mitä ne ovat??
miksi ne ovat??
keillä yleensä??
onko kaikilla ollut/on niitä??
onko niitä erityyppisiä??
tietoa mielikuvitusystävistä nyt heti! :D
nettisivustoja niistä???? en oo löytäny...mutta ehkä joku älykkäämpi löytäs :D
miksi ne ovat??
keillä yleensä??
onko kaikilla ollut/on niitä??
onko niitä erityyppisiä??
tietoa mielikuvitusystävistä nyt heti! :D
nettisivustoja niistä???? en oo löytäny...mutta ehkä joku älykkäämpi löytäs :D
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minulla on "mielikuvitusystäviä", joiden kanssa olen tekemisissä joka päivä. Tunteen tasolla on joskus epäselvää, kuulunko heidän maailmaansa, vai tähän realistiseen. Järjen tasolla olen tiukasti realistisuudessa kiinni, mutta se ei auta, kun tämä "näkymätön" maailma muuttuu vihamieliseksi tai tulen vahingossa napanneeksi "liian ison annoksen" epärealistisuutta.
Uskon, että kaikilla ihmisillä on tällainen mielikuvitussysteemi, mutta he eivät kehtaa siitä sanoa. Mitään kirjallisuutta en ole aiheesta löytänyt.
Mitä varten sitä tuota tietoa tarvitset?
Ei kaikilla ole mielikuvitusystäviä, edes lapsena. Itselläni ei ole koskaan ollut.
Oho ...
... minä kuitenkin itsepäisesti luulen, että suurimmalla osalla ihmisistä on, vielä aikuisenakin. Minä lohduttaudun ajatuksella, että kyllä nuo muutkin ovat yhtä hulluja kuin minä - ovat vain salaa! ;D
Miten sinä voit esim. kävellä pitkiä matkoja, jonottaa tai odottaa jossain, jos ei ole mitään tekemistä, eikä ketään, kenen kanssa jutella? Ajatteletko sinä silloin jotain muita ajatuksia, muistelet tai suunnittelet?
Riippuu tilanteesta. Joskus suunnittelen (etenkin, jos olen stressaantunut), joskus muistelen, joskus katselen muista ihmisiä, joskus vain olen sen kummemmin mitään miettimättä.
Minä kuvittelen olemassaolevia ihmisiä ystävikseni, vaikka todellisuudessa olen tuskin koskaan edes puhunut heille. Esim. yksin kotona ollessani esittelen heille taloa ja kerron hauskoja juttuja ja hekottelen niille heidän kanssaan.
Minulla ei juuri ole oikeita kavereita. Mielikuvituskavereilla on aina aikaa, eivätkä he petä ikinä.
Lapsuudesta alkaen mielikuvitusystäviä.
Johtunee siitäkin, että kuulen myös ääniä.
On pahiksia ja hyviksiä.
Eikö muka korvien välisestä avaruudesta ole
vetäisty kaikki maailman uskonnot, teot, kulttuuri?
Tiedon karttuessa mielikuvitus olennot muuttuvat
kuten unimanifestikin.
Minulla on ollut lapsesta asti mielikuvitusystäviä (lapsena tosin vain "tuttavia"), suurin syy lienee että olin ainoa lapsi joilla sellaisia yleensäkin on enemmän kuin lapsilla joilla on sisaruksia. Nyt olen jo aikuinen ja niitä on edelleen, nykyään siksi että olen masentunut enkä jaksa luoda oikeita ihmissuhteita enkä pitää niitä yllä; mielikuvitusmaailmassani kaikki on hyvin, minusta välitetään ja onnistun asioissa. Tiedostan kuitenkin eron näiden maailmojen välillä, huolestun vasta sitten jos yritän vaikkapa soittaa jollekin kuvitellulle ystävälleni. Kenellekään en silti näistä puhu, ettei pidettäisi enää tämän hullumpana.
Olen sitä mieltä että ns. luovilla tyypeillä
mielikuvitusolennot ovat olennainen osa rankoissa
luomisprosesseissa.
Mekin tavikset voisimme hyväksyä ne osana arjessa
selviytymis strategiaamme.
mies 38.
Joo pakko sitä on jotai nollut keksiä.
Eli Pou-pou Röhvelö.
Tämä on hyvin paha mielikuvitusystävä.
Aina se hajottaa kaiken ja saa kaiken epäonnistumaan.
Tälläkin on vastineensa todellisuudessa. Viimeksi näin sen Teboil Pirkanhovissa. Kauheeta. Tuli vähän kiire lukee kartaa.
Siihen se vaan tuli, mokomakin vieterikaula!