Yksin kotona, avovaimo ja poika omien sukulaisten kanssa. Voisin mennä myös mutta jotenkin ulkopuolinen olo, vetosin työkiireisiin.. Omat vahemmat kuolleet suhteellisen nuorena, koulut ja nuoruus käyty ja vietetty eri paikkakunnalla.. ei sukulaisia lähimaillakaan. Suhteessa hiukan etäännytty viime vuosien aikana, läheisyys ja seksi jäänyt lapsen vuoksi ( 7 vee luulisin ) hiukan vähemmälle. Avovaimo on kiltti ja hoitaa kyllä osansa hyvin. Mutta kun olen alkanut miettiä että oliko se tässä, mitä varten olo on niin haikea.. työ/talous ok.. jotain puuttuu. Vaikea pukea sanoiksi tätä tunnetta..
Suhteessa mutta yksin, ketä kaipaan?
Anonyymi
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sun kannattaa puhua vaimollesi omista tuntemuksistasi, se on kaiken avain siihen teidän suhteen uudistumiseen. Läheisyys ei ole itsestäänselvyys suhteessa, sitä pitää vaalia yhdessä ja järjestää niitä yhteisiä juttuja, mitkä auttaa sen yhteyden säilyttämisessä ettet tuntisi oloasi yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Vaimosihan voi tuntea aivan samoin suhteesi, joten ala puhua hänelle, älä lähde etsimään lohtua mistään muualta.
Älä ainakaan petä. Seksi ja läheisyys palautuu, kun niistä asioista puhuu ääneen. Olisiko paha muuttaa lähemmäs sukulaisia tai ainakin vierailla useammin? Joskus tekee hyvää nähdä niitäkin. Pahinta on jos jämähdät kotiin.
Mitäpä jos keskittyisit miettimään sitä mitä sinulla on? Ainakin vielä on... Ei kuulosta hyvältä tuo työkiireisiin vetoaminen ja sukulaisista poisjättäytyminen. Muista että olette (siis vielä) perhe ja näin ollen näytät vetäytyvää esimerkkiä pojallesi. Ja vaimollesi osoitat myös, että työkiireet ovat tärkeämpiä kuin hän ja lapsi.
Tiedän mistä puhun, sillä exääni ei saanut mukaan edes omiin sukulaisiinsa. Työ se työ. Myöhemmin työ meni mönkään. Sitä "piti" hävetä, mutta aina vanha vetoomus työkiireistä, kun johonkin sosiaaliseen toimintaan olisi pitänyt osallistua (= eristäytyminen). Ja tiedätkö mitä? Lähes alunalkaen työkiireisiin vetoamisessa oli kyse exän oman tunne-elämän ongelmista, suorittamisesta, häpeästä, syyllisyydestä, jotka johtivat mielenterveysongelmiin, jotka puolestaan johtivat fyysisiinkin sairauksiin. Jotka puolestaan ovat yhä lisääntyneet (erostamme on aikaa).
Ts. kun tunnet olosi suhteessasi yksinäiseksi, mieti mitä voisit asialle tehdä ja ennen kaikkea, tee. Lähde mukaan sukuloimaan vaimosi sukulaisten luo. Osallistu ja keskustele. Omat sukulaisesi ovat kaukana, mutta etenkään kun teillä ei ole taloudellisia vaikeuksia, kyläilyä sukulaisilla esim. neljännesvuosittain ei ole mahdoton toteuttaa. Sukuloinnin lisäksi tehkää asioita yhdessä perheenä. Kutsukaa ystäviä käymään.
Sulla on ilmiselvästi jotain vikaa päässäsi, kun et edes tiedä minkäikäinen poika samassa kämpässä kanssasi asuvalla avovaimollasi on.