Luulin, että osaan uida, olinhan ollut yli puoli vuosisataa sitten sadan muun lapsen kanssa siirtolapuutarhan kahdenpäivän uimakoulussa.
Opin toki, etten vettä pelkää ja pärskimään ja muita hauskoja vesileikkejä siinä sivussa.
EI koulun kanssa koskaan käyty uimahallissa ja vietin kesäni mummolassa keskellä peltoja, ei siellä järviä ollut, pikkuruinen porvoonjoen alku-uoma vain.
Mutta nyt kun aika on antanut myöden olen innostunut uimisesta ja vesijuoksusta, ilmoitustaululla näin ilmoituksen aikuisten uimakoulusta…pääsyvaatimuksena vain, että pysyy pinnalla…sinne sitten työnnyin.
Uskomaton elämys, olin aina uinut väärin, käsi teki liian suurta kaarta ja jalat harottivat kuin sammakolla ja keinumisesta en tiennyt mitään, mutta nyt tiedän oikeat asennot, kuvioiden rytmityksen ja olen uusin kuvion kokenut vedessä oikeaa vauhdin hurmaakin. Sitä paitsi opettajana oli kilpauimari ja porukka oli hyvä ja kaikki sanoivat, että miksi en aikaisemmin, miksi vasta nyt…
Näin vanhaksi piti elää kunnes kaikki loksahti paikoilleen. Vesi tuntuu vieläkin ihanammalta.
Mutta uimakoulu ei oikeastaan ollut aloituksen aihe vaan se onko meillä 60 vielä rohkeutta opetella uusia asioita, hypätä haaveissa muhineisiin harrastuksiin ja uusiin ideoihin vaan tyydymmekö vain entisiin kuvioihin,
näin olen elänyt ja näin jatkan…
Teemmekö sen lomamatkan aina samaan paikkaan Kanarian saarilla, aina on tehnyt mieli opiskella enemmän englantia, mutta ei ole tullut mennyksi keskustelukerhoon, tai laulaminenkin olisi mukavaa porukassa, mutta ihan vain omaksi iloksi, No semmoisiakin kuoroja on jossa vain lauletaan sydämen kyllyydestä jne…entäs tanssi, siitä olen aina tykännyt muttei itekseen ole kiva mennä, aina löytyy jokin tekosyy jos haluaa.
Sitä paitsi harrastukseen kuin harrastukseen on mahdollista saada yksityisopetusta jos ei kehtoo porukkaan mennä, kun uteliaana vähän kyselee, niin kuin esim.uimiseenkin.
Tulipas pitkä höpinä, 60 immeisen pitää ihan itse virkistää omaa mieltään, ei sitä kukaan muu tee ja kuolemaakaan ei kannata odottaa, se tulee, kun on tullakseen.
Oma mieleni virkistyy, kun kirjoitan tai opettelen jotain uutta, viimeksi opettelin kutomaan kirjoneuletta nurja puoli oikealla…
Virkistävää viikonloppua ja iloista ja onnellista äitien päivää kaikille äideille ja isoäideille ja isoisoäideille, heitäkin kuuskymppisissä varmasti on.
Aikuisten uimakoulu...
39
115
Vastaukset
- Anonyymi
joo mää olin umahallissa, ja lähdin uimaan viidenkymmenen metrin matkaa.
Puolessa välissä kädet alkoi puutua, eikä sekään helpottanut, että
kersat hyppivät sivusta altaaseen, suoraa eteeni. Kiitin
luojaa kun pääsin toiseen päähän allasta hukkumatta.
Tulin kävellen takaisin, täytyy vähän kesällä treenata uimista
njjjKun opit kellumaan tai ainakin pysymään pinnalla, voi oppia vaikka millaisia uimaliikkeitä ja uimaan pitkiäkin matkoja. Luonnon vesillä on hyvä laittaa kelluntakaulus kaulaan, jotta matkanteko on aina turvallista.
Vaikka olen varma uimari ja uin usein kilometrien pituisia matkoja, Käytän pikkukaulusta täyteen puhallettuna kaulassa luonnonvesillä uidessa.
Ihana liikuntamuoto erityisesti kesällä puhtaissa ja kirkkaissa vesissä.
Ihana, ihana keskustelun aihe. Uiminen ja kaikki vedessä lilluminen on minun lempiajanvietettä. Asun kymmenen kilometrin päässä kylpylästä ja kyläyhdistyksen kautta saamme alennuslippuja uimaan. Valitsen sellaisia päiviä kun uimareita on vähän ja kuntoutuksessa olevat lähtevät kotiin, niin on tosi rauhallista. Joskus vain muutama uimari minun lisäksi. Uin aina kymmenen kertaa päästä päähän, aika pieni allas, ja aikaa menee puolituntia. Uin sammakkoa toiseen suuntaan ja selällään toiseen. Uimatekniikan harjoittelu olisi varmaan kiva. Itse uin niin että vedän henkeä nenän kautta ja suun kautta ulos. Minusta kuuluu aikamoinen ääni, mutta en välitä. Käytän myös uimalaseja, niin ei tarvitse silmiään pyyhkiä välillä. Uisin varmaan pitempäänkin kerrallaan mutta aina alkaa suonenveto puolen tunnin jälkeen. Sinne ne murheet veteen hukkuvat. Uusia asioita on mukava opetella. Kiinnostaisi alkaa maalaamaan tauluja, talvimaisemat on jostan syystä mielessä. Niitä voisi myydä joulun aikaan. Tauluja maalasin kauan sitten joten paljon uutta olisi opeteltava. Kiva tällainen palsta kun täältä saa inspiraatioita vaikka mihin.
Olin jo työelämässä ollessani hyvin aktiivinen erilaisten harrastusten piirissä. Eläkkeelle siirtyminen ei siis pudottanut tyhjän päälle pohtimaan, mitä nyt.
Uinut olen penskasta asti, tosin en ole tullut sinuksi Kaukaveden uimahallin kanssa. Vanhassa tykkäsin käydä, siellä poikanikin saivat eka kosketuksen veteen jo varhain vauvauinnissa.
Olen ns. taiteilija Jumalan armosta, eli kaikki käy, melkein kaikkea olen kokeillut. Metallisia kuvataidetöitä voisi vielä kokeilla.
Viimeisin isompi projekti oli uuden nukketalon rakentaminen ja nukkejen valmistus. Uskonpa, että vieläkin olisi jotain jota voisin kokeilla. Nukkejen tekoa voisin hioa pidemmälle. Ensimmäisen nukketalon tein jo kymmenkunta vuotta sitten. Uusia nukketaloja ei enää tähän huusholliin sovi.
Onpahan mitä jättää seuraaville sukupolville muistoksi mummosta.
Harmi vain, että fyysinen kunto ei tue timpurintöitä, haaveilen jos jonkin sortin härpäkkeen teosta mökille. Suunnittelutyö on luonnollisesti pohja projektien onnistumiselle. Voipi olla, että ainakin rappuaskelmat saunamökistä laiturille voisi onnistua.
Rakastan matkustamista. Matkakohteet eivät ole samoja vaan uudet maat ja maisemat kiehtoo.
Niin kauan kuin jalkani nousee koluta nähdä uusia maita.
Taidealat vaihtuvat usein muutaman vuoden välein. Kirjoittamisesta tykkään, siksi kai täällä roikun. Valokuvaus on myös lähellä sydäntäni.
Mutta kesät aina mökillä, siellä harrastuksia riittää. Onneksi kiven pyöritystä ei enää tarvita sillä rannan kivikkopuutarhat ovat valmiita.
Syksystä kevääseen on muiden harrastuksien aika.- Anonyymi
Vai on nukkejen tekeminen mukavaa. Mitä ne nukkejen ovat?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vai on nukkejen tekeminen mukavaa. Mitä ne nukkejen ovat?
Sanos muuta, koska aloitushan oli uimisen ihanuudesta ja sittempä korppis rääkäisi sieltä omat matkamuistonsa, mutta ei uimistaan oman laiturinsa viereltä, saati jostain Valtamerien aalloista, josta minullakin on kokemusta ja todella ihania..
Kaikkia ei vain kiinnosta joku nukkekoti harrastus, jonka voisi tiivistää johonkin yhteen ketjuun, että ei joka ketjussa tarvitsisi lukea korppiksen nukkekodeista.
No, olihan hän Jumalan armosta;" Olen ns. taiteilija Jumalan armosta, eli kaikki käy, melkein kaikkea olen kokeillut."
Voi hellanduudilu, kuinka hän onkaan taitava ja mielestäni ....typerä, kehuen itseään, koska ei voi tajuta, että paljon on toisiakin paljon taitavampia ja paljon enemmän myös reissanneita "maailman matkaajia", joksi hän itsensä nimitti. Anonyymi kirjoitti:
Vai on nukkejen tekeminen mukavaa. Mitä ne nukkejen ovat?
Voi helladuudilu🤣
nukke nuket
nuken nukkejen
(nukkein)
nukkea
nukkeja
nukke; nuken
nuket
Voi hitsi kun en osannut edes ajatella, että muutkin on matkustelleet. Minä mokomakin kehuja. Muuten kehoitan, älkää ikinä harrastako mitä minä harrastan. Pienessä ja sievässä näpertelyssä on vaaransa, voi jäädä koukkuun.Nukkekotiharratus on kiinnostava ja mielenkiintoinen juttu, itselläni on jemmassa vanha vitriinikaappi, joka odottaa vielä oikeaa aikaa, siihen saisi mainiosti neljän huoneen kodin., Ensin tietenkin pitäisi värkätä ne asukkaat siihen kotiin.
Tuttavissani on kahden laisia nukkekotiharrastajia, kumpaankohan laatuun korppis kuuluu.
Toinen ostaa kaiken valmiina, hänellä on valtava viktoriaanisen ajan nukketalo suorastaan ja kaikki paitsi verhot ja tapetit on ostettu valmiina, upeita sen ajan mööbeleitä, kaikkea muutakin sisustusta ja irtaimistoa myöten.
Toinen tekee kaiken itse ja ne miniatyyrijutut syntyvät erilaisiin ympyröihin ja yksityiskohdat kivalla kekseliäsyydellä esim pönttöuunin teki paperirullan hylyystä.
Monihan tekee pienoismalleja omista työympyröistään.
Tuossa harrastuksessa varmaankin yksi idea poikii toisen idean.maissii kirjoitti:
Nukkekotiharratus on kiinnostava ja mielenkiintoinen juttu, itselläni on jemmassa vanha vitriinikaappi, joka odottaa vielä oikeaa aikaa, siihen saisi mainiosti neljän huoneen kodin., Ensin tietenkin pitäisi värkätä ne asukkaat siihen kotiin.
Tuttavissani on kahden laisia nukkekotiharrastajia, kumpaankohan laatuun korppis kuuluu.
Toinen ostaa kaiken valmiina, hänellä on valtava viktoriaanisen ajan nukketalo suorastaan ja kaikki paitsi verhot ja tapetit on ostettu valmiina, upeita sen ajan mööbeleitä, kaikkea muutakin sisustusta ja irtaimistoa myöten.
Toinen tekee kaiken itse ja ne miniatyyrijutut syntyvät erilaisiin ympyröihin ja yksityiskohdat kivalla kekseliäsyydellä esim pönttöuunin teki paperirullan hylyystä.
Monihan tekee pienoismalleja omista työympyröistään.
Tuossa harrastuksessa varmaankin yksi idea poikii toisen idean.Aloitin nukkekotiharrastuksen katseltuani useamman vuoden sievää vanhaa keittiön kaappia, jossa oli veto-ovet ja joka lojui mökin varastossa. Entisen omistajan peruja. Siitä tuli kolmenhuoneen nukketalo, johon rakensin ulkoterassin. Sitten alkoi kalusteiden metsästys. Hollanti on nukkekotiharrastajan unelmamaa. Jopa vanhoja siirtomaa-ajan huonekaluja olen onnistunut sieltä löytämään.
Toinen isompi talo syntyi niin ikään varastosta lojuneesta kirjakaupan hyllylaatikosta. Siihen rakentelin väliseinillä erilaisia tiloja. Siinä on kuusi erilaista tilaa. Tammikuussa hain roskis kainuun palstalle tulleet lasivitriinit joihin tein 10-showroomia. Ja viimeisin talo valmistui helmikuussa.
Eli olenseikkaillut vuosien kuluessa valmiin ja omatekoisen välimaastossa.
En ole pikkutarkka tyylin suhteen vaan teen jokaisesta osastoista omanlaisiaan.
Omien nukkejen tekoon olen perehtynyt vasta parin vuoden aikana. Nyt olisi vuorossa miesfikuureja sekä mummi ja ukki nukkeja. Kävin tänäänkin Entringin kirpputorilla. Ostin isompia nukkeja, mutta vain vaatteiden vuoksi. Vaatteet pienennän tuleville uusille tulokkaille. Ei kaikkea tarvitse alusta asti värkätä, mielikuvitusta käyttäen ja ideoiden syntyy kaunista.korppis kirjoitti:
Aloitin nukkekotiharrastuksen katseltuani useamman vuoden sievää vanhaa keittiön kaappia, jossa oli veto-ovet ja joka lojui mökin varastossa. Entisen omistajan peruja. Siitä tuli kolmenhuoneen nukketalo, johon rakensin ulkoterassin. Sitten alkoi kalusteiden metsästys. Hollanti on nukkekotiharrastajan unelmamaa. Jopa vanhoja siirtomaa-ajan huonekaluja olen onnistunut sieltä löytämään.
Toinen isompi talo syntyi niin ikään varastosta lojuneesta kirjakaupan hyllylaatikosta. Siihen rakentelin väliseinillä erilaisia tiloja. Siinä on kuusi erilaista tilaa. Tammikuussa hain roskis kainuun palstalle tulleet lasivitriinit joihin tein 10-showroomia. Ja viimeisin talo valmistui helmikuussa.
Eli olenseikkaillut vuosien kuluessa valmiin ja omatekoisen välimaastossa.
En ole pikkutarkka tyylin suhteen vaan teen jokaisesta osastoista omanlaisiaan.
Omien nukkejen tekoon olen perehtynyt vasta parin vuoden aikana. Nyt olisi vuorossa miesfikuureja sekä mummi ja ukki nukkeja. Kävin tänäänkin Entringin kirpputorilla. Ostin isompia nukkeja, mutta vain vaatteiden vuoksi. Vaatteet pienennän tuleville uusille tulokkaille. Ei kaikkea tarvitse alusta asti värkätä, mielikuvitusta käyttäen ja ideoiden syntyy kaunista.Viimeisimmät päivitykset blogissani ovat minimaailmaharrastuksestani.
https://korpimandi.blogspot.com
Aluksi kommenttini edelliseen Äiti-jankutukseen parin viikon taakse.
-
Pitäisiköhän tässä kuvailla kylmää Joulu-Aattoa Hautaus-Maalla.
Katselin maahan hakattua kuoppaa, jota ympäröivät jäiset Multa-Kokkareet.
Kuopan vieressä oli kohtuu-kaunis Uurna.
Toin Uurnan autoni taka-kontista.
Uurna oli suljettu kahdella Pultilla Muttereineen.
Paljain käsin, huokaisten nostin uurnan ylös, pidin sitä hetken silmieni edessä.
Laskin sen kuoppaan.
Hansikkaisin käsin asettelin Jäiset Mullat Uurnan ylle.
Uurnan vuoksi kuopan ylle tuli pieni kukkula.
Olin näkevinäni kukkulalla pienen, paljaan ristin.
Hän, Äitini oli lähtenyt pois.
Lakki päähän ja autolle.
Takaisin Stadiin.
-
Toistaiseksi näyttää ja tuntuu siltä että Vappuja ja Joulu-Aattoja tulee vielä.
Äitien-päiviä ei enää tule.
-
Ja sitten "taiteilija-elämää".
-
Koko ikäni olen taiteillut autollani.
Ja vieläkin maksan kaikesta itse.
Joten en millään muotoa voi/saa sanoa olevani oikea taitelija.
Olen siinäkin vain leikisti.
Jos oikeasti olisin taiteilija, olisi pankki-tilini siellä missä Räikkösenkin.
Pieni osa rahoistani ehkä J-M Latvalan pankin viereisessä lokerossa.
Tulee joskus ajatelleeksi että olisiko kuitenkin pitänyt jatkaa lelu-autoilla...
Olen onneksi hyvä kirjoittamaan ihan asiaa.
H.- Anonyymi
jaa mulla kun on hyvä muisti, niin muistan kun selostit näin.
Raotin Fodrtin ikkunaa, samalla kun avasin uurnan kannen, missä äitini
tuhkat olivat matkalla jämsästä päin kotiin.
Niin ja viellä ne viherlandia miitit mihin henkilö ei sitten koskaan saapunut
njjjj - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
jaa mulla kun on hyvä muisti, niin muistan kun selostit näin.
Raotin Fodrtin ikkunaa, samalla kun avasin uurnan kannen, missä äitini
tuhkat olivat matkalla jämsästä päin kotiin.
Niin ja viellä ne viherlandia miitit mihin henkilö ei sitten koskaan saapunut
njjjjHunksi on kiero kuin korkkiruuvi, tarinat muuttaa muotoaan.
- Anonyymi
Hyvä ystävämme, herra satusetä. Sinun liirumlaarusesi ovat täyttä hepreaa, uskokoon, ken tahtoo.
Tarkoituksesi lienee hyvä, meidän vähempiälyisten sivistäminen. Mutta voin vakuuttaa, että hukkaan menevät helisevät sanasi. "Helmiä sioille.", siihen sinun on tyytyminen. Luulenpa, että nörteissä asuu kuin asuukin pieni tai ehkä paljon suurempi taiteilija,
samoin kuin niissä ralliautoilijoissa, jotka visiteeraavat siellä naapurilokeroissa.
Kummassakaan hommassa ei pärjää ilman luovuutta, pelkällä mekaanisella toistamisella ei pitkälle pötkitä.maissii kirjoitti:
Luulenpa, että nörteissä asuu kuin asuukin pieni tai ehkä paljon suurempi taiteilija,
samoin kuin niissä ralliautoilijoissa, jotka visiteeraavat siellä naapurilokeroissa.
Kummassakaan hommassa ei pärjää ilman luovuutta, pelkällä mekaanisella toistamisella ei pitkälle pötkitä."maissii"
Hyvin olet oikeassa.
Riimeissä saatan tahallani olla ihan pihalla, mutta kyllä niissäkin on musiikkiin ja nyky-aikaan/ajan-kohtaan ihan aito ajatus tai yhteys.
Aivan potaskaa en kirjoita koskaan, en missään.
Nuokin tarinat, niin äidistäni kuin autostani ovat ihan rehellisiä.
Vain ralli-osassa on hieman koristelua.
Jopa tarinoissani Jessestä on aina yhteys nyky-aikaan.
Joskus melkein harmistun, kun lukijat alkavat heittää typerää läppää, vain siksi että eivät anna ajatuksiensa ensin lentää, ja yhdistellä asioita.
Mutta niinhän he enimmäkseen toivovatkin, joten annan lasten leikkiä, oman tilansa hekin tarvitsevat.
Sallin tulla tykönikin. :)
H.- Anonyymi
hunksz kirjoitti:
"maissii"
Hyvin olet oikeassa.
Riimeissä saatan tahallani olla ihan pihalla, mutta kyllä niissäkin on musiikkiin ja nyky-aikaan/ajan-kohtaan ihan aito ajatus tai yhteys.
Aivan potaskaa en kirjoita koskaan, en missään.
Nuokin tarinat, niin äidistäni kuin autostani ovat ihan rehellisiä.
Vain ralli-osassa on hieman koristelua.
Jopa tarinoissani Jessestä on aina yhteys nyky-aikaan.
Joskus melkein harmistun, kun lukijat alkavat heittää typerää läppää, vain siksi että eivät anna ajatuksiensa ensin lentää, ja yhdistellä asioita.
Mutta niinhän he enimmäkseen toivovatkin, joten annan lasten leikkiä, oman tilansa hekin tarvitsevat.
Sallin tulla tykönikin. :)
H.Täten siunaamme liittonne.
- Anonyymi
Aloitus on hyvä ja hyvin kirjoitettu.
Aikuisen uimakoulussa voisin itsekin käydä oppiakseni paremman tekniikan.
Uin rintaa toiseen suuntaan ja selkää takaisin, mutta niin kuin köänteistä sammakkoa.
Tykkään kellumisesta. Rentouttavaa. Ja helppoa. Voisi melkein nukkua noin.
Sitä on kuin jättiläisäidin kohdussa. Voiko tämä tulla muistista.
Uudet asiat kiehtovat. Parasta, kun todella tekee pyrkimyksensä eteen jotain.
Tulee tunne, että on ote tähän aikaan.
Beng- Anonyymi
uimahallissa vaan on epäkiitollista kellua kun
kanisterin kokoisia kakaroita hyppii eres ja takana
njjj
On hienoa, että saa oivalluksia ja uusia näkökulmia asioihin, jotka ovat olleet elämässä mukana, kuten tuo uiminen.
Omakohtaisesti olen havainnut, että tulee vanhemmiten mukavuudenhaluisemmaksi, vaikka rohkeutta ei puutukaan ryhtyä ja alkaa.
Nuorten kanssa olin eilen saunomassa alhaalla, hyvin minulta räpin kuunteleminen sujui.- Anonyymi
Kuunnelkaas tämä räppi...minä tykkään tästä...poikani sanoi kun kuuntelin räppiä tämän kohta 6veen kanssa hänen toiveestaan autosoittimesta....kovin on nuoreksi mennyt musiikkimaku...
mimmimum-..mi
https://www.youtube.com/watch?v=FezWnUBBOi0&list=RDYjDI6Sou2R0&index=2 Anonyymi kirjoitti:
Kuunnelkaas tämä räppi...minä tykkään tästä...poikani sanoi kun kuuntelin räppiä tämän kohta 6veen kanssa hänen toiveestaan autosoittimesta....kovin on nuoreksi mennyt musiikkimaku...
mimmimum-..mi
https://www.youtube.com/watch?v=FezWnUBBOi0&list=RDYjDI6Sou2R0&index=2Kuuntelin tuon.
Vielä viime kesänä ajattelin, kun nuo nuoret sitä räppiään soitti, että villitystähän tuo.
Nyt olen tullut toisiin ajatuksiin.
Niissä on oikeasti nuorten sanomaa, kun keskittyy kuuntelemaan.
Aloin kuunnella sillä korvalla, että he oikeasti haluavat sanoa jotain.
- Anonyymi
Vielä 19 päivää ja maauimala aukaisee porttinsa. Onneksi sinne kerkeää töidenkin jälkeen polskimaan
Hytinäx1 Mietin kun luin vastauksia kuinka kapea-alaisesti aloitukset koetaan. No, uidaan, jahka vedet lämpiävät
- Anonyymi
En ole koskaan osannut uida oikeilla liikkeillä, vaikka olen käynyt halleissa yli 40 vuotta lasten kanssa. Lapsuuden joen lähellä eläneenä en muista että oikeita uintiliikeitä koskaan kokeiltiin, eikä mitään uimakouluja ollut. Pinnalla pysyn ja uin koiraa vai mitä on se jossa vuorotellen kouritaan vettä käsi kaarella. Lähellä kyllä olisi aikuisten uimakoulu, mutta en ole jaksanut ruveta, aika tyyriskin.
Sen sijaan syvävesijumppa vyöllä on tämän hetken ihastukseni, erittäin hyvää keskivartalolle ja selkälihaksille. Ei ihan heppoista hommaa.
Uusien asioiden opetteleminen on suurenmoista, viimeksi perehdyin uuteen kännykkään ja ennen kaikkea navigaattoriin. Tarvitsen uutta reittiä noin kerran kahdessa kuussa. Elämä siis voi kaventua tai laajentua.Vesijumppa on hyvää liikuntaa ja siinä on niin hyvät vastukset, tekee siellä altaassa,
vasta kotona saattaa huomata jonkin liikkeen tehokkuuden.
Altaassa ei tuntunut miltään.
Omassa kunnassani on vesiliikunta ryhmiä, jotka tulevat juuri kipeän selän yms vaivojen vuoksi lähetteellä vesijumppaan ja kunta maksaa. En tosin osaa sanoa niiden jaksojen pituudesta, mutta ei yhdestä kerrasta tule kuin kipeäksi, toistoa pitää olla ennen kuin tehoaa..
Hyvä se olisi, jos olisi sellaisia harrastuksia, joita voisi harrastaa silloinkin, jos ja kun knto heikkenee, että tlee liikkumisen suhteen rajoituksia.
Niitä ei minulla ainakaan ole, eikä ole halujakaan aloittaa. Työ on täyttänyt elämän, eikä siinä harrastuksia ole ajateltu, joutavaa ajanhukkaa. Siinä on pakosta joutunut uutta opettelemaan, milloin paremmalla, milloin honommalla menestyksellä.
Näin kai se jatku oppun asti, jos ei pysty muuhun, niin sitten pitkästyy keinutuolissa.- Anonyymi
k-kotton
Toivottavasti löydät eläkepäiviksesi jonkun muun harrastuksen, kuin nukkekodit.D
Aloitushan oli uimisen ihanuudesta, johon minunkin oli ihan pakko tottua, koska asuimme järvenrannalla ja ihme kyllä, me lapset saimme olla siellä pienestä pitäen ja koska koulumatkankin varrella jouduimme kulkemaan rantaa pitkin, niin tottakai, siellä vain "pulikoitiin" jäiden seassa keväällä.
Isäni opetuksesta muistan, kuinka pinnalla pysytään, siis vedä keuhkot täyteen ilmaa ja ala kelumaan selälläsi, koska (olemattomalla) mahallasi et pysty siihen. Tietenkin se ilma täytyi puhaltaa myös pois, mutta sitten vain uutta ilmaa ja muutama liike.
Toki tuo neuvo auttoi myös näihin muutamiin uintiliikeisiin, kuten johonkin sammakkoon, että ei tarvinnut jotain "käsipohjaa" aina vedellä. No ne oli aikoja entisiä, mutta hyvä uimari minusta tuli, siis omasta mielestäni, koska pystyin uimaan uimahallissakin kolmisen kilometriä, saati uhkarohkeasi vesihiihtoa moottorin jäljessä "syvissä vesissä", mutta koskaan en kaatunut sinne, vaikka uida olisin osannut tarvittavan määrän pelastajian saapuessa, koska kaukana olimme silloin rannasta.
Mutta aikoja ne oli, jota en uskaltaisi enää tehdä, että uida rannasta kauemmaksi, joten nykyisin uin kesäisin aina rannantuntumassa, en kuitenkaan "käsipohjaa", mutta pelastajille mahdollisimman lähellä rantaa, jos suonenveto yllättää! Anonyymi kirjoitti:
k-kotton
Toivottavasti löydät eläkepäiviksesi jonkun muun harrastuksen, kuin nukkekodit.D
Aloitushan oli uimisen ihanuudesta, johon minunkin oli ihan pakko tottua, koska asuimme järvenrannalla ja ihme kyllä, me lapset saimme olla siellä pienestä pitäen ja koska koulumatkankin varrella jouduimme kulkemaan rantaa pitkin, niin tottakai, siellä vain "pulikoitiin" jäiden seassa keväällä.
Isäni opetuksesta muistan, kuinka pinnalla pysytään, siis vedä keuhkot täyteen ilmaa ja ala kelumaan selälläsi, koska (olemattomalla) mahallasi et pysty siihen. Tietenkin se ilma täytyi puhaltaa myös pois, mutta sitten vain uutta ilmaa ja muutama liike.
Toki tuo neuvo auttoi myös näihin muutamiin uintiliikeisiin, kuten johonkin sammakkoon, että ei tarvinnut jotain "käsipohjaa" aina vedellä. No ne oli aikoja entisiä, mutta hyvä uimari minusta tuli, siis omasta mielestäni, koska pystyin uimaan uimahallissakin kolmisen kilometriä, saati uhkarohkeasi vesihiihtoa moottorin jäljessä "syvissä vesissä", mutta koskaan en kaatunut sinne, vaikka uida olisin osannut tarvittavan määrän pelastajian saapuessa, koska kaukana olimme silloin rannasta.
Mutta aikoja ne oli, jota en uskaltaisi enää tehdä, että uida rannasta kauemmaksi, joten nykyisin uin kesäisin aina rannantuntumassa, en kuitenkaan "käsipohjaa", mutta pelastajille mahdollisimman lähellä rantaa, jos suonenveto yllättää!En minä uimaan enää lähde. Järvenvesi on kylmää keskikesälläkin.
Näin honoa uimataitoa ei kannata mennä uimahalliin esittelemään.
On minulla tuossa puisto, jossa riittää askaretta.
Minä ymmärsin aloituksen pointin olleen tuo ´´onko meillä 60´ vielä rohkeutta opetella uusia asioita.´´
Niin erilailla sitä eri ihmiset lukemaansa tulkitsevat.Olen pannut merkille myös, että yksi lause tai sana vie aloitukset omille teilleen.
Kokonaisvaltainen tekstin hahmottelutaito ei aina ole hanskassa. Aloittaja ei ole kommentoinut onko aloitus ymmärretty siten kuin hän tarkoitti.
No, nyt on äitienpäivä ja useimmat ovat viettäneet päivää läheisten kanssa.
- Anonyymi
Kellun erinomaisesti.
Pidän uimisesta, muistelin aikaa viime kastautumisesta ainakin parikyt vuotta. Ei tulisi mieleenkään mennä minnekkään halliin, mutta pulikoiminen ois kivaa. Oikeestaan se, että en ole uinut, johtuu hikiän potunviljelijöistä. Rahanahneuttaan ojittivat pellot ja suot, joki muuttui ruskeaksi hajuviemäriksi. Ei siihen valkoihoinen mies mene, koska poistullessaan haisee pashkalta ja on ruskea väriltään.
Mutta mun mielestä uiskentelu parasta liikuntaa.
Noin harrastuksista. En kai harrasta oikein mitään. Uusia ideoita toki aina on, eri asia, miten aktiiviseksi net muuttuu. Joo, golf, biljardi, onhan noita, joita tavallaan koittanut harrastella, aika lyhyeksi jäänyt net projektit.
Nykyisin lähinnä haaveilen säkkipillin soittamisesta ja hevospoolosta.
=DW=- Anonyymi
Onko sulla nokkahuilu tallella, vai haluatko myös kiltin ja sitten hevospoolosta voisi ottaa pelkän poolon ja lisätä puseron ja jättää hevospolon rauhaan.
Kerran olen oikealla hevosella ratsastanut ja sen pituinen se ja jos olisi jokin mailahärveli pitänyt ottaa mukaan saatikkas osua johonkin, siis palloon, voisi sattua mitä vain ja oikein pahasti sattua.
Beng
- Anonyymi
Uimakoulun kävin järvivrdessä uiden. Sisko oli samassa ryhmässä. Uinut olen paljon. Opettanut omat lapset ja lapsenlapset. Liikkuminen eri lajeissa on ollut pääharrastus. Käsillä tekemistä talviaikaan.
Pointti oli uuteen uskaltautumisessa ja sen opettelemisessa. Kunpa vain keksisi uuden lajin. Luen tätä ketjua josko löytäisin jotain vinkkiä.
Hyvä aloitus, kiitos.Jotain pientä kait se olisi hyvä ainakin mulle, ettei tartteisi mitään isoja raahata. Ne taulutkin jos maalaisi olisivat isoja raahattavaksi myyntinäyttelyyn. huoh...Neulomiseen ja ompelemiseen jo vähän kyllästynyt, mutta mietin josko hovuttaisi jotain. Meilläpäin saa kirjastoissa myydä käsitöitä joulua ennen, ja viimevuonna möin neulottuja alpakkapitsihuiveja, niitä olisi mennyt enemmänkin mutta jokin muu olisi vaihtelua.
- Anonyymi
Suunnistaminen voisi olla kivaa.
Se olisi myös hyvä taito vastasen varalle, kun karataan palvelutaloista.
Järjestetäänkö missään mummo- ja pappasuunnistusta. Tykkäisin. - Anonyymi
jokaisessa kaupungissa järjestetään iltarastit.
nuorempana minulla oli hyvä näkömuisti, karttaa
ei tarvinnut kuin kerran katsoa niin muistin missä
rastit oli ja kartta oli muistissa
njjj- Anonyymi
Etkö tarvinnut kompassia?
(Suunnistusjutska oli minulta)
Kuvakorttisuunnistus voisi olla myös hauskaa esim. ympäri kaupunkia.
Sitä voisi vaikka pätkäsuorittaa. Sellaista jokamiehen pokemonia.
Beng
Jotkuthan suunnistaa lähikuppilaan viikonloppuisin... - Anonyymi
joo ei tarvinnut kompassia, kui joskus, ilmansuunnatkin oli jotekin alitajunnassa.
lähikuppilaan rastinkautta juosten, ja kontaten kotiin
nuo iltarasti ei ole tresaavia, sinne voi lähteä vaikka eväät mukana, ja
maksaakohan kausikortti jotain kympin verran, ja kartasta parisen euroa
njjj
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 174366
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1842499Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731627Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella251300Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641187- 113928
Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42922- 171904
Junan kylkeen autolla
Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä75894Oletko päättänyt
Jo varmasti että ensi vuonna keräät rohkeutesi ja sanot tunteesi vai et? Sitä odottaessa ja toivoessa72830