ikinä olleet niin mustavalkoisia kuin edellä mainituilla.
Eihän se ole ongelma semmoisille, jotka on polyamoriaan taipuvaisia. Eikä halua "omistella" toista itselleen. Aika moni kumminkin haluaa olla niin uniikki, ettei kukaan muu saa maistaa kuormasta. :)
Ehkäpä siinä eniten tökkii se, että pelkää menettävänsä jollekin sen jota rakastaa ja se pelko kautta rantain loukkaa? Mulla on ainakin aina ollut mustasukkaisuudessakin taustalla se menettämisen pelko, että joku muu nappaa sen jota minä rakastan. Ja jolta haluisin saada vastarakkautta, ilman että joku muu hämmentää sivussa. Ja se, että kumppani jakaa jotain niin intiimiä ja herkkää jonkun muunkin kanssa...omisteluahan se on. Mutta jakamaton huomio seksissä on aika monelle tärkeä. Ja miksi minä en sille riitä? Miksi se haluaa horjuttaa mun luottamustani meidän yhdessä oloon jne...
Ei niinkään se oma pettäminen pyöri tuossa mielessä. Että pettäsin tilaisuuden tullen välittömästi, en. Eikä oikeestaan edes se, että joku harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa tms. On sitä harrastettu ennen minuakin aika todennäköisesti. Eikä niistäkään ajoista murehdita.
En mä nyt itseäni polyamoristiksikään kuvailisi. Tarkoitin lähinnä sitä, että minä en ole vastuussa toisen tunteista ja valinnoista. En suostu ottamaan vastuuta niistä. Olen vastuussa ainoastaan omistani. Kannan vastuuni niistä ja elän niiden kanssa syyllistämättä niistä muita. Sitä samaa odotan myös mahdolliselta kumppanilta. En tyydy yhtään vähempään. Vähäisetkin merkit muusta ja meikän kytkin nousee... :)
Nojuu kyllä mä melkeen arvasinkin mitä tarkoitat, taikka kuinka asiasta ajattelet. Sun muistakin kirjoituksista näin on voinut päätellä.
Ai tää oli tämmönen, luulin et ois polku tai moottoripyörästä
Voi tässä polku- ja moottoripyöristäkin puhua. Koska otat jomman kumman päivittäiseen ajoon? :)
Soratietkin on jo kylille päin sulaneet, eli mopoilun vois aloittaa vaikka heti, täytyy kuitenkin vielä odotella ilmojen lämpenemistä
Pilkkihaalari päälle ja kunnon vanttuut kätteen.😊
Naapurin nuorimies lähti jo tänään päristämään farkut jalassa prätkällään kylille. Semmonen vähän päälle parikymppinen sälli ei vissiin kylmää ja kolotuksia pelkää.😨
Oli varmaan goretex farkut
No nyt kun sanot,niin luultavasti joo. Luulen, että oot oikiassa. Näyttäs olevan aina ne samat kamppeet päällä, kun näkyy prätkän selässä.
" Niin, kumpiko se on teidän mielestä sitten sitä pahempaa plaatua pettäminen, se henkinen vaiko se fyysinen ja minkä vuoksi niin? "
Miksi nuo pitäisi laittaa arvojärjestykseen? jotta jompaakumpaa harjoittava voisi tyynnytellä itseään että se toinen on pahempi juttu? "minä vähän vain". pettäminen on pettämistä ja minusta jos siihen tuntee tarvetta pitäisi ensin hoitaa ero alta pois entisestä ennen kuin lähtee kumpaankaan.
Miksikö? No jos nyt olisi valittava kahdesta pahasta se pahempi, niin kumpi? :)
Niin no jos joku pettää niin se henkinen pettäminen tulee varmaan ensin, sen myötä antaa sitten itselleen luvan myös fyysiselle pettämiselle. Jos silleen ajattelee että henkistä pettämistä on useammin, se ei aina päädytä fyysyseen mutta fyysistä ennen on aina se henkinen niin sitten kai se fyysinen on pahempi, ikäänkuin viimeinen niitti.
Voihan se fyysinen pettäminen olla hetken mielijohdekin?
Ettei ole ikinä ees ajatellut saati kuvitellut pettävänsä ketään.
Ei se silti vahingossa punkkaan hyppää. hetki ennen hyppäämistä on henkinen pettäminen tapahtunut, ohimennen miettinyt petänkö vaiko en?
Tai sitten ei oo suonut sekuntiakaan ajatukselle, toimii vaan. Se vain tapahtui, kuulostaako tutulta sloganilta?🤣
Ei normaalille ihmiselle noin vain tapahdu jos on suhteessa, kyllä siinä väkisin mieleen tulisi se suhteen toinen osapuoli.
Normaaleille just tapahtuu, ei meille tiukkapipoille.🤣
Vaikka mailma on mennyt hulluksi minä haluiaisin ajatella vielä normaalina pettämättömiä ihmisiä, ehkä ne on vähän outoja tähän maailman aikaan mutta minusta normaaleja.
Sitten ehkä pitää alkaa käyttää termiä, "kaltaisilleni". :)
Oon havainnut, että se on parempi kun sanoa normaaliksi tai epänormaaliksi. Kun normaalia on niin monenmoista. ;)
Kohta ajamme jo tandemilla kun pyörät loppuvat:
https://www.youtube.comwatch?v=hHHg0KpIgno
tandemilla viidakosta:
https://www.youtube.com/watch?v=hHHg0KpIgno
Semmonen fillari olis kiva, mihin saisi lapset kyytiin istuimelle ja vanhemmat vois polkea tandemina. :)
Isi ohjaa äiti pitää perää...
Olen ajatellut asian niin, että aina kun se herättää kysymystä/kysymyksiä, ollaan jo väärällä tiellä.
Siis ajattelen omalle kohdalleni niin, koska kyllä me ihmiset se vaan tiedetään, mikä on väärin. Toinen asia, haluanko oikeasti tiedostaa.
Mutta siis tieto on joka tapauksessa.
Kun tulee kysymystä, on aina jotakin, missä on pysähdyttävä.
Niin eli jos huomaat empiväsi tahi miettiväsi moista vaihtoehtoa edes, se on merkki että nyt on jotain mitä pysähtyä miettimään. Mikä mättää jne?
Nii, jos ees miettii että mitäs jos...silloin on jo antanut kiusaukselle pikkurillin ja siihin on jokin syy miksi..
Näinhän se on. Ainakin itse olen oppinut saamaan itseni kiinni jos/kun lipsahtaisi sellaiselle puolelle.
Tunne vääryydestä
on viimeinen Stop-merkki.
Salakavalalla omatunnolla ei voi elää. Se tulee jossain kohtaa ulos.
Jos ei tule, olen monesti miettinyt useaa ihmistä, miten syviä viiltoja se tunnepuolelle jättää?
Kyllä minulle tuo fyysinen varmaan olisi. Siitä kun ei enää voi perääntyä.
Mun mielestä tuo henkinen pettäminen on sellainen läheltä piti tilanne, jos niitä usein sattuu niin on suurempi riski että myös napsahtaa. Mutta tuossa tilanteessa voi vielä miettiä että voiko asialle tehdä mitään.
Niinpä, ajatuksen asteella voi vielä pakittaa. Mutta teosta on enää vaikeeta ottaa pakkia...tehty mikä tehty..