Ruman alemman tason miehen mietteitä elämästä

En tiedä, voiko ruman miehen elämä ylipäätään olla oikein muuta kuin paskaa, mutta ainakin omalla kohdallani rumuuteni on siinä määrin ajatuksissa kokoajan, että ahdistaa suunnattomasti, haudon päässäni itsetuhoisia ajatuksia, olen vuodesta toiseen masentunut, kyvytön toimimaan sosiaalisissa tilanteissa, kohentamaan asemaani sosiaalisesti työnteon tai opiskelun kautta, olemaan ylipäätään yhteiskunnallisesti tuottava yksilö, luomaan minkäänlaisia päämääriä elämässä jne. Koko elämä tuntuu yksinkertaisesti vuodesta toiseen täysin näköalattomalta, koska ei ole ulkonäköön liittyvää pääomaa niin omaa asemaansa on silloin vaikea lähteä parantamaan, aika vaan kuluu, mikään ei muutu paremmaksi ja ikää tulee lisää ilman, että kokisi omaa elämäänsä mitenkään elämisen arvoiseksi.

Ongelma ihmisten välisissä suhteissa tuntuisi liittyvän siihen, ettei rumaa miestä yksinkertaisesti pidetä riittävästi ihmisenä. Mutta koska ihmisyyden rajat koskettavat myös ruman miehen elämää sikäli, ettei ruma mies voi tavallaan pärjätä tai olla pärjäämättä muuten kuin ihmisyyden asettamissa rajoissa. Ongelma vaan on siinä, ettei ruma mies voi olla ihmislajin sisäisissä hierarkioissa muuta kuin se kaikkein halveksituin ja alistetuin alimman kastin edustaja tai sitten sosiaalisesti eristetty hylkiö. Koska koin ulkonäkööni kohdistuvaa syrjintää jo peruskoulussa, niin viimeistään 15-16-vuotiaana se johti masentuneisuuteen sekä sosiaaliseen eristäytymiseen ja täydelliseen kaverisuhteiden puuttumiseen, koska olin saanut kokea, miten muut vertaiseni yleensä muodostivat negatiivisen mielipiteensä minusta ja syrjivät minua ensisijaisesti ulkonäköni tähden.

Tämä rumuudesta johtuva krooninen ulkopuolisuuden tunne on myös johtanut ainakin omalla kohdallani myös pahoihin identiteettiongelmiin, voimakkaaseen sisäiseen ahdistukseen ja toistuvaan tyhjyydentunteeseen. Ehkäpä suurin haaste on ollut löytää itselle sellainen sopiva identiteetti, jonka voisi sovittaa yhteen oman rumuutensa kanssa. Ihmiset kun tyypillisesti arvottavat toisiaan hyvin pitkälle puhtaasti ulkonäön perusteella, niin esimerkiksi ruman miehen älylliset kyvyt eivät juuri ketään kiinnosta. Jopa erittäin älylliseksi yleisesti mielletyssä yliopistomaailmassa pärjääminen tai ainakin siellä viihtyminen edellyttää useassa tapauksessa hyvää ulkonäköä ja seksuaalista viehätysvoimaa. Opiskelijaelämän keskittyessä hyvin vahvasti nimenomaan bilettämiseen, sosiaaliseen verkostoitumiseen ja suosioon, kilpailuun nuorten naisten pinnallisten ja narsististen vaateiden tyydyttämiseen ja vapaaseen seksiin, on rumalla miehellä suuri riski jäädä ulkopuoliseksi ja riittävän motivaatiotason löytäminen itsessään varsin puuduttavaan ja raskaaseen opiskeluun voi olla vaikeaa.

Kroonisen naisettomuuden lisäksi ruman miehen ongelmiin kuuluu ainakin omien kokemuksien mukaan myös miehiltä tulevan kunnioituksen puute. Tästä syystä aloin inhota myös useimpia omaan sukupuoleeni kuuluvia henkilöitä, pitämään heitä itselleni vihamielisenä ulkopuolisena uhkana eikä minulla ole ollut yhtään edes omaa sukupuoltani edustavia kaverisuhteita. Olen saanut surukseni todeta, että aivan samat jo peruskouluajoilta periytyvät kiusaaja-kiusattu-hierarkia-/alistusasemat säilyttävät paikkansa myös aikuisten maailmassa. Tälläkin palstalla se näkyy naisten ja pariutumisresurssien ja vallan hankkimisessa paremmin menestyneiden miesten ylettömänä vihamielisyytenä, halveksuntana, ylimielisyytenä ja empatiakyvyttömyytenä naisettomia miehiä kohtaan.

Vaikka tällä palstalla onkin perinteisesti käsitelty miehen rumuutta puhtaasti parisuhteen ja/tai seksin saamiseen liittyvistä aspekteista, omasta mielestäni miehen rumuus on kuitenkin aiemmin luettelemieni seikkojen valossa huomattavasti laaja-alaisempi ongelma miehen elämässä. Varmasti monelle meistä rumista miehistä se aikuiselle iälle jatkuva ikisinkkuus ja seksin puute voi toki itsessään olla merkittävä ongelma, mutta ainakin itse koen, että nämä asiat vaikuttavat omaan elämääni pikemminkin välillisesti. Tärkeämpää kuin jatkuvat parisuhteet tai yhdenillansuhteet minulle olisi pikemminkin saada tunne, että vaikka eläisinkin pitkäaikaisesti selibaatissa tai sinkkuna, niin minulla olisi kuitenkin aina halutessani mahdollisuus löytää itselleni tyttöystävä tai vaikka baariin mennessäni voisin kokea olevani naisten silmissä seksuaalisesti viehättävä ja että voisin itse sitä halutessani saada niistä yhdenillan seuraa. Totuus vaan on se, että rumana miehenä en vaan voi olla naisten silmissä seksuaalisesti haluttava ja sen takia he eivät oikein kiinnostu minusta lähestulkoon koskaan missään.