https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/vesivehmaan-cross-country-kilpailuissa-kuoli-hurjapaisista-tempuista-tunnettu-stunttimies-antti-pendikainen/7427224#gs.ewu6am
Katsoin pari videota youtubestakin. Ihan sympaattisen oloinen kaveri ja liian nuorena tuli lähtö niin tuli vaan mieleen kun tuo onnettomuus tapahtui ihan "tavallisessa" motocross-kisassa, eikä varusteissakaan mitään vikaa, niin uhmasiko Antti kuitenkin kohtaloa liian monta kertaa niin että mittari tuli sitten täyteen sen vuoksi jo näin aikaisin?
Katsoin pari videota youtubestakin. Ihan sympaattisen oloinen kaveri ja liian nuorena tuli lähtö niin tuli vaan mieleen kun tuo onnettomuus tapahtui ihan "tavallisessa" motocross-kisassa, eikä varusteissakaan mitään vikaa, niin uhmasiko Antti kuitenkin kohtaloa liian monta kertaa niin että mittari tuli sitten täyteen sen vuoksi jo näin aikaisin?
Vastaukset 43
Vanhimmat
Se on aina noissa huveissa riskit ja kuolemanvaarakin suurempi, kun kotisoffalla istuksiessa. 🙂
Toisaalta, jos kuolet onnellisena siinä touhussa mistä tykkäät, niin eihän se ehkä pahin tapa ole lähteä?☺️
Ei mun mielestä.
Joo on toki riski mutta erityisen huono tuuri ja miksi sattui juuri tuolle Antille? siksikin tuli mieleen kun yksi lapsuudesta tuttu naapurinkaveri lähti nuorena hukkumalla. Sitä joskus lapsena naureskeltiin että kuolee nuorena kun ei minkäänlaista itsesuojeluvaistoa ja niinhän siinä sitten kävi aika ennustetusti.
Ei kai toki joo jos napsu tulee sitten kivuttomasti.
Aina se jonkun kohdalla napsahtaa. Päin puuta kovalla vauhdilla, onhan se mäjäys.
En ole asialle koskaan naureskellut, mutta mullakin on aina ollut tunne, etten elä kauhean vanhaksi. Edes eläkeikäiseksi, joten ehkäpä sen sitten itse pystyy jotenkin aavistamaan? Kuka tietää. :)
Jos on heti äly pois, niin ei sen helpompaa lähtöä voi ollakkaan.
Ja jotenkin, itse ajattelen että niin mukavaa kun se oliskin lähteä kivuttomasti. Niin jos sitä kumminkin lähtö tulee kipujen kera, niin sekin sitten vaan on kestettävä viimiseen henkäsyyn. Toisaalta onko silläkään väliä, loppuviimeksi. Se on edessä mikä on edessä.
Kaikenlaista kurjaa ja kipeää elämässä on muutenkin, tuo sitten viimeisenä kipuna ennen kun nukkuu pois...se on se huipentuma sitten. Mikä on läpi käytävä.
Toki se helpp lähtö olisi mukavampaa mutta eipä tuota voi tietää miten menee. Sullahan olis kyllä velvollisuus sinnitellä jo lasten takia vielä melkoinen kotvanen, ei niitä voi orvoiksi jättää ja vaikka isänsäkin huolta pitäisi kyllä ne äitiään tarvitsee.
Juu, parempi kun ei tiedäkään. :D
Voihan minä koittaa sinnitellä, mutta se viikatemies tule kun se tulee...eipä siinä auta rimpuilu sitten.
En osaa arvioida onko olemassa mittaa (tai määrää) jonka ylittämisestä kohtalon uhmaaminen muuttuu hengelle vaarallisemmaksi, mutta noin äkkiseltään kuoleman todennäköisyys kasvaa mitä useammin ihminen riskeeraa henkensä.
Uskoisin niin, että mitä enemmän ihminen elää riskirajalla, sen vähemmän hän lopulta pelkää ylittävänsä oman suorituskykynsä rajat. Varsinkin kaverit jotka ovat innokkaita ottamaan riskejä lajissa kuin lajissa, eivät eivät ehkä edes tiedosta sitä että he eivät ole riskinottohalukkuudestaan huolimatta kaikissa lajeissa ihan yhtä hyviä kuin lajien spesialistit.
Olen aikoinaan seurannut läheltä hieman samantyyppisen rämäpään elämää joka päättyi 27-vuotiaana. Voi sanoa, että kaikesta traagisuudestaan huolimatta, lopputulos oli jokseenkin odotettavissa.
Siinä saattaa tulla ikään kuin vähän ylimieliseksikin, ettei mulle satu mitään kun aina on mennyt hyvin.
Tämä on ehkä semantiikkaa, mutta mielestäni ylimielisyydessä on kyse oman itsen korostamisen lisäksi toisten vähättelystä. Sitähän nämä kaverit eivät tee (tai se ei sisälly diagnoosiin).
Mielestäni kyse on puhtaasti siitä että he lakkaavat olemasta riittävän kriittisiä taitojensa suhteen.
Nojuu, ei toisia ihmisiä kohtaan mutta vaaroja kohtaan ylimieliseksi. Ne on kumminkin aina olemassa, ne vaarat ja riskit. Parhaalla taidollakaan, ne ei poistu..lipsaus, vahinko, virhe..
Mutta juu...samaa meinaan eri sanoin.
Mutta he tietävät riskit ja eivät ehkä suhtaudu muutenkaan kuolemaan kuten enemmistö? Lyhytkin matka on täynnä elämää kumminkin, kun sen elää kuten tykkää.
Nämä kuolemanuhmaajat voi mielestäni jakaa kahteen ryhmään.
On ammattilaisia jotka osaavat hahmottaa kaikki riskit ja suhtautuvat omaan suorituskykyynsä riittävällä kritiikillä, ja toinen ryhmä on ihmiset, jotka eivät kartoita riittävästi riskejä ja suhtautuvat omiin taitoihinsa liian optimistisesti.
Juu, varmaan voikin.
https://www.is.fi/muutlajit/art-2000001040646.html
Oliko hän 39-vuotias?
Voi hyvä ihme..
surullinen juttu..
Tarkoitit kai 29-vuotias?
Mutta videoiden mukaan mies ELI.
Ehti kokea. Toistenkin tarpeiksi.
Eikös tuosta tule 29? juttu julkaistu 2015 ja siinä 25-vee.
No niin tarkotin. h...vetti, että ihminen voi olla huono matematiikassa.
Julkaistu 2015.
Eipä enää muistella sitä, ilmoitin lukemat väärin, sori.
Numerot ei sovi minulle.
Pitikö se sanoa kaksi kertaa.
Laske sinä niitä talousmatematiikan laskuja.
Minä yritän näitä...
Voi olla myös 49 v. kun lasken uudestaan.
Äärettömän surullinen tapaus :'(
Sano tuo Harmikselle, hän toisti sanomani.
Nolasitte minut.
Häviän tästä jonnekin...
Öitä misspönttikselle.
Öitä. *häpeää*
Kaikesta voi päästä yli.
No ei se nyt naisen matikalla huonosti ollut :) ennemminkin olisi voinut luulla että pyöristyy alaspäin :D
On teissä jotain samaa.
Jatkatte vaan veistelyä, kumpainenkin.
Liian hyvä sauma teille, siinähän nyt nauratte partoihinne... pöh.
Siitä ei olis saanu huomauttaa!
Tajusin juuri että muistutat aika paljon palstan Siiri Angerkoskea.
Soita sinäkin poliisit, kuten tuo uus nicci pallinaama. :D
Jopas rupee kundit olee kunnolla...
Oletko nyt ylpeä kun ajoit misspönttiksen pois? siiriviittaus oli liikaa.
No minä meen ny nukkumaan, öitä kaikille.
Pönttishän oli jo toivottanut hyvät yöt. Hän nolostui kun aloit jankuttamaan siitä laskuvirheestä josta jo kertaalleen mainitsin.
Kävin muuten katsomassa tämän Pendikäisen edesottamuksia youtubesta. Luonnehtisin häntä enemmän adrenaliininarkomaaniksi kuin temppuihinsa huolella valmistautuvaksi ammattilaiseksi. Lienet oikeassa siinä, että turma oli ennen kaikkea tilastollinen vääjäämättömyys.
Mullakin on ollut crossipyörällä pari täpärää paikkaa, kuin ihmeen kaupalla selvisin pienin vammoin
Mitä kävi?
Metsäpolulla kun ajoin reipasta vauhtia, takapyörä osui kiveen ja mopo alkoi heittelehtimään holtittomasti. Katoin että kaatuan ja osun isoon kantoon, onneksi en suoraan osunut.
Ainoastaan jalkaan vähän sattui, tukevat crossisaappaat ehkä pelasti pahemmalta vammalta
Paikalla olevalta kuulin että Antti ei kuollut heti, oli noussut pystyyn ja kävellyt pyöräänsä kohti. Oli sitten lyyhistynyt maahan ja verta oli tullut jokasesta pään kolosta. Karua.
Ilmeisesti. Oli pään lyöny sen verran kovaa että siellä hajos heti paikat, ihme että oli päässy vielä pystyyn. Oli jotain puhunutkin mutta paikalla ollut tuttu ei kuullut mitä oli sanonut.
Typeryydestä tehdään hyve ja typeryksestä pyhimys.