Jatkuva isän parjaaminen äidin suusta.

Lopeta yhteydenpito jos joka kerran pahoitat mielesi hänen takiaan. Helpottaa itseäänkin pääsemään asiasta yli.
Varaa äidillesi aika muistitutkimuksiin.

Miksi kuuntelet hänen haukkumisiaan?

Heti kun tuo sama ikivanha rumba alkaa, vain yksinkertaisesti lopetat puhelun.
Niin yksinkertaista se on. Tiedät aivan tarkkaan jo ensimmäisestä sanasta milloin keskustelu hänen puoleltaan muuttuu haukunnaksi, silloin sanot: " voi kuules, nyt minun täytyy mennä. Jatketaan juttua seuraavalla kerralla lisää, Hei hei!" ja lopetat puhelun. Piste.
Tehtyäsi tuon saman kymmenen, kaksikymmentä kertaa, viestisi alkaa mennä perille.. Ellei, niin sitten vaihdatte vain kuulumisia ja AINA lopetat puhelun haukunnan ensiaskeleissa.

Todellakin, äitisi väärinkäyttää sanavapauttaan. Sinulla ei ole velvollisuutta kuunnella tuota saastaa enää yhtä ainutta sanaa enempää.

Äitisi on pitkään jatkuneen parisuhdeväkivallan uhri. Äitisi on traumatisoitunut eikä ole saanut tarvitsemaansa apua keneltäkään koskaan.

Sinä olet lapsena joutunut elämään vanhempiesi parisuhdehelvettiä. Isäsi pahoinpiteli äitiäsi, tästä huolimatta sinä näet isäsi parempana vanhempana kuin äitisi. Sinä syyllistät äitiäsi siitä, että hän antoi parisuhdehelvetin näkyä sinulle lapsena.

Nyt sinä olet aikuinen ja yhä syyllistät äitiäsi lapsuuden tilanteista ja hänen kokemastaan väkivallasta, sinä kiellät näkemäsi. Äitisi haluaisi puhua kanssasi kokemastaan, mutta sinä puolustat uudelleen ja uudelleen isääsi, ihmistä, joka vuosia kohteli äitiäsi jatkuvasti huonosti.
Sinä et pysty myöntämään äidillesi sitä, että isäsi teki väärin häntä kohtaan.

Ilmeisesti äitisi ei ole kovin älykäs. Lapsuudessasi, ehkä äitisi ei kaatanut aikuisten huolia sinun niskaasi, vaan hän ymmärtämättömyyttään haki turvaa sinusta. Sinulla oli hyvät välit isäsi kanssa. Ehkä äitisi toivoi, että sinä, vaikka olit lapsi, olisit ottanut kantaa isäsi ilkeyksiin, sanomalla isälle, että et saa tehdä noin, tuo on väärin, älä kiusaa äitiä. Äitisi olisi tarvinnut tukea, sinut vietiin lääkärille, sinä sait hoitoa.

Äitisi haki ja yhä hakee sinulta tukea traumaansa. Äidillesi tekisi todella hyvää, jos sinä sanoisit, miten surullinen sinä olet siitä miten isäsi äitiäsi kohteli. Äitisi tarvitsisi kuuntelijan, ihmisen joka antaa hänen puhua ulos kaiken sen paskan mitä hän on joutunut kokemaan. Kuuntelijan joka ei sano väliin mitään sitä toista osapuolta puolustelevaa. Sen jälkeen äitisi tarvitsisi kunnon halauksen, myötätuntoa siitä mitä hän on joutunut parisuhteessaan kokemaan.
Hän tarvitsisi sinulta myötätuntoa ja rakkautta, halausta, kuulla että hän on sinulle kaikista vioistaan huolimatta rakas.

Ikävä kyllä, sinä aloitat heti äitisi moittimisen ja sanot miten huono vanhempi äitisi on kun kertoo sinulle kokemistaan pahoinpitelyistä. Sääliksi käy äitiäsi, hän tarvitsisi kuuntelijaa ja mielenterveyspuolen hoitoja, ilmeisesti kumpaakaan ei hänelle ole tarjolla. Sääliksi käy sinua. Kuten jo aiemmin totesin, äitisi ei mitä ilmeisimmin ole kovinkaan älykäs, ehkä tämä piirre on siirtynyt sukupolvelta toiselle ja sen vuoksi olette pattitilanteessa.

Olen samoilla linjoilla.
Mitäpä jos edes yhden kerran kuuntelet äitiäsi jtuomitsematta häntä.
Kuuntelet vain ja yrität samaistua hänen kokemuksiinsa. Ja otat opiksesi.

Voit sanoa että et keskustele tästä asiasta enää kertaakaan.
Se keskustelu loppuu nyt.