Oletko saanut mainetta ja kunniaa ja mistä asiasta?
Mainetta ja kunniaa
Kaikysyäsaa--
29<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Luonteesta.
Hyvässä ja... 😁
Urheilusaavutukseni on kiistattomat. Voitin ala ja yläasteella uinti ja hiihtomestaruuden, 5 pesäpallokultaa 5-9 luokilla ja salibandyssa voitin parhaan puolustajan palkinnon v 2005 seurassani.
Kaikki saavutuksesi siis ovat lapsuudesta. Aikuisena ei mitään mainittavaa sitten olekaan tapahtnut.
On minulla myös hopealusikoita ja pronssia maastojuoksusta mutta niitä naiset ei arvosta.
En ole saanut. En ole saanut elämässä mitään.
Priimuspalkintoja, vuoden työntekijäpalkintoja, lehtikirjoituksia nuorempana urheilusuorituksista.
Kyllä, kaikkea tuota. Vanhemmiten voivat palkinnot sitten jäädä saamatta, ainakin urheilun saralla.
Hmm, ei tuu mitään mieleen. Eli en varmaan ole. :)
Saat minulta palsta palkinnon kun olet niin mukava. Kas tässä, ole hyvä:)
Asennan rintaasi pinssin näin kuvainnollisesti, enkä tökkää ihoon saakka.
Ou o ou..kiitos. :P
Niiata niksauttaa. Mites nyt sillain on päässyt käymään? Mukava?! :)
Elä vaan tökkää, sattuu muutes hirmusti..
Vaikutat loogisen järkevältä mikä ei ole kovin yleistä edustamasi sukupuolen keskuudessa.
Glups. Nielas kielensä. :P
En. En välitä kummastakaan.
Joo, työjutuista ja urheilusta. Ärsyttävää, kun en tykkää yhtään huomiosta. Ja tulee paineita...
En mistään sellaisesta, että kukaan enää muistaisi niin kaukaisia aikoja.
Mut vähän päälle parikymppisenä tuli ulos sellainen mun tekemä juttu, joka sai aika monessa sanomalehdessä myönteistä huomiota. Ja sitten vähän pienempi juttu vähän alle kolmekymppisenä. Sitä ennen mut valittiin osallistujaksi oman alani eurooppalaiseen kilpailuun, jossa meitä suomalaisia nuoria aikuisia oli jotain pari-kolme muistaakseni. En voittanut. Joku stipendi tuli myös aiheesta.
Mutta ootas, kun täytän 50v. , sit kajahtaa 😎 (Ainakin pienessä mittakaavassa) 💪
Kyllä tuosta saa jo palkinnon.
Puolivuosisataa mittariin, vuonna 2019?
Juu, loppuvuodesta ja jos silloin saisin yhdestä jutusta (ei liity ikään) jotain huomiota, yks projekti alkaisi olla siinä vaiheessa. Mainetta ja kunniaakin jonkin verran, vaikka se ei tärkeintä siinä olekaan. Sellainen juttu vain, minkä olen itselleni luvannut tehdä viimeistään 50 vuotiaana:)
Eli periaatteessa olen antanut itselleni yli vuoden aikaa vielä siihen:)
Tavoitteellinen nainen, oletko horoskoopiltasi neitsyt?
Neitsyet tekevät tuollaisia tavoitteellisia juttuja.
Olen diplomaattinen, tasapainoileva vaaka. Olen vuosia tasapainoillut tän projektin ja muun elämän kanssa, kun en ole halunnut olla itsekäs. Sitten sitä vaan tajuaa, että voi vaikka kuolla ensi vuonna ja asiat jää tekemättä. Joskus pitää vaan saada tehtyä, runnoa jutut läpi! Eikä hissutella ja myötäillä.
Eli kaksi viikkoa yliajalla syntynyt neitsyt:)
Ei taida riittää siltikään neitsyeksi, vaikka olisi ollut kaksi viikkoa yliaikaa.. Kohta sanon jo syntymäpäivänkin ja sotun, jos vielä jatkat kyselyä... 🤔
Mulla on pari neitsyt-merkkistä kaveria, ja minusta he eivät muistuta ollenkaan minua luonteeltaan. Ovat pikkutarkkoja ja käytännöllisiä, itse en ole kumpaakaan. Suuripiirteinen vaaka 🤗
Aijoo ei ole omia ansioitani, mutta onhan mulla aatelissuku, johon kuuluu itse marsalkka Mannerheimikin. :D
Mutta mä en ole siitä saanut mainetta enkä kunniaa. Mut ehkäpä se olisi sellainen josta joskus sais mainetta ja kunniaa, silloin vielä joskus muinoin kun aateliset oli niin hienoja ihmisiä, että nimellä niitettiin mainetta ja kunniaa.
Ja sotaherruudellahan joskus tuolloin se aatelisuuskin taisi tulla...ritarien ja sotien aikaan.
Äiskän puolelta mun isopappa on ei niin tunnettu, mutta alan ihmiset taitaa tietää näytelmäkirjailija. Mutta en halua paljastaa sen enempää kirjailuista..muuten mut olis helppo löytää väyliä pitkin. Mut suvut on harvinaisempia mm. sukunimiltään. Isäni puoleta kuin myös äitini puolelta. Kaikki näillä nimillä elävät on sukulaisia suomessa. Niin pienet piirit.
Omia ansioitani ei ole, kuin hymytyttöpatsas ja pronssinen lusikka hiihtokisoissa. :D
Niistä ei kyllä saatu mainetta eikä kunniaakaan.
Suurin ansio tulee siinä jos voi olla ihmisenä se joksi on syntynyt. Siihen meidän kaikkien tulee olla tyytyväisiä ja miksi emme olisi, hyvin meillä menee.
Itseasiassa noin. Tää nyt tietyllä tapaa huvittikin tämä ansioituminen ajatus. Maine ja kunnia. Miten ironista, kun en sellaista oikeasti kaipaa.
Mutta eri maailman aikaan olisin joutunut siihen prässiin nk. siniverisyyttäni. Ihan tahtomattanikin. Mikä on suuri ironia tällä luonteenlaadulla. 😃
On tuota joskus naurettukin..ironiaa.
Suomessa on noin 6 000 aatelista, mutta aatelisia sukujuuria on jopa sadallatuhannella. Lisäksi Suomessa elää paljon eurooppalaisia aatelissukuja, joita ei vain ole liitetty Suomen Ritarihuoneeseen. Ivyssakin virtaa tällaista verta äitinsä puolelta.
Kaikki aateliset eivät myöskään asu jugendlinnassa Helsingin Kaivopuiston rannassa tai ajele bemarilla. Reipas osa aatelisista kuuluu kyllä ylempään keskiluokkaan, mutta nykyään joukossa on ihan tavallisia duunareitakin. Aatelisia myös asuu ympäri Suomen.
Alun perin aatelisto nimittäin syntyi, kun hallitsijat aateloivat uskollisia alamaisiaan, sotasankareita, maanomistajia ja ylempiä virkamiehiä. Palkkioksi aatelissuvut saivat verovapauksia ja läänityksiä.
Mutta enää hienolla arvonimellä ei voi kuin brassailla. Euroopassa aatelisto on menettänyt erivapautensa sitä mukaa, kun monarkiat ovat demokratisoituneet ja kaikista kansalaisista on tullut ainakin nimellisesti yhdenvertaisia. Verovapaus ja muut edut on viety Suomenkin aatelisilta jo kauan sitten.
Ei tosin ole merkityksetöntä, että oman suvun tarina ja vaiheet on tarkasti raportoitu ja kirjattu. Aatelisen ei tarvitse juuri sukututkimusta tehdä, sen kun vain menee Ritarihuoneen kirjastoon ja lukee tiedot kirjasta.
Mikä Ivyssakin?
Juu, ei oo muuta jälellä kun hieno nimi, sukupuu ja historia Saksasta Ruotsiin ja sieltä Suomeen..ja komia sukuvaakuna ritarihuoneen seinällä ja parin kirkonkin seinällä. Oli ne jotkut niin pyhiä miehiä...että kirkkoonkin saivat vaakunan muistokseen.
Mutta tavallisia ihmisiä yhtä kaikki, vaikka tuohon maalimanaikaan kun aatelisuus oli kova juttu, sillon me oltiin kermaperseitä ja nautittiin ylellisyydestä ja vauraudesta.
Toista se on nyt, enkä mä vois tälleen käyttäytyä jos sitä aikaa elettäs. Pitäs olla lady ja edustaa sivistyneesti sukua. 🤣
Olen lopettanut rallinajamisen mutta sillointällöin joku tunnistaa minut nimeltä.
Viimeksi katsastusmies, ajettiin samoja ralleja 2000 luvun paikkeilla.
Ei auttanut tunteminen, jouduin uusintakatsastukseen:(