Niin minä väitän.
Se on jotain muuta, muttei se ole rakkauden tunnetta.
Se on jotain muuta, muttei se ole rakkauden tunnetta.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 99
Vanhimmat
Toivottavasti saat ketjuusi jonkun herrasmiehen vakuuttelemaan että olet väärässä.
Tämä on rehellisyyden ketju.
Mietin tuota tarkkaan, ja ei se ole rakkautta.
Siinä on jotain, mutta se jotain on muuta.
Olet ehkä tavannut huonoja miehiä?
Olen tavannut erilaisia miehiä tehdäkseni monenlaisia havaintoja ja lopputulema on monesti identtinen.
Mies on naisen kanssa itsensä takia.
Ja jos olette rehellisiä, myönnätte.
Olen lukenut nyt palstaakin jo niin kauan, että se lisää havainnoinnin vahvuutta.
Olet keskimäärin oikeassa.
Poikkeuksia kuitenkin on, mutta se on naisesta itsestään kiinni kuuluuko tuohon poikkeustapausten harvalukuiseen joukkoon.
No niin.
Kun se tuntuma on.
Mikä on rakkauden hinta? Olet väärässä tuossa kun asetat "se on naisesta itsestään kiinni"- vaateita.
Jokainen meistä on poikkeus ja harvinainen eli rakastettava jos vain rakastamisen taito on olemassa.
Mutta sitä ei ole. Se on illuusio.
En minä aseta "se on naisesta itsestään kiinni"-vaateita, minä tuon julki vain faktat.
Kun puhutaan rakkaudesta, niin puhutaan asiasta joka on mahdollista vain ilman ehtoja tai vaateita. Valitettavasti naiset tuovat itse "peliin" mukaan tulostavoitteet, eli määrittelevät miehen puolesta mitä "hyvään parisuhteeseen" kuuluu. Tuossa kohtaa rakkaus muuttuu mahdottomaksi, tai ainakin vaikeaksi.
Jokainen tunnistaa kyllä rakkauden tunteen jos vain haluaa ilman määrityksiä.
Ne ovat miehille pakoreitti, selitys ja kiva syy "mahdottomuuteen".
Mies vain ei aidosti rakasta. Häntä voi hetken huuma hämätä, mutta miehen geeneissä sitä ei ole.
Tästä on turha kinata. Öitä sinne.
Turha, kun Pönttis on oikeassa.
Kurppa vaihdettaisiin nuoreen mimmiin heti mikäli oma taso antaisi edellytykset.
Kannattaa tutustua aiheisiin rakkauden kesto ja rakastumisen vaiheet. Se ylitsevuotava aito ja oikea kestää vain vähän aikaa. Sen jälkeenkin rakkautta toki löytyy, muttei tuota puhtainta muotoa. Ehkä aniharvoilla kestää koko elämän. Näin on ihminen geneettisesti rakentunut.
Nainen on jonkun statuksen peliväline ja hyödyke.
Mies on naisen kanssa, koska se tuntuu hänestä itsestään hyvältä, mutta mikään mies ei naista rakasta.
Kyllä minä ainakin naistani rakastin ja välitin, vaikka ero tulikin, mutta kuitenkin jos en olisi rakastanut olisinko ollut 15 vuotta samassa suhteessa ja tehnyt kaikkeni naiseni eteen että, hänen olisi ollut hyvä olla. Välitän edelleen exästäni, mutta erilailla.
Oliko se rakkautta vai tarvitsemista, osaatko erottaa ne?
Teetkö jotain itsesi takia vai puhtaasti ihan oikeasti toisen takia?
Tarvitsitko naista vai rakastitko oikeasti. Tuossa kohtaa pitää olla miehen rehellinen.
Kyllä se oli ihan aitoa rakkautta, mutta sitten tapahtui jotain, mitä en ala tässä kertomaan, niin se rakkaus loppui. Ihan oikeasti tein toisen takia, vein ulos syömään, viihteelle, annoin omaa aikaa, Miksi olisin ollut toisen kanssa yhdessä 15 vuotta jos en olisi rakastanut? Koskaan en käynyt baarissa ja jos kävin, otin naiseni mukaan, ettei tarvi olla kotona.
Mutta jotain tapahtui.
Jos rakastaa oikeasti, sitä "jotain" ei tapahdu.
Ja kun tarpeeksi usein sitä "jotain" tapahtuu, se kertoo sen ettei tunteellista rakkautta ole koskaan ollutkaan olemassa.
Eihän sen tarvi tapahtua kuin kerran, mun puolelta ei tapahtunut sitä jotain, vaan exän puolelta, että kyllä se voi tapahtua, vaikka rakastaisikin.
Se menee juuri toisinpäin. Nainen ei miestä rakasta, vaan tunnetta tulla rakastetuksi. Tästä syystä naiset kykenevät vaihtamaan miehiäkin lennosta ns. parempiin. Juuri uutisoitiin taas siitäkin, että naiset eivät jää kiinni pettämisestä, kun taas miehistä se paistaa läpi. Tämä johtuu taas siitä, että nainen ei tunne minkäänlaista syyllisyyttä teostaan, hänellä kun ei muutenkaan ole rakkauden tunteita miehiä kohtaan, mutta saapahan tuntea olevansa rakastettu.
"Oliko se rakkautta vai tarvitsemista, osaatko erottaa ne?"
En mä ainakaan ole koskaan naista tarvinnut, kyse on siis aina jostain muusta.
Mitä tuohon nyt vastaisi. Kaikkihan on alkutunteesta kiinni ja siitä mitä miehen tulee tehdä saadakseen naisen itselleen.
Yleensä sellaista jota ei voi saada arvostaa hirveästi enemmän mitä sellaista mikä olisi ihan jokapäiväistä.
Naisen kannattaa olla se jouluateria, ei päivittäin mikroaaltouunissa lämmitetty "maksalaatikko".
Kunnon rakastumista tarvitaan ja se oikeasti on harvinaista. Itse olen kokenut sen vain 2 kertaa elämäni aikana. Hirmuisen harvinaista kokea tunnetta jota itse ei voi hallita.
Ei minulla muuta.
AsianVierestä
Miehiä helpottaa se kun alkavat olla rehellisiä itselleen.
Vasta siinä päästään oikeiden tunteiden alkulähteille.
Mikä saa liitot jatkumaan? Ei se ole aina rakkaus.
Niin kuin joskus aiemmin sanoin, mies on nomadi.
?
Rakkauteen eivät kuulu sivujuonteet.
Ihmisyyteen kuuluu elämän ymmärtäminen, se ei ole tuhannen ja yhden yön satukirja.
Kyllä kuuluu ymmärtäminen, mutta myös käsittäminen ettei ole rakkautta.
Minä olen eri mieltä. Nainen ei kykene rakastamaan ja esteenä on biologia.
"Mies on naiselle vaan väline, päämääränä lapsi..."
Nainen kyllä kiintyy ja rakastuu, mies vaeltaa.
Jos naisella olisi päämääränä lapsia, miehellä tod.näk. useampi useamman kanssa.
Eli ei rakkautta mieheltä.
Nainen rakastuu siihen, että häneen rakastutaan. Nainen ei rakastu mieheen sellaisena kuin mies on.
Se onkin totta, ensin tulee se, että rakastuu siihen, että tuntee toisen tunteen. Vasta sitten rakastuu ja kiintyy mieheen ja näkee miehenä.
Mutta mies esittää rakkautta saadakseen sen naisen. Oikeaa rakkautta ei ole, on vain saavuttamista & kyllästymistä miesten taholta. Tässä on ero ja minä voin olla rehellinen..
Katkeraa... :)
Minä puhun nyt hyvin henkilökohtaisesta perspektiivistä...
Nainen kokee rakkauden siihen asti kunnes olen se "ihana tyyppi" Nainen olettaa, että olen aina se "ihana tyyppi", joka tietää mistä narusta vetää. Niin kauan kuin olen, naisen mielestä minä rakastan ja nainenkin rakastaa. Sillä hetkellä kun en enää olekaan, en minä naisen mielestä enää rakasta, enkä ole ikinä rakastanut. Sitä en taas minä ymmärrä. Pitääkö miehen olla aina se "ihana tyyppi"? Eikö miehellä saa olla mielialan vaihteluja ja blääblää...? Onko se vaan naisten yksinoikeus?
Ei mielipide-erot tai kinat vie rakkautta jos sitä on oikeasti ollut, mutta silloin vie jos se on alunperin ollut vain tavanomaista kulissia ja koska liittoja vaan kuuluu olla.
Normaali ihminen ymmärtää huonot päivät.
Mutta minä vaan väitän ettei mies alunperinkään kykene täydelliseen rakkauteen. Omana lajikkeenaan, olemalla mies. Se on teihin sisäänkirjoitettua.
Miettikääpä sitä tunnetta? Mitä se teistä on?
Minä muista miehistä tiedä, mutta aina olen rakastanut naista täysillä. Mutta on aika rajoitettu määrä valintoja mitä minä voin tehdä. Minä en voi valita toisen valintoja... :(
https://www.youtube.com/watch?v=2PhOfJhJKZk
Ei ne naiset sen kummemmin miestä rakasta. Pettävät ja ovat katalia. Elukoita jotka ovat viettiensä vietävissä. Tekevät miehistä aisureita. Ja blaa blaa...
Nainen rakastaa, koska panostaa ydinperheeseen ja jälkeläisiin.
Nainen nussituttaa itsensä jännämiehellä ja etsii sitten K&K-miehen elättämään jännän tuotoksia. Joten tavallaan kyllä panostaa jälkeläisiin. Paskan geenit ja aisurin rahat.
Koska jännä ei rakastanut, nainen etsii loppuelämän rakkautta vaikkei sitä ole.
Jos miehet rakastaisivat ei olisi "jänniä" tai "k&k"-kamaa. Miehet luovat näin toisilleen eri asteisuuksia ja luokkia omilla toimillaan.
Ethän usko tuohon oikeasti.
Minä vain vastatrollaan Pönttistä.
Haluan vain naida naista
No näinpä.
misspönttöuuni haluaa siittäjän joka kantaa vastuun jälkikasvusta sekä hänen onnellisuudestaan.
Onhan siinä tehtävää mutta homma on ihan "tavallisen kaduntallaajan perusduunia".
Mies rakastaa naista ja nainen miestä jos sen sänkytouhuilun merkeissä tuntuu oikeasti kipinää jossa halutaan sanattomasti se yhteinen rakkauden hedelmä. Ja voin kertoa että se on kyllä hikisintä tunnetilaa minkä tiedän.
AsianVierestä
Taidat panna piilevän vauvakuumeen piikkiin.
Mutta kyllä tässä pohdinnassa on oikeasti asiaa jos vähänkään maltatte ajatella.
Kirjoitat ihan höpöjä.
Eiköhän ne lähes 100 000 suomaista kaatunutta todista sitä rakkautta omia läheisiä kohtaan , rakkautta joka on kuolemaa väkevämpi. Naisilla ei ole mitään näyttöjä samasta, vai onko?
Siis sotaako meinaat. Mihin unohdit rintamanaiset. Älä viitsi.
Siinä oli rakkaus maata kohtaan, sitä mitä omistit ja missä elit.
Missä tunsit olosi hyväksi.
Kyllä se on nainen kenen pitää saada omaa hyötyä suhteesta, ikinä pelkkä rakkaus ei riitä vaan miehessä ja suhteessa pitää olla vaikka mitä muutakin. Tai siis jollei niitä muita ominaisuuksia ole niin se rakkauskin loppuu ja silloinkin se on tietty miehen vika koska ei riitä.
Ei me miehet valiteta ettei nainen ole määrätietoinen, tiedä mitä tahtoo yms. kliseitä.
Tässä onkin nyt myös se pointti, että teidän pitää miettiä, mitä te oikeasti haluatte.
Kliseitä sen sijaan palstakin on täynnä, voi voi, muuta olekaan kuin kliseisiä määreitä kunnolliselle naiselle..
Ei vaan rakkaudessa juuri ei pidä miettiä mitä haluaa, ei se rakkautta ole jos miettii omia halujaan.
Ei tietenkään mies odota naiselta samoja ominaisuuksia, mitä nainen mieheltä!
Miehet valittavat ettei nainen ole riittävän kaunis, riittävän hoikka ja sitten se vielä kehtaa ikääntyäkin ajan saatossa........
En vain saa sitä naista jota rakastan ja se ärsyttää
Se voi olla sulle vain se yksi haaste. Tavoiteltava unelma. Piste vihkoon kaiken joukkoon. Ei sen kummempaa.
Tuskin rakkautta.
Halua nyt ainakin
Sitäpä sitä.
Mä olen toivoton luuseri mutta mä rakastan sitä naista. Mä haluan sitä mä rakastan sitä, mutta mä en saa sitä
Se vihaa mua
Mitä sinä hänessä rakastat? Pystyykö sitä sanoittamaan?
Mitä mä en hänessä rakastaisi.
Miksi sitten välissä vihaa?
Mun virheistä
Ei pijä paikkoonsa! 😃
Kyllä minä rakastan omaa murus niin, että rutisee. 😘❤️
Mutta itseään pitää osata takastaan ensin oikein, niin sitten voipi olla mahkut rakastaan oikein toista. Kyllä se niin on. Mutta puolin ja toisin. Kyllä mun rakkaudesta naiseen on ainakin hänen rakkauttaan itseään kohti myös. Muuten mun pitäis kantaa molempia, eikä sitä jaksais. Niin se on. 😊❤️👌
No sinä saatat savolaisena olla jonkun sortin positiivinen poikkeus. Menköön nyt.
Eppäilen! 😬
Oikeaa rakkautta on se että hyväksyy ihmisen sellaisena kuin on, eikä sellaisena kuin haluaisi toisen olevan, eli vikoineen kaikkineen.
Itse voin sanoa että kerran oikeasti rakastin naista, en mitään häneltä vaatinut mutta menipä sitten tietty pettämään kun itse en riittänyt. Ja vuosien jälkeenkin tuo ja hänen käytöksensä myöhemmin vei uskon naisiin, joten mieluummin olen yksin.
Ihmisten pitäisi tunnistaa se tunne,
ei vain oletus siitä.
Ei toisen tunteita voi tunnistaa, niiden olemassaoloon voi vain yrittää uskoa. Ja jos taas niitä alkaa edes epäilemään niin tuskin silloin itsekään on pyytteetön tunteissaan.
"Oikeaa rakkautta on se että hyväksyy ihmisen sellaisena kuin on, eikä sellaisena kuin haluaisi toisen olevan, eli vikoineen kaikkineen."
Kaunista, se on tuossa, mahdottoman vaativana.
Meillä kaikilla kun on sellaisia vikoja, että me ei kuitenkaan hyväksytä toisten vikoja :) Mä sanoisin ennemmin, että niitä vikoja pitää sietää, ei niitä tarvitse rakastaa. Toisen muuttaminen ei ole koskaan hyvä lähtökohta.
xLiner
No mielestäni tässä mentiin jo aika liki aitoa rakkautta. Toista tulee rakastaa sellaisenaan, vioistaan huolimatta. Ei niitä vikoja kehoiteta rakastamaan, vaan kokonaisuutta. Ja todellakin vain rakkaus itseensä voi mahdollistaa toisen rakastamisen (ei itserakkaus). Vajavainen olen, mutta riitän itselleni, me yhdessä täytämme toistemme puutteet.
Minä uskon rakkauteen kahden aikuisen ihmisen välillä. Se vaatii valtavasti sietämistä, mutta kyllä oikeaa rakkautta on. Omistava rakkaus ei ole aitoa rakkautta, ihmisiä ei omisteta. Minä mietin sitä, että mitä aloittaja itse vaatii omalta rakkaudeltaan? Rakkaus ei vaadi mitään, kaikki perustuu vapaaseen tahtoon. Jos minä löydän rakkauden hänestä, olen kiitollinen. Kaikki epäily ja odotukset ovat jotain ihan muuta kuin rakkautta. Jos hän ei halua olla kanssani vasn välttelee seuraani, minun tulee hyväksyä se. Mitenkään en ymmärrä, että nainen osaisi rakastaa paremmin tai enemmän kuin mies. Meissä kaikissa on erilaisia persoonia, ei se ole sukupuoleen sidottua.
Miettikääpäs te nyt sitä hetki...
Minä lähden nukkumaan.
"Miehet eivät rakasta naista koskaan oikeasti. Niin minä väitän. Se on jotain muuta, muttei se ole rakkauden tunnetta."
Ihminen ei voi käsittää, mitä itse ei ole kokenut.
Mutta monta lopputulosta toisiltakin nähneenä voi käsittää. Jos negaatiot ovat enemmän sääntö kuin poikkeus ne vahvistavat aloituksen totuuden.
Niet kannatat siis huutoäänestystä.
Kyllä ukkoseni rakastaa kun syvemmin kerroin täällä ja kuin myös hänelle, hän jo puurtaa minulle koulutehtäviä etten ole riippuvainen hänestä.
Kolme vuotta pian jo siitä kun rakastamani nainen päätti antaa olla.
Yhä kaipaan häntä ja yhä tekisin mitä vain saadakseni hänet.
Ehkä joku on toisen kanssa ja ei sydämestää rakasta,mutta kyllä mieskin voi rakastaa.
Saattaa rakastaa liikaakin ja tukahduttaa kaiken...tuntuu siltä.
Mulle se oli elämäni rakkaus ja ei tule toista sellaista,eli ehkä olen se josta joku ajattelee,ettei mies rakasta oikeasti.
Ollaanpas sitä pessimistisiä. Tsot tsot.
Minusta miesten jakaminen samaan karsinaan on aika tyly veto keneltäkään naiselta. Miehet (niinkuin naisetkin) ovat erilaisia. Ja jokaisen kohtaamansa ihmisen kanssa heillä on oma tapansa kommunikoida, muodostaa suhde toiseen, tuntea tunteita tai olla tuntematta niitä ja muuttaa suhteen muotoa niin halutessaan. Joko pakon sanelemana tai omasta halustaan.
Jos se tehdään pakon sanelemana, kaikki tulee menemään lopulta päin helvettiä.
Jos se tehdään omasta vapaasta halusta, on mahdollisuudet onnistua moninkertaisesti.
Tämä on se juttu, jota paksupääkalloille eli väen väkisin suhteeseen haluaville tai niissä oleville saa paukuttaa jatkuvasti. Kaikki eivät vain sovi toisilleen. Kaikilta ei vain sellaisia tunteita synny, jossa olisi vapaasti onnellinen toisen kanssa.
Ja tämä on edellytys parisuhteen rakkaudelle. Ja siihen pystyy niin nainen kuin mieskin. Oikeissa olosuhteissa. Joskus (omien saati ulkopuolistenkin silmissä) käsittämättömissä.
Sitä kai se kemian ja kipinän korostaminen aiheuttaa. Jos on tärkeää rakastua heti niin tunne on pintapuolinen ja siitä puuttuvat epäromanttiset komponentit eli tahto ja pitkäjänteisyys.
Kyllä mä luulen, että rakastaa..toki osa ihmisistä ei ehkäpä koskaan rakasta taikka koe rakastavansa, ehkei ees tunnista tunnetta..mut uskoisin et kummiskin useat rakastaa ja myös kokee rakastavansa.
Se mitä se rakastaminen sitten kullaki pitää sisällään saattaaki vaihdella ja en usko et se tunne kellään on 24/7 tasavahvaa ja samalla volyymilla päällä tauotta..
Joku tuos väitti ettei naiset rakasta itse miestä ja voivat vaihtaa siksi lennossakin miehen yms...
Sanon, että ei pidä paikkaansa..rakastaa voi vaikka tekee kuinka raskaita siirtoja..sillä joskus ne siirrot on ainoa konsti irtaantua epätoivoisesti ihmisen rakastamisesta..
Joskus tilanteet loppuu ja lopetetaan, kuin äkkipysäyksestä seinään ja veitsellä leikaten, se ei silti tarkoita ettei toista ole voinut rakastaa luuytimiin saakka, se rakkaus vain jossain kohtaa todetaan liian vaikeaksi tai jopa jomman kumman tuhoavaksi..
Ihmistä voi rakastaa erottuaankin tästä..etänä..ei rakkaus vaadi kainalopaikkaa, se vaatii vain vahvoja välittämisen tunteita.
Erokin voi olla välittämistä..
Jodkus on myös erottava suojellakseen itseään tai suojellakseen toista, vaikka ja kun rakastaa...
Rakkaus on kinkkinen juttu, ihmiset helposti ajattelee että se on mahdotonta, jos ei pyri olemaan rakastettunsa kanssa..ei.
Joskus voi olla hyvä tajuta, että rakastettu voi paremmin ilman sun rakkauttas ..ja ehkä jopa sinäkin.
Epätoivoinen ihmisen rakastaminen kun on vain epätoivoista, vaikka se ois kuin vahvaa ja aitoa rakastamista.
Mua on rakastettu. Uskon että voi rakastaa oikeasti.
Mikä ja mitä on "oikeasti"? Ihmisillä on armasti erilaisia tapoja/taitoja/vaistoja ilmentää niitä tunteita. Jonkun rakkaus voi ihan tukehduttaa, toisen on liian väljää. Sekopäät ja välinpitämättömät :D
Se on vahva ja haavoittuva tunne ja siihen sekoittuu helposti kaikkea ikävää pskaa menneisyydestä, jollei niitä ole osannut käsitellä, ja siltikin. Pelko, että toinen ei rakasta (enää) ja lähtee. Jos pää ei ole kunnossa, rakkaus onkin itse prkele.
xLiner
Vielä se, että jokaista ihmistä rakastaa erilailla. Eikä se tarkoita että rakastaisi jotain vähemmän kuin toista.
xL
Rakkaus on oikeasti sitä että luopuu siitä ihmisestä joka rakastaa.. Siinä kävi niin että hän ei oikein rakastanut minua, rakasti sitä että sai olla eri naisten kanssa vapaasti silloin kun tahtoi. Ja rakasti rahaa ja rakasti puhua epäkunnioittavasti, ainakin minulle. Oli siis hyvä että hän jatkoi sukuaan sellaisen kanssa joka oli lähempänä hänen arvomaailmaansa jota en koskaan ymmärtänyt, ehkä he rakastivat toisiaan, en voi sitä tietää koskaan. Ehkä toista ihmistä ei voi muutenkaan täysin ymmärtää vaikka olisi jonkun kanssa vaikka 100 vuotta yhdessä. Varmaan nekin jotka ovat yhdessä ehkä huomaavat sen että tunteet hieman muuttuvat ja elävät.Miehelle seksin saaminen ja sen ensiluokkaisuus on tärkeää, myös monelle nykynaiselle se on aikamoisen tärkeä asia suhteessa. Että ero taitaa tulla jos se ei suju. Meillä se toisaalta tosiaan kyllä tuli myös eri asian takia. Mutta taisi olla myös niin ettei oltu harrastettu seksiä vähään aikaan silloik kun ero tuli kun hänellä oli silloin niitä muita joita en niin tiennyt mutta arvasin tietenkin asian ja puhelimessa ihan erottiin kun jaksoi sanoa asian vain puhelimessa monen vuoden jonkunlaisen yhdessäolon jälkeen. Mutta oltiinhan asuttu eri paikkakunnalla silläkin hetkellä monista pakottavista syistä johtuen. Että sehän innosti hänet vielä enemmän muiden pariin erityisesti. Kun alunperinkään ei oltu hyvien tähtien alla.. Mutta on se jonkunlaista rakkautta sekin että vaan unohtaa sen toisen joks on unohtanut sinut jo paljon aiemmin..!
Rakkaus on samanlainen uskomus kuin jumalusko ja moni muu taikausko.
Parisuhde on tiimi(työtä), kumpikin tekee suhteen ja siis toisensa eteen oman kykynsä mukaan parhaansa ...tai ainakin sen verran että kumppani on tyytyväinen. Joka päivä. Silloin kummatkin kokevat pohjattoman rakkauden tunneta.
-
Love does not consist of gazing at each other, but in looking outward together in the same direction. - Antoine de Saint-Exupéry-
No empä nyt tiiä tuollasesta vertauksesta. Minusta rakkaus on paitsi tiimityötä ja tekemistä yhteiseksi hyväksi myös tunnetta.
Tunnetta, että oot onnellinen siitä ihmisestä rinnallas, hän on se joka saa sun sydämen huokaamaan uudestaan ja uudestaan, katselet ihailevin ja ihastunein silmin, odotat kotiin, odotat viereesi, syliisi, lähellesi, astuvan ovesta sisään.
Hän on se kaikki ihana ja hyvä mitä muut ei ole.
Ja sitäkin, että oot valmis tekemään kaikkes sen rakkaasi vuoksi...ei semmosten vuoksi uhraa vaik itteään jotka ei merkkaa mitään.
Ja se tunne, että tuo ihminen ei ole korvattavissa millään eikä kellään. Jos häntä ei kohta enää ole...eikö se ole rakkautta?
Minä olen samaa mieltä - kyllä miehet rakastavat naisia ihan oikeasti ja toisinkin päin. Itse ainakin olen muutaman kerran rakastanut, vaikka en ole ollut naimisissa tai edes avoliitossa.
Se "tunne" on sinulla ainoastaan niin kauan kun hän täyttää sinun vaatimukset/kriteerit/edellytykset, tekee sen mitä edellytät eikä tee sellaista mitä et hyväksy. (Ja päinvastoin).
Ei nyt noinkaan. Tunne ei kuole tuosta vaan, vaikka ihmiseen pettyykin. Olen mä häneen joskus pettynytkin, loukkaantunutkin eikä hän tosiaankaan toimi mun tahtoni mukaan..vaan useinmiten juuri oman päänsä mukaan.
Mutta miksi sitten hän yhä on rakas ja tunne säilynyt? Olen hyväksynyt hänet itsenäisenä omana itsenään ja antanut anteeksi loukkaukset..
Rakkaus on myös anteeksi antamista ja hyväksymistä.
Jees, rakastaneet tietää tunteen. 😊
Tuo mistä puhut on ehdollista, niin kauan kun toinen palvelee sun tarkoitusperiä...eli ei oikeastaan ees sellaista rakkautta jollaista mä tarkoitan rakkaudella.
Mun rakkaus luultavasti hiipuisi, jos miehestä tulis ihan hirviö. Julma ja väkivaltainen..jossain kohtaa voisin jopa hyväksyä tuonkin. Vaikkapa puolustautuessa jotakin toista pahaa vastaan.
Ja jopa, jos itse olisin ensin hälle julma.
Hirmu herkästi rakastetulle haluaa antaa anteeksi, vaikka se sotisi jotenkin oikeudentajuakin vastaan..
Rakkaus on sellaista. Ei aina niin järkevääkään..
Mutu tunteesi on todistus MA-teorian olevan totta. Ne YTMit eivät usein koe rakkauden tunnetta kovin tärkeäksi koska lutkailu nyt vaan on hypergamiaa.
Kyllä kamelikuskit rakastaa ja arvopohjallinen hallitus ottaa varmaan niitä Suomeen lisää, joten unohda tuo negatiivisuus ja anna rakkaudelle mahdollisuus. 🥰
Ihan yhtälailla voisi sanoa, että naiset ei rakasta miehiä oikeasti.
Nimenomaan, Koska mitään oikeaa rakkautta (tai rakkautta) ei ole lainkaan olemassa, se on vain otsikko/nimitys tietyille konkreettisille ehdoille, vaatimusjoukko joka on suurelta osaltaan sama kaikille ihmiselle.
Kuinkas sitten vanhempi rakastaa lastaan, jos rakkautta ei ole?
Löysin tämmöisen mikä kuvaa hyvin myös omaa tapaani kokea rakkautta.
Rakkaus pienellä r:llä sanoo:
”Anna sinä minulle mitä tarvitsen. Ole sellainen kuin toivon. En pärjää ilman. Pidän sinusta kiinni, en tahdo menettää. Tee sinä minut onnelliseksi. Paranna minut. Täytä lautaseni. Täytä tyhjyyteni. Tarraudun sinuun, koska jos päästäisin irti, sinä ehkä juoksisit pois. Olet minun. Meillä on sopimus.”
Tällainen rakkaus on tyypillistä, vaikka sitä voi olla vaikea myöntää. Rakkaus pienellä r:llä on lähempänä riippuvuutta. Se on ehdollista ja siinä toiselle lankeaa välinearvo. Rakastan sinua, kunhan olet ja teet niin kuin tahdon.
Rakkaus isolla R:llä sanoo:
”Annan sinulle sen mitä tarvitset ja minkä vain voin. En toivo sinulta mitään sellaista, mitä et vapaasti tahdo antaa. Pidän sinua lähellä, mutta päästän irtikin. Sinun onnesi on minun onneni. Sinun kärsimyksesi on minun kärsimykseni. Jos saan jakaa matkasi, iloitsen, jos en, tuen sinua ja elämäsi toteutumista. Kunnioitan ihmisyyttäsi. Osoitan sen teoillani, läsnäolollani, katseellani ja hyväksynnälläni. Nautin ja iloitsen sinusta. Näen sinut ja kuulen.”
Rakkaus isolla R:llä on pyyteetöntä, ehdotonta ja siinä toinen ihminen saa itseisarvon sellaisenaan. Rakastan sinua, koska olet.
Ja linkki.
https://hidastaelamaa.fi/2017/12/kaksi-tapaa-rakastaa/
Rakastan sinua, koska olet. Se on se. ❤️