Kertokaa minulle, mitä olioiden sinänsä voidaan ehkä olettaa olevan, jos niitä Kantin mukaan kuitenkin voi olettaa olevan. Voiko Jumala olla sellainen? Entäs Platonin ideat, Locken määritelmä substanssista tai antirealistiset arvot, vai ovatko ko. arvot edes mitään olioita, jos niitä ei varsinaisesti olemassa olekaan?
Oliot sinänsä
Kaos
121072
0Äänestä
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mutku eix ideat ole olioita mielen maailmassa? Jumala on olio, jota pohditaan. Et kai ole nyt jämähtänyt sellaiseen käytännöllis-sidonnaiseen käsitykseen olioista, että ne ovat aktiivisia ja ympäristöönsä vaikuttavia asioita, eikä Jumala voisi olla olio, koska hänen toiminnastaan ei ole takeita? Silloin osoittaisit tietämättömyyttä koko olio-teoriasta.
En ole ymmärtänyt koko olion sinänsä käsitettä. Millaisina näitä olioita voi pohtia? Jos ne eivät kuulu meidän ilmiömaailmaamme, niin ainakaan empiirisesti niistä ei voi mitään tietää.
Ymmärrys ei ole mitattava asia. Tuo taas muistuttaa ammattisyrjintää harrastavien vanhojen työntekijöiden arvostelulta nuorempaa kohtaan. Ymmärrys perustuu aina ja kaikkialla faktoihin, joita mieli yhdistelee ja soveltaa eri järjestyksissä todellisuuteen. Johtopäätös tästä on se, että ymmärrys on rajallinen todellisuuteen nähden vain jos et tiedä mitä tapahtuu.
Ymmärrys todellisuudesta koostuu mielestäni olettamuksista, joita voi pitää faktoina niin halutessaan. Vuorovaikutus ympäristön kanssa kehittää tiettyä mallia todellisuudesta, jonka perusteella menestyksekäs toimintamme yleensä helpottuu. Tavanomaisesta huoneesta poistuaksesi ovi on monelle kätevämpi kulkureitti kuin sitä ympäröivä tiiliseinä. Jokainen törmäys tiiliseinään on kuitenkin oma erillinen tapahtumansa, jota on tyhjentävästi hankala ennakoida. Oven käyttöä pidän kuitenkin terveellisenä ratkaisuna.
Logiikan mahdollisuuksia todellisuuden ruotimiseen en suoralta kädeltä tyrmäisi.
Se tosin on niin tylsää, että mieli tekisi.
Olet samaa mieltä kanssani. Minä tarkoitin faktoilla sellaista tietoa todellisuudesta, jonka vastuullinen ihminen on valinnut toimintansa perusteiksi. On vain vähän laajempi lähestymistapa puhua olettamuksista, koska tällöin valintaa ei olla vielä tehty. Mutta sitten kun on tehnyt valinnan hyvästä tiedosta, niin ne voi tehdä faktoiksi perustelemalla ne loogisesti, ja vastuullinen ihminen on myös viisas tehdessään tämän ennen toimintaa :D
Kant halusi käsitteellä "olio sinänsä" erottaa havaitun ja todellisen asian (tai siis olion, Das Ding, The Thing). Kysymys on vain siitä, mitä asiasta todella voidaan tietää, ei mistään ulkopuolisesta "otuksesta".
Kun katselet pöydällä olevaa kynää tai kirjoitat sillä, näet ja tiedät sen muutaman ominaisuuden, mutta et koskaan voi saada siitä täydellistä tietoa, "koko totuutta".
Olio sinänsä ei siis ole Platonin idea eikä muunkaanlainen "henki", jonka sitten ilmenisi konkreettisissa esineissä.
Myönnän tietämättömyyteni. Hyvin puhuttu.
Hemmetin oliot sinänsä! Voiko tuon oliot sinänsä-käsitteen ajatella tarkoittavan "oliot sellaisenaan, havainnoistamme riippumatta"?
Eikö tuota käsitetta todella voi verrata substanssiin, ei siinä mielessä, että se on jotain, mikä tekee kustakin oliosta sen, mitä se ensisijaisesti on, vaan niin, että se on kuitenkin jotain kunkin olion "takana", sellaista, mitä emme voi havaita?
Mielestäni Rilli tarkoitti, että "oliot sinänsä" viittaa olioihin, jotka perustuvat omiin havaintoihimme, ja että olion todellinen luonne on aina osoittamaton.
Toinen vaihtoehto on se, että Rilli tarkoitti, että "oliot sinänsä" viittaa olioihin, joiden todellinen luonne on osoittamaton.
Se tarkoittaa täsmälleen "oliot sellaisenaan, havainnoistamme riippumatta".
Substanssiasiassa en uskalla sanoa varmasti miten Kant ajatteli. Käsitän asian siten, että havaintomme ovat havaintoja todellisista olioista, mutta emme pysty mitenkään päättelemään kuinka oikeita tai täydellisiä ne ovat. Ongelma ei ole siinä, että olion luonteeseen kuuluisi jotain "edessä" ja jotain "takana"; kysymys on pelkästään havaintokykymme puutteellisuudesta.
Tuossa on vähän "valistunutta arvausta", joka johtuu siitä, että Kant loi käsitteen "Puhtaan järjen kritiikissään", jossa hän määritteli järjen ja havaintokyvyn rajoja. Siksi olen omaksunut "olioille sinänsä" havaintokyvyn rajoja määrittelevän sisällön. Ei se ainakaan kaukana Kantin ajatuksesta ole.
oliot sinänsä ovat-ainakin kantin mukaan-asiat sellaisina kuin ne ovat itsessään, aistihavainnoista riisuttuna. tietoa näistä voidaan saavuttaa ainoastaan apriorisesti. perusajatus on sama kuin plaotin ideaopissa, eli asiat ilmenevät iasteillemme virheellisinä, eivätkä sellaisina kuin ne ovat itsessään. kts. platonin luola-vertaus. aistimme tavoittamat ilmiöt-fenomeenit ovat siis tosiolevaisen heijastumaa.
Olion sinänsä (das Ding an sich) ongelmista, olion ja ominaisuuden ongelmasta, sekä näitä esittävistä tiedonfilosofioista (tieteellinen realismi, fenomenologia) hyvä yleistajuinen kirjoitus:
http://personal.inet.fi/tiede/seppo.oikkonen/bacon.html
Ainakin kyseessä olevaan problematiikkaan hyvä johdatus.