Vauhtikestävyyttä voimaharjoittelulla ja pitkillä lenkeillä?

Ja eikö kova voimatreeni monia kertoja viikossa palvele pikemminkin jonkin muun ominaisuuden kehitystä kuin vaihtikestävyyden? Ja pitkät kuntopyöräsessiot luultavasti kehittävät eniten peruskestävyyttä, ei pari kolmea tuntia pysty kovilla tehoilla ajamaan...

Lyhkäsiä vetoja kovempaa pidempiä hitaampaa. Jos lyhkäset irtoo hyvin voi olla parempi tehä pk ja vk niillä kuin pitkillä riipaisuilla. Ei toki ylikovaa keulimista, sellaisellekin aikansa vaan ei usein. Lisäks tietty perus ulkoilua aamuisin tai työmatkaa sunnuntain pitkä.

200-300 m vedot palvelee lähinnä pikajuoksijoita.
Maratonin vedot pitää olla minimissään 3 minuutin mittaisia, 3-8 minuutin väliin. Joskus pidempiäkin, mutta ne onkin sitten kisavauhtisia.

Aloituspostauksessa mainitun henkilön harjoittelusta kannattaa unohtaa suurin osa. Ne ovat määriltään fantasiaa ja jos joku tosissaan koittaa sellaisia määriä tehdä, on telakalla hyvin pian.
Ja itse asiaan mentäessä, noin lyhyitä vetoja 5K:n juoksijalle pitäisi olla vain pieni osuus harjoituksista. Niillä voi hakea viimeisiä puristuksia omasta nopeuskestävyydestä, mutta VK-osuus pitää hoitaa pidemmillä vedoilla.

Jos mennään tyvestä latvaan, PK-harjoitteet kuuluvat olennaisena osana 5K:n juoksijalle ja jos 1000-2000 m:n vedoilla hoitelee VK-osuuden, niin ei voi pahasti mennä metsään. Siihen päälle niitä lyhyitä nopeusvetoja 60 metristä 400 metriin (erillisinä MK-treeneinä), niin siinä on sellainen hyvä perustreenipaketti kasassa.

Laajempaa näkemystä nyt peliin, hyvät yleisesti hyväksytyn sapluunan suosittelijat. Kysehän on ihan vaan vetojen kokonaismäärän ja palautumisajan progressioista harjoituskauden aikana.
Vai eikö esim Zatopek juossut intervallimenetelmällä harjoittelemalla 10km alle 29 ja 5000m alle 14 ja jaksoipa jopa maratonin olympiakultaan asti. Eli jos joku harrastaja haluaa tuolla tyylillä harjoitella ja tuntee tavan enemmän omaksi ja vahvuuksiaan tukevaksi kuin pidemmän hyssyttelyn, niin mikä ettei!
Aina puhutaan, että pitäisi harjoitella yksilöllisesti, mutta jos niin teet, on täällä mummut tuomitsemassa että tuo tekkee eri tavalla kuin mie

Sopiihan sitä kokeilla, etenkin jos tietää varmasti olevansa poikkeusyksilö ja omaa jonkin Zatopekin kaltaiset fyysiset ominaisuudet. Jos taasen ei, miksi lähteä kikkailemaan jollain ääritreeneillä, kun riskinä on turhat loukkaantumiset, väsähtäminen tai motivaation hukkuminen.

Omat rajat pitää tietää ja ne voi hakea aluksi perinteisin menetelmin. Jos sitten huomaa että on kykyjä ja rahkeita enempään, voi lähteä kokeilemaan vähän kovempia systeemejä. Minun kommentissani ei ollut kyse "tuomitsemisesta" vaan siitä, että turha lähteä treenaamaan "kuin mestarit" jos ei ole mitään käryä, onko vielä mestariainesta vai ei.

Tulostason kannalta on parempi edetä hitaammin ja tasaisesti tulosta tehden, kuin pilata yksi kausi kokonaan, ilman hyviä sijoituksia ja tuloskunnon ottaessa takapakkia jonkun "erikoiskokeilun" vuoksi. Hyvänä esimerkkinä tuo noiden kahden otsikon alla keskusteltu herrahenkilö, jonka metodeissa ei ole päätä eikä häntää ja sen myötä ei ole tulostakaan tullut, mutta sairastelua sitäkin enemmän. Eikä se johdu nukkumisen puutteesta, katin kontit.

Onhan nuo lyhkäiset vedot tehonneet ainakin Molarin kohdalla. Viimeisessä blogikirjoituksessa kakkonen helposti tossut jalassa alle 30 sekunnin, piikkareissa kisafiiliksessä ehkä jopa 25 tai alle. Viisvitoselle veteraanille on muuten melkoista kyytiä. Ja jos toistoina menee sanotaan nyt vaikka 3x 3x200m suht. keposesti alle 30 sekuntia, niin on se vauhtikestävyyskin silloin jo kehittynyt erinomaiseksi vaikka 800 metrin kisaan. Aletaan lähestymään kahden minuutin haamurajaa ?

Alä Juha nyt enää viitsi.

Puheet on puheita ja niitä on helppo pitää

200 kilon mavella?