Vastakkaisen sukupuolen edustaja

Kyllähän sitä on tullut juteltua monenkin vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Kahden veljen omistajalta smalltalk kommunikointi sujuu ihan luonnostaan. Jos taas juttelija alkaa ehdottelemaan jotakin treffien tapaista niin se ei käy jollei kyseessä ole Hän! Lopetan keskustelun ja siirryn muualle niin kohteliaasti kuin tilanteessa voi.

mä usein mietin että:

"Mitä sä juonit? Mitä minusta haluat? Mikä taka-ajatus sulla on?"

Nolostun ja änkytän. Tyttökammoni alkaa aiheuttamaan oireilua. Kanssani on aika vaikea jutella. No sitten jos luottamukseni voittaa niin puhelen kyllä ja aika paljon.

Juttelin viime lukuvuonna yhden yliopistoböönan bussipysäkillä. Tämä lähestyi ja tuli syömään samaan pöytään lupaa kysymättä. Pidin keskustelumme perusteella kyseistä naista ihmeotuksena ja totesin, että ei ole minun tyyppiäni. Hän tulin toisen kerran samaan pöytään. Ja yritti kolmannen kerran, mutta silloin torppasin hänet ilmoittaen, että hän ei saa istua vastatusten, sillä siihen on pian tulossa ystäväni, joten paikka on varattu. Muutenkin käyttäytyin torjuvasti. Sen jälkeen hän ei ole enää innustunut lähestymään. Minusta hän haki miestä, vaikka teoriassa saattoi myös haluta jatkaa bussipysäkkikeskustelua, kun tutukseen katsoi.

Toinen tapaus tapahtui maaliskuussa 2017. Lukiolainen abiturientti tuli tarjoamaan puhulinnumeroaan, sillä oli edellisellä kerralla ihastunut minuun, kun olimme nähneet. En ottanut vastaan puhulinnumeroa, mutta annoin hänelle sähköpostiosoitteeni, joka taisi olla väärin kirjoitettu. Emme koskaan enää kohdanneet. Tein hölmösti, kun en ottanut vastaan puhelinnumeroa, mutta vuoden takaa oli kokemuksena se, että noin samanikäinen oli perunnut treffimme ja se oli tapahtunut puhelimitse. Lisäksi tässä lukiolaisen yllättävässä lähestymisessä oli yllätyseffekti, sillä en ollut valmis kohtamaan häntä ja oikeastaan ajattelin silloin, että olin onnellinen sinkkuna. Kaikki ei mennyt putkeen ja suosittelen vastaanottamaan puhelinnumeroita, jos joku nainen sellaisia teille tarjoaa. Mutta toisaalta väkisin ei kannata rakentaa suhdetta yliopistoböönaan, jos ei ole minkäänlaisia henkilökemioita hänen suuntaansa.

Tämä saa mut ajattelemaan sua
rakkaudella
https://m.youtube.com/watch?v=iDNtqy0zjJA

Se saa mut sanomaan syököön Paskaa!

heheheheheheheheh, eipä tuosta pelkoa enää, tässä keski- iän kynnyksellä jo kurppiintuu hyvää vauhtia, minä itse siis.

Saa olla ihan rauhassa, tilanteessa kuin tilanteessa
=)

Poistun tilanteesta vähin äänin.

Mitäs siinä pitäisi ajatella. Melkein päivittäin tulee juteltua. Ei kai siinä mitään kummempaa.

En mitään yleensä. Yleensä pidän heitä lähtökohtaisesti kavereina. En yleensä aseta mitään ennakko odotuksia ensi kohtaamisella.

Tietysti pienen flirtin arvoiset miehet ovat asia erikseen.. pieni hymy;-)

Riippuu henkilöstä. Jos on Köriläs mankinissä tai Äijä pikku stringeissä, en laittaisi vastaan. Saattaisin lähteä vaikka lenkille, siis kävelylenkille...

Käykö se kiinni jne. on ensimmäinen ajatus. Naiset nykyään sama juttu. yöks.

On jotain vailla. Pitäis tehdä sen hyväks jotakin tai antaa rahaa.

Pahat on mielessä, jos juttelemaan asti uskaltautuvat.